Jatkoajan leffakerho

  • 2 309 078
  • 11 988

LuKi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, LuKi-82
Mielenkiintoista. Olen tänään menossa katsomaan tämän. Åke Lindmanin sarja on hyvin tuttu ja Anni Blomqvistin kirjasarja vielä tutumpi, joten odotukset ovat suuret. Maijan ja Jannen rakkaustarina on suomalaisessa kulttuurissa ihan omaa luokkaansa, ja sille vetää vertoja vain Akselin ja Elinan vastaava.

Lippuja varatessa näytti siltä, että elokuva kerää hyvin yleisöä ainakin ensimmäisenä viikonloppuna. Hienoa, että suomalainen elokuva kiinnostaa ihmisiä.

Edit. Maijan näyttelijän sukunimi lienee Jansson, ei Johansson?
Sori, juuri näin, Amanda Jansson.

En osannut edes ajatella, mutta vertauskohta Akselin ja Elinan rakkaustarinaan osuu ja uppoaa.

Kyynelten ja suuren rakkauden lumouksen keskellä, pitää varmaan kohta katsoa Die Hard, että muistaa omistavansa kivekset .
 

Kuopionkukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Red Wings, ManU, Kups
65 tuli katsottua. Sellanen ihan ok ja tiivis paketti. Kerrankin elokuvan pituus täsmää hyvin siihen mitä leffalla on annettavanaan. Driver on loistava näyttelijä. Dinosaurukset toimii. Pienenä adhd addiktiivisena elokuvan hiljaisuus, vähäinen dialogi ja käytännössä elokuvassa on kaksi hahmoa pelkästään niin nämä tekijät häiritsee.

Mutta toisaalta jos leffaan ois lisätty räiskintää niin ei se ois enää erottunut mitenkään jostain b luokan räiskinnästä. Nyt tämä oli tai yritti olla ajatuksia herättävä myös. Jos scifi ja dinosaurukset kiinnostaa niin suosittelen.
 

Buster

Jäsen
Myrskyluodon Maija

EI nyt mikään elämää suurempi taideteos, mutta minusta kuitenkin erittäin hyvä kuvaus kovasta saaristolaiselämästä 1800-luvun puolenvälin Ahvenanmaalla, ja kuvaus omalaatuisesta naisesta joka löysi oman paikkansa maailmasta syrjäiseltä luodolta. Pääosan esittäjät tekivät hienoa työtä, vaikka se vähän häiritsikin että ikääntyminen ei juurikaan näkynyt heistä ulkoisesti.

Vähän pitkä tuo elokuva oli, ja ehkä ihan hieman olisi voinut nipistää, mutta ei tuo vielä liian pitkältä silti tuntunut.

Mukava nähdä, että kotimaasta tulee nyt laadukkaita elokuvia ihan jatkuvasti.
Samaa mieltä. Hyvä elokuva ja kasvutarina kohti itsenäisyyttä, sekä paljon muita kehuja joita jo edellä heitetty. Mutta jotain siitä puuttui isosta potista, mikä olisi ollut ulottuvilla ja se tuskastuttaa. En tunne lähdemateriaalia ja nähnyt vain Teuvo Tulion elokuvan raskaissa kipulääkkeissä, joten menee ehkä vähän oletteluksi.

En olisi uskonut sanovani tätä, mutta leffan olisi pitänyt olla pidempi siis ainakin tällaisenaan jos/kun halutaan näin valtavasti asioita mukaan. Jopa tuosta 2h 40 min. kestosta huolimatta oli vähän kiire ja tuntui hetkittäin kuin olisi vain jouduttu käymään tarinaa checklistin mukaan läpi samoin kuin tunteellisia rytmejä/tahteja. Oli jouduttu tiivistämään rahtusen liikaa, eivätkä eri kuviot sekä kohtaukset saaneet riittävästi aikaa hengittää. Tavallinen arki, rutiini ja suhteet joutuivat antamaan sijaa valtavan narratiivin kuskaamiselle. Muutamiin asioihin taas ei juurikaan yhden kerran jälkeen sen kummemmin enää palattu, tai niitä oikein käytetty.

Vaikkei lähdemateriaali ole tuttu, niin aika hyvin tiesi isossa kuvassa, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mikä asia johtaa mihinkin, kun tarinaltaan tällaisia vastaavia elokuvia on tullut katseltua tusinoittain maailmalta. Mieleen tulee tältä istumalta parhaana esimerkkinä malickmaisen lyyrinen The World to Come (2020), jossa toki oli omat plussat ja miinuksensa, mutta persoonallinen kädenjälki. Siinä mielessä isossa kuvassa vähän jäi konservatiiviseksi, vanhanaikaiseksi ja yllätyksettömäksi kattaukseksi Maija.

Mutta negatiivisuudesta huolimatta hyvä kotimainen elokuva ja tervetullutta kunnianhimoa. Kun ei ole ihan kirkossa kuulutettu juttu, että löytyykö niin paljon katsojia että saa sijoituksensa takaisin. Mutta ihan hyvä pöhinä tuolla elokuvalla tuntuu olevan tällä hetkellä ja hyvä niin.
 
Viimeksi muokattu:

SilentMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Giants, Minnesota Timberwolves
Myrskyluodon Maijan kävin katsomassa itsekin ja pidin näkemästäni. Maijan ja Jannen rakkaustarina oli mielestäni esitetty kauniisti ja ilman ylilyöntejä. Näyttelijät olivat erittäin hyviä ja luontokuvat komeita. Yksi keskeinen tapahtuma oli yllätyksekseni jätetty kokonaan pois, mutta pystyihän sitäkin ilman elämään. Annetaan vaikka 4/5.
 

Dino

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Samaa mieltä. Hyvä elokuva ja kasvutarina kohti itsenäisyyttä, sekä paljon muita kehuja joita jo edellä heitetty. Mutta jotain siitä puuttui isosta potista, mikä olisi ollut ulottuvilla ja se tuskastuttaa. En tunne lähdemateriaalia ja nähnyt vain Teuvo Tulion elokuvan raskaissa kipulääkkeissä, joten menee ehkä vähän oletteluksi.
Tämä juuri. Kyseessä oli erinomainen elokuva, mutta se jokin ihan viimeinen jäi puuttumaan todellisesta jackpotista. Tavallaan jäi jopa pieni harmitus elokuvan päälle, vaikka se ihan nautittava elokuvakokemus olikin, koska jäi olo että elokuvassa olisi ollut kaikki potentiaali siihen jackpotiin.
 

LuKi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, LuKi-82
Tämä juuri. Kyseessä oli erinomainen elokuva, mutta se jokin ihan viimeinen jäi puuttumaan todellisesta jackpotista. Tavallaan jäi jopa pieni harmitus elokuvan päälle, vaikka se ihan nautittava elokuvakokemus olikin, koska jäi olo että elokuvassa olisi ollut kaikki potentiaali siihen jackpotiin.

Nää on näitä, taidekokemus on yksilöllinen ja jokainen on tavallaan oikeassa.

Itse ajattelen, että siinä oli kaikki. ”Jotain lisää” olisi voinut lässäyttää koko taikinan. Olen nähnyt tv-sarjan vuosikymmeniä sitten, pääpiirteet olivat hatarassa muistissa. Mutta vaikuttavinta oli meren ja kulttuurin autenttisuus. Isoisäni oli rantaruotsalainen maanviljelijä, joka rakasti kalastusta. Olen lapsuuteni ja nuoruuteni pyörinyt hänen mukanaan kivisillä pelloilla ja meren suolaisessa tuulessa. Nyt maailmalla kulkemisen jälkeen Suomen kotimme sijaitsee samoissa maisemissa.

Mietin elokuvaa katsoessa, että miten nämä asiat aukeavat ikänsä sisämaassa tai kaupungeissa kasvaneille? Onko elämänkokemuksella ja kosketuspinnalla kuinka suuri rooli elokuvakokemuksessa? j
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aidosti Sysipaska
The Creator

Oli parempi mitä odotin, koska imdb antaa vain 6.8.

En nyt spoilaa ketään joten jätän kertomatta loppuratkaisun, mutta tarinassa länsi tai lähinnä Yhdysvallat taistelee Aasiaa vastaan joka haluaa kehittää tekoälyä, kun taas länsi kieltää sen olemassaolon, koska AI tuhosi Los Angelesin ydinpommilla.

Loppua kai on haukuttu, mutta mielestäni näillä haukkujilla menee koko leffan idea ohi.

Erikoismaininta lapsinöyttelijästä. Mietin kesken leffan että onkohan tuo edes ihminen vai joku CGI koska lapsen kyky eläytyä ja näyttää tunteita oli kyllä huikea. Veikkaan että hänestä kuullaan vielä paljon.

Itse annan kyllä 8+/10
 

Paloposti

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
The Creator

Oli parempi mitä odotin, koska imdb antaa vain 6.8.


Itselle tämä myös kolahti.

Vaikkei ollut missään nimessä täydellinen, niin silti virkistävä tapaus jo siksi ettei ollut re-make, jatko-osa tai osa jotakin “leffauniversumia”. Pidin etenkin siitä miltä leffa näytti ja tuntui. Vaikka tietenkin oli CGItä reilulla kädellä lisätty, näki myös selkeästi että oli nähty vaivaa lokaatiokuvauksissa sekä lavasteissa. Eikä nykytyyliin kuvattu koko pätkää vihreässä studiossa.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
..no kun muutkin...

Creator

Miten tollasta kässäriä on päästy tekeen tollasella budjetilla? Kuka tuotantoportaassa näitä hyväksyy?

.Hienot efektit, hienoa kuvausta, mutta premissi ehkä tyhmin ikinä. AI:t on humanoidiandroideja... Miksi? Ei verkottoitunutta älyä, ei huippunopeaa kehityssykliä, eli ei mitään scifi AI:lta odotettavia scifi ominaisuuksia. Tää olis ollu vanha jo Spelbergin AI aikana. Kenties kässärissä tää syrjitty kansanosa on alunperin ollu alieneita, androideja tms, mutta joku johtoportaassa ajatteli "modernisoida" ideaa.

Ohjaajalta odotti paljon, mutta sai umpikliseisen dystopiafasistisen sankaritarinan.. vain koira ja sen pelastaminen puuttu.

Kolmessa pätkässä joutu kattoon, ja paha mieli tuli, kun tolla rahalla syntys varmaan tusina pienemmänbudjetin katsomisen arvosta scifi leffaa.
 

Kipinä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset
..no kun muutkin...

Creator

Minä myös sitten..

Disney plussan kautta tuli katsottua ja kuvanlaatu oli pettymys jälleen kerran, kaukana ollaan vielä fyysisestä. Kuvasuhde (2.76:1) ei myöskään uponnut itselleni ja monesti kaipasin korkeutta lisää, jopa 1.85:1 olisi saattanut toimia hienosti.

Olen paljon samaa mieltä Tarinankertojan kanssa, mutta en kuitenkaan aivan yhtä kriittinen. Aivot leffan kanssa pitää jättää narikkaan, koska sen verran paljon löytyy epäloogisuuksia ja huomasin kysyvän itseltäni jatkuvasti miksi, miksi, miksi? Kyllä tää tulee ostettua alelaarista hyllyyn ja scifin ystävänä tulee katsottua parin vuoden päästä uudestaan.

Vaikeaa tälle on arvosanaa antaa, mutta ehkä sellainen rimaa hipoen 3/5 tähteä (saattaisi kyllä tippua, jos katsoisi toisen kerran). Leffan jälkeen olin pettynyt mutta ei sentään vituttanut. :)
 

Harzan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joe DeLoach
Uusi Karate Kid -elokuva tulossa tänä vuonna. Mukana ainakin Ralph Macchio ja Jackie Chan.

Vielä ei ole julkaistu mitään tietoa siitä, miten (jos mitenkään) uusi elokuva jatkaa alkuperäisten elokuvien tai Cobra Kai -sarjan tarinaa. En ole Jackie Chanin vuoden 2010 Karate Kid -elokuvaa katsonut, mutta käsittääkseni sillä ei ollut mitään yhteyttä alkuperäisiin.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Viimeksi muokattu:

disco-stu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JK Mylly
Oscar-ehdokkuudet on julkaistu ja ehkä suurin ylläri oli että Barbien ohjannut Greta Gerwig jäi ilman ehdokkuutta.

Sitä paskan määrää minkä oscarit tästä saa ei pääse mihinkään pakoon veikkaan ma.

Olisiko jopa jonkinlainen julkisuustempaus eli PR-stuntti, kun Oscarit ei oikein tunnu kiinnostavan ketään ja ainoa mistä puhutaan on tyyliin Will Smithin bitchslap ja sukupuoli/ihonväri/younameit-kiintiöt. Nyt sitten osoitettiin että kattokaa nyt, ei meillä mitään kiintiöitä ole kun Gerwig ei päässyt edes ehdolle! Puhukaa meistä! Kirjoittakaa meistä! Rakastakaa meitä!

No joo, enpä usko mutta mistä näistä tietää. Jotenkin mulla on myös sellainen kihelmöinti nivusessa, että Gerwigiä ei ehkä ehdokkuus kaurismäkiläisesti niin kovinkaan kiinnostele.

Noin muuten, perkeles että on jäänyt läjä elokuvia katsomatta - vielä ehtii ryhdistäytyä!
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Oscar-ehdokkuudet on julkaistu ja ehkä suurin ylläri oli että Barbien ohjannut Greta Gerwig jäi ilman ehdokkuutta.

Sitä paskan määrää minkä oscarit tästä saa ei pääse mihinkään pakoon veikkaan ma.

Paras juttu Hollywoodista sitten Gerwais’n hv-roustipuheen – etenkin, kun ”Just Ken”-Gosling sai (ansaitusti) sen ehdokkuuden. Toivottavasti voittaa myös pystin. :D
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Oscar-ehdokkaiden saatavuus Suomessa:

parhaillaan teattereissa: The Boy and the Heron, The Color Purple, Godzilla Minus One, The Holdovers, Napoleon, Poor Things

tulossa teattereihin: Past Lives (26.1.), Perfect Days (26.1.), The Zone of Interest (26.1.), Anatomy of a Fall (9.2.), The Teachers' Lounge (23.2.), May December (8.3.), Four Daughters (5.4.)

AppleTV+: Killers of the Flower Moon

Disney+: The Creator, Elemental, Flamin' Hot, Guardians of the Galaxy Vol. 3, Indiana Jones and the Dial of Destiny

HBO Max: Barbie

Netflix: American Symphony, El Conde, Maestro, Nimona, Nyad, Rustin, Society of the Snow, The After (lyhytelokuva), The Wonderful Story of Henry Sugar (lyhytelokuva)

Viaplay: Spider-Man: Across the Spider-Verse

YLE Areena: 20 Days in Mariupol

nettivuokraamot: Barbie, The Creator, Elemental, Golda, Guardians of the Galaxy Vol. 3,Indiana Jones and the Dial of Destiny, Mission: Impossible - Dead Reckoning Part One, Napoleon, Oppenheimer, Spider-Man: Across the Spider-Verse

elokuvat joiden saatavuudesta Suomessa en nopeasti löytänyt infoa: American Fiction, Bobi Wine: The People's President, The Captain, The Eternal Memory, Robot Dreams, To Kill a Tiger, kaikki lyhytelokuvat paitsi nuo kaksi Netflixistä löytyvää
 
Viimeksi muokattu:

JZZ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Piraattiryhmä, Caps, ManU
Oscar-ehdokkuudet on julkaistu ja ehkä suurin ylläri oli että Barbien ohjannut Greta Gerwig jäi ilman ehdokkuutta.

Sitä paskan määrää minkä oscarit tästä saa ei pääse mihinkään pakoon veikkaan ma.

Niin, vaikka mä Barbiesta tykkäsinkin kovasti, niin vaikea siitä nyt ehkä olisi parhaan ohjauksen palkintoa antaa. En ihan välttämättä kaikista muistakaan ehdokkuuksista ole samaa mieltä. Tuo oli kyllä omasta mielestäni viime vuoden viihdyttävin elokuva, mutta vaikka se olikin erittäin hyvä, niin loppua kohti paketti hajoaa aika pahasti ja ideat loppuu kesken. Parhaan elokuvan ehdokkuuden siis mielelläni Barbielle suon, mutta sitten taas paras ohjaus ei mielestäni Barbielle kuulu. Toki noita kaikkia muita parhaan ohjauksen ehdokkaita en ole nähnyt, mutta vaikea tuolta etukäteisarvioilla on muitakaan tiputtaa.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Niin, vaikka mä Barbiesta tykkäsinkin kovasti, niin vaikea siitä nyt ehkä olisi parhaan ohjauksen palkintoa antaa. En ihan välttämättä kaikista muistakaan ehdokkuuksista ole samaa mieltä. Tuo oli kyllä omasta mielestäni viime vuoden viihdyttävin elokuva, mutta vaikka se olikin erittäin hyvä, niin loppua kohti paketti hajoaa aika pahasti ja ideat loppuu kesken. Parhaan elokuvan ehdokkuuden siis mielelläni Barbielle suon, mutta sitten taas paras ohjaus ei mielestäni Barbielle kuulu. Toki noita kaikkia muita parhaan ohjauksen ehdokkaita en ole nähnyt, mutta vaikea tuolta etukäteisarvioilla on muitakaan tiputtaa.
En ole itsekkään kaikkia ehdokkaita nähnyt mutta Barbien, Oppenheimerin ja Killer of the flower moonin kyllä ja en ole pahoillani vaikka Greta ulos jäikin. Mutta meteli nousee.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Kuitenkin parhaan elokuvan oskarista kilpailee 3 naisohjaajan leffaa, ja tämä on paljon vs. aikaisempaan, oliko jopa enkka?
(leffat siis Justine Triet's “Anatomy of a Fall,” Greta Gerwig's “Barbie” and Celine Song's “Past Lives” )

Itse kyllä olisin Gretan ohjaajakategoriaan pistänyt, mutta tosiaan sitä Oskari on vaikea muille kuin Goslingille ajatella. Suorituksina kaikilla sellainen ”perus” pl Ryan, mutta se tekee elokuvasta hienon, että se oli huomattavasti parempi kuin osiensa summa. Semmonen on yleensä ohjaajan ansiota.. tai leikkaajan.. enivei, itsekään kaikkia ole nähnyt, mutta ehdolle Greta ois kuulunu.
 

Buster

Jäsen
Oscar-ehdokkaiden saatavuus Suomessa:

parhaillaan teattereissa: The Boy and the Heron, The Color Purple, Godzilla Minus One, The Holdovers, Napoleon, Poor Things

tulossa teattereihin: Past Lives (26.1.), Perfect Days (26.1.), The Zone of Interest (26.1.), Anatomy of a Fall (9.2.), The Teachers' Lounge (23.2.), May December (8.3.), Four Daughters (5.4.)

AppleTV+: Killers of the Flower Moon

Disney+: The Creator, Elemental, Flamin' Hot, Guardians of the Galaxy Vol. 3, Indiana Jones and the Dial of Destiny

HBO Max: Barbie

Netflix: American Symphony, El Conde, Maestro, Nimona, Nyad, Rustin, Society of the Snow, The After (lyhytelokuva), The Wonderful Story of Henry Sugar (lyhytelokuva)

Viaplay: Spider-Man: Across the Spider-Verse

YLE Areena: 20 Days in Mariupol

nettivuokraamot: Barbie, The Creator, Elemental, Golda, Guardians of the Galaxy Vol. 3,Indiana Jones and the Dial of Destiny, Mission: Impossible - Dead Reckoning Part One, Napoleon, Oppenheimer, Spider-Man: Across the Spider-Verse

elokuvat joiden saatavuudesta Suomessa en nopeasti löytänyt infoa: American Fiction, Bobi Wine: The People's President, The Captain, The Eternal Memory, Robot Dreams, To Kill a Tiger, kaikki lyhytelokuvat paitsi nuo kaksi Netflixistä löytyvää
Täydennetään lyhytelokuvilla, joita ei nyt ainakaan vielä ole liikaa tarjolla pikasilmäyksellä.

Ninety-Five Senses: SmallScreenings - Vain rajoitetun ajan katsottavissa, joten katsomislistan kärkeen.
Knight of Fortune: New Yorker

Youtube: Pachyderme, The Barber of Little Rock, Island in Between, The Last Repair Shop.

Disney+: Nai Nai & Wei Po (helmikuussa joskus julkaistaan)

Harmittavasti kolmisen ehdokasta oli Youtubessa ainakin ennen ehdokkaiden julkistamista, mutta katosivat sen jälkeen.

Bobi Wine: The People's President on National Geographicin dokkari, joka pitäisi olla hankittuna Disneyn ja Hulun katalogiin joissain maissa. Eli kai se nyt perkele Suomenkin puolelle tulee. Ei ainakaan pikahaulla löytynyt, että olisi Nat Geoltakaan tullut televisiosta.

Poor Thingsin ja Oppenheimerin kaksinkamppailulta tämä vaikuttaisi Parhaan elokuvan pystistä, kun Gerwig kerta jäi vaille ohjaajaehdokkuutta (toki muistetaan vaikka Argo, joka voitti ilman ohjaajaehdokkutta). Mutta Oppenheimerin ylivoimaa tuijotellen vähän alkaa jo itsestäkin tuntua, että tuleeko tästä edes kamppailua. Toki myös The Anatomy of a Fallilla on ehdokasmielessä palikat kohdallaan, mutta tähän sama kuin Parasiten kohdalla: "uskon kun näen ja en silloinkaan meinaa uskoa."

Ei ollut yllätys, että sieltä ohjaajalistalta tulee joku pommi ja kovaa nimeä tippuu kun tarjontaa oli, mutta kyllä Greta miulla olisi ollut ja vielä melko turvallisena vaihtoehtona. Olisin itse vähän raaputellut Scorsesea potentiaalisesti ulos, mutta en koskaan tehnyt veikkauslistaani loppuun saakka. Scorsese/Triet/Glazer/Song nelikosta kaksi ulos. Olin myös vähän valmistautunut Alexander Paynen tekevän annettebeningit, eli vanhasta muistista ehdolle.

Mutta ohjaajien valinnat ovat kuitenkin aika rautaisia tänäkin vuonna ja vain viidestä paikasta huolimatta sinne on saatu enemmän "ulkomaisten elokuvien" edustajia kuin näyttelijäpuolelle, jossa on kuitenkin nelinkertaisesti ehdokkaita. Näyttelijäpuolella tutusti pari kulmakarvoja kohottavaa valintaa / valitsematta jättämistä ja musapuolella pari jokavuotista nimeä.

Ihan hirveästi ei jotenkin tänä vuonna napostele gaala. Jaksa ainakaan mitään vatvoa tai lukea, vaan katsoa alta pois sitten kun tulee kohdalle. Ehdokkaiden elokuvia tietysti tulee refleksinomaisesti katseltua, kun ne vetävät puoleensa. Onhan tämä nyt kuitenkin urheilusarjan tapaan elokuvakauden päätös. Ja sitten mennään taas.
 

Teresa

Jäsen
Aloitin uuden elokuvavuoden vanhalla kestosuosikillani: Harrison Fordin tähdittämä hyytävä kauhutrilleri nimeltä Salaisuus pinnan alla vuodelta 2000. Ford on muutenkin ehdottomasti yksi lempinäyttelijöistäni poikkeuksellisen aitojen ilmeidensä ja poikkeuksellisen karismansa takia, mutta onhan hän aina ollut hiukan sellainen yhden roolin mies. Ainakin itse olen tottunut näkemään hänet useimmiten toimintasankarina jossakin puisevahkossa action-pläjäyksessä ja monta hänen leffaansa onkin tullut skipattua siksi, että ne eivät ole juonikuvauksensa perusteella vaikuttaneet tippaakaan kiinnostavilta. Salaisuus pinnan alla on kuitenkin piristävä poikkeus, sillä Harrisonin roolihahmo on hiukan erilainen kuin hänen tavallinen arkkityyppinsä ja elokuva ylipäätään keskittyy action-ilottelujen sijasta enemmän kauhupuoleen. Kauhun suhteen taas keskitytään enemmän psykologisen pelotteluun ja jännitteen rakentamiseen kuin verellä mässäilyihin, vaikka väkivaltaakin esiintyy jonkin verran. Yliluonnollisia elementtejäkin on mukana, mutta ne eivät mene liian överiksi vaan olisivat luonnollisinkin syin selitettävissä.

Muistan pitäneeni leffaa silloin parikymmentä vuotta sitten myös erityisen ennalta-arvaamattomana, mutta ei se kyllä enää siltä tunnu. No eipä tietysti oikein voisikaan, kun olen sen jo aiemminkin nähnyt, mutta muutenkin etenkin kokeneen elokuvien katselijan lienee helppo arvata jutun juoni suht varhaisessa vaiheessa. Hämääviä elemettejä yritetään kyllä myös rakentaa, mutta ehkä ne olisi voitu viedä vieläkin pidemmälle. Leffan loppu onkin sitten jo ihan klisee-osastoa ja suorastaan epäuskottava.
Totta kai pahis onnistuu vaivihkaa livahtamaan sankarittaren takapenkille viimeistä epätoivoista surmayritystä varten, vaikka onkin enää pelkkä verinen möykky.

Mutta leffa on siis edelleen hyvä ja kauhugenren edustajanakin kelpo kamaa, vaikka ei nyt mitenkään ylettömän pelottava. Harrisonin näyttelytyötä tuli taas ihasteltua etenkin eräässä herkemmänpuoleisessa kohtauksessa. Eli tällä kertaa kyllä kannatti palata vanhan kestosuosikin pariin, mutta ehkä seuraavaksi jotakin aivan uutta.
 

Buster

Jäsen
Aloitin uuden elokuvavuoden vanhalla kestosuosikillani: Harrison Fordin tähdittämä hyytävä kauhutrilleri nimeltä Salaisuus pinnan alla vuodelta 2000.
Itsekin muistan pitäneeni tästä valtavasti kun katsoin sen ekan kerran viitisen vuotta sitten. Erityisesti kun Harrison Ford ja Michelle Pfeiffer pistivät selkeästi parastaan peliin, ja tuntuivat nauttivan tuosta hitchcockmaisesta elokuvasta avioparista ja heidän rakkauskuviostaan. Ford oli oikeasti pelottava ja uhkaava silloin kun piti olla.

En ole toki toista kertaa katsonut, jolloin nuo varsinaiset jännityselementit ja yllätykset ehkä purkautuvat pois (toisaalta taisin muistaakseni nauttia niiden tietystä tuttuudesta), mutta tekisi mieli väittää vähän aliarvostetuksi ja väärinymmärretyksi elokuvaksi kriitikoiden sekä katsojien taholta. Hyvää viihdettä. Vaikka muistikuvat ovat hyvin hatarat erityisesti juonen osalta.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
kauhutrilleri nimeltä Salaisuus pinnan alla vuodelta 2000
Hauska knoppi tuosta leffasta on se, että se oli ohjaaja Robert Zemeckisille ikään kuin "välityö". Zemeckis kuvasi Tom Hanksin kanssa Cast Away -leffaa, jossa Hanksin hahmo jää jumiin autiolle saarelle, ja leffassa on muutaman vuoden aikahyppäys, jonka aikana hahmosta on tullut paljon laihempi. Cast Awayn kuvaukset pistettiin säppiin muutamaksi kuukaudeksi Hanksin laihdutuskuurin vuoksi, ja Zemeckis halusi käyttää tuon ajan hyväkseen, joten What Lies Beneath kuvattiin Cast Awayn kuvaustauon aikana.
 

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Heikki Silvennoinen, Ali Leiniö
Muistan, että kun käytiin kattomassa Salaisuus pinnan alla teatterissa, niin minä ja minulle tuntematon vieruskaveri sätkittiin varsinkin lopussa jo melkein samaan tahtiin. Jump scare -kama siis poikkeuksellisesti toimi, kun yleensä se vaan ärsyttää, vaikka elokuvantekijät sinut saisivatkin säpsähtämään haluamallaan tavalla. Sikäli se on helppoa, mutta myös laiskaa elokuvantekoa, kun laittaa vaan kovia ääniefektejä ja muuta hätäilyä kuvat täyteen, eikä muulla ole väliä. Mutta tässä leffassa oli paljon kaikkia tehokeinoja käytetty, joten ihan yhden tempun poni se ei suinkaan ole.

Nykyisin katselukertoja on takana useampi, mutta tietysti suurin särmä on jo kulunut. Pidän kuitenkin ihan sellaisena 4/5 trillerinä, jossa Zemeckis todistaa olevansa melkeinpä takuuvarma ohjaaja. Ei taida juurikaan mitään paskaa löytyä filmografiasta.
 

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Heikki Silvennoinen, Ali Leiniö
Katselin äsken ties monetta kertaa Falling Down - Rankka päivä -leffan JO yli 30 vuoden takaa. Ihan saakelin hyvä ja ajaton tämä on kuitenkin aina, mutta kyllä kun ikää tulee, niin leffa alkaa vaikuttamaan myös entistä surullisemmalta paketilta.

Perusjuoni menee niin, että Michael Douglasin näyttelemä kaveri saa liikenneruuhkassa tarpeekseen, hylää autonsa niille sijoilleen ja painuu omien sanojensa mukaan "kotiin". Siitä alkaa matka läpi Los Angelesin kohti, noh, kotia. Tykkään pirusti katsoa Losissa kuvattuja elokuvia ja tässäkin tulee se olo, että ollaan matkassa mukana tiukasti pitkin maita ja mantuja. Hieno kaupunki elokuvamaailmassa, vaikka välttämättä en välittäisi siellä oikeassa elämässä pyöriä. Douglasin hahmon perässä on legendaarisen Robert Duvallin esittämä poliisi, joka on viimeistä päivää töissä eli eläkepäivät kutsuvat pian. Takaa-ajohan siitä tulee, mutta se on tehty mielenkiintoisesti johtolankoja yhdistellen sen sijaan, että pyssyt tanassa juostaisiin perässä.

Sinälläänhän elokuvasta voidaan tehdä tulkintoja moneen suuntaan, ja aika paljon kaikenlaista jätetään katsojan pureskeltavaksi. Elokuva on paikoin kuin sysimusta komedia tai satiiri, mutta toisaalta myös jonkinlainen toimintadraama, jossa ei aina tiedä kumpi on elokuvan päähenkilö, Duvallin esittämä poliisi vai Douglasin "roisto". Roisto siksi hipsuissa, että hän ei periaatteessa ole tyypillinen konna vaan hieman sivukujalle eksynyt sielu, joka koettaa jotenkin pysyä järjissään yhteiskunnan puristuksessa. Yhteiskunnasta nimittäin sitten löytyy vaikka millä mitalla epäkohtia, joista osaan kohdistuu osuvasti pilkkakirves ja osaan ei, vaikka toki ihan suoranaisia vitsejäkin mahtuu mukaan. Mutta elokuva ei ole suoraan siis komedia, sillä aika rajujakin teemoja kuten lapsenmenetys löytyy ja tuokin teema tuodaan aika lohduttomasti, mutta jotain toivoa sisältävästi esiin.

Ehkä nuo rankemmat teemat jättää vähän sellaisen maun, että olisi väärin sanoa elokuvaa suorasukaisen viihdyttäväksi, kun siinä on myös aika ahdistavia elementtejä. Douglasin näyttelemällä hahmolla on kaiken lisäksi selkeitä mielenterveysongelmia, vaikka hän on pääasiassa sairaudentunnoton eli ei ole aina ihan tietoinen mitä tekee ja miksi tekee. Hän haluaakin vain kotiin. On mahdotonta sanoa hänestä mitään keittiöpsykologian keinoin, mutta ehkä tällaisissa elokuvissa osan kuuluu jäädä aina tulkinnan tasolle. Se on ihan hyvää elokuvantekoa verrattuna siihen, että jostakusta tehdään tällaisessa elokuvassa yksiulotteinen pahis ja sitä korostetaan kaikenlaisella tarkoituksettomalla naamanvääntämisellä. Douglas hoitaa ruutunsa mainiosti, sillä hänessä on myös antisankarimaisuutta, jonka myötä täysin häntä vastaan on usein melko mahdotonta asettua. Pelottava, mutta kuitenkin omalla tavallaan sympaattinen mies.

Tosiaan kovin surullinen, mutta silti samaan aikaan monipuolinen ja jännittävä elokuva, joka on näytelty erinomaisesti. Tätähän ei alunperin oikein kukaan halunnut filmata, mutta kun mukaan saatiin supertähti Douglas, niin budjettikin yhtäkkiä järjestyi. Ohjaaja Joel Schumacherista en ole normaalisti välittänyt, mutta tämä on selvästi jonkin alleviivatusti taiteellisemman vision mukaan ohjattu, eikä mikään rutiniilla puserrettu tilaustyö. Ostin tämän ensi kertaa itselleni, joten jatkossa on sitten helppo palata tämän helmen pariin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös