Ei tämä tästä mihinkään muutu tai tule muuttumaan, äänestän Perussuomalaisia kuten on tapanani ollut jo pidempään. Ehkei sekään ole täydellinen vaihtoehto saatika kaikki sen edustajat niin ideaaliedustajia, mutta tämä ei ole täydellinen maailma eikä demokratia itsessään täydellinen systeemi.
Muiden isojen puolueiden katson vuosien varrella epäonnistuneen ja olevan niin Suomen edun ja kantasuomalaisten tavallisten kansalaisten etujen vastaisia, että niillä ei ole mitään asiaa jatkoon. SDP on ryvettynyt, holhousvimmainen auringonlaskun puolue, joka vuorottelee semi-Kokoomuksena olon ja unelmahöttöhevonpaskan välillä.
Kokoomuksen nykyiset nuoret, kiiltävillä hampailla hymyilevät uusliberaaliin pörssikeinottelumahtiin ja ideologiseen yksityistämiseen uskovat kasvot ovat kaukana vanhan ajan porvarillisesta kypäräpappi-linjasta, jota saattoi ainakin arvostaa vaikka sitäkään ei aina tukenut. Vanhan, kansallisen pääoman edustajia, sivistysporvareita ja teollisuuspatruunoita tarvittiin, stubbilaisia imagokeinottelijoita ja Räty-Männistö -suhmuroijia ei tarvita.
Kepu pettää aina, ja nykyinen mikälie-lestajohtaja Sipilä on epäluotettavan ummehtuneen oloinen. Toki ennemmin kepukin kuin nyky-Kokoomus tai demarit, mutta kepu pettää silti aina. Paitsi Paavo Väyrynen, joka on kääntänyt takkia niin monta kertaa, että hän ei petä, hän on aina ja iankaikkisesti Paavo Väyrynen mikä tekee hänestä ennustettavan vakiotekijän.
Pienemmistä puolueista kommareita, anarkisteja ja arhinmäkeläisiä kaupunkilaishihhuleita eli vasureita en äänestä koskaan, kuten en myöskään hyysääjä-Vihreitä ammattiloukkaantujineen ja Suomen taloudellisten etujen tuhoajineen (Hassit, Hautalat yms.).
RKP on vastenmielinen loispuolue, yhden asian porukka eli isojen suomenruotsalaisten rahasäätiöiden ja täysin turhan ylimääräisen yhteiskuntabyrokratian ylläpitäjä joka on näennäisesti suvaitsevainen mutta se suvaitsevaisuus loppuu suomenkielisiin: saavutetuista eduista kuten pakkoruotsista ei tingitä ja se esitetään jonkinlaisena aina olleena perustuslaillisena kysymyksenä, vaikka tosiasiassa pakkoruotsi tuli vasta peruskoulu-uudistuksen myötä muutama vuosikymmen sitten. Ei ikinä tukea RKP:lle, mokoma svekomaaninen jäänne saisi päätyä muutenkin oppositioon kuten oikeassa demokratiassa on yleensä tapana.
Mitään piraatteja ynnä muita pienporukoita en ole kiinnostunut tukemaan, ja Muutos 2011 -ryhmälle tiedoksi, että 2011 meni jo kolme vuotta sitten.
Kristillisdemokraatteja vastaan minulla ei ole mitään, pääsääntöisesti johdonmukaisia ja monesti hyvinkin kannatettavia ajatuksia sekä järkiperäisiä ehdokkaita kuten vaikkapa Sari Essayah. Ainoa ongelma on, että en ole kristitty vaan ennemminkin antikristitty, joten vaikka KD:n ajamat asiat ovat monesti hyviä, niiden perustelut ovat liian raamatullisia ja puolueeseen mahtuu myös kaikenlaista lahkolaista, joista en pidä. Räsänen on kuitenkin hyvin työtehtävänsä hoitanut ministerinä, joten jos PS katoaisi maailmasta niin jatkossa voisin yrittää löytää kristillisistä sopivan saatanallisen ja Gambinaa juovan ehdokkaan jos pakko olisi.
Mitä perussuomalaisiin tulee, niin en minäkään katolilaisuuden ylin ystävä ole, kaikkea muuta, mutta Soini on muutakin kuin katolilaisuus ja PS on muutakin kuin Soini, kaikesta huolimatta. Ei Suomesta tulisi katolista maata vaikka Soinista tulisi pääministeri. Sika-Oinosille tai Hakkaraisille en välttämättä jatkopaikkaa soisi, mutta Jussi Niinistö, Sampo Terho, Jussi "mestari" Halla-aho ynnä muut kelpaisivat mainiosti ministeritasolle asti. Kansallinen konservatismi, Natoon vievä puolustustahto, ymmärrys yrittäjille ja terveen järjen käyttö paskalakeja sun muita vastaan riittäisi pitkälle. Tai jos ei riittäisi, niin ei lopputulos voi paskempi olla kuin mitä se on ollut viimeiset vuosikymmenet vanhojen valtapuolueiden käsissä.