Jatkoajan leffakerho

  • 2 328 403
  • 12 040

Scipio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Panthers
Hmm. Koskas tulevan Hobitin (Viiden armeijan taistelu) julkaisua on siirretty joulukuuhun?
Alkuperäinen julkaisu piti olla heinäkuussa 2014. Nykyinen tieto näyttäisi olevan joulukuu 2014. Mikäs tuohon muutokseen on syynä? Eikös leffa ole kuitenkin kuvattu jo monta vuotta sitten. Samaan aikaan ensimmäisen osan kanssa.
 

Girardi #5

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers ja Kalapa
Hmm. Koskas tulevan Hobitin (Viiden armeijan taistelu) julkaisua on siirretty joulukuuhun?
Alkuperäinen julkaisu piti olla heinäkuussa 2014. Nykyinen tieto näyttäisi olevan joulukuu 2014. Mikäs tuohon muutokseen on syynä? Eikös leffa ole kuitenkin kuvattu jo monta vuotta sitten. Samaan aikaan ensimmäisen osan kanssa.

Movie, Set to Be Released in December, Gets New Title

Eli pientä hienosäätöä ollut projektien kanssa.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ohoh, leffakerho-keskustelu löytyi vasta sivulta 4.

Uusi RoboCop oli huono suuresta hypestä huolimatta. Ikävä oli nähdä alkuperäisten leffojan fanina jotain tällaista vasemmalla kädellä säädettyä kuraa. Alkuperäisestä 1987 vuoden teoksesta oli mukana vain nimi ja pari sekunttia teemamusaa. Naispari oltiin vaihdettu mustaan mieheen, kyttäauto Batmanin prätkään ja rauta-asu muistutti jotain latex-asua. Ääh, ei jatkoon ja leffanimikin olisi ollut parempi vaikka "New Cop" eikä RoboCop.

Lentokoneessa tämä oli katsottavissa ja piti puolen tunnin jälkeen vaihtaa elokuvaa, oli niin kamalaa B-luokan kamaa ja näyttelemistä, vaikka mukana oli esim. Gary Oldman.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Hmm. Koskas tulevan Hobitin (Viiden armeijan taistelu) julkaisua on siirretty joulukuuhun?
Alkuperäinen julkaisu piti olla heinäkuussa 2014. Nykyinen tieto näyttäisi olevan joulukuu 2014. Mikäs tuohon muutokseen on syynä? Eikös leffa ole kuitenkin kuvattu jo monta vuotta sitten. Samaan aikaan ensimmäisen osan kanssa.

Leffa ei ole kuvattu monta vuotta sitten. Tai osa on, lähinnä kaksi ensimmäistä osaa. Mutta otsikossakin oleva viiden armeijan taistelu kuvattiin vuosi puolitoista pääkuvauksien jälkeen erillisinä lisäkuvauksina, joissa meni pari kolme kuukautta. Jacksonhan kuvaa elokuviaan jälkikuvauksilla hyvinkin paljon, ja tosiaan koko kolmannen osan megataistelu oli jätetty kuvaamatta pääkuvauksissa.

Alun perinkin ajattelin, että mahtaako mies millään saada kolmatta osaa kesäksi valmiiksi kun jälkikuvauksia ja muuta post-kuvausta on niin paljon ja vielä pitäisi puskea extended editionitkin valmiiksi. Arveluni meni oikeaan eli kolmaskin osa tulee perinteisesti joulukuussa, ja hyvä niin.

Sitten tulee vielä vuoden 2015 puolivälin jälkeen viimeisenkin osan extended edition ja Jacksonin massiivinen urakka on vihdoin ja viimein valmis.

Ellei sitten synny halua ja himoa filmatisoida Tolkienin pääteos eli Silmarillion, jonka rinnalla Sormusten Herran kahakat ovat kämäisiä baaritappeluita ja sivuhuomautuksia isommassa historiikissa.

Silmarillionin haluaisin kyllä toteutettavan elämää suurempana usean tuotantokauden limited seriesina. Tuosta saisi heittämällä ainakin 4-5 kautta, joista jokainen keskittyisi eri aikaan.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ellei sitten synny halua ja himoa filmatisoida Tolkienin pääteos eli Silmarillion, jonka rinnalla Sormusten Herran kahakat ovat kämäisiä baaritappeluita ja sivuhuomautuksia isommassa historiikissa.

Silmarillionin haluaisin kyllä toteutettavan elämää suurempana usean tuotantokauden limited seriesina. Tuosta saisi heittämällä ainakin 4-5 kautta, joista jokainen keskittyisi eri aikaan.
Minä taasen haluan, että Peter Jackson ei ole enää jatkossa missään tekemisissä minkään Tolkienin teoksen käsikirjoittamisessa/ohjaamisessa/tuottamisessa. Jos esim. Silmarillionista on nyt pakko jotain filmiä tai sarjaa puskea ilmoille, niin asialla toivon mukaan on joku ihan muu tiimi ja jo mainittu partanaama pysyy helvetin kaukana koko hommasta...

Sarjana jollain HBO:n tuotantoarvoilla Silmarillionista voisi kenties jotain saada kehitettyä. Elokuvina en uskoisi sen onnistuvan mitenkään. Yksittäiset tarinat kenties juu, mutta nekin varmaan menisi tv-sarjamuodossa paremmin.
 

Scipio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Panthers
Minäkään en välttämättä halua Jacksonia kuvaamaan Silmarillionia, varsinkin kun on nähnyt minkälaisia vahanukkeja Jackson on Haltioista tehnyt. Silmarillionin haltioissa on kuitenkin hienoja ja synkkiä persoonia joiden "tunteet" pitäisi saada edes jotenkin esiin. Tässä asiassa en luota pätkääkään Jacksoniin.

Mielelläni näkisin pitkällä aikavälillä useita Silmarillion filmatisointeja, jotka eivät olisi niin vahvasti toisiinsa sitoutuneita kuten TSH ja Hobitti vaan enemmänkin tyyliin Marvel-filmatisoinnit, jotka ilmeisesti nivoutuvat jotenkin yhteen, mutta jokaisen elokuvan voi katsoa erikseenkin ilman liian monimutkaisia viitteitä menneeseen. (Tässä voin olla väärässäkin, koska en ole pätkäkään kiinnostunut noista Marvel-leffoista)

TV-sarjana en halua Silmarillionia nähdä, koska budjetti ei tule kenellään riittämään. Sen on nähnyt jo Game of Thronesia seuratessa, että jokainen iso taistelukohtaus on skipattu tai sitä karsittu rankalla kädellä. Lisäksi TV-sarjoissa pitää tänä päivänä olla raiskauksia, tissejä ja irtoavia päitä, että saa säilytettyä katsojat kiinnostuneina. Silmarillionissa näitä ei taida liikaa olla?
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
... Lisäksi TV-sarjoissa pitää tänä päivänä olla raiskauksia, tissejä ja irtoavia päitä, että saa säilytettyä katsojat kiinnostuneina. Silmarillionissa näitä ei taida liikaa olla?

Juu, älkää kovimmat Tolkien-fanit pahastuko, mutta Silmarillionin kaupallinen arvo on vähän arveluttava ainakin minun mielestäni.

Vähän sama, kuin itse kirjan kanssa: omat kiihkeät ihailijansa Silmarillionilta löytyy, mutta valtaosa tunnustaa yrittäneensä lukea teoksen TSH:n sekä Hobitin jälkeen ja jättäneensä "tylsistyttyään" kesken.
 

Scipio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Panthers
Juu, älkää kovimmat Tolkien-fanit pahastuko, mutta Silmarillionin kaupallinen arvo on vähän arveluttava ainakin minun mielestäni.
Ehkä saagan alkuosa on hieman liian korkealle menevää kerrontaa. Mutta kyllä Melkorin petoksesta ja sitä seuranneesta saarrosta, haltioiden keskinäisistä kärhämistä ja ihmisten noususta saisi varmasti monta erinomaista leffaa aikaiseksi.

Vähän sama, kuin itse kirjan kanssa: omat kiihkeät ihailijansa Silmarillionilta löytyy, mutta valtaosa tunnustaa yrittäneensä lukea teoksen TSH:n sekä Hobitin jälkeen ja jättäneensä "tylsistyttyään" kesken.

Täysin samaa mieltä. Itsekin luin Silmarillionin heti TSH:n jälkeen ja melkein kuolin tylsyyteen. Toki ikää oli tuolloin 12-13vuotta, joten en ehkä jaksanut silloin vielä keskittyä. No paria vuotta myöhemmin otin kirjan uudelleen käteen, ja vaikutus oli täysin eri. Kuinka moni sitten ottaa saman kirjan toiseen kertaan luettavaksi? Ei kovin moni.

Samantyylinen mutta täysin erilainen reaktio syntyi myös silloin kun luin Hobitin ensimmäisen kerran. (Tämä taisi olla sitten Silmarillionin jälkeen) Hobitti oli aivan liian lapsellinen 12-13 vuotiaalle ja jälleen piti pinnistella kirja loppuun. Hobitti ei ole kirjana edelleenkään mitenkään erikoinen mielestäni, mutta se nivoo tiettyjä tärkeitä asioita TSH:aa varten, joten siksi sitä voi kutsua tärkeäksi kirjaksi Tolkienin tuotannossa.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Juu, älkää kovimmat Tolkien-fanit pahastuko, mutta Silmarillionin kaupallinen arvo on vähän arveluttava ainakin minun mielestäni.
En pahastu. Oikeassa olet tuossa mielessä kyllä. Se on hyvin hajanainen ja aika harvat henkilöhahmot esiintyy läpi kirjan (toki siinä kuoleekin porukkaa varsin tasaisen tappavaan tahtiin ja toisaalta kuljetaan ajallisesti todella pitkä matka).

Lisäksi sehän ei valmistunut varsinaisesti koskaan ja kirja joka tunnetaan Silmarillion nimellä on J.R.R. Tolkienin pojan Christopherin toimittama laitos pääasiassa tarinaluonnoksista, joista monet olisi varmasti vielä pappa Tolkienin käsittelyssä voineet muuttua radikaalisti ja etenkin syventyä. Muutama tarinakokonaisuus on yksityiskohtaisemmassa ja selkeämmässä muodossa, mutta useimmat luvut on hyvinkin pintapuolisia ja viitteellisiä. Pikakelauksella käytyjä.

Yhtä kaikki, hieno kirja ja perusteiltaan mielenkiintoisin teos Tolkienilta omasta mielestäni, sisältäen paljon synkempää ja petoksellisempaa, jopa melko shekespearemaista ainesta kuin Hobitti ja Sormusten Herra.

En tosiaan vaan tiedä haluaisinko tuosta nähdä mitään elokuva tai tv-sovituksia koskaan, mutta se lienee ajan kysymys kuitenkin. Sen verran nimeä Tolkienilla on.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Ehkä saagan alkuosa on hieman liian korkealle menevää kerrontaa. Mutta kyllä Melkorin petoksesta ja sitä seuranneesta saarrosta, haltioiden keskinäisistä kärhämistä ja ihmisten noususta saisi varmasti monta erinomaista leffaa aikaiseksi...

En pahastu. Oikeassa olet tuossa mielessä kyllä. Se on hyvin hajanainen ja aika harvat henkilöhahmot esiintyy läpi kirjan (toki siinä kuoleekin porukkaa varsin tasaisen tappavaan tahtiin ja toisaalta kuljetaan ajallisesti todella pitkä matka)...

Halusin vielä sen verran selventää omaa kantaani, että olen kyllä Tolkien-fani itsekin ja luonnollisesti jos Silmarillionista leffoja tai tv-tuotantoa tehtäisiin, niin katsoisin kyllä.

Mulla on monesti vaan tullut mieleen näiden Tolkienin muiden tarinoiden kohdalla eräs toinen rakastamani fantasia-sarja, eli Narnia-saaga --> sarjan ekat pari, kolme kirjaa on hyvin käännettävissä tv-sarjaksi ja valkokankaalle (ja näinhän on tehtykin), mutta sen jälkeen menee vaikeammaksi.

Minä ahmin Narnia-sarjan kokonaisuudessaan ja sarjan muut kirjat tarjoavat lisätietoa maailmasta kiinnostuneelle. Mutta niiden ote on hivenen erilainen, Narnian viimeinen taistelu- kirjakin menee paljon pidemmälle pohdiskelevassa filosofiassaan lapsuudesta, mielikuvituksesta ja aikuistumisesta...eipä noista oikein saa sellaista kevyttä kertaviihdettä tehtyä...
 

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
World War Z 3D-version katselin hetki sitten. Ensin kommenttia 3D-ominaisuudesta. Mielestäni tässä elokuvassa 3D kuvaa oli käytetty maltillisesti juuri oikeissa kohdissa ja se toimi. En ole nähnyt tätä elokuvaa 2D-versiona. Sadepisarat, piikkilangat ja helikopterit nyt esimerkiksi toivat hyvää kolmiuloitteisuutta elokuvaan ja antoivat sille hieman lisää syvyyttä.

Brad Pitt näytteli luonnollisesti erinomaisesti päähenkilöä, joskin selvisi lähes naarmuitta tilanteista joista tuskin kukaan olisi selvinnyt hengissä. Tämä tosin on jenkkileffa, jossa päähenkilö yleensä selviää kaikesta lähes ongelmitta joten ei ole yksin tämän elokuvan ongelma. Tarina itsessään piti kyllä otteessaan ja zombie-leffana koko teema on hyvin synkkä jossa on pieni toivonkipinä. Leffasta löytyi muutama Zombie Kill of the week -ehdokas (Zombieland ™) joista tulee vähän lisää plussaa. Kaiken kaikkiaan World War Z oli aika tavanomainen zombie-elokuva jossa oli muutama uusi idea tähän genreen. Jatko-osa lienee samanlainen synkkä elokuva jossa etsittäneen parannusta epidemiaan.
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Siirsin toisesta ketjusta Konsta Kepulin viestin lainauksen:

Elokuva Tali-Ihantala 1944 tulee parhaillaan TV ykköseltä.

....
Sekalaisten kysymysten ketjuun kuuluisi seuraava:

Mitä helvettiä?

Kenttätykistöjen mittelön meteli kuului Mikkeliin saakka, niin että Mannerheiminkin vanhoilla korvillaan sen kuuli! Onko tästä leffasta taustanauha unohtunut miksata mukaan? Häh?

Niin, Tali-Ihantala 1944 oli allekirjoittaneelle aikanaan suuri pettymys ja isoin pettymys oli lopun tykistövalmistelu, joka on Suomen armeijan suurin koskaan suorittama tykistöisku. Siis tuossa leffassa kuvaus on ihan huumoria, johonkin metikköön laitettu vähän pyroja räjähtelemään...hohhoijaa, ilmeisesti rahat eivät riittäneet kunnon toteutukseen.

Yksi hyvä osa tuossa leffassa on ja se on rynnäkkötykin miehistön tarina. Tuossa saa minusta ihan suht hyvän kuvan siitä, kuinka kuumottavaa puuhaa panssaritaistelut olivat.

Minä olen jo vuosia - ja nyt taas IS:n mainiosta "Suurhyökkäys 1944"-lehteä selaillessani - toivonut, että tuosta jatkosodan vikasta kesästä tehtäisiin kattava elokuva (kesto noin kolme tuntia), jossa kuvattaisiin ainakin Viipurin shokeeraava menetys sekä joukkojen siirtoa Syväriltä Kannakselle.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Siirsin toisesta ketjusta Konsta Kepulin viestin lainauksen:

Niin, Tali-Ihantala 1944 oli allekirjoittaneelle aikanaan suuri pettymys ja isoin pettymys oli lopun tykistövalmistelu, joka on Suomen armeijan suurin koskaan suorittama tykistöisku. Siis tuossa leffassa kuvaus on ihan huumoria, johonkin metikköön laitettu vähän pyroja räjähtelemään...hohhoijaa, ilmeisesti rahat eivät riittäneet kunnon toteutukseen..

Toivottavasti olisivat rahat riittäneet edes kunnon käsikirjoitukseen, leikkaukseen ja sen sellaiseen. Todella kehno ja hajanainen elokuva kaikilta osin, joka ei ansaitse oikein edes elokuvan nimeä. Hajanaisia kohtauksia parsittuna miten kuten peräkkäin ilman kummoistakaan koheesiota ja vieläpä kehnosti ylinäyteltynä kuin jossain kesäteatterissa.

Kaiken oikeastaan kruunaa perinteiseen tapaan surkea äänituotanto, nuo pommien ja pyrojen vähäisyydet ovat vain piste i:n päälle. Eivät olisi haitanneet sinänsä yhtään, jos tämä olisi ollut muuten hyvä elokuva, mutta nippu sekalaisia kohtauksia näin kömpelön amatöörimäisesti kyhättynä ei sitä ole. Ainoastaan tuo panssariosio oli kiinnostava ja kohtalaisen hyvin tehty.

Sotahan on sitä sotiville sotilaille usein sekavaa kaaosta josta ei sillä hetkellä ota mitään tolkkua eikä hahmota kokonaiskuvaa, mutta ei sodasta ja varsinkaan yhdestä sen avaintaisteluista kertovan elokuvan tarvitsisi olla samanlaista. Jos ei etukäteen tietäisi Tali-Ihantalan taistelusta ja sen eri vaiheista jotain, niin suht mahdoton olisi elokuvankaan perusteella mitään järkevää käsitystä muodostaa. Siis muuta kuin "siellä Suomen kohtalo ratkaistaan" mahtipontisesti lausuttuna ja parin pikku poksahduksen ja huilumusiikin säestämänä.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Pitkästä aikaa ehdin istuutua tv:n äärelle katsomaan elokuvaa ja täytyy tunnustaa, että Jean-Marc Vallée'n Dallas Buyers Club on eräs vaikuttavimpia tämän vuoden puolella katsomiani elokuvia. Harvan elokuvan kohdalla tänä vuonna on ollut sellainen tunne, että hetimmiten katsottuani sen haluaisin katsoa sen välittömästi uudelleen mutta Dallas Buyers Clubin kohdalla minut valtasi tällainen tunne - elokuva todellakin teki kaikessa inhimillisyydessään minuun suuren vaikutuksen.

En yhtään ihmettele sitä, että Matthew McConaughey palkittiin roolityöstään parhaan miespääosan Oscarilla. Hän oli todella vakuuttava ja loistava roolissaan Ron Woodroofina, sähkömiehenä ja todellisen rodeofanina ja naisten miehenä ynnä kaman vetäjänä. Miehenä, joka on kaukana silloisesta stereotypiasta homppelina ja takatuupparina, joka saa HIV-tartunnan. Toisaalta eipä ihme, että kavereiden ja yhteisön leima on hyvin voimakas heidän saadessa tietää tartunnasta, olihan HIV tuolloin todella leimallisesti homojen tauti - sillä nimellä sitä jopa kutsuttiinkin.

McConaughey on kulkenut todella pitkän tien näyttelijänä noustessaan sekalaisten b-luokan leffojen tähdestä arvostetuksi metodinäyttelijäksi. Tässäkin elokuvassa hän oli ehdottomasti kantavia voimia ja häneen pystyi samaistumaan siitä huolimatta, että ihmisenä hän ei ollut mikään ihanteellinen vaan oikeastaan paikoin jopa hyvin vastenmielinen persoona, joka kuitenkin sairauden myötä kasvoi ihmisenä ja hänen elämäänsä tuli uusia näkymiä, jotka vaikuttivat omalta osaltaan hänen asennoitumiseensa toisiin ihmisiin. Ihmisiin laidasta laitaan, ei siis yksin homoihin eli ihmisiin joita hän aiemmin oli kenties vihannut tai vähintäänkin inhonnut ja joiden kanssa hän ei halunnut olla missään tekemisissä. Muutoinkin McConaugheyn onnistui pureutua rooliinsa Ronina todella hyvin. Hän oli kuin luotu siihen, aivan kuin kyse olisi ollut hänen omasta elämästä, joka soljui ennen sairautta eteenpäin sekoillen ja naiden ja rodeossa käyden - siinä sivussa töitä tehden.

Mutta jos McConaughey oli loistava roolissaan Ronina oli sitä myös Jared Leto Rayonina. Leto oli ehdottomasti toinen elokuvan todella merkittäviä voimia ja elokuvaan sen hengen luoneita ihmisiä. Dallas Buyers Clubin onni oli, että siihen oli saatu kaksi näin hienon roolityön tehnyttä näyttelijää ja en todellakaan ihmettele, että Leto sai roolityöstään myös Oscarin. Muutamalla adjektiivilla kuvaillen häntä, hän oli: loistava, häkellyttävä, innostava ja hämmästyttävä!

Ja jos McConaughey oli tehnyt suuren työn rooliaan varten, muuntautunut melkoisesti, oli sitä tehnyt myös Leto - niin fyysisesti kuin myös henkisesti. Ja hänen kohdalla henkinen muuntautuminen oli vieläkin voimallisempaa ja syvällisempää. Minun on vaikea kuvitella, että joku toinen miesnäyttelijä olisi kyennyt suoriutumaan roolista Rayonina Letoa paremmin, hän istui rooliin täydellisesti ja hän suorastaan solahti Rayonin nahkoihin. Ja vaikka elokuva oli merkityksellisesti Ronin tarina oli se samalla Ronin ja Rayonin "suhteen" kasvutarina ja kertomus.

McConaugheyn ja Leton lisäksi elokuvassa oli joukko muita tasapainoisia ja oivallisia roolitöitä, kuten Griffin Dunne dr. Vassina ja Denis O'Hare dr. Sevardina ja mitä pidemmälle elokuva ehti, sen oivallisemmin rooliinsa sukelti Jennifer Garner Evenä ollen lopulta roolissaan oivallinen. Mutta hänen työnsä oli ehkäpä hiukan epätasapainossa, kokonaisuus oli hyvä mutta elokuvan alkupuolella hiukan "innoton" - toisaalta tämä voi johtua roolin henkilöstä. Samoin pieniin rooleihin oli saatu lukuisa joukko tasapainoisia esityksiä. Hienoa!

Elokuva oli kokonaisuudessaan loistava ja tällöin on tietenkin annettava osa kunniasta ohjaajalle eli Jean-Marc Valléelle. Osaltaan hänen ansiosta leffan henki on se millainen se on - inhimillinen mutta raadollinen ja lukuisien ihmiskohtaloiden kautta myös karu. Ja ihmiset siinä on kuvattu inhimillisinä kaikkine puolineen, kukaan ei ole täydellinen - ei kukaan.

vlad.
 

Aunt Wang

Jäsen
Suosikkijoukkue
Brommapojkarna, John Eichel
Ja jos McConaughey oli tehnyt suuren työn rooliaan varten ...

Taisi olla myös niin, että McConaughey teki suuren työn jo pelkästään sillä, että sai elokuvan tuotantoon saakka. Jos muistan oikein, niin kässäri oli hyllytetty useampaan otteeseen ja McC sitten sai joitakin tahoja suostuteltua projektin toteuttamiseen.

edit.

1992 kirjoitettiin ensimmäinen kässäri. Ronin rooliin on aikojen saatossa kyselty mm. Brad Pittiä ja Woody Harrelsonia, mutta hyvä näin.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Eipä voisi paljon paremmin tuosta Dallas Buyers Clubista kirjoittaa kuin vlad yllä ja olen lähes yksi yhteen samaa mieltä. Eritoten näyttelijäsuorituksista. Jopa Jennifer "miehen leuka" Garner oli roolissaan paikoillaan, en meinaan yleensä voi sietää kyseistä näyttelijää. Lähes yhtä vastenmielinen kuin Sandra Bullock.

On kyllä ehdottomasti siis parhaita tänä vuonna näkemiäni elokuvia tuo. Omakohtaisesti koen, että elokuvassa oli välillä vähän sellaisia suvantoja, että se ei ihan kulkenut ja oli ehkä hetkittäin liikaa juuri näyttelijöidensä huippusuoritusten varassa. Silti lähes täysosuma elokuvana ja ei nyt aihepiirinsä suhteenkaan mikään liian käytetty teema.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Olen katsonut lyhyen ajan sisällä kaksi Hayao Miyazakin animaatioelokuvaa, nämä ovat Naapurini Totoro ja Henkien kätkemä. En ole liikuttunut elokuvaa katsoessani vuosiin tai koskaan niin paljon kuin Naapurini Totoron edessä, Henkien kätkemä taas on huikaisevan vaikuttava teos, Oscar-voittaja vuodelta 2002. Kultainen suositukseni kummallekin.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Toivottavasti olisivat rahat riittäneet edes kunnon käsikirjoitukseen, leikkaukseen ja sen sellaiseen. Todella kehno ja hajanainen elokuva kaikilta osin, joka ei ansaitse oikein edes elokuvan nimeä. Hajanaisia kohtauksia parsittuna miten kuten peräkkäin ilman kummoistakaan koheesiota ja vieläpä kehnosti ylinäyteltynä kuin jossain kesäteatterissa.

Tuo Tali-Ihantala oli kyllä merkillinen elokuva. Ei oikeastaan minkäänlaista juonta eikä mitään sellaisia henkilöhahmoja joihin katsoja voisi tarttua kiinni ja samaistua. Oli vaan joukko sekalaisia kohtauksia joista ei tullut minkäänlaista selkeää kokonaisuutta jota olisi ollut helppo seurata, ja henkilöhahmoja oli niin helvetin paljon joten heidän roolinsa jäi niin pieneksi että kukaan ei erottunut eikä noussut esille. Ja suurin ongelma oli se että katsojalla pitää olla jonkinlaiset taustatiedot tapahtumista koska muuten ei pysy yhtään mukana tuossa elokuvassa, siinä kun ei hirveästi tapahtumia selitellä.

Tämän elokuvan ainoa hyvä puoli oli tuo alun rynnäkkötykkikohtaus joka oli hienosti toteutettu ja muutenkin harvoin sotaelokuvissa nähtyä herkkua.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Tuo Tali-Ihantala oli kyllä merkillinen elokuva. Ei oikeastaan minkäänlaista juonta eikä mitään sellaisia henkilöhahmoja joihin katsoja voisi tarttua kiinni ja samaistua...

...Tämän elokuvan ainoa hyvä puoli oli tuo alun rynnäkkötykkikohtaus joka oli hienosti toteutettu ja muutenkin harvoin sotaelokuvissa nähtyä herkkua.

Mä katsoin kun katsoinkin nyt leffan uudestaan ja tarkentaisin tätä vielä sen verran, että JOS on todella hyvin perehtynyt sotahistorian kautta kesän 1944 tapahtumiin (siis todella yksityiskohtaisesti eri joukko-osastojen liikkeisiin jne), niin siinä yksittäistapauksessa leffa saattaa antaakin jotain, sillä irralliset stoorit ja henkilöhahmot tavallaan avautuvat itsestään.

Mutta joo, leffana kyllä todella heikko, ei siitä mihinkään pääse.

Rynnäkkötykki-kohtausta olen hehkuttanut ennenkin ja hehkutan jälleen, tämä pätkä on mainiosti toteutettu.
 

lake79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Suomi, Pahalampi.
Kukaan muu huomannut tulevaa Jimi Hendrix-leffaa All Is by My Side?

Ei vaan voi olla hyvä, koska Hendrixiä näyttelee André Benjamin, johon itselläni ainakaan ole niin sekunninkaan luottoa, että osaa näytellä noin huikeasta ihmisestä kertovan elokuvan pääroolia uskottavasti. Se että näyttää samalta peruukissa, ei tarkoita sitä että osaa näytellä roolin loistavasti. Helvetin suuret ennakkovaraukset tälle.

Linkki elokuvaan: All Is by My Side (2013) - IMDb

Linkki traileriin: Jimi: All Is by My Side Trailer (Trailer #1) - IMDb

Linkit vievät imdb-sivustolle.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Olen nähnyt Mel Brooksin Kevät koittaa Hitlerille viimeksi joskus 90-luvulla silloisen Filmnetin kautta, mutta vuoden ovat vierineet niin tiuhaa tahtia etten muistanut elokuvasta enää juuri muita kun todella hajanaisia otoksia - mitään kunnon muistikuvaa minulla ei ollut jäljellä, joten oli oikein oivallista istuutua tänään tv:n äärelle ja ryhtyä katsomaan kyseistä elokuvaa.

Tarinan ydin on hyvin selkeä, tehdä surkeaakin surkeampi näytelmä Broadwaylle ja kepulikonstein tienata sen avulla suuren suuri tukku dollareita - näin siis suunnuteltiin mutta toteutus ei vastannut suunnitelmia, tai oikeammin yleisön käyttäytyminen ei vastannut sitä mitä kuviteltiin. Mel Brooksin onnistui luomaan tästä asetelmasta todella kiehtovan ja oivallisen komedian, paljon toki oli myös kiinni oivallisissa näyttelijäsuorituksissa mutta kyllä suuri merkitys on myös sillä, että millainen itse tarina oli ja kuinka rohkeasti se uskallettiin kuvata - häpeilemättä korostettiin erilaisten ihmisten piirteitä ja ihmisryhmien käyttäytymistä, mikä ei välttämättä kaikissa elokuvissa kantaisi kovinkaan pitkälle mutta Brooksin leffan voima oli osaltaan tässä työskentelyssä.

Tietty leffan onnistuminen riippui myös paljon kahden näyttelijän onnistumisesta. Zero Mostel oli oivallinen lipevänä ja "hiukan" kierona Max Bialystockina ja vastaavasti Gene Wilder sattui peremmin kuin hyvin hysteerisen ja alkujaan perin harmaan ja hermostuvaisen tilintarkastaja Leo Bloomin rooliin. Mutta näiden kahden ohessa elokuvaa piti yllä jokunen muu näuyttelijä, osa enemmän ja osa vastaavasti vähemmän, mutta itsekullakin oli merkityksellinen rooli tässä suhteellisen lyhyessä elokuvassa, (mikä, lyhyys oli myös leffan valtti).

Kenneth Mars oli oivallinen surkeaakin surkeamman käsikirjoittajan Franz Liebkind'inroolissa ja tässä kohdin Brooksin karikatyyrinen hahmo oli erinomaisen onnistunut valinta, ja yhtä lailla toisen surkimuksen eli surkeimmista surkeimman ohjaajan Roger De Bris roolissa alleviivaten esiintyvä Christopher Hewett oli oikein hyvä. Mutta näistä sivuosanesittäjistä mielenpainuvimman kohtauksen teki kyllä L.S.D:nä Dick Shawn. Hänen ensimmäinen kohtauksensa elokuvassa oli todella loistava ja ehdottomasti eräs koko elokuvan hienoimmista kohtauksista, tai tätä mieltä minä olen.

Kokonaisuudessaan Mel Brooksin komedia oli oikein hyvä ja sen kesto oli sopiva. En usko, että tarinaa olisi saatu kantamaan kovinkaan paljon pidempää ja muutenkin Brooksin näkemys oli minusta oivallinen, pidin itsekin siitä ratkaisusta, että koe-esiintymisestä siirryttiin sitten ensi-iltaan, jota kaikki - syystä tai toisesta riippuen - odottivat suurella mielenkiinnolla ja innostuksella.

DVDverdictissä kirjoitettua: "Kevät koittaa Hitlerille tarjoaa elokuvan taikaa, josta et tahdo jäädä paitsi!"

Ja allekirjoitan tämän. Brooksin komedia on eräs niistä harvoista viimeaikoina katsomistani komedioista joista olen pitänyt, paljon parempi kuin Ghostbusters.

vlad.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Ja allekirjoitan tämän. Brooksin komedia on eräs niistä harvoista viimeaikoina katsomistani komedioista joista olen pitänyt, paljon parempi kuin Ghostbusters.

Katsoin itsekin samaisen Brooksin komedian hiljattain, se oli ja on oivallinen komediaklassikko, kuten iso osa Brooksin tuotannosta. Henkilökohtaisista syistä nostan Brooksin tuotannossa kolmen kärkeen Spaceballsin, Nuoren Frankensteinin sekä jaetulla pronssilla Mielettömän maailmanhistorian ja Blazing Saddlesin, myös mykkäleffa Silent Movie on erinomainen. High Anxiety on kohtalainen mutta perustuu lähinnä yksittäisiin sketseihin eikä runkotarina ole niin ehyt.

Eipä sovi myöskään unohtaa Dracula: Verevää vainajaa sekä Robin Hood - Men in Tightsia, jotka ovat myös mitalitaistossa mukana. Brooksin ohjaamien elokuvien määrä on kohtalaisen pieni, 11 ohjausta vuosina 1968-1995, mutta laatu on sitäkin kovempi.

Jätän ystävällisesti Ghostbustersia koskevan pyhäinhäväistyslauseesi huomiotta ja käännän toisen posken. Siis jonkun muun posken, en omaa poskeani. Onhan Ghostbusters elokuva, jolla yksinään voi perustella koko elokuvataiteen synnyn ja kehityksen vuoteen 1984 asti. Haikea tulee olemaan seuraava katselukerta kun muistaa koomikko- ja ohjaajalegenda Harold Ramisin taannoista poismenoa ja siirtymistä Haamujengin asiakaskunnan joukkoon.

Brooks vs. Ramis-Murray-Aykroyd-Moranis-Reitman -kamppailu on muutenkin kamppailu, jossa katsojilla on vain voitettavaa.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Katsoin itsekin samaisen Brooksin komedian hiljattain, se oli ja on oivallinen komediaklassikko, kuten iso osa Brooksin tuotannosta. Henkilökohtaisista syistä nostan Brooksin tuotannossa kolmen kärkeen Spaceballsin, Nuoren Frankensteinin sekä jaetulla pronssilla Mielettömän maailmanhistorian ja Blazing Saddlesin, myös mykkäleffa Silent Movie on erinomainen. High Anxiety on kohtalainen mutta perustuu lähinnä yksittäisiin sketseihin eikä runkotarina ole niin ehyt.

Tänään katsomani Brooksin Kevät koittaa Hitlerille oli ensimmäinen tämän vuosituhannen puolella katsomani Brooks mikäli oikein muistan. 80- ja 90-luvulla tuli jokunen Brooks katsottua tänään katsomani oheen, mutta muistikuvan niistä kaikista ovat todella hatarat, koska aikaa on yksinkertaisesti vierinyt aivan liikaa.

High Anxietystä (Korkeuskammo) minulla on jotain hajanaisia yksittäisiä muistikuvia, mutta kokonaisuudesta ei ole mitään kelvollista muistikuvaa - kuten ei ole Alfred Hitchcockin Vertiogostakaan. Jälkimmäinen sentään löytyy kokoelmistani mutta Brooksin High Anxiety loistaa poissaolollaan.

Ghostbustersilla on puolensa ja kannattajakuntansa, mutta sen tyylilajin komediat eivät iske minuun täysillä. Pidän hiukan enemmän kantaaottavista komedioista sekä komedioista joissa uskalletaan - jopa osoitellen - laskea kenties julmaakin pilaa ihmisistä ja tällainen Brooksin Kevät koittaa Hitlerille mielestäni on ja siinä oivallisesti pistetään halvalla Hitlerin oheen myös yhteiskuntaa. Vaikka Hitler on tavallaan helppo pilkankohde, minusta Brooks onnistui elokuvassaan hyvin - kohde sai inhimmillisen mutta pilkallisen käsittelyn. Eikä Hitlerkään ollut kuin yksi osa elokuvaa, merkittävämmässä roolissa olivat muut yhteiskunnalliset ja elokuvamaailman piikittelevät huomiot.

vlad.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Tänään katsomani Brooksin Kevät koittaa Hitlerille oli ensimmäinen tämän vuosituhannen puolella katsomani Brooks mikäli oikein muistan. 80- ja 90-luvulla tuli jokunen Brooks katsottua tänään katsomani oheen, mutta muistikuvan niistä kaikista ovat todella hatarat, koska aikaa on yksinkertaisesti vierinyt aivan liikaa.

Minulla on suurin osa Brooksin ohjauksista, pari kolme puuttuu. Näitä on viime vuosina julkaistu ansiokkaasti suomenkielisinä dvd-painoksina, joten suosittelen hankkimaan Brooksin varhaisempaa tuotantoa. Silent Movie oli erittäin viehättävä ja kunnianhimoinen hanke eli puhdas mykkäleffa, joka samalla kritisoi lempeästi Hollywoodin koneistoja. Blazing Saddles on western-parodioiden isä ja äiti, edelleen olennaisin näkemys aiheesta.

Avaruusboltsien pariin palaan yhä uudestaan, se on yksi eniten uudestaan katsomistani komedioista. Kaksinumeroinen määrä katselukertoja kuten myös Ghostbusterseilla ja nykyisin mitä luultavimmin myös Mystery Menillä eli Seitsemällä seinähullulla sankarilla (surkea suomennos).

Hauskoja vaikkakin hieman jo ajan patinoimia ovat Brooksin varhaiskauden luottopakin Marty Feldmanin elokuvat. Feldmanin ja Gene Wilderin tähdittämä Sherlock Holmesin nuorempi veli julkaistiin myös jokin aika sitten suomeksi, ja se on varsin lupsakka.

Myös Feldmanin kaksi "sooloa" eli The Last Remake Of Beau Geste eli Vihoviimeiset erämaalinnakkeen sankarit sekä In God We Tru$t - Voi herran pieksut ovat mielenkiintoisia ja kummastakin on suht tuore suomenkielinen dvd-painos. Ensimmäinen avautuu kunnolla vasta jos on perillä alkuperäisen Beau Geste -tarinasta ja sen filmatisoinneista, se on ensisijaisesti tuon klassikkoseikkailun parodia.

Jälkimmäinen on omaperäisempi ja erittäin lämminhenkinen ja humaani kertomus nöyrästä papista, joka lähtee luostarista suureen maailmaan ja törmää sekä hyväsydämiseen huoraan että lipevään tv-saarnaajaan (kulttikoomikko Andy Kaufman kovassa vedossa), jonka rahanahne saarnaus tekee viiltävän terävästi pilkkaa tv-saarnamiehistä ja rinnastaa näiden karismaan perustuvan kulttitouhun jopa natsihenkeen. Kaufmanin hahmo messuaa "Seek Him, Seek Him" samalla kun seurakunta pistää kättä suoraksi ja "Seek Him" kuulostaa kummasti samalta kuin "Sieg Heil". Tästä elokuvasta pidin sen humaanien arvojen, lempeän komiikan ja terävän kritiikin takia, tuo Beau Geste taas oli lähinnä kuriositeetti.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös