Tuli katsottua yksi ahdistavimmista elokuvista joita olen aikoihin nähnyt, eli Antti Raivion omaelämänkerralliseen näytelmään perustuva Skavabölen pojat. Tuohan on elokuvana ihan loistava, parhaita kotimaisia pitkään aikaan, mutta aihe on sellainen joka liippaa omaa lapsuuttakin niin läheltä ja nostaa sieltä esiin joitain peikkoja, niin ei tuon katsomista voi kyllä mitenkään nautinnollisena elokuvakokemuksena pitää. Elokuvan jälkeen oli jokseenkin ahdistunut olo ja joutui vähän aikaa kokoamaan ajatuksiaan.
Kuten sanoin niin elokuvana tuo on kyllä erittäin onnistunut, varsinkin jos pystyy katsomaan sitä vähän enemmän ulkopuolelta eikä elokuvan katsominen tunnu siltä että välillä katsoisi jotain vanhoja kotivideoita. Nuori naisohjaaja Zaida Bergroth on tehnyt erinomaista työtä varsinkin lasten ohjaamisessa, harvoin näkee missään kotimaisessa elokuvassa yhtä luontevaa näyttelemistä lapsilta. Lasten suuhun ei olla laitettu mitään epäuskottavia ja liian aikuismaisia juttuja vaan lapset puhuvat ja käyttäytyvät juuri niin kuin voisi olettaa lasten puhuvan ja käyttäytyvän tuollaisissa tilanteissa. Martti Suosalo tekee takuuvarmaa työtä juoppona isänä mutta vielä häntäkin parempaa työtä tekee Leea Klemola perheen äitinä jonka mieli alkaa järkkymään. Myös muut näyttelijät on ihan järjestään hyvin valittuja ja onnistuvat rooleissaan.
Jos omat lapsuudenmuistot sisältävät mm. alkoholismia, perheväkivaltaa ja mielenterveysongelmia perheessä, niin en tiedä että voiko tätä elokuvaa varsinaisesti suositella. Aihe on nimittäin kuvattu niin onnistuneesti ja luontevasti että tahtoo väkisinkin nostaa menneisyyden haamuja esiin, mutta kyllä tämä on sen verran vakuuttava elokuva että en minä kyllä menisi sanomaan ettei tätä ehdottomasti kannata katsoa. Mikään leppoisa "välipalaelokuva" tämä ei ainakaan ole.
Kuten sanoin niin elokuvana tuo on kyllä erittäin onnistunut, varsinkin jos pystyy katsomaan sitä vähän enemmän ulkopuolelta eikä elokuvan katsominen tunnu siltä että välillä katsoisi jotain vanhoja kotivideoita. Nuori naisohjaaja Zaida Bergroth on tehnyt erinomaista työtä varsinkin lasten ohjaamisessa, harvoin näkee missään kotimaisessa elokuvassa yhtä luontevaa näyttelemistä lapsilta. Lasten suuhun ei olla laitettu mitään epäuskottavia ja liian aikuismaisia juttuja vaan lapset puhuvat ja käyttäytyvät juuri niin kuin voisi olettaa lasten puhuvan ja käyttäytyvän tuollaisissa tilanteissa. Martti Suosalo tekee takuuvarmaa työtä juoppona isänä mutta vielä häntäkin parempaa työtä tekee Leea Klemola perheen äitinä jonka mieli alkaa järkkymään. Myös muut näyttelijät on ihan järjestään hyvin valittuja ja onnistuvat rooleissaan.
Jos omat lapsuudenmuistot sisältävät mm. alkoholismia, perheväkivaltaa ja mielenterveysongelmia perheessä, niin en tiedä että voiko tätä elokuvaa varsinaisesti suositella. Aihe on nimittäin kuvattu niin onnistuneesti ja luontevasti että tahtoo väkisinkin nostaa menneisyyden haamuja esiin, mutta kyllä tämä on sen verran vakuuttava elokuva että en minä kyllä menisi sanomaan ettei tätä ehdottomasti kannata katsoa. Mikään leppoisa "välipalaelokuva" tämä ei ainakaan ole.