Jooga

[-OO-]

En löytänyt pikaisella haeskelulla mitään ketjua joogasta joten avataan sitten peli. Jos täällä on jo joku entinen joogaketju niin yhdistelkööt moderaattorit sitten tämän siihen.

Kiinnostaisi tietää onko täällä joogan harrastajia tai joogaa kokeilleita, ja kuulla kokemuksia ja mielipiteitä joogasta.

Taustaa sen verran että työnkuvan muututtua ja kiireen lisääntyessä työ on mennyt aikamoiseksi joka puolelle repimiseksi ja sinkoiluksi ja kiireimpinä aikoina olen huomannut että minulla alkaa olla iltaisin pahoja keskittymisvaikeuksia ja pieniä uniongelmia. Kuntosali, juokseminen ym. urheilu auttaa kyllä jonkin verran mutta välillä tuntuu että jonkinlainen kunnollinen rauhoittuminen olisi ihan hyväksi että saisi sen kaaoksen pään sisältä pysäytettyä. Ja olen miettinyt että jooga voisi olla sellainen juttu jota voisi kokeilla lääkkeeksi tähän. Mutta kun on tällainen kaikkeen äärimmäisen epäilevästi ja torjuvasti suhtautuva perus-skeptinen vastarannankiiski-jäärä niin epäilyttää että näinköhän sitä pystyy tuollaiseen heittäytymään riittävästi. Siksi olisi mukava kuunnella kokemuksia jos joku samanlainen jäärä olisi kokeillut, että onko kysymys ihan huuhaasta vai saako siitä oikeasti jotain irti?

Mielenkiintoista keskustelua tästä joogasta saa kyllä aikaiseksi ihmisten kanssa. Varsinkin tuolla fundamentalisti-kristittyjen puolella suhtautuminen on nätisti sanottuna "mielenkiintoista". Minä en ole ikinä ajatellut joogaa mitenkään uskonnollisena asiana tai ilmiönä mutta näiden fundamentalistien keskuudessa näyttää olevan hyvinkin jyrkkä kanta joogaan "itämaan uskontona", ja kokemukset pelkästään negatiivisia. Pahimmat ovat jopa kertoneet kokemuksista joissa ovat irtautuneet ruumistaan ja meinanneet menettää järkensä, tai joku puhui joskus jopa että meinasi menettää henkensä. Pistää vaan miettimään että kun nämä tällaiset kokemukset ovat keskittyneet pelkästään näihin ihmisiin jotka käyvät kaikenlaisissa herätyskokouksissa ja ovat todella hc-fundamentalisti-kristittyjä, että onkohan se vika joogassa vai siinä ihmisessä jos se meinaa laittaa vähän päätä sekaisin...

 

[KiVi]

Astangajoogaa olen tehnyt vajaa kymmenen kertaa. Ensimmäisen kerran jälkeen olo oli kevyt kuin käellä ja joka kerran jälkeen paikat ovat paljon paremmin auki kuin huolellisenkaan venyttelyn jälkeen. Jättää myös energisen olon minulle. Erinomaista kehonhuoltoa jo kerran viikossa tehtynäkin.

Kävin Helsingin Astangajoogakoulun alkeiskurssin ja sen jälkeen heidän aloittelijoiden tunteja + olen tehnyt kotona itsenäisestikin.

Edit: Kaikkien henkipuolen juttujen annan mennä toisesta korvasta ulos, kun ne eivät minua kiinnosta.

 

[sinikettu]

Joogasta en tiedä, mutta meditoinnin opettelemista voisin suositella kirjoituksesi perusteella. Onhan tuolla todistettu ihan kliinisen psykologiankin taholta olevan varsin positiivisia vaikutuksia esimerkiksi stressin sietokykyyn, masennus- ja ahdistuneisuusoireiden hallintaan ja vastaavaan. Yksinkertaiset meditointitekniikat on sen lisäksi varsin helppoa opetella, niitä voi tehdä missä vain, eivätkä ne vaadi erityisiä tiloja tai erityistä ohjausta. Kaksi yleisintä meditointityyliä lienevät mindfulness-tyylinen meditointi (esim. vipassana) ja loving-kindness-meditointi (metta). Ei kannata säikähtää hippimäisiä nimiä ja kuvauksia. Siinä on esimerkiksi muutamia metta-meditoinnin hyötyjä. Googlesta löytyy yksinkertaisilla hakusanoilla paljon perusjuttua meditoinnista.

Pahimmat ovat jopa kertoneet kokemuksista joissa ovat irtautuneet ruumistaan ja meinanneet menettää järkensä, tai joku puhui joskus jopa että meinasi menettää henkensä

Kuulostaa vähän paniikki- tai ahdistuneisuuskohtauksilta. Varmaan moni ihminen on aloittanut harrastuksen lievittääkseen lieviä mielenterverveysongelmia, kroonista stressiä tai vastaavaa. En siis ihmettele, vaikka joillain tuollaista on esiintynytkin.

Itse olen harrastellut meditointia nyt muutaman vuoden vähän on-off-meiningillä, mutta todellla tehokasta se on. Minulla on itse asiassa vähän samanlaista kokemusta kuin tuossa lainaamassasi kohdassa. Joskus on ollut mahdollista päästä sellaiseen tilaan, jossa kehon tuntemus on kadonnut lähes kokonaan. Ekassa kerralla se oli vähän outo kokemus ja säpsähdin siitä pois aika nopeasti. Se oli vähän kliseisesti sellaista pilvissä leijailemista. Se on äärimmäisen hankalaa, mutta joskus vähän pidemmissä sessioissa on mahdollista päästä samankaltaiseen tilaan. Se on todella miellyttävä olotila. Varmaan jotkut pari vuosikymmentä meditointia harjoitelleet aasialaiset aivomunkit pääsevät rutiininomaisesti tuollaiseen tilaan, mutta tällaiselle keltanokalle meditointi on lähinnä kehon ja mielen rentoutumista. Itseäni kuitenkin kiinnostaa oman mieleni kehitys hyvin vahvasti, joten yritän tätä nykyä harjoitella meditointia päivittäin, ja perustekniikoiden lisäksi olen alkanut siirtymään myös vähän kehittyneempiin harjoituksiin. Itse koen, että tuosta on hyötyä about jokaisella elämän osa-alueella.

Joogasta ei minulla ole juurikaan sanottavaa tai kokemusta. Nähdäkseni se tähtää vähän samanlaseen lopputulokseen kuin meditointikin. Veikkaisin, että meditoinnin aloittaminen on aloittelijalle vaivattomampaa ja tuottaa nopeammin konkreettisia tuloksia.

 

[Fordél]

Hyvä ketjunavaus. Itsellä on ollut jo pidempään aikomuksena kokeilla joogaa. Fyysisen rääkin vastapainoksi kaipaa jotain kevyttä, jolla saisi ihan erilaisen yhteyden kroppaan ja mieleen. Ajattelin testailla ihan kotioloissa, että miltä tuntuu.

 

[Grafix]

Olen itse harjoittanut muutaman vuoden ajan joogaa ja itselleni siitä on muodostunut jo aika tärkeä osa arkea. Viimeisen n vuoden ajanhan jooga on ollut jonkinasteinen trendilaji ja jopa kuntokeskuksetkin ovat alkaneet tarjota ohjelmistossaan astangaa tms tunteja. Kerran tuollaisella lähinnä uteliaisuudesta pyörähtäneenä voin sanoa, ettei sillä ollut juurikaan joogan kanssa tekemistä. Kyseessä oli lähinnä ryhmäliikuntatunti, jossa ohjaajalla ei ollut mitään hajua asanoista.

Jos jooga kiinnostaa, niin kannattaa tutustua eri joogamuotoihin ja käydä joogasaleilla kyselemässä meiningistä. Oman kokemuksen mukaan pienimmät joogasalit ovat yleensä kaikkein parhaimpia. Myös osaavalla ohjaajalla on todella suuri merkitys. Pienemmillä saleilla sekä pienemmissä ryhmissä ohjaajalla on ihan erilaiset mahdollisuudet ohjata asanoissa ja linjauksissa kuin massiivisemmilla tunneilla. Pienryhmät ovat myös huomattavasti rauhallisempia ja itse harjoitukseen on paljon helpompi keskittyä.

Itse olin joogatunneilla ehkäpä ensimmäisen n puoli vuotta aivan täysin turisti. Omat asanat olivat lähinnä kehnoja yrityksiä, vaikka itse luulinkin osaavani ne ihan hyvin. En myös oikeastaan ymmärtänyt kunnolla mistä joogassa on kysymys ja koin sen vain asanaharjoitteena. Monesti mietin myös, että lopetan koko harrastuksen, koska en pystynyt saavuttamaan sellaista mielellistä rauhaa tai energisyyttä mitä useat joogaharrastajat kertovat. Kun pikkuhiljaa oppi kuuntelemaan kehoaan ja pysähtymään sekä rauhoittumaan, niin koko harrastus nousi oikeastaan ihan uudelle tasolle. Kyky pysähtyä arjessa reiluksi tunniksi itsensä ääreen ei ole ihan niin helppoa kun voisi luulla.

Itse harjoitan iyengar joogaa joka on astangan kaltaista, mutta ei fyysisesti aivan niin raskasta. Asanat ovat siinä yleensä pitkäkestoisia ja harjoituksissa käytetään erilaisia apuvälineitä kuten joogapalikoita, vöitä ja bolstereita. Tunnit ovat monipuolisia ja vaihtelevia. Yleensä harjoituksissa on sekä stattisia seisontaliikkeitä, vahvoja istuma-asentoja ja myös inversioita - eli päälläseisontaa jne. Kaikki toki tehdään oman tasonsa puitteissa ja asanoista on aina olemassa erilaisia vaihtoehtoja. Mitään uskonnollisia tai hengellisiä elementtejä ei ole, eikä sellainen itseäni kiinnostakaan. Mikäli kaipaa enemmän sen tyyppisiä harjoitteita, niin kannattaa tutustua esimerkiksi kundaliinijoogaan.

 

[pernaveikko]

Taustaa sen verran että työnkuvan muututtua ja kiireen lisääntyessä työ on mennyt aikamoiseksi joka puolelle repimiseksi ja sinkoiluksi ja kiireimpinä aikoina olen huomannut että minulla alkaa olla iltaisin pahoja keskittymisvaikeuksia ja pieniä uniongelmia.

Taidat olla hyvä ystäväni tai ehkä tämä on laajempikin ilmiö. Hän raportoi, että oli se ihan kivaa, mutta ei ainakaan auttanut yhtään mihinkään.

Omakohtaista kokemusta ei ole ja eihän minulla mitään tuota vastaan ole, mutta ei kyllä kiinnostakaan yhtään.

 

[Petri1981]

Kuulostaa vähän paniikki- tai ahdistuneisuuskohtauksilta. Varmaan moni ihminen on aloittanut harrastuksen lievittääkseen lieviä mielenterverveysongelmia, kroonista stressiä tai vastaavaa. En siis ihmettele, vaikka joillain tuollaista on esiintynytkin.

Itse olen harrastellut meditointia nyt muutaman vuoden vähän on-off-meiningillä, mutta todellla tehokasta se on. Minulla on itse asiassa vähän samanlaista kokemusta kuin tuossa lainaamassasi kohdassa. Joskus on ollut mahdollista päästä sellaiseen tilaan, jossa kehon tuntemus on kadonnut lähes kokonaan. Ekassa kerralla se oli vähän outo kokemus ja säpsähdin siitä pois aika nopeasti. Se oli vähän kliseisesti sellaista pilvissä leijailemista. Se on äärimmäisen hankalaa, mutta joskus vähän pidemmissä sessioissa on mahdollista päästä samankaltaiseen tilaan. Se on todella miellyttävä olotila. Varmaan jotkut pari vuosikymmentä meditointia harjoitelleet aasialaiset aivomunkit pääsevät rutiininomaisesti tuollaiseen tilaan, mutta tällaiselle keltanokalle meditointi on lähinnä kehon ja mielen rentoutumista. Itseäni kuitenkin kiinnostaa oman mieleni kehitys hyvin vahvasti, joten yritän tätä nykyä harjoitella meditointia päivittäin, ja perustekniikoiden lisäksi olen alkanut siirtymään myös vähän kehittyneempiin harjoituksiin. Itse koen, että tuosta on hyötyä about jokaisella elämän osa-alueella

Esimerkiksi meditaatiossahan on tarkoitus päästää valloilleen ja hyväksyä kaikki epämiellyttävätkin tunteet sellaisina kuin ne ovat, joten varmasti monilla ihmisillä joilla on paljon patoutunutta ahdistuneisuutta ja tuskaa, nuo tunteet pääsevät aluksi valloilleen vähän liiankin lujaa, ja se saattaa aiheuttaa aluksi huomattavasti kovempaa tuskaa, kuin mitä tunteiden patoaminen aiheuttaisi. Ajan myötä silti meditaatio ehdottomasti on hyödyksi näiden tunteiden käsittelyssä, koska se ahdistus alkaa lievittää kun säännöllisesti meditoi ja antaa näiden tunteiden vain olla ja mennä, sellaisena kuin ne ovat.

Itse olen myös meditoinut vajaa vuoden, ja nykyisin tuollainen 10-15 minuutin aamumeditaatio arkisin on muodostunut rutiiniksi, jota ilman ei voisi edes elää. Mieli pysyy selkeänä, en ole altis haitallisille stressaaville ajatuksille joten stressinsieto on huimasti parempi, olo on kuin minulla olisi aina ja täysi 100% kontrolli, vaikka meditoidessa on nimenomaan kyse kontrollin luovuttamisesta, keskittymiskyvyn yms paranemisista puhumattakaan.

Tätähän taitaa esimerkiksi Yhdysvalloissa valtaosa johtajista nykyään käyttää työkaluna mielen hyvinvoinnin perustana.

 

[sinikettu]

Esimerkiksi meditaatiossahan on tarkoitus päästää valloilleen ja hyväksyä kaikki epämiellyttävätkin tunteet sellaisina kuin ne ovat, joten varmasti monilla ihmisillä joilla on paljon patoutunutta ahdistuneisuutta ja tuskaa, nuo tunteet pääsevät aluksi valloilleen vähän liiankin lujaa, ja se saattaa aiheuttaa aluksi huomattavasti kovempaa tuskaa, kuin mitä tunteiden patoaminen aiheuttaisi

Tämä on vain yksi meditaation muoto. Muita meditaation muotoja lienee kymmenia tai satoja ja niitä on helppo kehitellä myös itse lisää. Keskeisintä kaikessa meditaatiossa lienee syvä keskittyminen ja toisto. Mainitsemasi meditaation muoto tunnetaan paremmin nimellä mindfulness tai vipassana. Itse tykkään vähän enemmän sellaisista muodoista, jotka ovat vähän aktiivisempia mielen tyhjentämisessä tai haluttujen tunnetilojen luomisessa. Tosin tässäkin kohtaa monipuolisuus lienee valttia, eikä samoihin monotonisiin harjoituksiin kannata joka kerta tyytyä.

 

[Jupe]

Sekoitan pakkaa suosittelemalla Pilatesta.
Ja kun sen tekee jooga-salilla niin kuin minä se sisältää juuri tuon rauhoittumisen mitä itsekin kaipaan hektisen arjen keskelle. En koe itseäni yhtään hengelliseksi ja se on osasyy etten innostu joogasta, sekä haluan vähän enemmän "urheilua" ja pilates tuo juuri sen lisän koska siinä vahvistetaan keskikroppaa ihan kunnon lihasharjoitteilla.
Muutaman vuoden harjoittelu tuonnut mun kauan heikkona ja hajalla olleen selän ihan uudelle tasolle ja tajuaa sen että suurin syy onkin ollut huonot selkä ja vatsalihakset, nimenomaan syvät sellaiset.
Kaikki tunnin treenit alkaa useamman minuutin hengitysharjoitteilla mitkä rentouttaa ja tiputtaa sen arjen kiireen pois ja siten valmistaa harjoituksiin jotka sisältävät lihasharjoitteiden lisäksi paljon venytyksiä. Alkeistasot eivät ole lihasharjoitteiden kannalta kovin vaativia mutta perusta pitää tehdä tähän lajiin hyvin, eikä yhtäkään vatsa/selkäliikettä tehdä nykien vaan lajin alkuperäisen nimen mukaisesti kontroloiden(contrology), eriyttäen eli kroppa on aina hallitusti paikoillaan kun tehdään liikettä.
Jatkotasoilla vaativuusaste nousee paljon kun liikkeet vaativat tasapainoa, pidempiä lihasharjoitteita ja edelleen nykimättä/tärisemättä, ja voin sanoa pitkän kuntosaliharjoittelutaustan omaavana että kyllä treeni tuntuu ja väkisin alkaa täristämään. Tästä juuri itse paljon urheilleen löydän ison haasteen ja kaiken lisäksi lopputulos on palkitseva, core vahvistuu, elämä helpottuu + tuo tunnin rentouttava hetki päivään. Tämän myötä tajusin että mielekästä harjoittelua voin tehdä matalalla sykkeellä.

http://static1.squarespace.com/stat...13e4b0a3a2a1acb45c/1431853358689/SCAN0320.JPG
Linkki truepilates sivuston vanhaan kuvaan pilates mainoksesta
_