Ilmoitukset

Nimimerkit Sako ja Vellihousu huilaavat viikon sääntöjen 7§:n perusteella.

Nimimerkin KH-29 kirjoitusoikeudet on poistettu sääntöjen 1§:n perusteella.

Jälkipyykki

Viestiketju osiossa 'U20 MM-kisat 2017, Montreal ja Toronto' , aloittajana tiki10, 04.01.2017 klo 03.09.

  1. tiki10 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK, JUHANI "TAMI" TAMMINEN
    No niin. Kisat ohi ja säilyttiin A-sarjassa. Hyvä!

    Jos jatkossa Rautakorpi pysyisi poissa maajoukkuekuvioista, niin eiköhän se siitä.

    Pelaajille varmasti iso pettymys ja toivottavasti tästä opitaan jotain ja muutamat nähdään vielä hyvissä rooleissa änärissä.
     
  2. Lert Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Punaiset paholaiset
    Lainaus:
    Ja Urama myös. Minkähänlainen tulee Uraman raportti kisoista olemaan? Varmaan yhtä kohuttu siitä tulee kuin kuin aikoinaan Pekka Himasen tutkimuksesta.
     
  3. Imuuri Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Oulun Kärpät
    Kaikki tarvittava sanottu jo aloituksessa, ketju lukkoon.
    Olipa surkeat kisat
     
  4. aceman81 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ässät. KaMa. Crucible.
    Meni kyllä kaikilta osin penkin alle, pelillisistä asioista yleisilmeeseen ja pelaajien toteutukseen.

    Kukaan ei odottanut tietenkään viime kevään ilotulitusta, ei toisaalta tällaista mahalaskuaan. Silti, omaan silmään ja selittämättömiin fiiliksiin, viime vuoden hyökkäys oli jotain täysin poikkeuksellista. Laine, Aho, Puljujärvi nostetaan esiin aina uudelleen ja uudelleen, toki täysin ansaitusti.

    Ko. kaudella Repo Pelsuissa 15 maalia ja 28 pistettä, Hintz kamppailemassa Suomen mestaruudesta, yli piste/peli AHL:ssä Rantanen, niin ikään AHL:ssä tehoillut K. Kapanen, Ässissä 20 maalia räväyttänyt Saarela, alemmissa ketjuissa miehen mittainen Lammikko...

    Voidaan keskustella ketkä em. pelaajista olivat tasollaan ja onnistujia 2016. Kapanen oli ennen mestaruusmaalia tuskaisen tukkoinen ja alavireinen. Silti tulos mitä iskeneet ko. kaudella, ja missä ympyröissä, miesten peleissä, antaa osviittaa jonkinlaisesta rutiinista ja tasosta U20-ympyröissä.

    Olikohan mulla joku pointti ja miten tää liittyy jälkipyykkiin? No, ehkä jotain mediakritiikin poikasta kaiketi. Nuo kolme ykköstykkiä mainitaan viime vuoden menestyksen tuojina, ja iso osa sitä myös olivatkin, mutta hyökkäyksen syvyys ja laatu ohitetaan lähes poikkeuksetta. Ehkä historiaa silmäillen voi saada jotain perspektiiviä, vertailla esim. U20-jengejä ketju ketjulta, ylhäältä alas, mitä tehneet ko. ja seuraavalla kaudella. 2016 mittoihin ei tultane yltämään koskaan, tai no miksei vois.
     
  5. apulais-GM Jäsen

    Lainaus:
    En tiedä kuka tai ketkä siellä Suomen hyökkäyksessä olisivat tehoilleet. Oli ihan odotettua, ettei maaleja välttämättä paljon tule. Laukauksia selostajan mukaan tuli noita pikkumaita vastaan paljon, mutta ei auta.

    Kaikki tiesivät jo etukäteen, että Kanada, USA ja Venäjä tulevat pelaamaan todella vauhdikasta peliä taidokkailla pelaajilla pienessä kaukalossa. Samaan aikaan Suomi oli liikkeellä heikolla joukkueella, eikä Suomi muutenkaan pärjää pienessä kaukalossa. Tavallaan turnauksen lopputulos oli siis odotettu.
    Toki olisi nyt luullut, että tuosta "helposta" lohkosta olisi puolivälierään päässyt.

    Tämänkin on varmaan jo moni todennut, että siinä ei ole mitään ihmeellistä jos Suomi häviää Ruotsille ja Tshekille. Mutta siinä on jotain ihmeellistä, jos häviää Tanskalle, mutta toisaalta vain yhden maalin tappio ja tällä vaisulla joukkueella se ei niin ihmeellistä ollut kuitenkaan. Ja sitten turnaus olikin jo ohi.
    Ihan virkistävää tällainen floppaaminen ja "katastrofi". Mutta jotenkin mautonta se valmentajan vaihtaminen käytännössä Tanska-tappion takia. Onko tämä nuorten kiekkoturnaus nyt niin vakava juttu, että muutaman ottelun kestävän turnauksen aikana pitää valmentaja erottaa. Vaikka onhan siinä leirit ja muutakin kuin se pelkkä turnaus, mutta kuitenkin.

    Quebec City olisi ollut hyvä kisakaupunki.
     
  6. JJ#36 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi
    Kärsimysnäytelmä on ohi, ja koska jaksoin sittenkin kaikki Suomen pelit alusta loppuun seurata, niin pieni loppuanalyysi on paikallaan. Jos ehdin, niin väsään vielä pienet pelaajakohtaiset arviot myöhemmin.

    Tuolla Suomen ketjussa on jo väännetty ja käännetty montaa asiaa, pyrin tuomaan esiin vielä joitain pointteja, jotka ovat jääneet vähän vähemmälle tai joita ei ehkä ole ymmärretty? Ensinnäkin aivan ratkaisevaa oli kahden ensimmäisen ottelun heikot esitykset, ja siitä kun lumipallo lähti väärään suuntaan pyörimään, oli sitä todella vaikeaa pysäyttää. Oma analyysini nimenomaan niistä kahdesta pelistä oli oikeastaan sama, mitä Juolevi toi jossain haastattelussa esille, eli noudatettiin pelitapaa, mutta siinä samalla unohdettiin pelata peliä. Ei Suomi niin huonolla materiaalilla tuolla ollut liikenteessä, etteikö nuo pelit olisi ollut hoidettavissa ihan ilman tuurin tms. vaikutusta. Kaksi asiaa olisi pitänyt muistaa: Luistele ja kamppaile. Ahokas mielestäni otti aivan oikean asian esille eräässä erätaukohaastattelussa (kun siis oli vielä kommentaattorina), eli erityisesti kahdesta ensimmäisestä pelistä jäi mieleen hyökkääjien, varsinkin laitureiden todella heikko pelaaminen. Ikään kuin odotettiin vain sitä että pääsee tekemään sen maalin, mutta kaikki muu sitä ennen unohtui. Se näkyi esim. siten että hyökkäyksiinlähdöissä laiturit karkasivat kauas ja joutuivat pysähtymään hyökkäyssiniselle seisoskelemaan jolloin heille ei voinut syöttää vauhtiin keskialueelle, eivätkä he ehtineet myöskään päätykiekkoihin. Montako taklausta muutamassa ensimmäisessä pelissä nähtiin? Ei montaa, peli oli niin älyttömän hidasta. Myös puolustussuuntaan vähän oikaistiin, esim. vastustajan pakeilla oli mielestäni aivan luvattoman paljon tilaa ja aikaa viivassa, ylipäätään aktiivisuus ei riittänyt missään päin kenttää. Ylipäätään väitän että Suomen puolustajat näyttivät huonoilta sen takia, että hyökkääjät eivät hakeneet kiekkoa aktiivisesti riittävän alhaalta, jolloin ei ollut mahdollista antaa sitä Tuulolan mainostamaa nopeaa helppoa syöttöä.

    Valmennuksesta, sen valinnasta yms. onkin jo keskusteltu joka paikassa ihan riittämiin, totean vain että niin kollektiivisen huonosti joukkue suoritti että se ei voi mennä pelaajien piikkiin, ja oikeastaan nyt puhun nimenomaan turnauksen kahdesta ensimmäisestä ottelusta, koska kaikki mitä tapahtui sen jälkeen oli vain jatkumoa, lumipallon (tai -vyöryn) liikkumista väärään suuntaan. Tuo pieni kaukalo on osoitttautunut meille todella vaikeaksi paikaksi, oli kyse nuorista, tai aikuisista, ja onkin mielenkiintoista nähdä mitä uutta on keksitty ensi vuodeksi, Ahokkaalla pitäisi ainakin olla hyvät lähtökohdat ensi vuoden turnaukseen.

    Lopuksi kehitysehdotuksia, (saa vapaasti välittää myös Jääkiekkoliiton, Liigan, valmentajien ym. sidosryhmien suuntaan:)
    1. U-20 joukkueen valmennus ja sen jatkuvuus. Tämä varmaan onkin aika lailla yhteinen tahtotila tällä hetkellä. Ongelmat liittyvät tietysti siihen, että pesti ei esim. rahallisesti pysty kilpailemaan seurajoukkueiden kanssa, päivittäistä työtä ei tavallaan ole ja varsinkin Pohjois-Amerikassa käytävät kisat eivät kiinnosta välttämättä valmentajia, juuri sen takia, että menestyminen on siellä todella hankalaa.

    2. Pienen kaukalon peli. Itse näkisin erittäin mielelläni kotoisessa liigassa yhden tai kaksi NHL-kokoista kaukaloa. Siellä olisi helppo järjestää esim. harjoitusottelut jos tiedetään että kisat pelataan pienessä kaukalossa ja liigaseurojen kasvateilla olisi edes jonkinlainen kosketuspinta pienen kaukalon peliin. Näkisin tämän Liigan kannalta myös vain positiivisena asiana, itse olen ainakin kiekon kuluttajan näkökulmasta kyllästynyt enemmän siihen että peli on niin taktista ja usein hidasta keskialueen tukkimista, kuin esim. absoluuttisesti parhaimpien ja taitavimpien pelaajien puuttumiseen. Aho, Laine ja kumppanit kyllä oppivat pienen kaukalon niksit äkkiä, mutta monelle pelaajalle voisi olla etua siitä että myös arjessa saisi välillä tuntumaa muustakin kuin "shakista" Kuopion lentokentällä. Äkkiseltään voisin kuvitella että faneille vaikkapa esim. Lahdessa ja Porissa NHL-kaukalo kelpaisi?

    3. Junioripolku. Tästäkin on ollut paljon keskustelua ja asia on varmasti tiedostettu, mutta miten siihen pitäisi reagoida? Mielestäni nyt ollaan menty ehkä hieman liian pitkälle tuossa pelaajien siirtymisessä junioriliigoihin Pohjois-Amerikkaan. Kaikki ovat tietysti vapaita tekemään omat valintansa, mutta en usko että tuo tie on läheskään kaikille se paras vaihtoehto jos ajatellaan kehittymistä ammattikiekkoilijaksi. Esim. Vili Saarijärvi on hyvä esimerkki siitä että tällä hetkellä tuo junnuliigojen hohto on melko suuri, kun vaihtoehtona olisi kuitenkin ollut Suomen parhaat resurssit ja valmennus kasvattajaseurassa. Olisiko Liigan pelityyli ym. asiat jotka eivät varsinaisesti kovin hyvin valmista NHL-kiekkoon myös osatekijänä tuossa kasvaneessa pelaajavirrassa rapakon taakse junnuliigoihin. Näyttäisi että Liiga on kuitenkin vähintäänkin tasavertainen kasvualusta ainakin jos vertaa nyt lyhyellä otannalla näitä U-20 -kisamiehistöjä. Ei se yhtään helpompaa ollut vaikka pelaajia oli paljon junnuliigoista tämän vuoden joukkueessa. Toki moni oli vasta varausikäisiä, mutta pakko nostaa esiin erikseen esim. Janne Kuokkanen, joka oli itselleni ehkä hirvein pettymys yksittäisistä pelaajista näissä kisoissa (toki mm. Juolevi, Nättinen ja muutama muukin)
     
  7. Viltsu Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat