Kannattaako naapurista ottaa mallia?
Uutiset ovat varmasti hyviä ja tapparalaisista kivoja kuulla. Tapparan tilanne näyttää jatkon kannalta hyvältä. Kanada-maljaa puolustamaan lähtee yhtä kovatasoinen nippu, ja vieläpä vain vähän muuttunut, kuin maljan kotiin toi.
Mutta. Kannattaako naapurista ottaa aina mallia? Kas siinäpä kysymys, jota Kissanmaankadulla (Tapparan HQ) joudutaan ehkä joskus vielä pohtimaan, ellei vielä ole pohdittu. Naapuriseuranhan on laskettu pysyvän pystyssä yhden 37-vuotiaan avulla, ja pitkäänhän se on pysynytkin. Tälle kaudelle henkiseksi tueksi hankittiin vielä yksi 35-vuotias, mutta nyt homma ei enää ole kulkenutkaan menneiden aikojen malliin.
Ojasen ja Barkovin taitoja ja ansioita niin viime aikojen kuin aiempienkin kausien Tapparamenestykseen ei käy kiistäminen. Onkin täysin ymmärrettävää, että kannattajat ovat tyytyväisiä, kun miehet pysyvät talossa. Täysin ymmärrettävää on myös se, että kannattajat aina odottavat suosikkiensa tahdin pysyvän ennallaan tai miesten jopa paranevan vanhetessaan. Sellaista on kannattaminen ja seurauskollisuus, seurarakkaus.
Perustuuko tämä usko sitten mihinkään tosiasioihin, vai vaan ikuiseen optimismiin ja siihen seurarakkauteen? Mielenkiintoiseksi keskustelun aiheeksi tämän tekee mm. se, että jopa samat nimimerkit, jotka ovat leimanneet naapuriseuran kantavan voiman 37-vuotiaana ikälopuksi, menneen talven lumiksi, Koukkuniemen (Tampereen kuulusin vanhankoti) asukkaaksi jne., uskovat vakaasti, että omat miehet kantavat pokaaleja kotiin vielä keväällä 2004 36-vuotiaana (Ojanen) ja 39-vuotiaana (Barkov). Onko tässä mitään ristiriitaa? Onko varmuudelle muuta perustetta kuin että Janne vain on Janne ja Sasha on Isokynä?
Sopimusneuvottelut olivat varmasti sinänsä helppo juttu Tapparalle. Koska monivuotisille runkomiehille, joukkueen tähdille, ei olisi ollut helppoa tai edes mahdollista sanoa bye-bye, sopimuksen teko oli helppoa. No tosiasia on tietenkin sekin, että miesten esityksissä ei tällä(kään) kaudella ole ollut mitään vikaa. Päinvastoin. Äijät ovat painaneet upeasti ja varsinkin Ojanen on nouussut huikeaan kiitoon. Mutta entäs yhden huilatun/reenatun kesän jälkeen. Lähteekö 35+vuotias joka kausi yhtä upeasti käyntiin vain sen takia, että keväällä moottori sammui huippuvireisenä? Siinäpä se kysymys on.
Toivon, että tästä jos viestini jotain keskustelua tai vastauksia saa aikaan, hommasta ei tule mitään eipäs-juupas-kuka-salt-lake-cityyn-janne-vaan-on-parempi-raimo-rulez keskustelua, vaan aitoa pohdintaa siitä, kuinka paljon Tappara voi tulevilla kahdella kaudella realistisesti laskea parivaljakon Ojanen-Barkov varaan. Vertailukohtana voi olla vaikka naapuriseuran tilanne.
No kunhan vain pohdiskelin. Mikään ei tietenkään sulje pois sitä mahdollisuuutta, että Ojasesta ja Barkovista kirjoitellaan ylistäviä tarinoita ja heille vaaditaan jatkosopimusta vielä keväällä 2004. Tai kenties Isokynä siirtyy 39-vuotiaana vihdoin Ilvekseen paikkaamaan iäkkämpien pelaajien kiintiöön syntynyttä aukkoa...;)
PS. Miksi nimenomaan kahden vuoden sopimukset? Ei kai pelkästä kunnioituksesta miesten uraa kohtaan?