Jatkoajan leffakerho

[lake79]

Miten helvetissä John Wick: John Wick (2014) - IMDb on saanut imdb:ssä vain arvosanan 7.2? Tuohan oli helposti parasta Keanua pitkään aikaan ja aivan loistava "juoni hiuksista vittuun ja kokoajan tapahtuu"-leffa. Lisäsuolana vielä OZ:n "Ryan O`Reilly", jonka rooli tosin jäi hieman turhan pieneksi/mitättömäksi leffassa. Ei nyt ollut mikään Oscarin arvoinen mestariteos, mutta aivan loistavaa toimintaviihdettä alusta loppuun ilman mitään typeriä rakkauspaskoja tai muuta turhaa siinä sivussa.

 

[disco-stu]

Miten helvetissä John Wick: John Wick (2014) - IMDb on saanut imdb:ssä vain arvosanan 7.2? Tuohan oli helposti parasta Keanua pitkään aikaan ja aivan loistava "juoni hiuksista vittuun ja kokoajan tapahtuu"-leffa. Lisäsuolana vielä OZ:n "Ryan O`Reilly", jonka rooli tosin jäi hieman turhan pieneksi/mitättömäksi leffassa. Ei nyt ollut mikään Oscarin arvoinen mestariteos, mutta aivan loistavaa toimintaviihdettä alusta loppuun ilman mitään typeriä rakkauspaskoja tai muuta turhaa siinä sivussa.

Mun mielestä tuo arvosana on kyllä just täydellisesti kohdillaan: erinomaista action-tavaraa, ilman mitään kummempia hienouksia ja krumeluureja. Juurikin sellanen 7+ leffa omalla mittarilla, joka ei kyllä yleensä ole IMDB:n kanssa yksi yhteen. Eli olen tyytyväinen että katselin leffan, mutta ei aiheuta jatkotoimenpiteitä. Kasin leffa olisi jo sellainen että tekisi mieli katsella uudelleen.

Netflixistä katselin elokuvan Beasts of No Nation, joka siis kertoo afrikkalaisen "nimettömän" maan lapsisotilaista ja heidän commanderista Idris Elbasta. Aika vaikuttavaa kerrontaa tylyine skeneineen, mutta olisihan sitä voinut vielä vähän rankemmaksi vetää. Tuollainen vähän turhan pliisu ja hiukan hidastempoinen, mutta semmonen seiskapuoli tämäkin. Eipä tästäkään aiheesta liikaa leffoja ole.

 

[Baldrick]

Ne, keitä animaatiot ei häiritse, niin Inside Out - Mielen sopukoissa oli kyllä varsin hyvä elokuva vähän vanhemmillekin. Erityisesti siksi, että sai reflektoimaan omaa, niin nykyistä kuin teini-iänkin, tunnemaailmaa. Oli myös muutama ihan hauskakin juttu, eikä tosiaan ollut suunnattu samanlailla lapsille kuin esimerkiksi Frozen. Plussana tietysti Jatkoajan palstahirmuille, että tarinan päähahmo on Minnesotasta ja pelaa lätkää. Jos oikein kaukaa haluaa hakea, niin sivutaan siinä vähän urheilupsykologiaakin, mutta ehkä tuohon ei kannata jumittua. Suosittelen siis katsomaan jos pidät elokuvista, jotka saavat sinut peilaamaan elokuvan herättämiä ajatuksia. Jos taas olet sellainen katsoja, jonka mielestä parhaita elokuvia ovat toimintapätkät, missä näkyy slowmo-ampumisia ja tissejä, niin voit jättää suoraan väliin.

 

[MustatKortit]

Kiinnostavaa, Michael Mooren uudessa elokuvassa "Where to invade next" vieraillaan useissa muissa maissa tutustumassa yhteiskunnan rakenteisiin ja miten ne eroavat jenkkimeiningistä. Mukana mm. Ranska, Italia ja Suomi.

 

[Klose16]

Netflixistä katselin elokuvan Beasts of No Nation, joka siis kertoo afrikkalaisen "nimettömän" maan lapsisotilaista ja heidän commanderista Idris Elbasta.

Onpa miestä nimellä paiskattu, siis häntä ja sitä Bond-prospektia.

Jos viime aikojen parhaasta Keanu-leffasta kerran puhutaan, niin kyllähän Knock Knock edusti tätä. Rothin liki turhan Hostelin jälkeen tämä leffa oli jo ihan eri osastoa. En nyt ala varsinaisesti suosittelemaan kun näköjään suuri yleisö suhtautunut varauksin, mutta itse pidin paljon. Tokihan tuossa oli nähtävissä paljon eri vaikutteita, vaikkapa teokset Funny Games ja Strangers tulevat mieleen. Ei aivan kategorisin nykykauhuleffa, piti otteessaan alusta aina jokseenkin vaivaannuttavaan loppuunsa. Nyt mentiin vähän syvemmällekin. 4/5

Muitakin elokuvia on tässä tullut nyt katseltua.

Kaurismäen esikoiselokuva, ja hänen parhaitaan vaikka versiointi onkin, Rikos ja rangaistus vuodelta 1983. Toikan mainio pääosa, mm. Nikkaria ja Pellonpäätä sivuosissa. Jo alun Marstion laulun taustoittama kohtaus asetti vireen kohdalleen ja se kesti aika hyvin loppuunsa. Kotimaisia ei kovin usein tule katseltua joten tämä oli kiva, oli sellaista 80-luvun alun nostalgista tunnelmaakin Helsingistä. Löytyy youtubestakin. 4/5

En ole varsinaisesti intialaisen elokuvan suuri ystävä - inhosin myös Slumdog Millionairea. Mutta eihän noita yksin ole tarkoitettukaan katsottaviksi. Jos hyvän mielen perhe-elokuva innostaa niin English Vinglish oli varsin mainio tapaus. Kertoo heikosti englantia osaavan intialaisnaisen "kielimatkasta". Yllätyin leffan laadusta ja siinä sivuttiin myös läheiseksi kokemiani teemoja. Hauska toteutus ja hauskat näyttelijät, tanssahteluakin oli oikeastaan vasta ihan lopussa. Näin! 4/5

Contracted

Tässä taas ei ollut päätä eikä häntää. Lyhyesti: lesbo harrastaa seksiä miehen kanssa, josta häntä rangaistaan toinen toistaan kammottavimmilla oireilla. Ruumiilta vaikuttaa alkanut leidi teki kaikkensa, ettei olisi hakeutunut tehohoitoon. Samoin toimivat myös hänen lähipiirinsä äitiään myöten. Lopussa neito paljastuikin zombieksi. Näinkö ne syntyvätkin, harhautuneista, syrjityistä lesboista? 1,5/5

Black Mass

Johnny Depp on hieno näyttelijä. Vaikken hänen lukuisista pelleilyrooleistaan perustakaan, niin tässä on jälleen aineksia jopa Oscar-kesteihin. Kyseinen rikosgenrekin on aivan omaan makuun, vieläpä sopivalla 70-lukuhenkisellä toteutuksella joten tämä oli itselleni juhlaa. Elokuvassa käytiin läpi karismaattisen rikospomon "Whitey" Bulgerin uraa ja kytköksiä viranomaisiin rauhallisesti ja fuulaamatta.

Imdb:stä paljastui, että tässä perataan samaa Bostonin rikosperheilyä kuin The Departedissa. Vastoin yleistä mielipidettä pidän tätä selkeästi vahvempana kuin Scorsesen kehnointa näkemääni elokuvaa. Elokuva oli tunnelmaltaan hyvin keskittynyt, vaikkakin sen vaikutteet olivat myös päivänselviä enkä tällä kertaa varsinaisesti yllättynyt mistään. Sivuroolitukset Cumberbatch ja Bacon olivat omastakin mielestä vähän hakevia - joskin oleellisia, muuten roolitus hyvin onnistunutta. Erityisesti Deppin ansiosta "vara-Ironsidena" muutama aivan nappikohtaus. Saapuu Suomeen vasta joulukuun alussa - ainoastaan Japanissa myöhemmin, kuinkas muutenkaan. 4/5

Silver Linings Playbook

Tämä osui ohjelmaan aika sattumalta, olin tosin halunnut nähdä jo aiemmin kun tätä oli kehuttu. Leffa olikin sitten aika täyttä roskaa. No dialogiin täysin perustuva elokuva on hankala taiteenlaji, jättäisivät nämä Allenille ja kumppaneille. Helvetin rasittavaa katsottavaa alusta loppuun, vielä kun tuo Jennifer Lawrence jättää totaalikylmäksi. Olihan siellä pari (laskelmoidun) huvittavaa kohtausta, mutta eihän tämä kyllä toiminut tällä tavalla. Maanläheisyyttä, ja epätavallisen ikävää tarinaa, mutta kun itse inhosin likimain elokuvan jokaista henkilöä... Sarjassa leffoja jotka on tehty amerikkalaisille, siitä esimerkkinä lopun älyvapaa jenkkipallohehkutus. Todella yliarvostettu leffa. 2/5

 

[Rocco]

San Andreas

Ei jumalavita mitä p**kaa kyseinen leffa oli. Lähes kahden tunnin aikana ehdin arvaamaan etukäteen jokaisen elokuvan tapahtuman, sillä kaikki leffamaailman kliseet tulee tässä leffassa käytettyä. Leffa on käytännössä erikoistehosteiden leikkikenttä, missä näyttelijäsuoritukset ja juoni ovat vain pakollinen paha, joiden ympärille tehosteita kasataan vasemmalle ja oikealle.

Jos pystytte olemaan katsomatta, niin olkaa katsomassa. Tästä leffasta ei löydy mitään hyvää, poislukien Alexandra Daddarion muhkeat kannut, joita ei niitäkään näytetä kuin bikineissä.

 

[Skeletor]

Kävin myös The Martianin katsomassa ja pettymyshän se lopulta oli. Ihan sinänsä katsottava leffa (6/10), mutta odotti paljon enemmän. Interstellar oli huomattavasti parempi, mutta kyllä tämä nyt surkean Gravityn voitti. The Martianissa lopun amerikkalainen patriotismi vei kyllä osan pisteistä. Muutenkin juoni oli melkoisen köyhä, eikä edes erikoistehosteet nykypäivän kilpailussa olleet mitään sykähdyttäviä. Maan päällä ollut juoni toi sentään jotain leffaan, mutta Damonin hahmon haahuilu oli melkoisen tylsää seurattavaa. Jo alussa ollut myrsky vei kaiken uskottavuuden mistään todellisesta. Keskitasoista tieteisfiktiohömppää...

Toinen viime aikainen uusi leffa oli Tale of Tales (5/10). Kaiken ennakkohehkutuksen jälkeen käteen jäi valtava pettymys. Tämä ja Häiriötekijä-komedia todistivat, että kriitikoiden jutut ovat välillä aika kaukana omasta mausta. Fantasialeffojen ystävänä odotin jotain parempaa. Varsinkin loppu oli kuin saksilla katkaistu. Rahat loppuneet vai käsikirjoittaja ratkennut? Hienot maisemat ja tehosteet eivät tyhjässä juonessa lopulta pelasta. Fantasialeffojen oma Gravity....

 

[Jupe]

No niin, tsekattiin tuo täälläkin mainittu John Wick.
Jos lähtisi kokemusta purkamaan siltä kantilta että isoin miinus oli itse Wick Keanu Reeves, vähän liian kömpelö tälläiseen tiukkaan mätkintärooliin, olisin halunnut nähdä vieläkin tiukemman päätahden, Keanun mätkimiset menivät vähän liian laskelmoiduksi ja komiikan puolelle. Mutta positiivista löytyy paljonkin, huikea musiikki mikä pitää ehdottomasti luukuttaa kotiteatterista, mm Marilyn Mansonin Killing Strangers sopi hemmetin hyvin tuohon synkkään yleisteemaan. Sivuosat oli myös jäätävän hyvät mm Ian McShane, William Dafoe, John Leguizamo, Michael Nyqvist, nämä itse asiassa nostivat elokuvan tasoa huomattavasti.
Itseä ei haitannut yksinketainen kostoteema vaan päinvastoin, tälläistä tulee räminän ollakin, ei turhia selittelyjä ja jopa pieni hymy koko isosta kuvasta mistä lopullinen kostonkierre alkoi, koski miehen herkimpiin kohtiin .... ja ..... , totta vitussa sen jälkeen peto on irti. Leffalle 4- / 5 genressään, toinen päästrara olisi mulle toiminut paremmin.
Spoilerivaroitus, tässä hyvä fanitraileri tuon mainitsemani leffassa olevan biisin tahdissa: John Wick [Marilyn Manson] - killing strangers - YouTube

_

 

[Klose16]

Sicario jatkaa Denis Villeneuven mestariteosten sarjaa. Mm. Benicio Del Torolta ja Josh Brolinilta erinomaiset roolisuoritukset. Suosittelen käymään teatterissa tsiigaamassa.

Tämä oli joo kova. Leffa tarjosi mielestäni uudenlaista näkökulmaa sinänsä (tapahtumapaikoillaan) ajankohtaisiin ja pahimmillaan kliseisiin aiheisiin. Roolitus ja näyttelijät erinomaisia ja ennenkaikkea elokuva meni nopeasti eli ei hetkeäkään tylsää eikä mitään selitetty aivan juurtajaksain. Äänimaailmakin jälleen hieno teatterissa koettuna.

Muistutti vähän ylistettyä brassitoimintaa Tropa de Eliteä joskin tämä oli hallitumpi ja toteutukseltaan mielenkiintoisempi. Naiskuvaus vaikka johonkin Zero Dark Thirtyyn verrattuna miellytti kanssa realistisuudellaan, ei vähiten Emily Bluntin takia.

Prisonersista pidin jo kovasti, tällä kertaa tiesin vasta lopputekstien alkaessa rullata syyn laatuun mikä ei ihmetyttänyt. Erityisen linjakasta tekemistä ilman turhaa siloittelua ja sopivan synkkää ja visuaalista kuvausta mikä sopii ainakin omaan makuun kuin valettu. Tämä heppu tietää todellakin mitä tekee! Lisää odotusarvoa Blade Runnerin jatko-osalle.

 

[MustatKortit]

No niin, tsekattiin tuo täälläkin mainittu John Wick.
Jos lähtisi kokemusta purkamaan siltä kantilta että isoin miinus oli itse Wick Keanu Reeves, vähän liian kömpelö tälläiseen tiukkaan mätkintärooliin, olisin halunnut nähdä vieläkin tiukemman päätahden, Keanun mätkimiset menivät vähän liian laskelmoiduksi ja komiikan puolelle...
_

Vähän samaa ongelmaa tuossa Reevesin toisessa suht uudessa leffassa, eli Knock Knock- filkassa.

Tiedä sitten, onko täällä vaikkapa Matrix-faneja, jotka nyt mielensä pahoittavat, mutta mielestäni Reeves ei osaa oikein näytellä. Tietyt pätkät näissä hänen uusimmissa leffoissaan tuovat vähän sellaisen erikoisen olotilan, sitä rupeaa ajattelemaan, että ei herraisä kun on epäuskottavaa näyttelemistä.

 

[Jupe]

Vähän samaa ongelmaa tuossa Reevesin toisessa suht uudessa leffassa, eli Knock Knock- filkassa.

Tiedä sitten, onko täällä vaikkapa Matrix-faneja, jotka nyt mielensä pahoittavat, mutta mielestäni Reeves ei osaa oikein näytellä. Tietyt pätkät näissä hänen uusimmissa leffoissaan tuovat vähän sellaisen erikoisen olotilan, sitä rupeaa ajattelemaan, että ei herraisä kun on epäuskottavaa näyttelemistä.

Tuskin tästä nyt mitään paskamyrskyä syntyy, vaiikken Matrix fani olekaan olen elokuvat nähnyt ja objektiivisesti jos analysoisi niin eihän Matrixien erikoisuus taikka hyvyys elokuvana perustu Keanu Reeves erinomaisuuteen näyttelijänä, ei lähelläkään, niissäkin leffoissa sivuosat on mielenkiintoisempia ja kaiken a ja o on Wachowskien visuaalisuus ja se koko heidän luoma Matrix-maailma.
Mun mielestä Keanu näyttelijänä on jäänyt sille tasolle mitä oli vaikkapa Paula Abdulin Rush Rush videossa. :) Siihen se sopii ja muutenkin tietynlainen teini-idoli jota on vaikea ottaa vakavasti. Jäi jalkoihin siinä missä monet 80-luvun lopun kiiltokuvapojat teki läpimurron laadukkaisiin rooleihin ja onnistuessaan niissä, Johnny Depp etunenässä, sitten John Cusack, Kevin Bacon, Robert Downey jr ja jopa Kiefer Sutherlandkin toimii mulle paremmin kuin Keanu.

Paula Abdul - Rush, Rush - YouTube

_

 

[MustatKortit]

Tuskin tästä nyt mitään paskamyrskyä syntyy, vaiikken Matrix fani olekaan olen elokuvat nähnyt ja objektiivisesti jos analysoisi niin eihän Matrixien erikoisuus taikka hyvyys elokuvana perustu Keanu Reeves erinomaisuuteen näyttelijänä, ei lähelläkään, niissäkin leffoissa sivuosat on mielenkiintoisempia ja kaiken a ja o on Wachowskien visuaalisuus ja se koko heidän luoma Matrix-maailma...

Juu, tottakai, totta joka sana. Kunhan vaan vähän hassuttelin... Anyways, Reevesin näyttelijänlahjat ovat vähän siinä ja tässä, aika vaikeaa hänen on erottautua, kun samanlaisiin toiminnallisiin rooleihin on 2000-luvulla noussut mm. mainio Liam Neeson, jonka ura elää renessanssia, sekä tietysti loistava Daniel "Mr. Bond" Craig.

 

[Jupe]

kun samanlaisiin toiminnallisiin rooleihin on 2000-luvulla noussut mm. mainio Liam Neeson, jonka ura elää renessanssia, sekä tietysti loistava Daniel "Mr. Bond" Craig.

Tuo Liam Neeson on hyvä bongaus, siinä erinomainen karisma hiukan varttuneemmalla näyttelijällä joka ei kaihda koviakaan toimintarooleja, ehkä ilmeetön mutta uskottava, karisma on yhtä kuin Clint Eastwood, silloin ei tarvitse välttämättä puhua paljon, Liamin viimeisemmät elokuvat hiukan toistaa samaa kaavaa mutta vika enemmän elokuvissa kun näyttelijässä. Näyttelijän rekordi on huikea takavuosilta mm Michael Collins, Rob Roy, Shindleri ja omasta mielestäni kruununa Darkman jota vain harvat ja valitut osaa arvostaa.

Daniel Graig on myös mielenkiintoinen nimi kun lopettaa bondeilut, myös potentiaalinen tiukan toiminnan ja hyvän karisman tarvitsemiin aikuisen miehen rooleihin.

_

 

[Klose16]

Ei Keanu Reeves koskaan ole mikään teknisesti pätevä näyttelijä ollut, mutta tiettyihin rooleihin - paiskataan sitten vaikka aurinkolasit päähän ja musta kaapu ylle, sopii hyvin.

Sellainen everyman-persoona. Myrskyn ratsastajat kanssa yksi hyvä esimerkki.

Näiden Watcher- ja Constantine-roolien suhteen olen skeptisempi, ensimmäinen nähty joka roskaa.

 

[Jupe]

^ Point Break tosiaan on Keanun parhaimmistoa mutta siinäkin enemmän sidekick Swayzelle jolla enemmän karismaa kantaa elokuvaa, Keanun karisma ja kyvyt ei riitä mun mielestä kovinkaan pitkälle jos on pääroolissa. Speed oli pitkälti hänen ympärille tehty action-leffa ja sen elokuvankin jälkeen moni puhui enemmän Sandra Bullockista joka Speedin jälkeen alkoi saamaan päärooleja jos jonkinlaisista elokuvista mitkä tuotti ihan mukavasti rahaa.

Point Breakista vielä, se että toimii niinkin hyvin elokuvana saa kiittää pitkälti Kathryn Bigelow:ta joka tuli suuren yleisölle viimeistään tutuksi Hurt Lockerin myötä, on muuten pirun hyvä ohjaaja ja vieläpä nainen jos joku epäilee sukupuolen perusteella näkökulmaeroja toimintaleffoihin. Bigelow:lta kannattaa tsekata myös Strange Days Strange Days (1995) - IMDb

_

 

[Klose16]

Near Dark ja Blue Steel ovat itselle Point Breakin ohella klassikkokamaa. Bigelown nykytuotanto ei taas sitten uppoa juuri ensinkään, niin se käy monien kanssa.

 

[avatar]

Miusta Zero Dark Thirty oli kyllä aivan loistava pätkä. Mutta kaikki tykkää mistäkin.

 

[-Kantor-]

Tuli tilattua Amazonista muutamia kauhugenren leffoja, jotka kokoelmastani ovat aiemmin puuttuneet. Niitä on nyt viime illat tullut vahdattua. Laitetaanpa siis hieman arviota tulemaan sitä mukaan kun niitä saan katsottua.

¿Quién puede matar a un niño? (1976)
IMDB: ¿Quién puede matar a un niño? (1976) - IMDb

Espanjalaisen Narciso Ibanez Serradorin toinen täysipitkä elokuva, jonka tunnetuin käännösnimi lienee "Who can kill a child?". Tämän kysymyksen ympärillä elokuva myös hyvin pitkälti pyörii. Espanjalaisella saarella sijaitsevassa autioituneessa kylässä majailevat murhanhimoiset lapset ovat harvinaisen karmivaa seurattavaa ja kaikessa kylmyydessään aivan eri planeetalta kuin esimerkiksi hieman pökkelöisessä Maissilapset-tekeleessä, joka muutoin samaa tyylisuuntaa edustaakin.

Kuvaus toimii kiitettävästi ja tunnelman rakentaminen kohti karua loppuratkaisua on jotain sellaista, jota ei nykyajan ADHD-kerronnassa enää tule vastaan. Elokuvaa katsoessa on vaikea olla toteamatta, että ainakin kauhugenressä 60-,70- ja oikeastaan vielä 80 -luvullakin homma oli hanskassa aivan eri tavalla kuin nykyään; siinä missä tuolloin tarinankerronta ja tunnelmanluominen olivat avainasemassa, tuntuu nykyään olevan itseisarvo survoa 90-minuuttiin mahdollisimman paljon graafista sisältöä ja unohtaa kaikki muu.

4,5 / 5

Hausu (1977)
IMDB: Hausu (1977) - IMDb

Japanilainen kummitustalotarina hyvinkin surrealistisella otteella varustettuna. Juonesta ei kannata eikä tarvinnekaan kertoa muuta kuin seitsemän erityisominaisuuden omaavaa tyttöä matkustaa syrjäisellä maaseudulla sijaitsevaan kartanoon lomailemaan ja siellä alkaa tapahtua kummia. Joukosta löytyy mm. Kung-fu -niminen taistelulajien taitaja ja Melody -niminen pianisti, eli yliampuvien henkilöhahmojen ilotulitusta luvassa. Lisäksi elokuvasta löytyy mm. purevaa irtileikattua päätä, ihmissyöjäpianoa, verta sylkevää taulua ja tietenkinkin paholaiskissa.

Leikkaus poukkoilee sieltä tänne, musiikkivalinnat hämmentävät entuudestaan ja kun huomioi, että joukkoon on tungettu merkittävä määrä B-luokan animaatiota, niin olipahan melkoinen WTF-fiilis kun lopputekstit lävähtivät ruutuun. Eipähän ole ainakaan vastaavaa elokuvaa tullut aiemmin nähtyä.

4 / 5

Possession (1981)
IMDB: Possession (1981) - IMDb

Genren elokuvista puhuttaessa puolalaisohjaaja Andrzej Zulawskin Possession menee heittämällä henkilökohtaiselle Top-3 -listalleni. Elokuvan ensimmäisen puoliskon muodostaa hyvin pitkälti Sam Neillin ja Isabelle Adjanin esittämän pariskunnan välinen lohduton dialogi, joka on rytmitykseltään silkkaa taidetta suvantovaiheineen ja niitä seuraaviin räjähdyksiin. Ahdistus ja häiriintyneisyys on suorastaan käsinkosketeltavaa ja etenkin Adjani vetää kaikessa autenttisuudessaan niin vahvan roolisuorituksen, jollaista en muista nähneeni koskaan aiemmin missään. Tapahtumat siirtyvät välillä kerrostaloasunnosta tyhjille kaupungin kaduille, jotka korostavat eristäytyneisyyttä ja sitä kuinka päähahmojen henkinen tasapaino alkaa vähitellen järkkyä.

Vähitellen tuo lähes ennennäkemätön kuvaus arjen ahdistavuudesta alkaa saada surrealistisia ja painajaismaisia piirteitä, toisen puoliskon ollessa hieman Cronenberg-henkistä kauhua, mutta lopulta kuitenkin vain ja ainoastaan elokuvan itsensä näköistä. Loppuratkaisu antaa useita tulkintavaihtoehtoja, jonka jälkeen teos jää vääjäämättäkin kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa.

Ainiin ja Adjanin mielipuolisesta roolisuorituksesta kun oli puhetta, niin tässä yksi sen enempää juonta spoilaamaton kohtaus elokuvasta: Possession - YouTube

Krapulaviihteeksi tätä en voi suositella edes pahimmalle vihamiehelle, mutta oikeassa mielentilassa kyseessä on käsittämättömän vavisuttava ja sitäkin ahdistavampi taideteos.

5 / 5

Tras el cristal (1986)
IMDB: Tras el cristal (1986) - IMDb

Espanjalainen elokuva entisestä natsitohtorista, joka katumapäissään yrittää itsemurhaa tehtyään kokeita ja kidutettuaan nuoria poikia II-maailmansodan aikana. Yrityksestä huolimatta tohtori jääkin henkiin, joskin liikuntakyvyttömänä metalliseen putkilonmalliseen hengityskoneeseen, jossa hänen on mahdollista ainoastaan tuijotella peilin kautta omaa naamaansa ja ympäröivää huonetta päivät pitkät. Elämä alkaa käydä raskaaksi ja hänen vaimonsa pestaa nuoren sairaanhoitajan auttamaan miehensä hoitamisessa. Hoitajaksi tekeytynyt nuori poika sattuukin olemaan yksi tohtorin henkiinjääneistä koekaniineista. Tästä alkaa piinaava jakso, jossa tohtori itse joutuu avuttoman pikkupojan asemaan kun taas tuo entinen avuton pikkupoika alkaa askel askeleelta muuttua itse vangitsijansa kaltaiseksi mielipuoleksi.

Elokuva käsittelee järkyttävällä tavalla ihmiskunnan tekemiä kauheuksia ja pyörittelee ympärillään lukuisia moraalisia kysymyksiä. Hyviksiä ei juurikaan ole. Toteutus on jäätävä ja loppuratkaisu jättää paljon pohdittavaa ihmisluonnon pahuudesta. Pysäyttävä elokuva väkivallan vastenmielisyydestä, joka kaikkien pitäisi nähdä.

5 / 5

 

[Baldrick]

Hei onkos kellään ehdottaa jotain hyviä 1930-60 tehtyjä mustavalkoisia dekkarielokuvia? Jotain menestyneimpiä, sillä en etsi mitään underground-hipsteri-leffafriikki-weirdo-katselmuksia, vaan ihan aikansa menestyneimpiä. Tässä on viime aikoina lämmennyt noille mustavalkoleffoillekin ja toissa päivänä tuli 12 Angry Men - Valamiesten Ratkaisu -elokuva katsottua, niin rupesin funtsii, että löytyykö jotain tuon aikaista menestysdekkarileffaa. Saa toki ehdotella muitakin tuon ajan klassikoita, joista olisi hienoa pieni kuvaus saada. Joku dekkari olisi kuitenkin kiva seuraavaksi katsella. Tällä hetkellä nähtynä ainakin on noista vanhemmista leffoista:

12 Angry Men
The Great Dictator
Citizen Kane
Dr. Strangelove....
To Kill a Mockingbird

Ja siis tosiaan ei suomalaisia, vaikka Komisario Palmut kultaa onkin. Nyt on haussa näitä jenkkiläisiä klassikoita, sillä tarkoitus on myös osin itseäni sivistää tällä saralla, viihtymisen ohella tietysti.

 

[Jupe]

Hei onkos kellään ehdottaa jotain hyviä 1930-60 tehtyjä mustavalkoisia dekkarielokuvia? Jotain menestyneimpiä,

Onko Humphrey Bogartit jo katsottu?
Itse katselin nämä jo teininä kun faija niitä himassa pyöritteli ja kiinnostivat jo silloin, oli hyvä startti nuorelle dekkareihin ja siitä sitten siirryttiin tiukempaan kasarituotantoon.
Maltan Haukka oli ehkä suosikki näistä ja siitähän on hyvä aloittaa.
Maltan haukat (1941) - IMDb

Ohjaajahan on legendaarinen John Huston ja kyseessä ensimmäinen iso työ, Hustonilta kannattaa katsoa muutkin Bogart yhteistyöt ja tärppinä vielä 70-luvulta hieno Fat City - kova kaupunki (1972) - IMDb

_

 

[L. Paraske]

Hei onkos kellään ehdottaa jotain hyviä 1930-60 tehtyjä mustavalkoisia dekkarielokuvia? Jotain menestyneimpiä, sillä en etsi mitään underground-hipsteri-leffafriikki-weirdo-katselmuksia, vaan ihan aikansa menestyneimpiä.

Näitähän voisi luetella lähes loputtomiin, mutta ainakin näillä pääsee alkuun:

Maltan haukat (1941) - IMDb
Nainen ilman omaatuntoa (1944) - IMDb
Syvä uni (1946) - IMDb
Kolmas mies (1949) - IMDb
Valkoinen hehku (1949) - IMDb
Asfalttiviidakko (1950) - IMDb
Muukalaisia junassa (1951) - IMDb
Peli on menetetty (1956) - IMDb
Pahan kosketus (1958) - IMDb

Siinä on Bogartia, Cagneyta, Wellesiä, Hitchcockia, Kubrickia...Timanttista tavaraa jokainen leffa. Nämä ns. film noir -elokuvat on genrenä omia suosikkeja ehdottomasti.

 

[Klose16]

Kubrickin Killingiä voi tosiaan suositella tuosta genrestä, Wellesin Touch of Evil taas oli kuvausta ja tiettyä tuoreutta (tekoaikaansa nähden) lukuunottamatta omasta ja kaverinkin mielestä keskinkertainen.

Muukalaisia junassa kuuluu toki Hitchin peruskauraan, mutta esim. jo 1935 tehty The 39 Steps on vielä parempi. Niin ja vaikkapa Rebekka myös listalle.

Luulin ensin typoksi, vaan totta tosiaan: missä ihmeen vaiheessa Maltan haukan nimi on muutettu pluraalimuotoon?!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maltan_haukka_(vuoden_1941_elokuva) Tuolla vielä alkuperäisenä... englanninkielinen nimi tuskin myöskään on muuttunut.

 

[L. Paraske]

Luulin ensin typoksi, vaan totta tosiaan: missä ihmeen vaiheessa Maltan haukan nimi on muutettu pluraalimuotoon?!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maltan_haukka_(vuoden_1941_elokuva) Tuolla vielä alkuperäisenä... englanninkielinen nimi tuskin myöskään on muuttunut.

Itse asiassa monikkomuoto taitaa olla alkuperäinen ja yksikkömuoto tuoreempi. Tuo imdb nappasi jostain syystä tuon alkuperäisen nimen linkkiinsä. Tokihan tuo monikkomuoto on suorastaan virheellinen.

Kubrickin Killingiä muuten on myyty Suomessa dvd:llä nimellä Tappo, mikä nyt on vähintäänkin kummallinen suominimi tuolle elokuvalle, koska Killingillä nimessä tarkoitetaan jotain ihan muuta kuin surmaamista.

 

[Baldrick]

@Jupe @L. Paraske ja @Klose16 Kiitoksia vain ehdotuksista ja mielipiteistä. Tuota Maltan Haukkaa olen itsekin pitänyt silmällä seuraavaksi ja muistelisin sen olleen nauhalla meillä VHS:nä silloin, kun olin nuorempi sälli, mutta itseäni ei nuo niin paljoa silloin kiinnostanut, kun oli Terminaattorit ja kaikki. Itsekin muuten ihmettelin tuota Maltan Haukat -monikkomuotoa silloin, kun katsoin Imdb:stä speksejä, kun nimeltä olen elokuvan oppinut tuntemaan yksikössä ja muistelisin englanninkielisenäkin törmänneeni elokuvaan nimellä Maltese Falcon.

Eiköhän tässä nyt kuitenkin lähdetä siitä liikenteeseen, että otan Maltan Haukan katseluun ja lähden siitä sitten purkamaan Paraskeen listaa purkamaan. Jos vielä tällaisten dekkareiden ulkopuolelta suosittelisitte joitain timanttisimpia klassikoita niin olisin onnellinen. Casablancankin tiedän varsin hyvin ja tunnistan elokuvan legendaarisimmista kohtauksistaankin, vaikken ole koskaan nähnyt, eikä kovin tarkkaa käsitystä ole siitä, että mistä elokuva kertoo. Varmaan katsomisen arvoinen? Mitä muita? Katsottuna siis on jo Citizen Kane, Tohtori Outolempi, To Kill a Mockingbird ja Great Dictator ainakin.

 

[MustatKortit]

... Jos vielä tällaisten dekkareiden ulkopuolelta suosittelisitte joitain timanttisimpia klassikoita niin olisin onnellinen...

Yksi ehdoton klassikko ja varsin jännittävä pätkä on Hitchcockin legendaarinen Takaikkuna vuodelta 1954. Katselin tuossa jokin aika sitten vaimon kanssa jälleen, pitää kyllä loistavasti otteessaan. Elokuva on muuten värillinen (tuskin haittaa) ja pääosissa mahtava James Stewart ja ihanainen Grace Kelly.

Juonesta lainaus imdb:stä:
A wheelchair bound photographer spies on his neighbours from his apartment window and becomes convinced one of them has committed murder.