MeNaiset-lehden kirjoittaja menee mielestäni melkolailla metsään väittäessään Tukiaisiin kohdistuvan vihan olevan naisvihaa. Itselläni ja keskustelujen pohjalta monilla muilla heissä, ja varsinkin Johannassa, kiikastaa lähinnä ylimielinen ja narsistisia piirteitä omaava käyttäytyminen, sekä selkeä vääristynyt omakuva. Tähän päälle kaikki örveltämiset ja suusta lauotut sammakot, ynnä rivien välistä luettava julkisuuden tuoma paremmuus tavalliseen tallaajaan verrattuna saa välillä sapen kiehumaan. Huomattava ero Tuksun ja Matti Nykäsen, näiden koko kansan seiskajulkkisten, välillä on se, että Masa sentään osaa pyytää anteeksi ja pitää taukoa juomisesta (plus "pari" mitskuu, mutta kukapa niitä enää muistaa). Toki aina lopulta repsahtaa, mutta yrittäminen on selkeää. Hän ei myöskään yritä olla muita parempi, vaan myöntää virheensä ja antaa itsestään välillä jopa tahallisestikin hieman höntin kuvan. Tuksu taas samaan aikaan töppäilyn perään ottaa pari päivää lisää viinaa ja vetää vielä pahemman pohjanoteerauksen, sekä sen jälkeen antaa lausuntoja, jotka huokuvat ylimielisyyttä. Samasta syystä Sarasvuo myös tökkii monille, mutta ero tulee silti siinä, että Sarasvuo on joskus oikeasti saavuttanutkin jotain, Johanna Tukiainen ei oikeastaan mitään muuta kuin isoja velkoja ja valheisiin pohjautuvaa julkikuvaa.
Ei sillä sukupuolella ole loppujen lopuksi väliä tässä tapauksessa. Ylimielinen asenne ja rellestäminen nyt ei vain kovinkaan monessa herätä sympatiaa. Toki miehiltä ehkä vähän helpommin kännissä kaatumisia ja muita katsellaan sormien välistä, mutta toisiin kohdistuvaan harmiin alkaa jo säännöt päteä samana. Toivottavasti nyt edes vähän pysäytti tuo Julian kuolema, ettei sekään mennyt ihan hukkaan.