Väittäisin kuitenkin että ensimmäisessä pelissä Mikkelissä pelaajat olivat jännittyneitä. Aavisteltiin Jukureiden kovuus ja valmius, joka aiheutti painetta joka ilmeni jännittyneisyytenä. Rentous puuttui.
En usko mihinkään Sport -sarjan jälkeiseen "Maha täynnä" -efektiin enkä shokkiin.
Alkuperäisessä kommentissani viittasin siis omaan mielentilaani, joka ei ollut niin pettynyt kuin olisi voinut olla. Joukkueella ei varmasti ollut tätä ongelmaa, kyllä siellä sen verran kovia pelimanneja on, joista monilla kokemusta finaaleista ja jopa siitä mestaruudesta. Eli kyllä joukkueen tavoite aivan varmasti oli mestaruudessa ja pettymys on varmasti ollut karvas.
Vaikea sanoa, miksi ensimmäisessä ja toisessakin pelissä peli ei tuntunut kulkevan ei sitten yhtään. Yleensäkin tuntui jotenkin, että näennäisesti oltiin mukana, mutta että lopullisesti tahtipuikkoa heilutettiin kentän toiselta puoliskolta. Ei varmaan hirmu kaukana ole väite, että Jukurit oli vaan niin pirun kova, että saivat pelattua kaikki meidän vahvuudet pois, tappoivat Jokipon pelin ja sitten rankaisivat
armottomasti virheistä. Nyt kun ajatuksella miettii tätäkin ottelusarjaa, niin ihmettelen kyllä, jos Jukuri-joukkue ei vie mestaruutta.
Juuri toimimaton ylivoima kielii vaikeuksista muutenkin, koska sehän oli Jokipoikien kovin ase. Liian vaikeita liian ahtaissa paikoissa. Vähän laukauksia ja harhasyöttöjä.
Noista hyökkäyksiinlähdöistä sen verran että Jokipojat eivät olleet koko kaudella selllainen joukkue joka kääntää keskialuuelta koko hyökkäyskolmikon nopeisiin. Hyökkäys rakennettiin oman maalin takaa volttilähdöillä. Jos kiekonriistoja saatiin kesken vastustajan hyökkäyksen koko kentällinen ei heti reagoinut hyökkäyssuuntaan vaan pyrittiin nopeaan muutaman pelaajan voimin tai heitettiin päätyyn ja koirat eikun Ärjyt perään. Mutta se mikä lopulta puuttui välierissä oli riistot siellä missä ne ovat vaarallisimmillaan: Hyökkäysalueella. Näissä Jukurit onnistuivat paljon paremmin.
Hyviä huomioita kyllä. Ensinnä täytyy kuitenkin sanoa, että tuo pelin kääntäminen keskialueella itse asiassa Sportia vastaan ajoittain toimi. Ja vieläpä todella näyttävästi, kun syöttöjä katkottiin ja miestä pistettiin seinälle, irtonamu itelle ja eikun vihulaismaalia kohti. Sen vuoksi 5-2 voiton kotipeli Joensuussa olikin mielestäni kauden näyttävin matsi Jokipojilta. Mutta Jukureita vastaan tämä ei sitten enää onnistunutkaan, varmaan kun oli vielä vähän eri kaliiberin joukkue vastassa. Lisäksi totta on myös tuo, että sarjassa irtokiekkoja ei juurikaan voitettu tällä "pitkää päätyyn ja perään" -menetelmällä. Oikeastaan tuo sama ongelma vaivasi joukkuetta koko kauden! Jos kiekko ajautuu/heitetään kulmaan, se pitäisi sieltä sitten jaksaa myös kaivaa. Myös suorat hyökkäykset (jos sellaisia saatiin) ajautuivat/ajettiin kulmiin, joissa kiekko menetettiin.
Jokipoikien YV:stä vielä sen verran, että Jukurit ymmärsi olennaisen:
vie aika ja tila Rajalalta, niin löydät tien. Jukureiden alivoima oli erittäin aggressiivista eikä Jokipojat saanut oikein ollenkaan kuviota pyörimään. Näkemykseni mukaan oikeastaan Rajala oli koko kauden aikana ainoa sentteri, joka sai ylivoimapelin pyörimään kunnolla ja nyt sitten hänetkin tukahdutettiin. Järvinen-Blomqvist kaksikko sai toki peliä aikaan yksilötaidollaan, mutta mitään kuvioita ei kyllä nähty. Joka tapauksessa, kun YV:kaan ei lähtenyt toimimaan, niin teeppä siinä sitten enää maaleja. Jukuri-puolustus vain tylsytti ärjyjen jokaisen raateluhampaan, tuloksena 2 maalia 3 pelissä.