Ollut pitkään mietteissäni kysellä tällaista tärkeää asiaa kanssakulkijoilta. Eli on se jalkakäytävä tai kävelykatu niin ihmisiä menee yleensä kahteen päinvastaiseen suuntaan.
Tästä oli palstalla juttua jo aiemmin tämän artikkelin myötä, mutta minua kiinnostaa asia yleisemmin eikä pelkästään miesnaiskysymyksenä, sillä olen havahtunut tähän jo 30+ vuotta sitten ilman sukupuolittunutta näkemystä.
Tunnistan muutaman arkkityypin tässä: menijä, haahuilija, stressari, eteerikko. Minä kuulun niihin jotka kävelevät lujaa ja kalkutoivat etukäteen mahdollisimman sujuvat kulkureitit: on päätettävä kummalta puolelta ohittaa edessä kömmeltävän mummon siinä kuin vastaantulevan teinilauman, pitää tarkistaa onko tie yksisuuntainen, jotta voi käyttää korvia hyödykseen ja skannata mahdolliset ohiajavat autot ja tarvittaessa pompata autotielle jatkaakseen harppomistaan.
Huolimatta paikoin stressaavasta kävelyvauhdistani, joskus iskee jokin kosminen ei nyt darra, mutta sellainen eteerinen olo kun vaan haahuilee. Oma fiilis on loistava kun ei ole kiire mihinkään ja kaikki tuntuu kauniilta. Ristiriitaista kun toisaalta vihaan tällaista haahuilija-arkkityyppiä jotka vaan sekoittaa normaalien ihmisten rutiineja.
Tästä oli palstalla juttua jo aiemmin tämän artikkelin myötä, mutta minua kiinnostaa asia yleisemmin eikä pelkästään miesnaiskysymyksenä, sillä olen havahtunut tähän jo 30+ vuotta sitten ilman sukupuolittunutta näkemystä.
Tunnistan muutaman arkkityypin tässä: menijä, haahuilija, stressari, eteerikko. Minä kuulun niihin jotka kävelevät lujaa ja kalkutoivat etukäteen mahdollisimman sujuvat kulkureitit: on päätettävä kummalta puolelta ohittaa edessä kömmeltävän mummon siinä kuin vastaantulevan teinilauman, pitää tarkistaa onko tie yksisuuntainen, jotta voi käyttää korvia hyödykseen ja skannata mahdolliset ohiajavat autot ja tarvittaessa pompata autotielle jatkaakseen harppomistaan.
Huolimatta paikoin stressaavasta kävelyvauhdistani, joskus iskee jokin kosminen ei nyt darra, mutta sellainen eteerinen olo kun vaan haahuilee. Oma fiilis on loistava kun ei ole kiire mihinkään ja kaikki tuntuu kauniilta. Ristiriitaista kun toisaalta vihaan tällaista haahuilija-arkkityyppiä jotka vaan sekoittaa normaalien ihmisten rutiineja.