Eikä myöskään pitäisi heitellä paskaa miten esim.naisten on vaikeampaa päästä ammattilaiseksi rahan ja arvostuksen puutteen takia. Miesfutari taistelee koko maailmaa vastaan, miljoonia lapsia köyhistä maista vastaan joiden ainoa tiketti elämään on se pallo. Maailman suosituin laji. Sitten hyvän elämäntason maista naiset pelailee ja lukee siinä samalla tsippa dai tutkinnot kuntoon ja itkee miten epistä miesten edut futiksessa. Siitä tulee hyvinkin mieleen kaikenvärinen priviledge ettei suostuta ymmärtämään faktoja vaan ihmetellään miten tolla Rollella ja Messillä kävi tuuri kun ovat miehiä.
Niin...Mistähän tätä vyyhtiä lähtisi purkamaan. Vaikka nimistä Katherine Switzer ja Bobbi Gibb. Kyseessä on naisten maratonjuoksun esitaistelijat. He osallistuivat salaa ehkä sille kaikkein kuuluisimmalle maratonille eli Bostonin maratonille vuosina 1966 ja 1967, koska naisilta oli osallistuminen kielletty. Switzerinkin yksi toimitsija juoksi kiinni kesken matkan, tarttui häneen, yritti repiä hänen numerolappujaan sekä huusi: ”Painu helvettiin kilpailustani ja anna minulle tuo numero!”. Vasta vuonna 1972 eli vasta 50 vuotta sitten naisten osallistuminen sallittiin Bostonin maratonille.
Siinä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka naisten urheilemista on estetty ja kampitettu vuosikymmenten ajan. Vasta viime vuosikymmeninä on länsimaissa alkanut olla naisilla aidosti eri lajeissa mahdollisuus urheilla. Länsimaiden ulkopuolella se ei ole monesti edelleenkään mahdollista. Edelleen naiset ovat monessa lajissa pahasti miehiä takamatkalla, mitä tulee esim. medianäkyvyyteen, sponssituloihin tai palkintorahoihin. Esim. medianäkyyden osalta Marianne Miettinen tiivisti tasa-arvon merkityksen hyvin ajatukseen: "Et voi tulla joksikin, mitä et näe".
Onko tälle kaikelle epätasa-arvolle jokin järkevä perustelu? Ei tietenkään. Kyse on lähinnä vain historiasta ja sen aiheuttamasta vääristymästä, jota on vasta viime vuosikymmeninä alettu kiriä kiinni.
Kyllä, olet ihan oikeassa siinä, että esimerkiksi miesten futiksessa on kilpailu paljon kovempaa kuin naisten puolella. Se ei kuitenkaan pääosin ole naisten omaa syytä. Mentiin monia vuosikymmeniä, että naisille ei edes annettu mahdollisuutta urheilla. Miten ihmeessä heidän futiksensa olisi edes voinut kehittyä esim. kilpailun osalta samalle tasolle miesten kanssa. Ei mitenkään.
Naisten huippu-urheilun haasteena ei tietenkään ole monissa lajeissa samalla tavalla yhtä kova kilpailu kuin miehissä, mutta toisaalta edessä monia haasteita liittyen edelleen esim. asenteisiin, olosuhteisiin, toimeentuloon, medianäkyvyyteen jne. Asioita, joihin valtaosan miesurheilijoista ei ole tarvinnut enää vuosikymmeniin törmätä ja tukea on tullut ihan eri tavalla, jos sitä on tarvittu. Esim. Messilläkin oli lapsena omat haasteensa mm. pituuskasvun kasvun myötä futisuran kanssa, mutta kummasti kun kyse oli valtavan lupaavasta poikafutarista, tähän löytyi tukea ja ratkaisuja. Jos kyse olisi ollut tyttöpelaajasta, olisiko samalla tavalla löytynyt tukea? Tuskin.
Sama juttu on vammaisurheilijoilla. Kilpailu ei ole yhtä kovaa kuin vammattomilla urheilijoilla, mutta heilläkin riittää haasteita ihan riittämiin muissa asioissa, vaikka lähtien siitä, että pääset treenipaikalle sisään. Siis konkreettisesti sisään itse rakennukseen. Ollaan aika urheilemisen perusasioiden äärellä.
Musta on siis ihan hyvä ja perusteltuakin, että naisten urheilua, kuten naisfutista vihdoin vähän hypetetään ja nostetaan framille. Se ei ole keltään pois. Ilman muuta naisten huippu-urheilua ei pidä urheiluna kohdella mitenkään silkkihansikkain vaan ihan samoilla kriteereillä kuin miesten urheilua. Paska suoritus on paska naisillakin. Enpä kuitenkaan usko, että kenelläkään naisurheilijalla on mitään tällaista asiallista kritiikkiä vastaan.
Urheilun epätasa-arvoisuuksia pitää siis edelleen purkaa (esim. maajoukkueen pelaajapalkkiot, medianäkyyvydet jne.) ja osaltaan naisurheilu vaatii vielä erityistä tukea ja huomiota, jotta vuosikymmeniä kestäneen epätasa-arvoisen kohtelun aiheuttama välimatka mies- ja naisurheilun välillä saadaan kurottua kiinni. Siinä vaiheessa kun myös sillä argentiinalaisille tai etenkin ghanalaisella tai iranilaisella tytöllä ha naisella on samat mahdollisuudet tavoitella omaa futisunelmaa kuin miehillä, ollaan siellä missä meidän pitääkin olla tasa-arvon osalta.
Ja kyllä, siitäkin huolimatta miehet tulevat juoksemaan kovempaa, hyppäämään korkeammalle ja ehkä pelaamaankin joidenkin mielestä esim. laadukkaampaa futista, mutta kaikille pitää kuitenkin tarjota tasa-arvoiset mahdollisuudet urheilla ja joitain väestöryhmiä vähän extrana tukea. Kaikki urheilijat, jotka tavoittelevat maailman huippua, ansaitsevat myös kunnioituksen ja arvostuksen ihan omana itsenään.
www.hs.fi
www.skysports.com
