. Dufvahan meni tapparaan kesken kauden vetämään homman pakettiin, ei ollut montaa kuukautta Tapparassa. Siitä on ihan turha Ristoa syyttää, kyllä joukkue paremman loppukauden pelasi kuin alkukauden. Kova jätkä tuo Dufva, kun käy jossakin, niin menee hirveän pitkiä aikoja muilla siivota jäljet. Eikä rautakorpi koskaan saanut Dufvan muutamaa kuukautta siivottua pois, ei tullu mestaruutta.
En tarkoittanut asiaa ihan noinkaan, mutta toki tuo sinun tulkintasi on yhtä mahdollinen. Dufvahan teki Tapparalle palveluksen ja toi mukanaan kovan vaatimustason ja antoi nuorille pelaajille ison mahdollisuuden, joka palveli Rautakorven projektia seuraavalla kaudella. Minä en vain yksinkertaisesti pidä Dufvan kiekosta ja mielestäni sillä kiekolla harvoin mestaruutta voitetaan nykyjääkiekossa. Tässä ei siis ole tarkoitus suolata Dufvan persoonaa, mieshän on tehnyt hyviä tuloksia ympäri Suomen ja myös Raumalla organisaatio otti isoja askeleita eteenpäin Dufvan komennossa.
Mutta on tottakai selvää, että jokainen valmentaja peluuttaa ja treenauttaa sellaista kiekkoa, jota itse haluaa nähdä ja jolla uskoo syntyvän parhaan tuloksen. Ei kukaan voi koreilla lainahöyhenissä. Oma analyysini Lukon vaikeuksista viime kausien playoffseista perustuu pitkälti siihen, että Dufvan idioottivarma pelitapa, jossa kaihdetaan riskejä ja pelataan jatkuvasti erittäin puolustusaktiivista peliä, yleensä tuppaa pettämään jossain vaiheessa pitkää sarjaa. Tappara voitti Lukon monta kertaa pienellä marginaalilla, mutta se, mikä itselleni on jäänyt noista sarjoista elämään on se, että Dufvan joukkueille tunnusomaista oli se, että pyrittiin yv:llä tekemään maalit, hyökättiin laitoja pitkin mahdollisimman yksinkertaisesti ja roiskittiin taistelukiekkoja päättyyn. Dufvan Lukko pelasi suurimman osan pelistä ilman kiekkoa ja tunnusomaista olivat pitkien syöttöketjujen puuttuminen kokonaan eikä sellaisia yritetty edes mielestäni rakennella. Dufvan ohjekirja on yksinkertainen kauneus, jossa kiekolliset hienoudet eivät ole keskiössä. Dufvan joukkueet myös luopuvan usein kiekosta aika nopeasti johtoasemassa, joka taas antaa toiselle joukkueelle mahdollisuuden rakentaa kiekon kanssa.
Dufvan kiekosta ei tule ensimmäinen mieleen sellainen räiskyvä hyökkäyspelaaminen ja nopea kiekon siirtely vaan ensimmäiseksi tulee mieleen sellainen jatkuva kamppailu kiekosta lähellä laitoja ja keskialueella. Dufvan kiekossa on olennaisempaa rikkoa kiekollista peliä kuin rakentaa sitä. Jotenkin olen saanut sellaisen käsityksen, että pitkälti pyritään saamaan jollakin ilveellä aikaan ylivoimatilanteita ja sitten niistä isketään maalit ja sitten vaan maataan loppupeli lähellä omaa päätyä. Dufva vs. Rautakorpi on ehkä rumin jääkiekon matsi, minkä minä olen ikinä nähnyt. Kumpikaan joukkue ei karvaa ja molemmat pelaavat samanlaista riskejä välttävää epämääräistä keskialueen ohjauspeliä ja sitten jostakin riistosta saadaan ehkä yksi maalipaikka. Ja itse uskon, että nimenomaan kiekollisella pelillä ja aktiivisella kiekon haluamisella ja kiekolla rakentamisella rakennetaan sellainen pelisapluuna, jolla tiukat pelit saadaan käännettyä lopulta itselle. Jos Lukko on tehnyt oikean analyysin, se haluaa nopeuttaa kiekollista pelaamistaan merkittävästi Vuoren avulla ja siirtyä tällä tavalla lähemmäksi kiekkokontrollia ja pelirohkeutta kuin jatkuvaa kiekosta luopumista. Ja uskon, että pitkällä aikajänteellä tämä tuottaa parempia hedelmiä kuin jatkuvasti kiekottomana painiminen.