jääkiekon olemus

[ks]

Ihminen on laumaeläin.Oman lauman puutteeseen joutuminen aiheuttaa voimakkaita vastakaikuja.On tehtävä jotain jottei oma lauma pääse hajoamaan.

Jos lauma on vaarassa hajota tarvitaan tekoja.Penan täytyy reagoida.Jos Pena ei tee sitä mitä hirveimmät reaktiot ovat mahdollisia.

Joskus tuntee että elämän mielekkyys on tästä kiinni.Oma joukkue ei pärjää.Joku eli siis Pena on tästä vastuussa.Mehän voitamme aina nuo muut surkeat räpeltäjät.

Kunnon fani vaatii aina voittoja.Joka ikinen peli on voitettava.Joskus käy niin että auringonpaisteen sijasta oma lauma joutuukin kuutamolle.

Kuinka ihanaa onkaan menestys räpellyksen jälkeen.Vaatiiko siis todellisen menestyksen tunteen kokeminen välillä suoritettavaa konttaamista.

Kyllä!Jatkuva voittaminen tylsistyttää hermot eikä ole mielekästä bisnestä.Kuinka ihanaa onkaan sen jälkeen ottaa kannu saunaan ja tehdä siitä kunnon lööpit.

Jääkiekko on osa ihmisen olemusta.Homojutila vaihtui hetkessä sankariksi kun samaistuttiin maajoukkueeseen Ässien sijasta.

Miksi ihminen elää niin voimakkaasti jonkin joukkueen mukana.Koska se on ryhmä mihin Hän samaistuu.Ikäänkuin hän itse olisi mukana pelissä.Vaikkei latin latia olisi persoonallista pääomaa kyseessä.Se on sitä tervettä hulluutta johon ei liity mitään fyrkkaodotuksia vaan aitoa tunnetta.

 

[Tunkki]

Pienen ihmisen elämä on turhan usein tasapaksua vetelehtimistä ilman iloja, suruja, pettymyksiä tai yllätyksiä. Ihminen on kuitenkin älykäs ja ajattelematon, samalla erittäin tyytymätön olento, ja pyrkii koko ajan parantamaan oloaan. Voisinkin kategorioida muutamia ihmistyyppejä - tai lähinnä keinoja, millä elämään saadaan sitä jännitystä:

a) penkkiurheilijat - samaistumalla urheiluun ja kannattamalla jotain tiettyä joukkuetta pystyy elämään nousuja, laskuja, iloja ja suruja. Muut tekevät työn, itse saa nauttia tunteiden sadon, jotka välillä ovat mansikkaluokkaa, välillä pihlajanmarjatasoa.

b) naiset, etenkin iäkkäät - oman elämän tasapaksuuden voi vaihtaa muiden vahtimiseen, toisten elämään puuttumiseen ja erityisesti tietojen jakamiseen.

c) elokuvayleisö - monelle todellisuus onkin harmaantunut elokuvien aiheuttaman vääristyneen maailmankuvan myötä. Jännitystä saa varmasti elämään leffoista - jos jännitystä on fiktiivinen parituntinen sohvalla istuen pimeässä, Pepsi-Max-pullo kourassa ja käteenveto ainoa sosiaalinen kanssakäyminen.

d) pienet lapset - ei tarvitse kuin olla, ja kaikki alkaa tuntua villilta ja jännältä.


Kategorioita on varmasti lisää, ihmisiä on kuitenkin useampi miljardi tällä pallolla jännittämässä.

 

[ervatsalo]

Jääkiekon tiimoilta

Niin, eikös jääkiekkomatsi oli monelle paikka jossa pääsee huutamaan pienelle tuomarille "Runkkari".

Jääkiekko pelinähän on lauma hikisiä miehiä jotka liukuvat kiinteässä muodossa olevan veden päällä metallinpalojen varassa ja koittavat saada kumista kiekkoa toisten hikisten miesten vartioiman putkikehikon sisään.

Tätä kaikkea tullaan seuraamaan jopa satojen kilometrien takaa. Samaisilla reissuilla juodaan olutta ja kuseskellaan minne sattuu. Matkan aikana näytellään persettä / fjuntturaa / molempia auton takalasista muille matkustavaisille.

Jäähallleilla sitten huudellaan vieraspaikkakuntalaisille ja toisinaan pannaan raivopainiksi joko omien tai vieraiden kanssa.

Seuraavana aamuna herätään eteisen matolta pää puoliksi syödyltä grillilautaselta.

Suihkun ja oksennusspektaakkelin jälkeen katsotaan eilisen pelin tulos tekstiteeveeltä.

Täältä tähän

 

[Tunkki]

... ja teinitytöille pelaajamiehet toimivat epäjumalina, joita katsellaan ja ihastellaan.
Mikä tekee hikisistä, romuluisista ja harvahampaisista jääkiekkoilijoista samantasoisia idoleita kuin siloposkisista Bäkkäreistä tai karvapäisistä Apulannan miehistä?

 

[wabbit]

Pieni tarina

Olipa kerran hiekkalaatikolla menestyvä jengi. Sen hiekkalinnat hyviä ja loistavasti rakennettuja. Rakentajat valittiin huolellisesti Pappa-Mobergin toimesta ja olivatkin pääsääntöisesti hyviä kaivajia ja rakentajia. Aina välillä vieras jengi yritti päästä rikkomaan tätä hiekkalinna unelmaa, jolloin oikeaan paikkaan tehdyt vahvistukset tuottivat tulosta.

AH ja voi. Eräänä kauniina aamuna Pappa ilmoittikin, että hän on löytänyt seuraajan Purkka-Penan, jota myös Fööniksi kutsuttiin. Fööni rupesikin samantien rakentamaan uutta joukkuetta. Nimi uusi sopii todella hyvin.

Fööni ajatteli, että nyt saa tämä rahan ylenpalttinen tuhlaus riittää ja ostetaan koko rahalla Kauklahden ala-asteelta rakentajia. Näin tapahtui ja usko joukkueeseen menestyjänä oli vahva niin Föönillä kuin koko korttelin väellä, jotka olivat innostuneet katsomaan hiekkatalkoita.

Rakentaminen alkoi ja pikkuhiljaa totuus selvisi. Ei tämä jengi osaa rakentaa, toimia yhdessä eikä jakaa vastuuta. Kaikki perinteet joukkueesta olivat kadonneet. Fööni ei tästä halua ottaa vastuuta. Toistelee vaan sanoja, että kyllä se tästä sekä mitään odottamatonta ei ole tapahtunut.

MITÄÄN ODOTTAMATONTA, miten kukaan voi sanoa hajonneista linnoista, että mitään odottamatonta ei ole tapahtunut. Pikkuhiljaa korttelin vanhemmat alkavat heräilemään, kun lapset tulevat päivästä toiseen kotiin piestyinä. Eikö tämä ylin hiekkalinnavastaava saa mitään aikaan? Todellakaan ei saa.

Ja näin kaikki jäävät kaipaamaan Pappa-Mobergin ihania kultaisia aikoja, milloin vielä hiekkalinnat olivat suoria ja vahvoja sekä menestys oli taattu.