Tippa tuli linssiin, kun uutisen luin. Voin vain kuvitella sitä surun ja tuskan määrää, mitä Markkasen perheessä tällä hetkellä koetaan. Äitinä voin myös kuvitella, kuinka turhaksi itsensä tuntee, kun ei kyennyt suojelemaan omaa lastaan maailman arvaamattomuuksilta. Syyttelyille ei kuitenkaan voi antaa sijaa, koska vahinkoja sattuu eikä kaikki asiat ole aina jonkun syytä.
Voimia koko perheelle ja muille läheisille. Surkaa rauhassa ja toisianne kunnioittaen. Suru ei katoa koskaan, mutta tuska hellittää jossakin vaiheessa niin, että eräänä päivänä näkee jo auringonsäteetkin. Ja muisto pienestä pojasta elää ikuisesti.