Kuvitelkaapa seuraava tilanne.
Syyskuu 2023.
On perjantaiaamu. Kutkuttava tunne vatsanpohjassa heti heräämisen jälkeen. Aamupala ei maistu ja töihin ei malttaisi lähteä. No, kahvit kurkkuun ja autolla työpaikalle. Työkaveri tulee vastaan, hymy nousee korville.
"Pelipäivä?"
"Pelipäivä!" vastaat.
Tyytyväinen nyökkäys ja työpistettä kohti. Sama kutkuttava tunne iskee.
Kello lyö 12, Twitter kajahtaa ja ottelukokoonpano julkistetaan. Jes, lempipelaaja saa näytönpaikan ykkösketjussa! Eikä edes loukkaantumisia näin ensimmäisen ottelun alla.
Kitutunnit kuluvat, kohta työpäivä on ohi, jännitys nousee ja se kutkutus vatsanpohjassa vain voimistuu ja voimistuu.
Pääset kotiin, ja otat fanikamppeet päälle. Valinnanvaikeus, mikä huivi ja mikä paita. No mennään tällä kombolla. Kaduttaa, ja vaihdat ne vielä kertaalleen. Jokerit ansaitsee parasta, toteat.
Juna kohti pasilaa. Juna täynnä punakeltaisia. Siskoja ja veljiä. Hymy huulilla jokaisella. Pasilan alikulusta kohti hallia. Tutut käytävät, valaistukset, silta ja siinä Hartwall koko komeudessaan. Uljas yksilö, kuin koti.
Hallilla pöhinää, käytävät täynnä. Tutut, niin uudet ja vanhat juttelevat ja alustavat alkavaa kautta ja peliä. Päätyyn asti, eikö niin. Menet omalle paikalle, omaan tuttuun katsomoon ja paikkaan, tuttujen ja tuntemattomien kanssakatsojien kanssa. Kuulutukset ja alkuinfot alkaa, kutkutus kasvaa, melkein jo sietämättömäksi.
Halli hiljenee täysin, ja valot pimenevät.. Jumbolle tulee laskuri joka laskee kymmenestä alaspäin. 10... 9.... 8... 7.. Tuo vääntö vatsassa käy sietämättömäksi. Alkaisi jo! 6... 5... 4... 3... aploodit raikaavat ja meno kiihtyy.. 2.. 1.. 0! Kaiuttimista kantautuu The Pretender, pelaajat esitellään. Omat pelaajat tulevat kentälle, jes! IFK astelee jäälle, buuausta.
Peli käynnistyy ja ilo raikaa. Jokerit on tullut takaisin kotiin.