Toteutan nyt pitkään mietinnässä olleen ketjun avauksen. Ketjun nimestä kiitos @jatu . Tässä ketjussa jutellaan siis puutarhan hoidosta, kasvimaan teosta ja ylläpidosta ja taimista, kukista ja pistokkaista ja kaikesta sellaiseen liittyvästä.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Bruins päihitti Maple Leafsin dramaattisessa seitsemännessä ottelussaLue lisää »
-
Boston pinnisti pudotuspeleihin, Susanna Tapanin ja kumppanien PWHL-kausi jatkuuLue lisää »
-
HIFK:sta ja Pelicansista tuttu János Hári Unkarin nousun takuumiehenä – myös Slovenia palaa MM-kisoihinLue lisää »
-
U18 MM-päiväraportti: Yhdysvallat suvereenilla esityksellä finaaliin, Kanada lunasti loppuottelupaikan vuoristoratakamppailun jälkeenLue lisää »
-
Niko Seppälä siirtyy HIFK:sta takaisin Kiekko-EspooseenLue lisää »
-
Larmin torjunnat ja Puistolan maalit Leijonien voiton takeena Sveitsiä vastaanLue lisää »
Jatkoajan multasormet – keskustelua kasvimaan ja puutarhan hoidosta
Minulla on tällä hetkellä itäneenä kahdessa laatikollista samettiruusuja. Ei ne kaikki oli minulle ihan tulossa vaan ne koulutusvaiheessa kälyni ja yhden kaverin kanssa. Yhdessä jauheliharasiassa on tulossa astereita. Niistä tulee sitten mukavia leikkokukkia syssymmällä. Pistokkaissa on kasvamassa sitten kerrattua ahkeraliisaa piharuukkuihin, riippapelargoniaa amppeleihin, verbenaa yhden pylvään päähän, paria yrttiä yrtti lavaan ja kesäbegoneita hautausmaalle. Tomaatit ja paprikat eivät ole vielä itäneet mutta lähipäivinä odotan edistystä sillä saralla. Paprikat tuli laitettua (ehkä) liian myöhään mutta ihan kokeilu mielellä olen heidän kanssaan liikkeellä. Liitteenä pieni kuvanen tämän hetken kasvatusalueestani.
Liitteet
Loistava ketju. Itse joskus pohdin, että onko tällaista. No, nyt on.
Itse olen hyvinkin noviisi tässä hommassa. Nyt kun pari vuotta on tullut vihdoin asuttua rivitalossa, on tähän ehtinyt perehtyä hieman. Ensimmäinen kesä meni lähinnä ihmetellessä, mutta viime kesänä sitten tuli jo tehtyäkin jotain. Mustaherukka ja karviainen tuli istutettua, ja sain ne jopa pysymään hengissä, kun pientä satoakin tuli. Edellisten asukkaiden istuttama kultaherukka kukki myös komeasti.
Omenapuu teki ensimmäisenä vuonna liiankin hyvän sadon. Valitettavasti sitä ei oltu hoitoleikattu, joten puu halkesi osittain omenoiden painosta. Itse en tajunnut edes, että noin voisi käydä, joten en osannut varautua tähän. Puu saatiin kuitenkin osittain pelastettua, ja haarat sidottua yhteen. Viime keväänä se kukki hyvin. Mutta sen jälkeen toinen haara (lehdet) kuivui itsestään. Ja ei tuo toinenkaan erityisen hyvin enää loppukesästä voinut.
Ajattelin itse asiassa tänään poistaa tuon aiemmin kuivuneen haaran, ja vähän leikellä tuota paremmin säilynyttä. Tämä kesä seurataan, ja jos lopputulos on yhtä huono, niin puu nurin ja uusi tilalle. Tämä puu on Antonovkaa, ja talviomenana se ei edes oikein ole makuumme, etenkin kun tuo varastokypsytys on hankalaa. Joku kesä- tai syysomena ja perheomenapuuna olisi parempi ratkaisu.
Muuten meillä on viljelylaatikko, jonka sisältöä tänä vuonna vasta mietitään. Kukkapenkkiin on istutettu krookuksia ja narsisseja näin kevääksi. Ja kesällä pitäisi toivottavasti tulla liljoja... Katsotaan, miten onnistuu.
Niin, ja yrttimaa on myös. Viime kesänä istuin ihan kaupan ruukkuyrttejä sinne hyvällä menestyksellä. Oregano, basilika, ruohosipuli, korianteri, timjami ja salvia tuottivat hyvin satoa pitkälle syksyyn.
Kivaa puuhaa. Aina välillä menee vituroilleen, mutta jotain myös onnistuu. Isoin haaste on ohjeiden monitulkintaisuus. Olen huomannut, että tekee miten tahansa, niin tekee joidenkin mielestä oikein, mutta paljon useamman mielestä väärin. Pitää vain opetella se riittävän hyvin toimiva tapa.
Se hieman jopa harmittaa, että vaikka parikymppiseksi asti tuli asuttua omakotitalossa, jossa oli monenlaista viljelmää, niin näitä taitoja ei tullut opeteltua. Enemmänkin ne olivat sellaisia "EVVK"-kategorian juttuja. Onneksi vanhemmilta voi edelleen 20 vuotta myöhemmin kysellä neuvoja.
Itse olen hyvinkin noviisi tässä hommassa. Nyt kun pari vuotta on tullut vihdoin asuttua rivitalossa, on tähän ehtinyt perehtyä hieman. Ensimmäinen kesä meni lähinnä ihmetellessä, mutta viime kesänä sitten tuli jo tehtyäkin jotain. Mustaherukka ja karviainen tuli istutettua, ja sain ne jopa pysymään hengissä, kun pientä satoakin tuli. Edellisten asukkaiden istuttama kultaherukka kukki myös komeasti.
Omenapuu teki ensimmäisenä vuonna liiankin hyvän sadon. Valitettavasti sitä ei oltu hoitoleikattu, joten puu halkesi osittain omenoiden painosta. Itse en tajunnut edes, että noin voisi käydä, joten en osannut varautua tähän. Puu saatiin kuitenkin osittain pelastettua, ja haarat sidottua yhteen. Viime keväänä se kukki hyvin. Mutta sen jälkeen toinen haara (lehdet) kuivui itsestään. Ja ei tuo toinenkaan erityisen hyvin enää loppukesästä voinut.
Ajattelin itse asiassa tänään poistaa tuon aiemmin kuivuneen haaran, ja vähän leikellä tuota paremmin säilynyttä. Tämä kesä seurataan, ja jos lopputulos on yhtä huono, niin puu nurin ja uusi tilalle. Tämä puu on Antonovkaa, ja talviomenana se ei edes oikein ole makuumme, etenkin kun tuo varastokypsytys on hankalaa. Joku kesä- tai syysomena ja perheomenapuuna olisi parempi ratkaisu.
Muuten meillä on viljelylaatikko, jonka sisältöä tänä vuonna vasta mietitään. Kukkapenkkiin on istutettu krookuksia ja narsisseja näin kevääksi. Ja kesällä pitäisi toivottavasti tulla liljoja... Katsotaan, miten onnistuu.
Niin, ja yrttimaa on myös. Viime kesänä istuin ihan kaupan ruukkuyrttejä sinne hyvällä menestyksellä. Oregano, basilika, ruohosipuli, korianteri, timjami ja salvia tuottivat hyvin satoa pitkälle syksyyn.
Kivaa puuhaa. Aina välillä menee vituroilleen, mutta jotain myös onnistuu. Isoin haaste on ohjeiden monitulkintaisuus. Olen huomannut, että tekee miten tahansa, niin tekee joidenkin mielestä oikein, mutta paljon useamman mielestä väärin. Pitää vain opetella se riittävän hyvin toimiva tapa.
Se hieman jopa harmittaa, että vaikka parikymppiseksi asti tuli asuttua omakotitalossa, jossa oli monenlaista viljelmää, niin näitä taitoja ei tullut opeteltua. Enemmänkin ne olivat sellaisia "EVVK"-kategorian juttuja. Onneksi vanhemmilta voi edelleen 20 vuotta myöhemmin kysellä neuvoja.
Hienoa että tällainenkin ketju on avattu. Pakko myöntää, että olen jo aiemmin jostain kumman syystä yhdistänyt avaajan puutarhaan. Heh heh.
Täällä on jo vuosia uudistettu pikkuhiljaa keskikokoista omakotitalon pihaa rakentelemalla kukkapenkkejä vähän sinne sun tänne. Toistaiseksi käytännössä kaikki on hankittu valmiina taimina ja välillä jaettu noita tarpeen mukaan. Viime kesänä innostuin jostakin syystä köynnöksistä (köynnöskuusamat ja kärhöt) ja istuttelin niitä pariin paikkaan ja rakentelin kiipeilytukia. Saas nähdä, miten lähtevät nyt kasvuun.
Kuluvana talvena olenkin sitten laittanut itse lukuisia taimia kasvamaan, kun tuli hankittua valojakin ihan noita varten. Hyvin on taimia jo kertynyt ja lisää on edelleen tulossa. Saisivat vaan ilmat jo pikkuhiljaa lämmetä, jotta saisi noita jo ulos, kun alkaa pian tila loppua.
Täällä on jo vuosia uudistettu pikkuhiljaa keskikokoista omakotitalon pihaa rakentelemalla kukkapenkkejä vähän sinne sun tänne. Toistaiseksi käytännössä kaikki on hankittu valmiina taimina ja välillä jaettu noita tarpeen mukaan. Viime kesänä innostuin jostakin syystä köynnöksistä (köynnöskuusamat ja kärhöt) ja istuttelin niitä pariin paikkaan ja rakentelin kiipeilytukia. Saas nähdä, miten lähtevät nyt kasvuun.
Kuluvana talvena olenkin sitten laittanut itse lukuisia taimia kasvamaan, kun tuli hankittua valojakin ihan noita varten. Hyvin on taimia jo kertynyt ja lisää on edelleen tulossa. Saisivat vaan ilmat jo pikkuhiljaa lämmetä, jotta saisi noita jo ulos, kun alkaa pian tila loppua.
Nyt on omenapuu leikattu. Kävi niin kuin odotinkin, eli tuo alkukesästä kuivunut haara oli aika huonon näköistä sisältäkin. Sen sijaan tuo paremmin voinut haara vaikutti karsimisessa poistettujen oksien perusteella selvästi terveemmältä. Hyvässä lykyssä sen pelastus onnistui.
Ikävän näköinen tuo halkeama kaikesta huolimatta on edelleen, eikä ole kasvanut yhteen (mikä kai oli muutenkin sangen epätodennäköistä). Pidän siis hyvin todennäköisenä, että heinäkuun loppupuolella tuo puu menee nurin, ja elokuun puolivälissä tulee uusi puu tilalle.
Mutta katsotaan, miten käy. Tästä ei ole odotettavissa kuin korkeintaan positiivisia yllätyksiä.
Mortti ja Hinnonmäen Keltainen, eli mustaherukka- ja karviaispensat näyttivät voivan hyvin.
Ikävän näköinen tuo halkeama kaikesta huolimatta on edelleen, eikä ole kasvanut yhteen (mikä kai oli muutenkin sangen epätodennäköistä). Pidän siis hyvin todennäköisenä, että heinäkuun loppupuolella tuo puu menee nurin, ja elokuun puolivälissä tulee uusi puu tilalle.
Mutta katsotaan, miten käy. Tästä ei ole odotettavissa kuin korkeintaan positiivisia yllätyksiä.
Mortti ja Hinnonmäen Keltainen, eli mustaherukka- ja karviaispensat näyttivät voivan hyvin.
Kyllä näin keväisin on mukava seurata milloin mistäkin putkahtaa esiin krookus, idänsinililja, tulppaani, narsissi tai mitä kaikkea sitä nyt on vuosien aikana tullut maahan tungettua. Suunnittelin taas yhtä uutta krookusistutusta pihalla olevan (käyttämättömän) kaivon ympärille. Tämän pihan parhaalle paikalle (talon aurinkoinen eteläseinä) aloittaa krookusten kevätkasvatus, on edelliset asukkaat pystyttänyt jonkin lasikuution jota terassiksi kutsutaan.
Tänään aukesi siis meidän pihalla ensimmäiset krookukset (ks liite). Sitä se aurinkoinen lämmin ilma tekee. Onhan ne olleet jo n. viikon nupullaan. Siniset (lilat) näyttää joka kevät olevan nopeimpia avautumaan ja keltaiset tulee perässä ja valkoiset ovat jo hukkaantuneet kokonaan. Siirtelin tänään voikukkaraudan avulla istutuksista nurmikolle karanneita krookuksia takaisin ruotuun. Hitto, kontiaisetko niitä siirtelee vai myyrät... taikka vaikka kastemadot (vitsi, vitsi). Mutta paljon oli niitä matosia maassa kun vähän pöyhin. Vielä ei kyllä kannata onkimatoja ruveta keräämään.
Liljojen kanssa ollaan vähän jännän äärellä. Siirsin ne pois "perennapenkistä" josta muodostin syysleimupenkin. Nyt vaan toivon että liljat pitää uudesta paikastaan ja kasvavat siellä. Eka vuosi voi olla vähän hiljaista ja kituvaa mutta jos edes jotain elinmerkkejä olisi niin seuraava vuonna voisi odottaa jo sitten kunnon kukintaa.
Tästä tulikin mieleeni että odotan jännityksellä miten Iisoppini selvisi talven ylitse. Tänään oli vapautunut lumen kahleista joten on vielä aikaista sanoa että miten talvi hällä mennyt.
Liitteet
Jep. Krookukset kukkivat täällä jo komeasti. Osa on selkeästi viime syksynä istutettuja, mutta osa on jo kaksivuotisia. Kiva kukka, ja tuo kevään. Sitä taas ihmettelen, että lumikellot eivät itäneet lainkaan. Viime syksynä istutin ja ihan ohjetta noudattaen. Eipä noita sipuleita kai saa palauttaa kauppaankaan enää, että olisi turha kaivaa niitä penkistä...
Narsissit itävät hyvin. Osa on viime vuonna kaupan ruukkunarsissien kukkimisen jälkeen maahan kaivamiani. Osa taas jo töissä syksynä istuttamiani, jotka kukkivat viime vuonnakin komeasti.
Eiköhän tuo hyvin ole selvinnyt. Tai näin ainakin olettaisin ja vähän samaa tässä itsekin odotellaan, kun tuli viime kesänä laitettua pari anisiisoa penkkiin. On muuten aivan loistava pörriäiskukka ja taisi olla meidän pihalla viime kesänä kaikkein suosituin kohde ainakin kimalaisille, vaikka muitakin hyviä vastaavia kukkia löytyy.
Minä en ole multasormi mainittavissa määrin mutta on minulla jonkin verran kokemuksia alasta joten miksipä en kirjoittaisi niistä tähän ketjuun.
Alkuunsa taustatarinaa. Asun omakotitalossa yhdessä vaimoni kanssa, kahdestaan. Tarinani ajoittuu vajaan kymmenen vuoden päähän (olisikohan siitä kahdeksan vuotta sitten kun aloitin multasormeilut). Vielä tuolloin meillä oli myös lapsiamme kotona, ei ole enää, ovat muuttaneet jo pois. Meillä on kotona sisällä kaikenlaisia kukkia mutta minulla ei ole ikinä ollut osaa eikä arpaa niiden hankinnassa saati hoidossa - mainio vaimoni hoitaa tällaiset asiat tyylillä. Pihallamme on erinäisiä pensaita ja puita, niitä olen joskus ollut istuttamassa ja sitten on myös joitakin kesäkukkia vuodesta riippuen. On myös omenapuu ja viinimarjapensaita jotka tuottaa hyvin satoa kokoonsa nähden. Lisäksi on villinä kasvavia vadelmia tontin reunamilla.
Ja sitten asiaan. Tuolloin - oliko siis kahdeksan vuotta sitten - keväällä sain päähäni tehdä pihalle pienoisen kasvimaan. Neuvottelin asiasta vaimoni kanssa, kerroin sijoituspaikan jne. Vaimoni ei vastustanut hanketta, pikemminkin kannusti. Tein noin 4m x 3m kokoisen kasvimaan. Aitasin sen parilla laudalla ja kasvimaan alueelta kaivoin kaiken mullan pois. En hakenut oppia mistään vaan ajattelin itse että jospa laittaisin pohjalle jotakin suojaa ja taisinpa laittaa mustaa jätesäkkiä. Tämän päälle toin multaa niin että sitä oli lopulta noin 10 cm korkeammalla kuin ympärillä oleva nurmikon pinta oli.
Mulle oli heti selvää että kasvimaaltani tarvitsee saada jotakin mitä voi syödä. Kävin kaupasta katsomassa siemenpusseja ja ostin hernettä, salaattia ja lanttua. Tein neljä riviä ja rivin päähän laitoin keppiin nuo pussit merkiksi mitä missäkin rivissä on siltä varalta etten tunnista kasveja kun ovat valmiita. No, koitti syksy ja sain satoa: oli hernettä, salaattia ja lanttua. Seuraaviksi vuosiksi en keksinyt juuri kummempaa, joskus taisi olla porkkanaa ja joskus oli jopa jotakin kukkaa koristeeksi vaimoni muihin hankkeisiin. Haaveilin jopa tomaateista, tajusin että minun olisi kasvatettava taimia jo edeltävän talven aikana sisällä ruukussa jonkun lampun alla. En ikinä jaksanut alkaa moiseen, aina jäi tekemättä.
Vaikka sadon aina valmistuttua olin innoissani, huomasin varsin pian että perheeni keskuudessa kasvimaan antimet eivät olleet erityisessä suosiossa. Niitä lähinnä maisteltiin jonkin verran, ilmeisesti myötätunnosta hankettani kohtaan. Vuosi vuodelta huomasin että rikkaruohojen määrä kasvimaallani lisääntyi vaikka mielestäni olin tehnyt pohjatyöt niin hyvin kuin ne vaan voidaan tehdä. Nille ei vain voi mitään, jostakin niitä vaan ilmestyy? Kuitenkin kasvimaani kukoisti ja sai hellää ja ahkeraa huolenpitoani ehkäpä neljän kasvukauden ajan, sitten se jäi hoitamattomaksi. Totesin että ei minusta vain ole tähän ja vajaa kaksi vuotta sitten purin kasvimaan ja lapioin ylimääräiset mullat pois niin että maaperä on samalla korkeudella kuin ympäristönsä. Viime kesänä paikkaa ei juuri erottanut, siis että siinä on ollut kasvimaa joskus.
Ei tämä toiminta silti hukkaan mennyt. Olenpahan kokemusta rikkaampi.
Alkuunsa taustatarinaa. Asun omakotitalossa yhdessä vaimoni kanssa, kahdestaan. Tarinani ajoittuu vajaan kymmenen vuoden päähän (olisikohan siitä kahdeksan vuotta sitten kun aloitin multasormeilut). Vielä tuolloin meillä oli myös lapsiamme kotona, ei ole enää, ovat muuttaneet jo pois. Meillä on kotona sisällä kaikenlaisia kukkia mutta minulla ei ole ikinä ollut osaa eikä arpaa niiden hankinnassa saati hoidossa - mainio vaimoni hoitaa tällaiset asiat tyylillä. Pihallamme on erinäisiä pensaita ja puita, niitä olen joskus ollut istuttamassa ja sitten on myös joitakin kesäkukkia vuodesta riippuen. On myös omenapuu ja viinimarjapensaita jotka tuottaa hyvin satoa kokoonsa nähden. Lisäksi on villinä kasvavia vadelmia tontin reunamilla.
Ja sitten asiaan. Tuolloin - oliko siis kahdeksan vuotta sitten - keväällä sain päähäni tehdä pihalle pienoisen kasvimaan. Neuvottelin asiasta vaimoni kanssa, kerroin sijoituspaikan jne. Vaimoni ei vastustanut hanketta, pikemminkin kannusti. Tein noin 4m x 3m kokoisen kasvimaan. Aitasin sen parilla laudalla ja kasvimaan alueelta kaivoin kaiken mullan pois. En hakenut oppia mistään vaan ajattelin itse että jospa laittaisin pohjalle jotakin suojaa ja taisinpa laittaa mustaa jätesäkkiä. Tämän päälle toin multaa niin että sitä oli lopulta noin 10 cm korkeammalla kuin ympärillä oleva nurmikon pinta oli.
Mulle oli heti selvää että kasvimaaltani tarvitsee saada jotakin mitä voi syödä. Kävin kaupasta katsomassa siemenpusseja ja ostin hernettä, salaattia ja lanttua. Tein neljä riviä ja rivin päähän laitoin keppiin nuo pussit merkiksi mitä missäkin rivissä on siltä varalta etten tunnista kasveja kun ovat valmiita. No, koitti syksy ja sain satoa: oli hernettä, salaattia ja lanttua. Seuraaviksi vuosiksi en keksinyt juuri kummempaa, joskus taisi olla porkkanaa ja joskus oli jopa jotakin kukkaa koristeeksi vaimoni muihin hankkeisiin. Haaveilin jopa tomaateista, tajusin että minun olisi kasvatettava taimia jo edeltävän talven aikana sisällä ruukussa jonkun lampun alla. En ikinä jaksanut alkaa moiseen, aina jäi tekemättä.
Vaikka sadon aina valmistuttua olin innoissani, huomasin varsin pian että perheeni keskuudessa kasvimaan antimet eivät olleet erityisessä suosiossa. Niitä lähinnä maisteltiin jonkin verran, ilmeisesti myötätunnosta hankettani kohtaan. Vuosi vuodelta huomasin että rikkaruohojen määrä kasvimaallani lisääntyi vaikka mielestäni olin tehnyt pohjatyöt niin hyvin kuin ne vaan voidaan tehdä. Nille ei vain voi mitään, jostakin niitä vaan ilmestyy? Kuitenkin kasvimaani kukoisti ja sai hellää ja ahkeraa huolenpitoani ehkäpä neljän kasvukauden ajan, sitten se jäi hoitamattomaksi. Totesin että ei minusta vain ole tähän ja vajaa kaksi vuotta sitten purin kasvimaan ja lapioin ylimääräiset mullat pois niin että maaperä on samalla korkeudella kuin ympäristönsä. Viime kesänä paikkaa ei juuri erottanut, siis että siinä on ollut kasvimaa joskus.
Ei tämä toiminta silti hukkaan mennyt. Olenpahan kokemusta rikkaampi.
Kirjoitellaan nyt sitten, kun tuli luvattua aiemmin.
Muutin loppukesästä tänne maalle, kun alkoi kaupunki ahdistaa liikaa. Torppa on jostain 1800-luvulta ja tonttia sopivasti eli vähän reilut puoli hehtaaria. Edellinen asukas on tänne jotain sinne tänne istutellut, osan hyvällä ja osan huonommalla menestyksellä. Terveytensä petettyä tontilla on nykyään enemmän ”joutomaata” kuin esim. nurmikkoa. Pari vanhaa omenapuuta tuottavat ihan kivasti omppuja ja peurat niitä kävivät napsimassa puusta suoraan. Vanhemman puun eteen on erehtynyt kasvamaan tammi, ja tulee aikanaan näivettämään tuon omenapuun lopullisesti, kun kaunista jalopuuta ei raaski kaataa. Myös yksittäinen luumupuu tuotti maittavan sadon ja pääsin siitä nauttimaan heti muuton jälkeen. Herukkaa on istutettu vähän sinne ja vähän tänne, mutta sato oli muutamia yksittäisiä marjoja, kun pensaiden juurilla kasvaa korkeaa heinää.
Kevään projekti on ottaa tuo takapihalle jätetty koira-aitaus hyötykäyttöön. Verkkoaita tolppineen on kaivettu joskus niin syvälle maahan, että sitä ei ihan äkkiä sieltä käsipelin nosteta. Onneksi tajusin tuossa talven aikana, että siinähän on reilut 60 neliötä mitä parhainta tilaa kasvimaalle, kun on jo valmiiksi aidattu. Viime kesänä siinä kasvoi ihmisen korkuista nokkosta ja jotain epämääräistä heinää. Alun perin oli tarkoitus jyrsimellä pöyhiä maa ympäri, mutta nyt kun olen siellä lumien sulettua pyörinyt enemmänkin, niin voi olla että siihen päälle pitää vain tehdä selkeästi korkeammalla olevat penkit. Niin hiton kivikkoista ja epämääräistä tuo pohja on, että jyrsimestä katoaa terät hyvin nopeasti. Kasvimaalle on tarkoitus kuitenkin laittaa juureksia ja vihanneksia kasvamaan, ja tähän saan oivaa vetoapua asiaan paremmin vihkiytyneeltä kumppaniltani. Näiden lisäksi on tarkoitus istuttaa kukkia, jotka pitävät mm. etanoita loitolla, sillä niitä täällä kyllä riittää.
Lisäksi tässä on pari rinnekohtaa, jotka kasvavat tällä hetkellä pujoa ja koiranputkea sun muuta. Kivoja kasveja toki, mutta vähän tylsiä. Näiden tilalle on tarkoitus istuttaa niittykukkia ja sitten luoda paikalle pörriäisten paratiisi. Ruiskaunokkien, unikkojen sun muiden lisäksi tuonne tulee nousemaan monia rohtokasveja, joita sitten voi hyödyntää haudukkeina ja osin myös kosmetiikkaan. Niityillä on pinta-alaa satoja neliöitä, joten tekemistä kyllä riittää. Mitään sen suunnitelmallisempaa järjestystä noille en ole miettinyt, vaan mieluumminkin sekoitan eri siemeniä hiekkaan ja viskelen niitä sikin sokin pitkin niittyä. Pohjatyöt pitäisi kuitenkin saada jollain tavalla tehtyä, ettei juuristaan leviävät rikkaruohot valtaa alaa ensimmäisenä.
Varsinaista nurmikenttääkin tulee jäämään hyvin paljon, joskaan se ei ole mitenkään tärkeässä roolissa. Ajatuksissa on istuttaa myös lisää puita, etenkin luumu- ja kirsikkapuita. Täytyy vain selvittää niille otolliset paikat ja ajankohdat. Siemenestä asti en meinaa kasvattaa, koska haluan nauttia kirsikan kukinnasta jo lähivuosina. Omenapuita voisi hyvin pistää pari lisääkin, koska niistä keksii kyllä monenlaista syötävää helpostikin. Ruusupensaat pitäisi leikata, koska osa on melko huonossa kunnossa ja niitä ei varmaan juurikaan ole hoidettu koskaan. Herukoita voisi olla myös enemmän, mutta katsotaan nyt ensin saako näitä olemassa olevia jotenkin elvytettyä.
Paljon siis on ajatuksia ja tahtoa, kokemusta ei sitten sitäkään vähää. Myös mahdollisuuksia on lukematon määrä, sillä valtaosa tontista tosiaan on ihan retuperällä tai suorastaan neitseellisessä tilassa. Mitä enemmän saisi houkuteltua mehiläisiä ja kimalaisia ja perhosia sitä parempi. Ja jos tuolta jotain syötävääkin nousee, niin aina parempi. Kalliiksi vain tulee, jos pitää ensalkuun tilata kymmeniä tonneja multaa. Maaperä kuitenkin on savinen ja Lohjalla tunnetusti on kalkkia yllin kyllin, niin ihan ilman pohjatöitä tästä ei tulee yhtään mitään.
Muutin loppukesästä tänne maalle, kun alkoi kaupunki ahdistaa liikaa. Torppa on jostain 1800-luvulta ja tonttia sopivasti eli vähän reilut puoli hehtaaria. Edellinen asukas on tänne jotain sinne tänne istutellut, osan hyvällä ja osan huonommalla menestyksellä. Terveytensä petettyä tontilla on nykyään enemmän ”joutomaata” kuin esim. nurmikkoa. Pari vanhaa omenapuuta tuottavat ihan kivasti omppuja ja peurat niitä kävivät napsimassa puusta suoraan. Vanhemman puun eteen on erehtynyt kasvamaan tammi, ja tulee aikanaan näivettämään tuon omenapuun lopullisesti, kun kaunista jalopuuta ei raaski kaataa. Myös yksittäinen luumupuu tuotti maittavan sadon ja pääsin siitä nauttimaan heti muuton jälkeen. Herukkaa on istutettu vähän sinne ja vähän tänne, mutta sato oli muutamia yksittäisiä marjoja, kun pensaiden juurilla kasvaa korkeaa heinää.
Kevään projekti on ottaa tuo takapihalle jätetty koira-aitaus hyötykäyttöön. Verkkoaita tolppineen on kaivettu joskus niin syvälle maahan, että sitä ei ihan äkkiä sieltä käsipelin nosteta. Onneksi tajusin tuossa talven aikana, että siinähän on reilut 60 neliötä mitä parhainta tilaa kasvimaalle, kun on jo valmiiksi aidattu. Viime kesänä siinä kasvoi ihmisen korkuista nokkosta ja jotain epämääräistä heinää. Alun perin oli tarkoitus jyrsimellä pöyhiä maa ympäri, mutta nyt kun olen siellä lumien sulettua pyörinyt enemmänkin, niin voi olla että siihen päälle pitää vain tehdä selkeästi korkeammalla olevat penkit. Niin hiton kivikkoista ja epämääräistä tuo pohja on, että jyrsimestä katoaa terät hyvin nopeasti. Kasvimaalle on tarkoitus kuitenkin laittaa juureksia ja vihanneksia kasvamaan, ja tähän saan oivaa vetoapua asiaan paremmin vihkiytyneeltä kumppaniltani. Näiden lisäksi on tarkoitus istuttaa kukkia, jotka pitävät mm. etanoita loitolla, sillä niitä täällä kyllä riittää.
Lisäksi tässä on pari rinnekohtaa, jotka kasvavat tällä hetkellä pujoa ja koiranputkea sun muuta. Kivoja kasveja toki, mutta vähän tylsiä. Näiden tilalle on tarkoitus istuttaa niittykukkia ja sitten luoda paikalle pörriäisten paratiisi. Ruiskaunokkien, unikkojen sun muiden lisäksi tuonne tulee nousemaan monia rohtokasveja, joita sitten voi hyödyntää haudukkeina ja osin myös kosmetiikkaan. Niityillä on pinta-alaa satoja neliöitä, joten tekemistä kyllä riittää. Mitään sen suunnitelmallisempaa järjestystä noille en ole miettinyt, vaan mieluumminkin sekoitan eri siemeniä hiekkaan ja viskelen niitä sikin sokin pitkin niittyä. Pohjatyöt pitäisi kuitenkin saada jollain tavalla tehtyä, ettei juuristaan leviävät rikkaruohot valtaa alaa ensimmäisenä.
Varsinaista nurmikenttääkin tulee jäämään hyvin paljon, joskaan se ei ole mitenkään tärkeässä roolissa. Ajatuksissa on istuttaa myös lisää puita, etenkin luumu- ja kirsikkapuita. Täytyy vain selvittää niille otolliset paikat ja ajankohdat. Siemenestä asti en meinaa kasvattaa, koska haluan nauttia kirsikan kukinnasta jo lähivuosina. Omenapuita voisi hyvin pistää pari lisääkin, koska niistä keksii kyllä monenlaista syötävää helpostikin. Ruusupensaat pitäisi leikata, koska osa on melko huonossa kunnossa ja niitä ei varmaan juurikaan ole hoidettu koskaan. Herukoita voisi olla myös enemmän, mutta katsotaan nyt ensin saako näitä olemassa olevia jotenkin elvytettyä.
Paljon siis on ajatuksia ja tahtoa, kokemusta ei sitten sitäkään vähää. Myös mahdollisuuksia on lukematon määrä, sillä valtaosa tontista tosiaan on ihan retuperällä tai suorastaan neitseellisessä tilassa. Mitä enemmän saisi houkuteltua mehiläisiä ja kimalaisia ja perhosia sitä parempi. Ja jos tuolta jotain syötävääkin nousee, niin aina parempi. Kalliiksi vain tulee, jos pitää ensalkuun tilata kymmeniä tonneja multaa. Maaperä kuitenkin on savinen ja Lohjalla tunnetusti on kalkkia yllin kyllin, niin ihan ilman pohjatöitä tästä ei tulee yhtään mitään.
Veljelläni oli talon lähellä joutomaata eli entistä peltoa joka ei ollut viljelykäytössä. Kyseessä on mummoni tontti jonka isäni on perinyt. Aikoinaan siellä oli mummolla kasvimaa, vadelma- ja mansikkamaat mutta nyt ei jäljellä ole enää kuin puolittain villiintyneet vatut. Veli kynti ja äesti sen alueen jossa ei vadelmaa ja kylvi siihen niittykukkamixiä (samalla ajatuksella kuin sinä). Viime vuonna vaikutti että siinä lähillä kasvoi rikkarouhoja. Hemmetin komeita leskenlehtiä ainakin. Saa nähdä onko tänä vuonna mitään ketokukkia tulossa (kukkivat vasta toisena vuotena).
Eilen poistin havut perennapenkistä (josta olen tehnyt siis syysleimupenkin). Hyvin vaikuttaa kaikki eri värit lähteneet kasvamaan. Tänä vuonna ajattelin vielä yhtä tiettyä väriä (lila) ottaa isomummon penkistä Savosta ja hävittää vähän penkissä vallitsevana olevaa pinkkiä puskaa. Kyllähän tuosta saa pitkän urakan kun omaa silmää miellyttävän sekoituksen eri värejä.
Tänään on tullut ensimmäinen paprika mullan pinnalle. Jo oli aikakin. Kuten jo aiemmin kirjoitin niin olen varmaan paprikoiden kanssa vähän myöhässä mutta katsellaan kuinka käy. En yleensä kasvata paprikan ja tomaatin taimia itse mutta tänä vuonna ajattelin kokeilla. Asterit ovat itäneet huonosti mutta kyllä niistä saa koulutettua ihan hyvän määrän taimia (jos ei onnistu katkomaan niitä kouluttaessa hirveästi). Laitoin tänään vähän orvokkeja pihan piristykseksi "ruukkuihin". Kuvassa on kori rapulta. Ihan uusi orvokkituttavuus tuo "kerrottu oranssi".
Liitteet
Kääk. Ei pitäisi lukea kirjallisuutta. Tai ehkä se on hyvästä. Aika selkeästi sanottiin, että kun omenapuu poistetaan, sen paikalle ei kannata istuttaa uutta muutamaan vuoteen, ellei juuria saa poistettua hyvin. Mullan alla lahoavat juuret estävät tehokkaasti uuden puun kasvun. Uusi paikka pitäisi valita muutaman metrin päästä.
Jos tuo omenapuu on todettavissa entiseksi, niin sitten on vitsit vähissä. Uuden puun paikkaa pystynee siirtämään ehkä metrillä, tai korkeintaan kahdella.
No, mitä sitten tilalle? Luumua pohdin hieman. Tosin sen osalta tuli hieman ristiriitaista tietoa kirjallisuuden ja Googlen kautta. Toisten tietojen mukaan luumua ei haittaa yhtään paikalla ollut omenapuu. Ja toisten tietojen mukaan taas haittaa jonkin verran. Onko kanssapalstalaisilla jotain kokemukseen pohjautuvaa tietoa?
Entä miten helppo luumu olisi saada menestymään? Onko sen hoito erityisen haastavaa verrattuna esimerkiksi omenaan? Tai olisiko joku muu hedelmäpuu sitten vielä parempi vaihtoehto? Päärynä ei kirjallisuuden perusteella pärjää vanhan omenapuun paikalla.
Kerrotaan hieman omaa tarinaa. Melkein 10v sitten innostuin chileistä, kerrostalossa niitä tuli parvekkeella ja sisällä kasvateltua. Sitten muutama vuosi sitten oli muutto omakotitaloon ja hyvin paljon muuta hommaa, joten nuo kaikki jäi vähän taka-alalle. Pari vuotta sitten alkoi homma taas kiinnostamaan ja suunnittelin itse pihaa jonkun verran uusiksi. Nurmikko lähti paljon, tilalle tuli sepeliä, hedelmäpuita (päärynää, luumua ja kirsikkaa), pensaita (makeasinikuusamia, vadelmia ja pensasmustikkaa) ja kasvimaa, lisäksi erinäisiin kohtiin viiniköynnöksiä. Kolme vanhaa marjapuskaa oli tontilla ennestään, niiden lähelle istutin marja-aroniaa, saskatoonia (marjatuomipihlajaa) sekä muutaman herukkapuskan ja yhden karviaisen. Tämän lisäksi löytyy pieni kasvihuone, jossa viime vuonna oli 3kpl kurkkuja, 6kpl chilejä, 6kpl tomaatteja ja talvikurpitsaa. Tietysti sitten amppeelitomaatteja, tomaatteja ja chilejä ruukuissa terassilla yms.
Myös heinien valtaamat kukkapenkit revin auki ja ne laitettiin uusiksi, monivuotisia kasveja pääasiassa + aurinkokukkaa, tavoitteena pörriäisten paratiisi. Vielä on projektia kesken jonkun verran. Mutta sen verran vinkkejä että mullassa kannattaa kyllä panostaa laatuun, kaksi nupillista tullut eri paikoista ja se ero on valtava. Lisäksi tuo multa jolle nurmikko on istutettu, on aivan paskaa. Siitä tuntuu puuttuvan hiekkaa ja turvetta, joten se vettyy ja painuu tiiviiksi. Pitäisi kaikki kaapia pois ja tuoda parempaa tilalle, tai sitten vain sekoittaa parempaa siihen sekaan.
Ja kun tuollaisia hommia rupee tekemään, niin pikkukaivureita saa aika halvalla vuokrattua ja niiden kanssa on kiva touhuta. Eikä pienet kauhakuormaajatkaan kauheasti maksa, siis vuokralle.
Suurin ongelma on sarvipäiset perkeleet, Trico Gardenin karkote auttaa muutamia kuukausia, mutta viime vuonna vedin keväällä ja syksyllä, niin kyllä ennen tuota syksyistä suihkuttelua oli taas kasveja syöty ja nyt taas talvella on syöty. Mutta onhan tuo puutarhan hoito helvetin mukava harrastus ja kaiken lisäksi miehekäs olo siitä tulee kun saa itse kasvatettua ruokaa omalle perheelleen. Vielä tarvittaisiin toinen kasvimaa tai muutama itsetehty kasvatuslaatikko jotta saisi kaiken kasvamaan mitä haluaa.
edit. Ja muutamaan "jättömaahan" heitin niittykukkien siemeniä nyt keväällä, ensi vuonna näkee miten käy. Lisäksi kaikkea maata ei kuskattu pois, vaan saviperäinen maa tasoitettiin "lavaksi" ja siinä on kivikkopuutarha. Sammalleimua, mehikasveja, maksaruohoja, patjarikkoa, ajuruohoa jne.
Myös heinien valtaamat kukkapenkit revin auki ja ne laitettiin uusiksi, monivuotisia kasveja pääasiassa + aurinkokukkaa, tavoitteena pörriäisten paratiisi. Vielä on projektia kesken jonkun verran. Mutta sen verran vinkkejä että mullassa kannattaa kyllä panostaa laatuun, kaksi nupillista tullut eri paikoista ja se ero on valtava. Lisäksi tuo multa jolle nurmikko on istutettu, on aivan paskaa. Siitä tuntuu puuttuvan hiekkaa ja turvetta, joten se vettyy ja painuu tiiviiksi. Pitäisi kaikki kaapia pois ja tuoda parempaa tilalle, tai sitten vain sekoittaa parempaa siihen sekaan.
Ja kun tuollaisia hommia rupee tekemään, niin pikkukaivureita saa aika halvalla vuokrattua ja niiden kanssa on kiva touhuta. Eikä pienet kauhakuormaajatkaan kauheasti maksa, siis vuokralle.
Suurin ongelma on sarvipäiset perkeleet, Trico Gardenin karkote auttaa muutamia kuukausia, mutta viime vuonna vedin keväällä ja syksyllä, niin kyllä ennen tuota syksyistä suihkuttelua oli taas kasveja syöty ja nyt taas talvella on syöty. Mutta onhan tuo puutarhan hoito helvetin mukava harrastus ja kaiken lisäksi miehekäs olo siitä tulee kun saa itse kasvatettua ruokaa omalle perheelleen. Vielä tarvittaisiin toinen kasvimaa tai muutama itsetehty kasvatuslaatikko jotta saisi kaiken kasvamaan mitä haluaa.
edit. Ja muutamaan "jättömaahan" heitin niittykukkien siemeniä nyt keväällä, ensi vuonna näkee miten käy. Lisäksi kaikkea maata ei kuskattu pois, vaan saviperäinen maa tasoitettiin "lavaksi" ja siinä on kivikkopuutarha. Sammalleimua, mehikasveja, maksaruohoja, patjarikkoa, ajuruohoa jne.
@muti
Jos Rauman seudulla asustat ja pörriäisiä pihassasi haluat hemmotella ja/tai bongailla, niin minulta voisi mahdollisesti myöhemmin keväällä joutaa joitakin erityisen hyviä kesäkukkia ja monivuotisia yrttejä sekä kukkia. Alkaa tuntua siltä, ettei kaikkia kasvatuksessa olevia taimia saa millään mahtumaan pihaan. =D
Jos Rauman seudulla asustat ja pörriäisiä pihassasi haluat hemmotella ja/tai bongailla, niin minulta voisi mahdollisesti myöhemmin keväällä joutaa joitakin erityisen hyviä kesäkukkia ja monivuotisia yrttejä sekä kukkia. Alkaa tuntua siltä, ettei kaikkia kasvatuksessa olevia taimia saa millään mahtumaan pihaan. =D
Jahas, pitääkin tehdä visiitti Raumalle jossain vaiheessa. :D
Kävin juuri haravoimassa sen koira-aitauksen kuolleesta heinästä. Noin niinkuin tottumattomalle melkoinen urakka. 60 neliön haravointi vei tunnin. Samalla katselin tuohon rinteeseen kaihoten, kun malttamattomana odotan, miten tuon n. 400 neliön alueen hoitaisi. Mikään pakkohan sitä ei ole haravoida, kun maa tulee myllättyä muutenkin. Mutta toisaalta miksi ei keräisi hyvää tavaraa talteen, kun muutaman vuoden päästä tuosta saa ihan käyttökelpoista multaa. Nyt kun joku vielä rakentaisi sen puutarhakompostin tuohon.
Tuli samalla todettua, että tuohon ei arvaa jyrsimellä mennä sähläämään yhtään. Pieni kaivinkone voisi melkein olla parempi vaihtoehto. Saisi samalla sitä juurakkoa sieltä pois.
Kävin juuri haravoimassa sen koira-aitauksen kuolleesta heinästä. Noin niinkuin tottumattomalle melkoinen urakka. 60 neliön haravointi vei tunnin. Samalla katselin tuohon rinteeseen kaihoten, kun malttamattomana odotan, miten tuon n. 400 neliön alueen hoitaisi. Mikään pakkohan sitä ei ole haravoida, kun maa tulee myllättyä muutenkin. Mutta toisaalta miksi ei keräisi hyvää tavaraa talteen, kun muutaman vuoden päästä tuosta saa ihan käyttökelpoista multaa. Nyt kun joku vielä rakentaisi sen puutarhakompostin tuohon.
Tuli samalla todettua, että tuohon ei arvaa jyrsimellä mennä sähläämään yhtään. Pieni kaivinkone voisi melkein olla parempi vaihtoehto. Saisi samalla sitä juurakkoa sieltä pois.
Itsellä on samaa ongelmaa jo valmiiksi, kaikkea on jo liikaa, paitsi tilaa. Se loppuu kesken. Ja kuulemma hirveän montaa aluetta en saa enää vallata kukkapenkeiksi.
Koristealtaan kasvatus olisi yksi toive, vähän siinä rajoilla että selviääkö lumpeet siinä hengissä (syvyys 40-50cm). Muutamia vesikasveja siinä oli talven yli, vielä ei osaa sanoa ovatko hengissä.
Tämä ei ole mikään asiantuntija vastaus vaan kokemusasiantuntijuuteen tukeutuva vastaus. Jos tuota kysyisi mummoiltani (molemmat kuolleet) niin luumu on hiton helppo. Molemmat saivat jostain luumun taimen. Eri merkkiä ne olivat kun toinen tuotti vaaleita ja toinen tummia luumuja. Sinne ne vain iskettiin maahan ja puut kasvoivat ja kasvoivat ja alkoivat tuottaa luumuja. Joskus tuli hurja sato ja välillä vähemmän. Mitään ihmeempää kumpikaan ei tietääkseni tehnyt puilleen. Isäni äidin puu ei oikein enää tuota mutta äitini äidin puu on viime vuosina ihan hurjia määriä. Äitiäni harmittaa että äitinsä ehti kuolla ennen kuin ehti nähdä nämä isot sadot. Toinen puu kasvaa siis Nastolassa (nykyään Lahtea) ja toinen savossa Savonlinnan lähellä. Että jos hyvin sattuu niin ei ne luumut vaikeita ole ylläpitää...
Kiitos! Myös minun jo edesmenneellä mummullani oli menestyviä luumupuita. Tämä niin ikään Päijät-Hämeessä, niin kuin sinun isoäidilläsi, mutta hieman lännempänä. Samaten mökillämme Kanta-Hämeessä (vanhempieni mökki, mutta vapaasti käytössämme) on luumupuita. Noita mummulan luumuja oli nuorempana mukava popsia puista suoraan. Mökin luumuja en itse asiassa ole edes maistanut - jostain kumman syystä.
Pitää vähän selvitellä, että mitä lajikkeita nuo ovat. Mummulassa nuo ovat varmasti jotain vanhaa punaluumua. Mökillä olevista ei ole tietoa. Itse nopean tutustumisen perusteella harkitsin, että tänne istutettava lajike olisi Sinikka. Se on satoisa jo nuorena, melko kestävä ja pienikokoinen (eli sopii hyvin pieneen pihaan). Ja mikä tärkeintä, se on itsepölytteinen.
Naapurin vanhempi herrasmies on puutarhaihmisiä. Kyselin eilen, että onko hänellä kokemuksia luumuista. No, selvisi, että heidän pihallaan on yksi puu, jonka lajikkeen hän muisteli olevan Kuntalan punaluumun. Sekin olisi hyvä, että oma puu olisi eri lajiketta, kun se parantaa usein satoa.
No, katsotaan, miten tuo omenapuu selviää tästä kesästä. Jos näyttää huonolta, niin nurin jo hyvissä ajoin, ja keväällä sitten luumu tilalle.
Nyt ei oikein lähde... Siis tomaatit ja paprikat itämään. Paprikansiemeniä laitoin 12 joista kolme on itänyt. Tomaateista taasen 15 siemenestä on itänyt vaivaiset kaksi. Ei tällä vielä kasvihuonetta täytetä. Ehkä muut siemenet ovat jotain myöhäisherännäisiä ja tulevat vielä mutta odottavan aika on pitkä. Eikä se sillä lyhene että käy monta kertaa päivässä tuijottamassa purkkeja ja jopa vähän sormella pöyhii multaa (jos sieltä vaikka jotain vihreää olisi nousemassa). No noitahan saa puutarhalta ja kaupasta jos oma taimituotanto ei riitä. Että ei mitään hätää. Ei mulla nyt muuta...
Idätyslautta - päivitystä 2015 <- kelluva idätyslautta. Tee tuollainen, näkee helposti mitkä itää ja mitkä ei. Eikä tarvitse multaa sorkkia. Itselläkin oli joskus tapana käydä jatkuvasti sörkkimässä multaa ja välillä sai "hännän" katkaistua siemenestä sen takia. Tuossa voi vain kurkata kannen alle ja näkee tilanteen samantien. Ollut itselläkin jo useamman vuoden käytössä. Tomaatille, chileille, kurkuille, auringonkukille ja kurpitsoille ainakin. Kurpitsan siemenet olen vielä peittänyt talouspaperin palalla, kun ovat sen verran isoja.
Täällä on itävyyden kanssa ongelmia valko- ja narsissitupakan kanssa. Ensin mainittuja olen sentään jo muutaman onnistunut saamaan jonkinlaiseksi taimeksi, mutta jälkimmäisenä mainittuja en yhtä ainuttakaan, vaikka olen noita melkoisen paljon jo kylvänyt. Ja tiedossa kyllä on noiden vaatima pitkä itäminen.
Edit. Mitä pihan kuulumisiin tulee, niin aika hyvin ovat kaikki kasvit talvesta selvinneet. Ainoat kysymysmerkit ovat toistaiseksi yksi kärhö, punahatut ja -tähkät ja yksi syyssyrikkä. Noista kärhö ja syyssyrikkä istutettiin viime kesänä.
Edit. Mitä pihan kuulumisiin tulee, niin aika hyvin ovat kaikki kasvit talvesta selvinneet. Ainoat kysymysmerkit ovat toistaiseksi yksi kärhö, punahatut ja -tähkät ja yksi syyssyrikkä. Noista kärhö ja syyssyrikkä istutettiin viime kesänä.
tombraider
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tampereen Tappara
2019 syksyllä istutin 120 cm timattituija-aidan takapihalle. 115 kpl niitä kokonaisuudessa oli ja ihan saatanan kova työ. yhden puolen sain kaivurilla vedettyä, mutta pidempi pätkä piti kaivaa perinteisesti kovaan saveen jossa isompia kiviäkin oli. 50cm*50cm ojan kaivaminen muuten pisti puuskuttamaan, kun sitä piti 28 metriä vääntää. No tulipa tehtyä ja viimekesällä näytti hyvältä, mutta syksyllä alkoi toisesta päästä pahasti kellastumaan. n.15 ekaa ei oikein tykkää. Harsot tietenkin on olleet keväällä ja kasteltukkin on. Nyt sitten laitoin havukasveille tarkoitettua lainnoitetta ja pistän sormet ristiin. 2 viikon välein lisään ainetta. Mietityttää, että onko kosteutta liian paljon maassa vaiko kuiva. Aidan takaa lähtee pudotus ja siinä on aikanaan tekemäni möhkälekivihässäkkä, koska rakennusvaiheessa korotin taloa maksimiin ja sitten piti maata tuoda pihalle. Takapiha viettää hieman aitaan päin. Vittu jos ne kuolee, koska koko rivi on kasvanut korkeutta istutuksen jälkeen noin. 30 senttiä ja alkaa jo hieman peittämään naapurilta.
Potut tili kans viikonloppuna laitettua maahan. suoraan jääkaapista niin ei shokeeraa uusia alkuja tuo viileä multa :)
Potut tili kans viikonloppuna laitettua maahan. suoraan jääkaapista niin ei shokeeraa uusia alkuja tuo viileä multa :)
Mökille hommasin parit (vaatii ristipölytyksen) Haskap-pensaat, tunnetaan myös nimellä hunajamarja. Tämä pensas tunnetaan myös nimellä Marjasinikuusama, (jota en nimenä käyttäisi, sillä Suomessa on jo olemassa Sinikuusama, jonka marjat ovat myrkyllisiä). Mielenkiinnolla odotan, minkälaista marjaa Haskap pukkaa. En ole ikinä maistanut, mainospuheiden mukaan ovat makeita, vähän mustikan ja vadelman sekoituksen välistä. Terveellisiäkin ovat: antioksidantteja pitäisi olla enemmän kuin millään muulla marjalla. Marjat ovat ainakin isoja, parista sentistä jopa neljä - viisisenttisiin. Eipähän mene aikaa sadonkorjuuseen, jos satoa jonain vuonna tulevaisuudessa sattuisin saamaan.
Viime keväänä teimme etelään päin olevalle takapihallamme yrttilaatikon ja jonkun verran eri yrttejä siihen istutimme. No eihän niitä tullut käytettyä. Tänä keväänä ajattelimme että voisi istuttaa kukkia tuohon kasvatuslaatikkoon. Mitä helppo hoitoisia kasveja siihen suosittelisitte?
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy