Mitenkäs Suomen kokoisessa maassa sitten sinun mielestä joukkuetta kuuluisi rakentaa? Kyllä sen rungon pitäisi olla enimmäkseen itse tuotettua ja muualta tulevien pitäisi olla (yleensä) jo valmiiksi pelimiehiä. Lukossa taas puhutaan akatemiasta, mutta hankitaan kolme kentällistä ukkoja joka kesä, joten ei tuossa ole monen mielestä mitään logiikkaa.
Vastaan täällä, kun sopinee tänne huhuketjua paremmin. En minä tästä perusideologiasta ole ollenkaan eri mieltä. Kyllä tavoitteen täytyy olla itse kasvatetussa rungossa ja siinä, että tulijat ovat ennen muuta vahvistuksia. Ei kai tästä nyt itse asiassa kukaan ole eri mieltä? Edes Lukko-johto. Silti joukkueen rakentaminen sloganilla "tosiseppiä ja akatemiasta loput" on minusta riittämätön. Siihen on
minun mielestäni kolme syytä:
1) Ensimmäinen syy on se, että nämä tosisepät ovat tämän päivän liigajoukkueille päivä päivältä enemmän vain unelmia. Varmojen pelaajien saaminen liigaan ja eritoten Lukkoon on todella haasteellista, koska nykyään rahalla ei saa enää vastinetta. Aivan varmoja pelaajia tulee liigaan tai liikkuu liigassa vuosittain aina vain muutama, ja ne palaavat yleensä juurilleen (Peltonen) tai sitten niitä haluaa moni muukin mikä johtaa siihen että hieman vähäisemmälläkin statuksella liikkuvista käydään hurjaa vääntöä (Pihlström, Mäntymaa). Ulkomaalaispelaajien kohdalla hankinta on puolestaan pitkälti sattumanvaraista. Kamil Kreps oli ennen kauden alkua kaikkien lehtien sivuilla oikein tosiseppien tosiseppä - todella kova ja kallis hankinta. Lopputulos ei ollut odotettu – tai ainakaan toivottu. Kuvaavaa on myös se, että Lukon tämänhetkiset kärkipelaajat – vaikka juuri nyt on aihetta myös skeptisyydelle – ovat liigan parhaasta päästä (Lindgren, Petruzalek, McLean, Morrison, Aalto, Noronen), mutta etukäteen, moniko heistä oli Lukkoon tullessaan ns. varmoja onnistujia ja kärkipelaajia? Lindgreniin ei oikein laajalla rintamalla luotettu, McLean tuli Suomeen akillesjänne poikki, Morrison oli pelannut miten pelannut, Aalto sai lähteä kesken sopimuskauden Kärpistä, Noronen hengaili Treella pelaamattomana eikä Petruzalekaan nyt ollut etukäteen mikään ”saletisti natsaa” -pelaaja …
2) Toinen syy on sitten sidonnainen tuohon ensimmäiseen. eli ei minusta – ja tässä mielipiteeni sitten ehkä eroaa – näiden ”toivotaantoivotaan -miesten”, ”kolmos-neloskentän miesten”, ”muiden jämien” ja edes ”mestismiesten” hankintaa pidä nyky-liigassa missään tapauksessa kokonaan unohtaa. Kyllä minusta ainakin esimerkiksi Keränen, Kivimäki ja Rantanen ovat olleet hyviä hakuja, ja esimerkkinä voi mainita vaikka Jokerien Antti Kerälän; hänen tyyppisiä hankintoja moni vastustaa Raumalla kategorisesti, mutta minusta nämä ovat maltillisessa määrässä tärkeitä hakuja, koska meillä pitää olla koko ajan ”tuloillaan olevia pelaajia”, jotka voisivat ottaa sen seuraavan askeleen – juuri siksi, että niiden tosiseppien (ks. kohta 1) saaminen ainakaan runsaslukuisesti ei ole nimenomaan ”Suomen kokoisessa maassa” realistista. Tämän lisäksi joukkue rakentuu myös erilaisista rooleista – minusta esimerkiksi Kauvosaari ja vaikkapa Nurmi ovat oikeasti tärkeitä palasia nyky-Lukolle ja esimerkiksi Jokereissa Kekäläinen näki tärkeäksi hankkia Henri Heinon neloseen ja Jypissä pyörii kaikenlaisia kolmekymppisiä sipiläisiäjajääskeläisiä vähillä tehoilla mutta tärkeissä rooleissa. Sen sijaan Raumalla esim. kolmossentterin hankintaa moni piti aivan kummallisena ja lähinnä peliajan (Jasu) ja pelipaikan (Rajala, Kangasmäki, Laaksonen) varastamisena. Minusta se taas oli hyvin ajateltu hankinta. Sen sijaan on hyvin perusteltua kyseenalaistaa esim. Pernaan ja Purolinnan hankinnat, joita en ainakaan itse oikein ymmärtänyt juuri siksi, ettei heille oikein ollut edes suunniteltu mitään käyttöä, jossei nyt sitten reservissä nököttämistä siksi lasketa.
3) Kolmas syy on sitten se, että minusta pelkistetään asioita kovasti siinä, jos kategorisesti sanotaan täytettävän joukkuetta omista nuorista ja akatemiasta. Pitäisi puhua rooleista, tavoitteista, tulevista pelimääristä ja ennen muuta nimistä – niin kuin arvostettu kirjoittaja ”senilix” tuossa aiemmin ansiokkaasti toki tekee. Eli pitäisi puhua rohkeasti siitä, että ketkä nuorista voidaan nostaa vakituisen liigaringin osiksi ja mikä ylipäätään on oikea liigaringin koko. Tietenkin iso joukko nuoria pelaajia pyörii mukana kesäringissä ja jossain Pitsiturnauksessa, mutta ketkä ovat niitä pelaajia, jotka oikeasti voivat ottaa paikan lopullisesta liigajoukkueesta. Omasta mielestäni Virtanen ja Bertrand ovat tällaisia, mutta esim. Laaksosen teot eivät oikein siihen vielä viittaa ja vaikea nähdä vielä esim. mainittujen Viirlaksen ja Tommilan pystyvän pelaamaan vielä kovin montaa liigaottelua. Eli akatemiasta loput -jargonissa on ongelmana se, että ihan kauhean montaa pelaajaa vuosittain tai ainakaan vielä ensi kaudeksi ei minusta ole realistista ajatella vielä tulevan vakituisiksi liigapelaajaksi.
Summa summarum vastauksena kysymykseen, minusta joukkuetta tulee rakentaa tasapainoisesti sekä 1) tietenkin mahdollisimman monilla valmiilla pelaajilla, 2) mutta edellä mainituista syistä myös ”toivotaan toivotaan”- ja roolipelaajilla sekä 3) jatkossa toivottavasti yhä enemmän nuorilla pelaajilla, mutta siten että jokaiselle joukkueen jäsenellä on suunniteltu paikka, tehtävä ja rooli. Yhtään pelaajaa jonon jatkoksi ei pidä hankkia. Tästä syystä esimerkiksi joukkueen runsaan pelaajamäärän mielekkyyttä, jossa pelaajia on parina viime vuotena ollut ainakin alkujaan aina kuuteen seitsemään kenttään asti, pitäisi kyllä vakavasti puntaroida.
No tähän aiheeseen voidaan keskittyä paremmin sitten myöhemmin - toivottavasti paljon myöhemmin - kun kausi päättyy...