Joulu oli ja meni, ja joulurauha sen myötä.
Tutkitaanpa tapaus Norwichia vielä hieman. Nelikymppinen perheellinen nurmijärveläinen lääkärismies peittelee vaimonsa ja lapsensa sänkyyn, ja alkaa vetämään jouluaaton vastaisena yönä kaksin käsin soppaa, yksin. Hän ei tyydy lasilliseen tai kahteen, vaan kurlaa alas pullonpuolikkaita, joita hyllyyn on kertynyt kuluneen kuukauden aikana useita.
Kuola alkaa jo hieman suupielissä kimaltamaan, kun tämä pediatri pahalainen avaa tietokoneensa, ja kirjautuu lähes kahdensadan viestin vankkumattomalla kokemuksellaan Jatkoaika.com:iin. Ehkä jossain vaiheessa hän on kuullut jonkun mainitsevan Juuso Puustisen hyvästä syysvireestä, ja sen innoittamana suuntaa ajokykynsä jo tunteja sitten menettänyt sankarimme suoraan IFK-osioon. "Nytpä mie kerron julliloille mitä Puustinen on ja ei ole", toteaa lekurinreppana ääneen hieman nurmijärveläisittäin murtaen.
Pitkälle kolmatta tuntia yrittää punakeltainen puoskarimme muodostaa kirjainjonoja ymmärrettäviksi lauseiksi, ja saatuaan lopulta oksennettua sekä eteisen matolle että jatkoaikaan, hoippuu sankarimme hihitellen makuuhuoneeseen, jossa yrittää vielä harrastaa seksiä vaimonsa kanssa. Yritys kaatuu kuitenkin ikäiselleen tyypillisiin alkoholin mukanaan tuomiin tilapäisiin erektio-ongelmiin. Tämä ongelma on onneksi entuudestaan Norwichille tuttu, eikä sillä nysällä sohiminen ole kuin ajanhukkaa, ainakin vaimon mielestä.
Tarina opettaa, kuten tarinat yleensä. Onneksi jouluviinakset tuli ostettua tällä kertaa selvinpäin, kun se edellinenkin Alkon ikkuna on vielä maksamatta.
Terve vittuilu, you know? Tule toki toistekin, kyllä me sulle jaksetaan nauraa.