Makuasioitahan nämä on mutta pidän Tony Scottin parhaana leffana Koston liekkiä (Man on fire). Muutenhan Scottin viimeiset elokuvat muistuttivat lähinnä epilepsiatestejä, ja itse tarinat tuntuivat jäävän toissijaisiksi Scottin keskittyessä leikkaus- ja efektikikkailuun.
Makuasioita toki. Koston liekkiä en ole nähnyt, pitänee joskus katsastaa. Scottin viimeiseksi jäänyt elokuva Unstoppable oli kuitenkin kaikkea muuta kuin epilepsiatesti. Hyvin dynaaminen ja aiheensa mukaisesti junan lailla kiitävä elokuva, jonka tarina karkuteille automaattiohjauksella pääsevästä, myrkkylastissa olevasta tavarajunasta oli tosipohjainen.
Tilanne oli oikeassakin elämässä sellainen, josta olisi voinut tulla suuren luokan katastrofi jos toistasataa kiitävä juna olisi jatkanut täydellä höyryllä ja vaunut olisivat kaatuneet asutuksen keskellä. Scottin versiossa tietysti kaikki oli vielä vähän elämää suurempaa, mutta erittäin vauhdikkaaksi ja jännittäväksi Scott sai loihdittua tilanteen, jossa pohjimmiltaan juna kiitää raiteilla ja äijät perässä.
Unstoppablessa oli myös hitunen draamaa ja hieman kritiikkiä suurfirmojen hassunhauskaan tapaan lomauttaa ja irtisanoa ihmisiä osakevoittojen toivossa, jonka jälkeen tietotaitoa katoaa ja erilaisia ongelmatilanteita pääsee syntymään.
Ei leffa toki mikään sosiaalinen kritiikki ollut vaan vauhdikas katastrofi/trillerielokuva, mutta ei tuo pelkkää irrallista viihdehuttua ollut. Elokuvan pääroolissa oli Denzel Washington, tuo Scottin luottonäyttelijä 2000-luvulta, joka oli myös Taking Of Pelham 123:n uusintaversiossa ja näköjään Koston liekissäkin. Jos Denzelistä pitää, niin Scottin viimeistä ohjausta voi suositella. Kyllä siitä parempi maku jää kuin monesta Scottin 2000-luvun teoksesta.
Puhdas viihdeohjaajahan Tony Scott sinänsä oli, eikä hän sitä häpeillyt tai peitellyt. Ja miksi olisi? Kuten Veijo Hietala on sanonut, niin viihde on arvo itsessään. Ei toimivissa toimintaviihde-elokuvissa ole mitään vikaa, eivätkä ne ole sinänsä sen vähempiarvoisia kuin muutkaan. Hyvä viihde-elokuva on arvokkaampi kuin huono, sisäsiittoinen "auteurin" tekemä taide-elokuva, ja vastaavasti hyvä taide-elokuva on arvokkaampi kuin surkea tusinaviihde. Toisin sanottuna hyvä leffa on hyvä leffa aiheesta ja tekotavasta riippumatta, ja huono leffa on huono leffa.
Scott teki monta huonoa viihde-elokuvaa, mutta myös monta varsin hyvää. Scott ei aivan parhaimpien joukkoon yltänyt ja jäi isoveljensä varjoon, mutta Tuntemattoman Sotilaan sotamies Salon tavoin hän täytti "miehen reiän" (ilman homoeroottisen kaksimielisiä tulkintoja), ja se on riittävä perintö kenelle tahansa.