MC61 kirjoitti:
Edelliset rivit tiivistettynä: Epäilen, että Jokereissa - kuten monessa muussakaan SM-liigajengissä ei ole pidemmän eikä lyhyemmän tähtäimen visiota sellaisena, kuin esimerkiksi liikevoittoa tuottavissa suomalaisfirmoissa. Pitäisi olla.
Ei ole ei. Bluesissa ja Kärpissä saattaa olla vähän yritystä tuohon suuntaan, mutta vaaditulla tasolla nuo asiat ei ole missään.
Mulla, kun ei riitä tieto ja taito pelillisen puolen analysointiin, niin nostaisin kanssa esiin sen puolen, josta jotain luulisin tietävä ja joka monelta fanilta unohtuu sinne peli taakse, eli taloudellisen ja organisationaalisen puolen, jolle koko toiminta lopulta perustuu. Mersun kori 1200:n Ladan alustalla ei ole muuta kuin huijaamista, jolla ei ole hyvät seuraukset.
Tuohon juuri Jääkiekkolehden jutussa Ruotsin taloudellisesti menestyvistä seuroista, eräs ruotsalainen seurajohtaja viittasi Suomen ja Ruotsin eroista kysyttäessä, eli helvetisti kyllä tehdään kaikkea kovalla innolla, mutta sunnitelmallisuus ja taito puuttuu, jolloin tulokset ovat mitä ovat. Yhtenä kautena sitä ja toisena tätä ja kukaan ei tiedä edes mihin ollaan tähtäämässä, mutta hommia kyllä tehdään niin perkeleesti. Ikävä kyllä suunnitelmallisuuden vuoksi työstä menee hukkaan ainakin 50 prosenttia.
Yritys, joka toimii maksimissaan vuoden aikajänteellä on pian entinen yritys. Ja edes tähän vuoden aikajänteeseen ei moni seura pääse. Toki sellaisella tavallaan suljetulla alalla kuin jääkiekko pysyy porukan mukana ainakin niin kauan, kuin muutkin ovat yhtä huonoja, ellei sitten mene konkkaan.
Näin ulkopuolisena Jokereiden toimintaa katsovana voisi sanoa, että Hjallis on seuralle hyvin tärkeä siinä mielessä, että se on yrittäjä sanan varsinaisessa merkityksessä ja ymmärtää talousasioista kohtuullisen paljon ja visioitakin mieheltä löytyy enemmän kuin muilta varmaan yhteensä. Strategina ja johtajana en miestä tosin näe. Eli idealamppu syttyy, mutta toteutus on välillä mitä on.
Ja onko esim. Virmasella vain liikaa hommia niin, että se ei voi keskittyä yhteen asiaan useamman vuoden aikajänteellä. Väittäisin, että näin on. Kärsiikö Virmanen samasta mistä lähes monen muunkin seurojen johtohenkilöt eli luulosta, että kyvyt ja aika riittää enempään, kuin oikeasti onkaan? Todennäköisesti. Pärjäisikö Jokerit ja Virmanenkin paremmin, jos vastuualueet määriteltäsiin uudestaa ja paljon tiukemmin, ja hommat jaettaisiin puhtaasti ammattitaidon mukaan. Väitän, että kyllä.
Täältä kannalta katsoen näyttää siltä, että sama asiaa vaivaa Jokereitakin, kuten HIFK:ta ja monia muitakin, eli valta on vain yhdellä tai muutamalla miehellä, vaikka näennäisesti porukkaa seuran johdosta löytyiskin. Pahimmillaan suurin valta on vielä jossain kabineteissa nimellisen seurajohdon ulkopuolella.
Mutta koko suurempi ongelma suomalaisessa kiekossa pohjautuu siihen, että seuroja ei johdeta kokonaisuutena ja strategiat puuttuvat täysin. Kyllä nykyään muussakin yritysmaailmassa mennään siinä kuulussa kvartaalitaloudessa, mutta jokaisella yrityksellä on visio ja strategia.
Yksinkertaistettuna visiohan on sellainen saavutettavissa oleva, mutta kunnianhimoinen tavoite, jossa halutaan olla tai millaisena organisaatio halutaan nähdä esim. 5-7 vuoden päästä. Strategia taas on tarkempi toimintasuunniltema siitä, kuinka visio saavutetaan ja siinä aikajänne voi olla vaikka vähän lyhyempi, esim. 3-5 vuotta. Yleensä lähivuosille tarkempi kuin vaikka 5 vuoden päähän ja sitä aina välillä tarkistetaan.
Ja jos hyvän strategian laatiminen on hankalaa niin voin sanoa, että toteuttamisessa se taito vasta punnitaankin.
Ne seurat, jotka Ruotsissa nyt menestyvät ja keräävät yli 10 miljoonan budjetteja ovat päässeet siihen pitkäjänteisellä työllä. Ne asettivat sen tavoitteeksi useampi vuosi sitten. Eivät ne silloin isoja olleet. Ei edes välttämättä Jokereiden kokoisia. Saati Frölundaa lukuunottamatta toimi edes Helsingin kokoisessa kaupungissa, enemmän Kuopion tasoa.
Jokereilla olisi kaikki eväät olla seura, joka on joka vuosi finaalissa ja joka ehkä pystyisi kilpailemaan palkoissakin Ruotsia vastaan. Vaikka HIFK-leirissäkin esim. Areenaa haukutaan, niin se mahdollistaa taloudellisen kannattavuuden ja kyllähän sinne tunnelmaakin saa, kun siellä on tarpeeksi ihmisiä. Ja fanitoimintaan onkin jo alettu panostaa paljon muita enemmän.
Sen mä tiedän, että ainakaan Hifk ei tule olemaan se seura, jossa ollaan ensimmäisena oikeasti rakentamassa menestystä. Kekäläisen aikana mentiin paljon eteenpäin ja hommaa saatiin ammattimaistettua ja kertomiani epäkohtiakin parannettua, mutta Kekäläisen lähdön jälkeen on palattu taas siihen heipparalla-meininkiin, jossa lyödään 5 miljoonaa pöytään ja katsotaan miten kevääseen mennessä kävi, ainoiden toimenpiteiden ollessa sormien ristiminen ja homman perustuminen hyvään onneen.