Randolph Kretin Pariah - ulkopuolinen saa kunnian olla vuoden toinen elokuva jonka katsoin.
En oikein tiedä mitä IMDb:n arvostelijat leffalta oikein odottivat kun ovat antaneet sille kerkiarvoisesti 4,2 pistettä - ilmeisesti he odottivat leffalta aivan jotan muuta mitä minä siltä odotin ja siltä myös sain ja siksipä minä atvostelisin leffan olennaisesti paremmaksi kuin keskiarvokatsoja IMDb:llä.
Tietenkin jos lähdetään purkamaan elokuvaa taiteelliselta kantilta katsoen niin ei se juurikaan mitään uutta tarjonnut teemaan, sitä ennen oli tehty aussien Romper Stomper ja samoihin aikoihin sen kanssa tehtiin todella hieno American History X mutta tästä huolimatta Pariahilla on annettavaa elokuvana ja e on hieno ja samalla hyvin brutaali kuvaus uus-natsismista ja siitä mihin sen piirissä ihmiset ovat valmiit julmimmillaan menemään.
Toki elokuvassa uus-natsit ovat tavallaan stereotypioita mutta toisaalta tämä on ymmärrettävää, koska monien katsomieni dokumenttienkin arkiset uus-natsit käyttäytyvät juuri kuten leffan uus-natsit käyttäytyivät. Joten tässä suhteessa elokuva on tavallaan orjallinen totuudelle ja elokuvan musta-valkoisuus sopi erinomaisella tavalla tähän teemaan ja sen myötä elokuvaan tuli yksi merkityksellinen teema - dokumentaristinen ote - lisää. Hyvä niin!
Elokuvan uus-natsit ovat idiootteja mutta eivät he ole leffan ainoita idiootteja. Ja vaikka rodun vaaliminen ja tietyt teemat kuuluvat uus-natsismiin niin olen miettinyt, että jos joskus kuuluisin kyseiseen porukkaan niin jättäisin näpertelyt sikseen ja toteuttaisin ideologiaa aidoimmillaan. Kaikenmoinen harmiton juhliin tunkeutuminen ja sellainen sekoilu ei kuuluisi ohjelmanumeroon vaan joukkion armoton tehtävä olisi viedä eteenpäin Hitlerin kristallinkirkasta ajatusta rodun puhtaudesta. Toki Hitlerin valtakaudella tapahtui tätä jonninjoutavaa sekoilua mutta jos lähdetään sille linjalle, että ollaan uus-natseja niin minä hyppäisin tämän vaiheen yli ja muokkaisin organisaatiosta mahdollisimman pian todellisen voimatekijän ja sellaisen joka toteuttaisi omia arvoja - niihin ei kuuluisi missään nimessä yhtyminen alempiin rotuihin (jos siis rodut asetellaan arvoasteikkoon) - ei edes raiskausmielessä.
Eikä elokuvan kostoa hakeva Steven selviydy puhtain paperein - ihmisenä siis, vaan saadakseen kostonsa hän on valmis tekoihin jotka eivät kestä päivänvaloa ja tämä on elokuvassa mielenkiintoinen aspekti. Ihmiset varmasti tuntevat myötätuntoa häntä kohtaan mutta onko hän sen parempi ihminen kuin elokuvan uus-natsit tai muut jengiläiset? Hän syyllistyy samoihin brutaaleihin tekoihin ja vajoaa ihmisenä väkivallankierteeseen, vaikka viimeiselle hetkellä hyppääkin pois siitä - olisiko toinen loppu leffalle ollut vieläkin väkevämpi mutta samalla ihmisluonnetta brutaalimmin kuvaava? Toisaalta kenties oli hyvä jättää jäljelle viittaus inhimillisyydestä ja ihmisyydestä kaiken brutaaliuden ja julmuuden jälkeen.
Ja kaiken tämän jälkeen voin sanoa, että tämä oli kaikesta huolimatta erittäin väkevä kuvaus kyseisestä aiheesta ja ihmisistä sen keskellä.
vlad.