Järjettömät mielihalut

[Seymon]

Viestin lähetti Maple Leaf
Mistä sitä tiskattavaa sitten ensi kerran jälkeen tulee...?

No jossain vaiheessa se lipsahtaa. Ja koska tyttöystävällä ei moista fiksaatiota ole niin se likaa surutta astioita.

Vähän sama homma kuin Snaksterilla. En vain voi kuunnnella stereoita tai telkkaa jos volat on 13. Sen verrran taikauskoinen olen.

 

[struumax]

Kaveri rehahti oikein kunnolla kun kuuli selkeimmän "taipumukseni", meinaan meikäläinen ei yksinkertaisesti voi istua paskalla kuin ilman paitaa, pakko ottaa yläkroppa paljaaksi, muuten hommasta ei tahdo tulla mitään. Intissä leireillä homma oli 100% painajaismaista, siellä kun taas ei viitsinyt mm. sattuneesta syystä pakkasella alkaa toteuttamaan itseään, vaikka mieli tekikin raivoten repiä autuutta häiritsevät rihmat pois....kassulla toteutin kyllä itseäni.

 

[pavenro8]

Viestin lähetti Snakster
Minulla on sellainen pakkomielle, että kaikkien numeerisesti säädettävien juttujen tulee aina olla parillisen numeron osoittamalla tasolla. Esim. musiikkia en pysty kuuntelemaan niin, että volat olisivat vaikkapa 9:llä.

Tunnustan omaavani saman outouden. Musiikki ei kuulosta hyvältä ja muutenkin rauhaton on olo jos ei parilliset ole voimassa. Veljelläni on oma ongelma, lieneekö geneettinen.

Ja kaverin perkeleet tietenkin käyttävät tätäkin kujeilun ja ilkeilyn tekemiseen, juuttaat.

 

[Groove Armada]

Re: Re: Re: Hiirisyndrooma

Viestin lähetti Wares
Tähän samaan maalarijoukkoon ilmoittaudun myöskin. Erityisen suuren mielihyvän saavuttaa kun maalauksen alku osuu täsmälleen samalle linjalle muutaman rivin ylempänä olevan loppukohdan kanssa.

Hiiren vasenta napsukkaa on myös kiva näpytellä välillä ihan vaan näpyttelyn ja kursorin siirtymisen ilosta.

Täälläkin yksi ilmoittautuu. Maalaan aina sitä kappaletta mitä luen, ja yleensä koitan etsiä sellaisen kohdan, mitä napsauttamalla juuri tuo kyseinen kappale maalautuu nätisti.

 

[makumiitti]

Aina kun veikkaan pitkistä on pakko pistää ainakin yksi sekstetti, jossa on joka toiseen kohteen suosikki ja panos 2€.

 

[taskuraketti]

- Kuseminen suihkussa, jos kusihätä iskee kesken suihkussa olemisen niin antaa tulla vaan. Suihkulla huuhtelen lattian.

- Jos mulla on käsissä muovinen lusikka,haarukka veitsi on se pakko tuhota yleensä taivuttelemalla.

- Joskus pienempänä oli taipumus ulkona kävelleessään noukkia tien varresta jokin, oksa/keppi ja huitoa muovipusseja.

- Naisten takapuolien tuijotus. Kuulun tähän ryhmään joskus otan kamerakännykällä kuvan, kuvat pidän kännykässäni en lähettele niitä kavereille tai pistä nettiin.

 

[Kolmas Johannes]

Re: Re: Re: Re: Hiirisyndrooma

Viestin lähetti Groove Armada
Täälläkin yksi ilmoittautuu. Maalaan aina sitä kappaletta mitä luen, ja yleensä koitan etsiä sellaisen kohdan, mitä napsauttamalla juuri tuo kyseinen kappale maalautuu nätisti.

Ja lisää, minä myös! Itselleni erityisen hienoa on pikemminkin se, että maalauksen alku ja loppu ovat peräkkäisillä riveillä, ja maalauksen alku ja loppu osuvat täsmälleen samaan kohtaan päällekkäin. Lisäksi jatkuvat kaksoisnäpäytykset kuuluvat repertuaariini.

Hiusten räplääminen on myös paha maneeri toisinaan, siitä pitäisi päästä eroon.

Naisten takapuolten tuijottamista en pidä mainittavan mielekkäänä viihteenä.

 

[Walton]

Viestin lähetti taskuraketti
Jos mulla on käsissä muovinen lusikka,haarukka veitsi on se pakko tuhota yleensä taivuttelemalla.

Sama homma vaivaa itseänikin. Esim ostaessani kahvin vaikka jäähallista jolloin mukaan saa muovilusikan. On se lusikka pakko pureskella pieniksi palasiksi.

Kotona televisiota katsoessa on pakko saada pitää kaikki valtikat itsellään. Eli yleensä 4 kaukosäädintä löytyy meikäläisen sylistä jotka sitten lentelevät pitkin lattioita.

Ehkä kaikkein tyhmin mielihalu on että aina kun kannattamani kiekkojoukkue pelaa, on pakko käydä laittamassa joko Veikkauksessa tai Paf:ssa pitkävetoon merkki suosikkijoukkuettani vastaan. En todellakaan tiedä mistä tämä juontaa, mutta pari kertaa olen yrittänyt olla tekemättä niin, huonoin tuloksin.

 

[TheChef]

Toffee

Toffeekarkkeja on pakko tunkea kerralla suuhun niin monta kun mahdollista.Suussa niistä sitten muotoillaan valtava yhtenäinen möykky jota sitten mussutetaan pitkään ja nautinnolla.

 

[timmi]

Re: Tenhoavaa tuoksuttelua

Viestin lähetti Rööri

En tiedä muodostuuko muilla tuonne kurkun syövereihin sellaisia veikeitä palleroita, kuin pikkuruisia raejuuston rakeita? No, joka tapauksessa minulla moisia nielun kraatereihin sikiää ja muutaman kerran vuodessa sellaisen saan kitusistani esiin röhittyä.

Tänään on ollut onnenpäiväni!
En muista, milloin viimeksi kurkustani olisi noussut moisia kikkareita. Olin jo hieman huolissani.

MUTTA!
Tänään kaikki muuttui. Yskiessäni suuhuni nousi pallero, jonka tietenkin otin sormieni väliin ja tutkimisen jälkeen murskasin ja haistoin sen kammottavan aromin.

Eipä kulunut kuin varttitunti, niin TOINEN vastaavanlainen, tosin hieman pienempi kikkare tuli iltaani ilostuttamaan.

Eikä siinäkään vielä kaikki. Kymmenisen minuuttia tästä sain vielä kolmannen.

Jälkimmäisille, tottakai, samat vakiotoimenpiteet. Ahh tätä autuutta... Itseasiassa on sellainen fiilis, että kyseinen hattutemppukaan ei riitä, vaan neljäs olisi tulossa. Jään vartomaan innolla!

Ovatko muut saavuttaneet kypärätemppua tässä taiteenlajissa, vai onko tämä uusi palstaennätys?

EDIT: Tuntemukseni olivat oikeat! Kyllä sieltä NELJÄS tuli! Aika pieni kokkareeksi, osin tosin.

EDIT2: Viides! Voiskohan näitä säilöä vaikka pakkaseen pahanpäivän varalle?

 

[Jukan takahiukset]

Viestin lähetti Iker
Välillä, itse asiassa aika usein, tekee mieli tehdä ympärillä oleville ihmisille jonkinnäköistä pientä pahaa. Kyseessä ei siis ole mikään oikea pahoinpitelyvimma, kiltti poika kun olen, mutta yllättävän paljon mieleeni hiipii näitä pikkuilkeitä ajatuksia.

Esim. junassa mietin usein, miten vastapäinen güntheri reagoisi, jos yllättäen löisin häntä vaikka hänen omalla salkullaan päähän. Tai jos heittäisin hänen salkkunsa käytävää pitkin vaunun toiseen päähän, hakisiko hän sen itse, vai laittaisiko minut asialle? Tekisi siis kovasti mieli nähdä ihmisten reaktiot erilaisiin yllättäviin käänteisiin, joita heidän elämäänsä viljelisin.

Itsellä samanlaisia ajatuksia joskus pyörii päässä heh...
Olisi kiinnostavaa joskus tosiaan nähdä miten kanssa ihmiset reagoisivat pahantekoon, joka joskus pyörii mielessäni.
Kerran pomoni kanssa jutellessani ihan normaalisti mieleeni hiipi sellainen ajatus, että mites hän reagoisi jos esim. heittelisin hänen tavaransa työpöydältä lattialle ja sen jälkeen vaikka läpsisin sen kaljua pari kertaa oikein napakasti? Kait siitä lyöminen olisi tullut.

Auton stereoissa tai ihan missä muussa tahansa laitteessa en ikinä laita volumea kohtaan 13. Joskus muijan säätäessä radiota hän jättää volumen kohtaan 13 ja silloin iskee meikäpojalle paniikki. Pakko säätää se esim. kohtaan 12 tai 14. Sitten se kyselee, että "mitäs siinä säätelet äänenvoimakkuuta pykälän suuntaan tai toiseen"? "Vastahan minä säädin ääntä"!
Koita siinä sitten keksiä hyvä selitys volume-napin rassaamiselle!

- Oma pieru pitää haistella AINA.
- Auton keskuslukitus-nappia pitää painella monta kertaa ja varmistaa, että ovet todella menivät lukkoon. Siellä ne muut ihmiset aina katsovat, että mitä toi yksi oikein vilkuttelee noita valojansa.
- Joskus piti aina koskea jotain kohdetta esim. ovenkahvaa monta kertaa. Sillointällöin piti oikein palata takaisin jonkin kohteen luo ja koskettaa sitä uudestaan vaivihkaa. Siinäkin joskus jouduin selittelemään jollekin, että mitä oikein ramppaan. Onneksi tuo taipumus on jäänyt jo taka-alalle.
- Hiirinappien naputtelu ja naputteluja pitää AINA olla parillinen määrä kumpaakin nappulaa kohden.

 

[LKM]

Näitä lueskellessani luulin jo ettei mulla mitään tämmösiä sairaita taipumuksia ole, mutta yksi tuli kuin tulikin lopulta mieleen.
Nimittäin kun ajan autoa niin joka ainut kerta liikennevaloihin pysähtyessä on ihan pakko venkslata vaihdekeppiä ykkösen ja kakkosen väliä, joskus jopa kolmoselle ja neloselle palatakseni lopulta ykköseen. Tämä luultavasti vain varmistaakseni että vaihde tosiaan on ykkösellä kun valo vaihtuu taas vihreäksi. Emäntää ärsyttää suunnattomasti tämä paheeni ja se on ties kuinka monta kertaa käskenyt lopettamaan, mutta en vaan pysty...

 

[stiflat]

Re: Re: Tenhoavaa tuoksuttelua

Viestin lähetti timmi
Tänään on ollut onnenpäiväni!
En muista, milloin viimeksi kurkustani olisi noussut moisia kikkareita. Olin jo hieman huolissani...

Tuossa pari viikkoa sitten alkoi kurkkua ärsyttävästi kutittaa ja
siinä jonain aamuna avasin suuni ammolleen ja yritin metsästää
hiusta/karvaa joka siellä kutittaa, niin näinkin tuollaisen teidän
suosikkilelunne.

Hyi helvata, ärsyttävä raejuusto oli kiduksissani.
No eihän se sieltä lähtenyt ennen puoltapäivää rohisteluistani
huolimatta.
Palstan mielihaluexperttejä muistaessani oli pakko hajoittaa tuo
pallura kädessäni ja haistaa. Sellainen pahanhajuisen
hengityksen löyhkä siitä lähti, ei kummempaa.

Samalla huomasin että myös toinen pienempi oli muodostumassa
kurkkuuni. Vessasta en lähtenyt ennenkuin annoin pinseteillä sille
varaslähdön. (ilman haistelematta ja ensimmäisen vaikeuksista
oppineena)
Sen verran ärsyttävän kutitteleva se ensimmäinen oli.

Tästä lähtien voisin ilomielin antaa kaikki nuo tulevat pallurat
tämän palstan mielihaluexperteille, ennen kuin ne ovat
iskostuneet minun kurkkuuni. Jos sieltä sellaisen kuitenkin
tapaan, se saa ronklaamisella taas kovan kyydin lavuaariin
ennenkuin huomaakaan.
Ei kiitos enää sitä kutittelua kurkkuun.

Ainoa mikä jäi askarruttamaan oli, että mitä hemmettiä ne
suomenkielellä oikein ovat?

 

[pongo]

Viestin lähetti Jukan takahiukset
- Auton keskuslukitus-nappia pitää painella monta kertaa ja varmistaa, että ovet todella menivät lukkoon. Siellä ne muut ihmiset aina katsovat, että mitä toi yksi oikein vilkuttelee noita valojansa.

Minulla on samantyyppinen ongelma, mutta auton puutteesta johtuen liittyy lähinnä talon ulko-oven lukkoon, sekä kahvinkeittimeen, jääkaapin oveen, pakastimen kanteen jne.. Jos olen viimeinen talosta lähtijä (talo jää siis lähtöni jälkeen tyhjäksi), en millään saa uskottua että se kahvinkeitin ON pois päältä, vaan minun pitää käydä monta kertaa se tarkistamassa. Usein ratkaisen ongelman repimällä johdon pois seinästä. Ja kun kahvinkeitinprobleema on ratkaistu, alkaa ulko-ovien lukkojen kanssa taistelu. Laitan taka-oven huolellisesti lukkoon, siirryn etuovea lukitsemaan ja sen suoritettuani on pakko käydä varmistamassa onko taka-ovi varmasti lukossa sitten taas etuoven lukon pitävyyttä tarkistamaan jne...

 

[Le Banner]

Viestin lähetti ÄLKOOÄM
Näitä lueskellessani luulin jo ettei mulla mitään tämmösiä sairaita taipumuksia ole, mutta yksi tuli kuin tulikin lopulta mieleen.
Nimittäin kun ajan autoa niin joka ainut kerta liikennevaloihin pysähtyessä on ihan pakko venkslata vaihdekeppiä ykkösen ja kakkosen väliä, joskus jopa kolmoselle ja neloselle palatakseni lopulta ykköseen. Tämä luultavasti vain varmistaakseni että vaihde tosiaan on ykkösellä kun valo vaihtuu taas vihreäksi. Emäntää ärsyttää suunnattomasti tämä paheeni ja se on ties kuinka monta kertaa käskenyt lopettamaan, mutta en vaan pysty...

Aivan samanlaista vemputusta se on täälläkin,mutta joskus pidätin samalla myös hengitystä,että jaksanko pidättää valojen vaihtumiseen:)
Kun menen jäälle tai sähläämään,niin ensimmäiseksi on kosketettava mailalla tolpat ja ylärima.

 

[Borgie]

Hmm... olin jo melkoisen varma, että meikäläiseltä ei otsikon kuvaamia mielihaluja löydy, mutta pienemmällä silmukalla sain muutaman pyydykseen. Siis:

Käsiä pitää välillä venytellä pään päällä ja silloin on pakko nuuskaista omaa kainaloa. Puolikin näyttää olevan aina sama, eli oikea.

Sukkia on aina haistettava ennen kuin ne laittaa pyykki koriin, ja mielellään myös kenkiä riisuttaessa. Myös kenkää pitää nuuhkia.

Nyrkkikyllikkiä seuraavan käsienpesun jälkeen on pakko haistella suorittanutta kämmentä (oikea).

Myös sivuunkirjoittaneen mielessä pyörii välillä Ikerin ja Jukan Takahiuksien mainitsemia pirunkureita, tosin välillä pykälää paria vittumaisempia. Eli siis, joskus mieleen tulee, että jos nyt tuikkaisin tuota poliisia hieman kauhavalla kylkeen, niin mahtaisinko selvitä tilanteesta ja jos, niin millä keinoin. Älkää kysykö miksi tuollaisia mietin, en tiedä itsekkään, mutta toteuttaminen ei ole käynyt kertaakaan mielessä. Osittain sama juttu korkeiden talojen parvekkeella, eli tulee järjetön halu hypätä, tai oikeastaan pelko että hyppään alas enkä itse voi sille mitään. Hullua.

 

[Everton]

Melko harmittomiahan nämä mielihalut tuppaavat olemaan. Itsekin tulee vaihdekepin kanssa joskus kikkailtua valoissa ja rullatessa. Pidemmän päälle moinen ei kuitenkaan kannata, sillä jokainen renkkailu kuluttaa lootaa. Samaten joillain kuskeilla oleva tapa pitää ajaessaan vaihdekepistä kiinni käy vaihteiston kunnon päälle.


Itselläni näitä erikoisia tapoja varmasti on paljonkin, mutta enpä nyt niitä suuremmin tähän hätään keksi. Parillisten joukkoon ilmoittaudun kyllä minäkin osaltani. Ainakin ruuan kanssa, esimerkiksi lihapullien osalta, pyrin aina laittamaan niitä parillisen määrän. Täten voin ottaa kaksi samankokoista annosta, sillä en yleensä halua ottaa koko satsia kerralla lautaselle. Mutta eipä tämäkään mikään ainainen välttämättömys ole; jos jääkaapissa on jäljellä 9 lihapullaa, niin kyllä mää ne kaikki panen.


Mutta tähän ketjuun sopinee myös ainakin minua järkyttänyt lainauksen lainaus. Viime viikon NYT:n lainasanoja-palstalta löytyi seuraava erittäin vastenmielinen pakkomielle:

"Minua oksettaa, kun toimitusjohtaja viereisessä kopissa piereskelee ja plumpsauttelee kakkaa pönttöön estottomasti. Teen (itse) toimenpiteen niin nopeasti kuin ikinä ja käännän kengät osoittamaan sisälle päin kuin pissisin. Ladon vessapaperia käteeni ja kakkaan sen päälle."

Mika, 36, kertoo työpaikalla vessassa käymisestä Kotivinkissä 11/2004.

Jepujee. Kukapa plumpsahtelusta nauttisi, mutta mieluummin äänekäs pökäle pöntössä kuin hijainen pommi kädessä(!). Menee mielestäni jo sairauden piikkiin.

 

[Moto]

Keksinpä sentään jotain...

Lompakossa olevat setelit pitää järjestellä paitsi arvo- myös sarjanumeron mukaiseen järjestykseen.

Niin vakavasta asiasta ei ole kyse, ettäkö laittaisin ne heti oikeaan järjestykseen, mutta jos useampi seteli jää pidemmäksi ajaksi lompakkoon, jossain vaiheessa järjestely tulee väkisin tehtyä.

 

[Leiska]

Viestin lähetti Moto
Keksinpä sentään jotain...

Lompakossa olevat setelit pitää järjestellä paitsi arvo- myös sarjanumeron mukaiseen järjestykseen.

Sama juttu täällä. Lompakossa olevat setelit tulee usein laitettua arvojärjestykseen, sarjanumeroihin en niinkään kiinnitä huomiota.

Muita mielihaluja:

-Älkää antako minulle pieniä muovilusikoita, ne eivät enää näe seuraavaa päivää sen jälkeen. Ne siis kokevat tuhon käsittelyssäni.

-Ulko-ovi täytyy tarkistaa muutamaan kertaan, jotta uskon sen olevan lukossa.

-Auton ovet niin ikään täytyy kokeilla muutamaan kertaan, että ne varmasti ovat lukossa.

-Kotoa lähtiessäni pitemmäksi aikaa pois, täytyy muutaman kerran tarkistaa, ettei valot/hella ole jäänyt päälle.

 

[Tj]

Viestin lähetti Leiska
Sama juttu täällä. Lompakossa olevat setelit tulee usein laitettua arvojärjestykseen, sarjanumeroihin en niinkään kiinnitä huomiota.

Tämä setelien järjestelyhän on ihan fiksua. Vitoset ylimmäksi, sitten kympit, sitten kakskymppiset. Siitä isompia seteleitä harvemmin tulee mukana kanniskeltua, mutta koska pienemmät setelit ovat aina kooltaankin pienempiä, näkee heti paljonko seteleitä on matkassa ja mitä laatua.

Omiin pakkomielteisiin kuuluu ainakin sairaalloinen tarkistaminen, ovatko kaikki tavarat varmasti mukana kotoa lähdettäessä. Kännykkä povitaskuun, avaimet takintaskuun ja lompakko housuntaskuun - ja sitten tarkistetaan, ovatko kaikki varmasti siellä mihin ne juuri äsken laitoin... kotiavain on vielä ongelmallisempi, se tulee tarkistettua ainakin 3 kertaa ennen kuin uskaltaa lähteä mihinkään. Mitä tärkeämpi tavara, sen useammin tarkistetaan.

 

[Tj]

k

[menipä säätämiseksi]

 

[Hazardipakki]

Purkan "pyörittely". Yleensä sen jälkeen kun kaikki maku on saatu Jenkistä jauhettua, tuen kyynerpään pöytää vasten, otan etusormen ja peukalon väliin purkkaa, alan vetämään ja pyörittämään sitä etusormen ympäri, hampailla loppuosaa paikallaan pitäen.

Silloin tulee voittajafiilis kun saa kerittyä oikein ohutta "purkkalankaa" rullallisen sormen ympäri. Sitten kerä takasin suuhun ja homma alkaa alusta. Joskus käy myös kehnosti: purkka tarraa paitaan kiinni ja sitä on sitten tuskaista irroitella. Silloin tällöin saattaa myös jokunen möykky lentää matolle tai seinään.

Tätä tulee harrastettua varsinkin näin surffatessa, oikean käden ohjatessa hiirtä. Joskus myös elokuvaa katsellessa huomaa nipistysotteen tarraavan suussa olevaan purukumiin...

 

[mysteeri]

Re: Eritteiden preparointi

Viestin lähetti ervatsalo
Niin, itse ilmoittaudun myös erilaisten räkä-, lima- ja ynnämuujuttujen lämpimäksi ystäväksi, preparoijaksi ja haistelijaksi.

Muista järjettömistä mielihaluista on mainittava omien munien kaivelu, jonka jälkeen käsiä pitää tietysti haistaa, että kuinka kirpeät aromit sieltä haarukasta kulloinkin löytyy.

Ex-emäntäni seurasi aina suurella järkytyksellä preparointejani ja muita toimiani, joten ainakaan kaikki naiset eivät oikein käsitä moisia puhdetöitä.

Tämän lisäksi humalassa olen aina valmis näyttämään persettäni lähimmäisilleni, sekä koko kova kusemaan julkisille paikoille.

Täältä tähän

Erva, oikein hyvin kuvaat itseäsi.
Niin tuttua, niin tuttua tuo kaikki maistelu ja haistelu ja varsinkin virtsaaminen joka paikkaan yhtä tiuhaan kuin koirat merkkaavat.

 

[Twite]

Tänään kehitin itselleni uuden mielihalun, vahingossa tosin. Päätin tehdä hapankorpuista kerrosvoileivän. Voitelin kaksi siivua (jos nyt hapankorpun paloja voi siivuiksi kutsua mutta niitä ruskeita nelikulmaisia siis) ja laitoin väliin juustoa. Puristin päällekäin asetettuja juuston ja margariinikerrosten erottamia hapankorppusiivuja (edelleen ne sama ruskeat jutskat) kohti toisiaan. Ylemmän hapankorpun läpi alkoi tulla margariinia niissä siivussa (tiedätte) olevista reijistä.

Jo pelkkä korppusiivun () juustoa vasten painuminen tuntui miellyttävältä tavalla jota en pysty sanallisesti kuvaamaan. Tilanteen kuitenkin kruunasi visuaalinen runous jonka reijistä pursuava margariini sai aikaan, kuin pieniä heisimatoja olisi luikerrellut hapankorppusiivusta (joojoo) läpi.

Oli pakko tehdä heti uusi samanlainen hapankorppuleipä. Ja kolmas perään. Ne korppupalat tulee muuten asettaa päällekkäin näin ((, tai näin )). Mikäli koettaa joko () tai )( saa puristamisvaiheessa tulokseksi naksahduksen ja loppuilta on pilalla.

Tuossa asettelussa on se huono puoli että joutuu laittamaan margariinia/voita ns. väärälle puolelle hapankorppua. Ja tuo riippumatta siitä kumpaa puolta vääränä pitää.

 

[smasa]

Aika monta meikäläisenkin arsenaaliin kuuluvaa pakkomiellettä on jo mainittu, mutta yksi järjetön "numeroleikkisyndrooma" on vielä otettava esille.

Esimerkiksi, jos katson tv-ohjelmaa, jossa on tekstitys, on jatkuvasti mietittävä sanamäärien tuloja. Eli jos vaikka tekstityspätkän ylärivillä on neljä sanaa ja alarivillä kaksi, siitähän tulee kahdeksan. Seuraava pätkä, ylärivillä kolme ja alarivillä kolme... siis yhdeksän. Ja niin edelleen.

Vähän vastaavanlainen syndrooma tulee esimerkiksi silloin, kun katselen jotain lätkämatsia: "Hmm, henkilön A pelinumero on 24... ja tuon henkilö X:n pelinumero 8. Tarvittaisiin siis kolme henkilö X:ää, jotta saataisiin yksi henkilö A."

Tällaisia smasa sitten miettii... ei taida olla pää ihan kunnossa mullakaan.