Jos puhutaan huipuista niin karkeasti yleistäen voisi väittää, että esim. salibandyn pelaajista löytyy ainakin paremmin koulutettuja pelaajia kuin lätkästä. Tero Tiitu jutteli juuri tästä aiheesta radioissa. Eli salibandy ja miksei esim. futis ja moni muukin laji, mahdollistavat opiskelun samanaiksesti huipulla olon kanssa. Sen sijaan lätkässä tämä on vaikeampaa ja siten harvinaisempaa. Lätkässä nuorena edustukseen nousevat ja sille tielle jäävät eivät yleensä lähde opiskelemaan siinä sivussa. Toki poikkeuksiakin on, mutta oma mutu on, että esim. salibandyssä opiskelun ja huippu-urheilun pystyy yhdistämään paljon helpommin. Sama pätee yksilölajeihin kuten vaikka yleisurheiluun. Jääkiekko on vain Suomessa niitä harvoja lajeja, jotka voivat tarjota hyvän elintason liigauran ajan, joten tällainen yksipuolinen valinta on helppoa.
Kuitenkin se, että huippu-urheilijalla on muitakin sosiaalisia piirejä ja sisältöä elämässä kuin vain urheilu, tuo taatusti tasapainoa elämään. Ei olla vain sen yhden jutun varassa vaan on muutakin. Suomessa lätkässä ja sen huipulla tämä monipuolisuus ei varmasti ole läheskään yhtä yleistä kuin muissa lajeissa, mikä siis tekee lätkänpelaajista ehkä vähän yksipuolisempia, mutta että tyhmempiä? No ehkä se tyhmyyskin on katsoja silmässä eli mitä osaamista arvostaa.