Lomaillessa on aika katsella leffoja:
Parin vuoden takainen puolalainen Oscar-voittaja (paras ulkomainen elokuva)
Ida on niitä harvoja puolalaisia uudempia elokuvia jotka olen nähnyt - en ole mitenkään ennakkoluuloisesti suhtautunut puolalaisiin nykyleffoihin, niitä on yksinkertaisesti suhteellisen vähän esillä Suomessa (joissain pk-seudun leffamatineoissa tai juhlissa ne voivat saada enemmän näkyvyyttä, mutta maakunnissa - harvinaisia ovat). Tavallaan on harmi, että puolalainen elokuva saa niin vähän näkyvyyttä Suomessa, tuskin Idakaan olisi dvd:lle Suomessa tullut jollei se olisi Oscar-voittaja.
Elokuvana Ida oli hyvin vähäeleinen ja jopa karu - siinä oli jotain kaurismäkeläistä mielenmaisemaa, tarkoitan juuri tätä vähäeleisyyttä ja melankolisuutta. Tavallaan hassua, että sitä katsoessani juuri Kaurismäki tuli mieleeni vaikka en ole viimeisen vuosikymmenen aikana nähnyt ainoatakaan (uudempaa) Kaurismäen leffaa, muistikuvat niistä ovat jostain 90-luvun puolelta. Tupakka supielessä, muutama murahtaen lausuttu sana, mustavalkoinen atmosfääri ja kuvaus (kuten Idassakin). Se on todettava, että tuskin toimintaa ja kiihkeää menoa kaipaava katsoja jaksaa Idaa katsoa varttia kauemman aikaa, sen sijaan jos haluaa sukelluksen 60-luvun harmaaseen Puolaan, jossa yksi jos toinen etsii menneisyyttään ja yrittää löytää sen - jopa päästä sinuiksi sen kanssa, niin ehkäpä leffa tarjoaa jotain kiinnostavaa ja ajatuksiaherättävää.
Melankolinen kiintoisa - hetkittäin hiukan ahdistavakin - kertomus perheensä kautta itseään etsivästä maalaisluostarissa elävästä Idasta sekä kahden tai useammankin maailman törmäämisestä.
* * *
The Stanford prison experimentiä (ohjaaja Kyle Patrick Alvarez) katsellessa mielessä oli kaiken aikaa epämääräisenä muistikuvana saksalainen Das Experiment 15-vuoden takaa, joten asetelma ei ollut paras mahdollinen katsellessani Alvarezin näkemystä aiheesta. Oliver Hirschbiegelin näkemys oli sen verran tiukka etten edes uskonut, että modernimmassa versiossa saavutetaan sama taso - no on oltava rehellinen, ei Alvarezin versio ollut niin hyvä kuin Hirschbiegelin mutta tämä Alvarezin versio oli kuitenkin parempi mitä ajattelin sen olevan.
Laitetaanpa linkki siihen, mistä kyseisessä kokeessa/testissä oli kyse - Stanfordin vankilakoe:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stanfordin_vankilakoe
wikipedian englanninkielinen sivu aiheesta on olennaisesti pidempi, joten linkki myös siihen:
https://en.wikipedia.org/wiki/Stanford_prison_experiment
Jos on katsonut Alvarezin näkemyksen aiheesta, suosittelen myös katsomaan Oliver Hirschbiegelin leffan Das Experiment.
* * *
Katsomani kolmikon kaikella tapaa paras ja monella tapaa innostavin leffa on Leonardo DiCaprion tähdittämä ja Scorsesen ohjaama
The Wolf of Wall Street, on tavallaan on harmi ettei DiCaprio voittanut miespääosan Oscaria todella loistavan - paikoin häiriintyneen loistavan - suorituksensa päätteeksi. Vaikka mielestäni the Revenant'issa DiCaprio on hyvä (hetkittäin loistelias), kyseisen leffan rooli on kuitenkin kaikella tapaa yksipuolisempi, joten siinä DiCaprion ei tarvinnut näytellä niin laajalla skaalalla, joten ei ihme, että yksi jos toinen on sitä mieltä, että kyseessä oli monellakin tapaa lahja-oscar, jonka DiCapio roolistaan the Revenantissa sai kun taustalla oli todella loistava roolityö the Wolf of Wall Streetissä Jordan Belfortina.
The Wolf of Wall Street on jo muutaman vuoden takaa (v. 2013), joten se on varmaan suurimmalle osalle tuttu, joten en ryhdy sen tarkemmin kelaamaan leffaa auki - ja jollei sitä ole vielä katsonut, on sitten parempi etten avaa sitä liian paljon kertomalla ja kuvailemalla elokuvaa kovinkaan tarkasti.
Yllä kehuin DiCaprion työtä loistavaksi, mutta aivan yhtälailla on kehuttava ohjaaja Scorsesen suoritusta loisteliaaksi. Kyseessä on omasta mielestäni niitä harvoja Scorsesen todella onnistuneita leffoja tämän vuosituhannen puolelta, enkä edellisellä tarkoita, että joukossa olisi suuri joukko hutiosumia - ennemminkin sitä, että rima on niin
pirun korkealla. Se mikä Scorseselle on keskitasoinen suoritus olisi jollekin tuntemattomammalle (uudelle kyvylle) aivan toista tasoa - hyvä tai jopa erinomainen. Rimaa ovat nostaneet korkealle ne vuosikymmenten takaiset leffat, kuten
Taksikuski,
Kuin raivohärkä,
Kristuksen viimeinen kiusaus,
Mafiaveljet ja
Cape Fear.
vlad