Jääkiekko ja vanhemmat

  • 13 617
  • 77

MikeSilence

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hokki
Tässä kun tarkemmin mietin niin vaikeimpia vanhempia ovat olleet äidit. Vaaleansiniset lasit päässä seurataan oman kersan toimintaa ja sitten avaudutaan kun koetaan jotain "vääryyttä" = väärät ketjukaverit, väärä pelipaikka, väärä vieruskaveri bussissa tms.

Toivottomin tapaus oli eräs naispuolinen joukkueenjohtaja. Harjoittelusta kun puhuttiin ja esiin nousi sana "puntti" niin eka reaktio oli, että "ei meidän Jussi ainakaan." Ja kaiken huipuksi seuraavan kauden sopimusneuvotteluissa oli sitä mieltä, että minun olisi pitänyt itse hommata sen verran sponsoreita, että voidaan maksaa jotain korvausta toisten lasten valmentamisesta. No, eihän siitä mitään sitten tullut. Valmensin minä sitä joukkuetta kuitenkin pari vuotta myöhemmin kun tämä äiti oli poistunut kuvioista.


Omalle kohdalle sattunut parikin naispuolista joukkueenjohtajaa ja molemmista hyviä kokemuksia. Minua on ainakin auttanut, että johtoryhmässä ollut pari "äitihahmoa".
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Olen nähnyt vuosien aikana useita naisia joukkueenjohtajina. Yhden kanssa heistä toimittiin samassa joukkueessa ja ihan ok se meni, mutta toki seuraavalle kaudelle häntä ei valittu uudelleen. Minusta on turha eritellä sinänsä onko joukkueenjohtaja nainen vai mies. Molemmat pystyvät hommat hoitamaan ja molemmista löytyy hyviä ja huonoja johtajia.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Siinä vaiheessa kun pienimmille junnuille otetaan jo ulkopuolisia nousee lajin kulut sen verran ylös, että jos jääkiekko on jo nyt monille liian kallista niin sitten pelaa oikeasti ne perkeleen rikkaat Gyllenbergit.

Onko lasten harrastamisen tarkoitus mahdollistaa lapsille liikuntaa vaiko tuottaa huippupelaajia? Jos jälkimmäinen niin sitten on turha odottaa valtiolta minkäänlaista tukea. Koska se olisi täysin väärin.
 

Glove

Jäsen
Siinä vaiheessa kun pienimmille junnuille otetaan jo ulkopuolisia nousee lajin kulut sen verran ylös, että jos jääkiekko on jo nyt monille liian kallista niin sitten pelaa oikeasti ne perkeleen rikkaat Gyllenbergit.

Onko lasten harrastamisen tarkoitus mahdollistaa lapsille liikuntaa vaiko tuottaa huippupelaajia? Jos jälkimmäinen niin sitten on turha odottaa valtiolta minkäänlaista tukea. Koska se olisi täysin väärin.
Mielestäni tavoite on sekä että. Mahdollistetaan lapsille liikuntaa, mutta samalla pidetään huoli, että juniorilla on mahdollisuus niin halutessaan tavoitella omaa maksimaalista tasoaan ja näin ollen tuottaa huippupelaajia. Varmasti joku 90% Suomen 70000 jääkiekkoilijasta on liikunnan harrastajia ja loput on tai yrittää olla kilpaurhailijoita.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Mielestäni tavoite on sekä että. Mahdollistetaan lapsille liikuntaa, mutta samalla pidetään huoli, että juniorilla on mahdollisuus niin halutessaan tavoitella omaa maksimaalista tasoaan ja näin ollen tuottaa huippupelaajia. Varmasti joku 90% Suomen 70000 jääkiekkoilijasta on liikunnan harrastajia ja loput on tai yrittää olla kilpaurhailijoita.

Näille on taitovalmentajia nykyään olemassa. Ne maksaa joita kiinnostaa
 

Glove

Jäsen
Näille on taitovalmentajia nykyään olemassa. Ne maksaa joita kiinnostaa
Onhan niitä joo. Mutta suomalaisen jääkiekkoilun etu on tarjota jokaiselle juniorille mahdollisuus tavoitella omaa maksimia. Pelaajamassa on kuitenkin niin pieni (37000 alle 20 vuotiasta) ettei siinä ole hirveästi hukattavia lahjakkuuksia, saati hukattavia huippulahjakkuuksia.
 
Viimeksi muokattu:

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Onhan niitä joo. Mutta suomalaisen jääkiekkoilun etu on tarjota jokaiselle juniorille mahdollisuus tavoitella omaa maksimia. Pelaajamassa on kuitenkin niin pieni (37000 alle 20 vuotiasta) ettei siinä ole hirveästi hukattavia lahjakkuuksia, saati hukattavia huippulahjakkuuksia.

Suomalaisen jääkiekkoilun tavoite ei saa olla vain huippupelaajien tuottaminen
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Suomalaisen jääkiekkoilun tavoite ei saa olla vain huippupelaajien tuottaminen
Junnuseuroilla ainakin, missä olen itse ollut mukana ensisijainen tavoite on ollut lasten ja nuorten liikuttaminen. Sama arvomaailma on ollut myös yhteistyökumppaneilla, jotka ovat olleet mukana tukemassa toimintaa. Kilpaurheilu on sitten toinen asia ja toinen puoli seurojen toimintaa. Kilpaurheilu ja pelaajien kehittäminen on myös tärkeää. Tavoite on auttaa pelaajia antaa eväitä matkalla kohti aikuistensarjoja. Kaikki eivät kuitenkaan halua kilpaurheilla ja tämän vuoksi monet seurat ovat järjestäneet matalankynnyksen harrastekiekkoa.
 

Alavaari

Jäsen
Junnuseuroilla ainakin, missä olen itse ollut mukana ensisijainen tavoite on ollut lasten ja nuorten liikuttaminen. [...] Tavoite on auttaa pelaajia antaa eväitä matkalla kohti aikuistensarjoja. Kaikki eivät kuitenkaan halua kilpaurheilla ja tämän vuoksi monet seurat ovat järjestäneet matalankynnyksen harrastekiekkoa.

Onhan tämä sinänsä totta. Mutta aika monessa paikassa matalan kynnyksen toiminta on kuitenkin selkeästi toissijaista kilparyhmiin verrattuna. (Toki saakin olla siinä määrin kuin toimintamaksut vaikuttavat toiminnan edellytyksiin, esim. jääävuorojen määrä.) Myöskään pelimahdollisuuksia, siis matseja tuomareineen jne, ei näissä ympyröissä kovin laajalti esiinny.

Easy Hockey on hyvä alku, mutta tarvetta olisi myös kortteliliigoille tai muulle matalan kynnyksen pelitoiminnalle, juuri siitä näkökulmasta että lapsilla olisi oikeus liikkua ja pelailla vaikka mahdollisuuksia huippu-urheilupolkuun sitoutumiseen ei olisikaan.

Ulkojäille pelaamaan! Samoin vaikka poikkikentän 3v3-matseja myös E-vaiheen jälkeen!
 
Viimeksi muokattu:

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Jääkiekkoa markkinoidaan vieläkin mukavana ja pehmeänä lajina, jossa tuore pulla tuoksuu ja kaikilla on kivaa: kunnioita peliä yms. Oma havainto on, että jääkiekko ei kykene usein tarjoamaan hyvää massaluonteista harrastusta, joka kantaisi pahimman murrosiän yli. Pelaajille saatetaan kylmästi todeta yläkouluiässä, että se on kuule harrastus loppu nyt. Minulle on aivan sama, painotetaanko harrastuspuolta vai kilpakiekkoa, mutta jos lajiin houkutellaan jäseniä, niin jokin rehellisyys ja vastuu täytyy seuroissa olla. Pitää siis vanhemmille kertoa heti alusta pitäen miten asiat tulevat todennäköisesti menemään seuraavat noin 10 vuotta ja mitä vaatii, että pelaaja voi jatkaa harrastusta täysi-ikäiseksi saakka.
 

Alavaari

Jäsen
jokin rehellisyys ja vastuu täytyy seuroissa olla.

Joo ja varmaan periaatteessa toimisi paremmin, jos harrastekiekkoa varten olisi erillisiä seuroja. Tällöin ei tulisi seuran sisäisiä ristiriitoja jäävuoroista ja muista resursseista. Tiukan paikan tullen kilpapuoli kuitenkin aina jyrää.
 
Viimeksi muokattu:

Glove

Jäsen
Joo ja varmaan periaatteessa toimisi paremmin, jos harrastekiekkoa varten olisi erillisiä seuroja. Tällöin ei tulisi seuran sisäisiä ristiriitoja jäävuoroista ja muista resursseista. Tiukan paikan tullen kilpapuoli kuitenkin aina jyrää.
Kyllä tämä oikeastaan selviää sillä kun katsoo missä ikäluokissa seuran vanhemmat juniorit pelaa. Jos ovat sajoissa U16, U18 ja U20, kyseessä on kilpaseura. Jos taas sarjoissa U17 ja U19 niin kyseessä on mielestäni lähtökohtaisesti harrastusseura. Tätä eivät tietenkään ensimmäistä kertaa lastansa jääkiekon pariin tuovat vanhemmat tiedä, eikä siitä varmaan seuran puoleltakaan infota siinä vaiheessa kun ikäluokan ensimmäistä joukkuetta kasataan.
 

Alavaari

Jäsen
Kyllä tämä oikeastaan selviää sillä kun katsoo missä ikäluokissa seuran vanhemmat juniorit pelaa. Jos ovat sajoissa U16, U18 ja U20, kyseessä on kilpaseura. Jos taas sarjoissa U17 ja U19 niin kyseessä on mielestäni lähtökohtaisesti harrastusseura.

Osittain varmasti näinkin. Tosin ainakin tässä omalla seudullani nuoremmissa ikäluokissa lähes kaikki seurat näyttäisivät pyrkivän pysymään jollain tavalla kilpailussa mukana, ja tämä tarkoittaa sitten tiettyjä odotuksia mm. harjoitusmäärän suhteen. Ja jotkut valmentajat näyttävät kuulopuheiden mukaan ovea jo F-ikäisille jos taso ei riitä. Toki helposti vedotaan esim. turvallisuuteen. Todelliset motiivit jäävät osittain arvailujen varaan.

Joillain organisaatioilla on kyllä sitten myös kevyempää toimintaa, mutta se rajoittuu yhteen viikoittaiseen jäävuorooon ja satunnaisiin harjoituspeleihin. Harkat voivat olla esim. perjantaina kello 20.30. Itse näkisin tarvetta toiminnalle, jossa ihan selkästi sanotaan ääneen, ettei yritetä edes seurailla sitä huipulle johtavaa pelaajapolkua, mutta jonkinlaista nappulaliigaa voitaisiin kuitenkin pelata, ja mahdollisuus olisi pääsääntöisesti nyt vaikka kahteen tapahtumaan viikossa järkevinä kellonaikoina. Ja ihannetilanteessa näihinkin ryhmiin riittäisi jämeriä JoJoja, luotettavia luistinten teroittajia ja osaavia valmentajia. Osa näistä ryhmistä voisi myös ainakin tekojäiden yleistyessä toimia puhtaasti ulkojäillä. (Joo tiedän että tekijöistä tämä on kiinni, siksi "ihannetilanteessa".)

Ellei nyt ole jo selvää, niin olen siis sitä mieltä, että ainakin alakouluiässä meidän tulisi pystyä tarjoamaan jokaiselle halukkaalle mahdollisuus harrastaa jääkiekkoa, ja toki muitakin lajeja. Uskon, että tämä palvelisi pidemmän päälle niin Kaikki Liikkuu -tavoitteita kuin kilpamaailmaakin.
 

Glove

Jäsen
Osittain varmasti näinkin. Tosin ainakin tässä omalla seudullani nuoremmissa ikäluokissa lähes kaikki seurat näyttäisivät pyrkivän pysymään jollain tavalla kilpailussa mukana, ja tämä tarkoittaa sitten tiettyjä odotuksia mm. harjoitusmäärän suhteen. Ja jotkut valmentajat näyttävät kuulopuheiden mukaan ovea jo F-ikäisille jos taso ei riitä. Toki helposti vedotaan esim. turvallisuuteen. Todelliset motiivit jäävät osittain arvailujen varaan.

Joillain organisaatioilla on kyllä sitten myös kevyempää toimintaa, mutta se rajoittuu yhteen viikoittaiseen jäävuorooon ja satunnaisiin harjoituspeleihin. Harkat voivat olla esim. perjantaina kello 20.30. Itse näkisin tarvetta toiminnalle, jossa ihan selkästi sanotaan ääneen, ettei yritetä edes seurailla sitä huipulle johtavaa pelaajapolkua, mutta jonkinlaista nappulaliigaa voitaisiin kuitenkin pelata, ja mahdollisuus olisi pääsääntöisesti nyt vaikka kahteen tapahtumaan viikossa järkevinä kellonaikoina. Ja ihannetilanteessa näihinkin ryhmiin riittäisi jämeriä JoJoja, luotettavia luistinten teroittajia ja osaavia valmentajia. Osa näistä ryhmistä voisi myös ainakin tekojäiden yleistyessä toimia puhtaasti ulkojäillä. (Joo tiedän että tekijöistä tämä on kiinni, siksi "ihannetilanteessa".)

Ellei nyt ole jo selvää, niin olen siis sitä mieltä, että ainakin alakouluiässä meidän tulisi pystyä tarjoamaan jokaiselle halukkaalle mahdollisuus harrastaa jääkiekkoa, ja toki muitakin lajeja. Uskon, että tämä palvelisi pidemmän päälle niin Kaikki Liikkuu -tavoitteita kuin kilpamaailmaakin.
Siinä sitä onkin valmentajalle haastetta, että saa ne ns. neloskentän kaveritkin sille tasolle, että niitä ei tarvi tiputtaa pois joukkueesta. En lähtisi tiputtamaan F-junnuista ketään, sillä pelaajamassaa pitää olla kun jossain vaiheessa tulee kuitenkin joku lopettaa. Käy pian niin, ettei riitäkään pelaajia vanhemmissa ikäluokissa.

Silloin hyvinä aikoina kun vielä luonnonjäillä pelattiin, Kärpillä oli kaupunkisarja, jossa oli vielä C-junnu iässäkin muistaakseni kahdeksan joukkuetta. Pienemmissä oli varmaan enemmänkin. Jotain tuommoista ilmeisesti ajattelit?
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Kyllä kilpaurheiluseuraan mahtuu myös U17 ja U19 joukkueetkin. Ne ovat monesti yhdistelmäjoukkueita ns. tiimiporukoita. Harrastekiekkoa ja kilpakiekkoa ei pidä sotkea keskenään ja niiden vertaileminen on turhaa. Molemmat toiminnot mahtuvat hyvin saman seuran alle, eikä ainakaan minun kohdalle ole sattunut että kilpakiekko söisi resursseja harrastekiekolta. Molemmissa on omat toimijat. Jäävuoroja harrasteporukalla on vähemmän juuri sen takia, että pelkästään harrastuksena kiekkoa pelaavat pelaajat eivät halua sitoutua useisiin harjoituksiin viikossa.
 

Zer0u

Jäsen
Suosikkijoukkue
Junnusarjat
Taas loistavia nostoja arvon palstaveljet.

Mietin itse isompia kaupunkeja ja jäävuoroja. Ei taida olla yhtään isoa seuraa, jolla olisi jäävuoroja halleista yli oman tarpeen? (Korjatkaa, jos olen väärässä).

Olen siis samaa mieltä siitä, että periaatteessa tuonne U14-U15 vaiheeseen saakka pitäisi yrittää pitää kaikki lapset mukana toiminnassa, mutta kyllähän seuroilla tulee myös nämä olosuhde resurssit myös vastaan, jolloin tämä on tietyllä tapaa sula mahdottomuus. Pelaajia ei yksinkertaisesti pystytä loputtomasti otetaan sisään, koska kyllähän tuossa nyt kaikki kärsii jos samaanaikaan D-junnuissa on 35-40 pelaajaa jäällä. Toinen asia on se, että joutuu seurat myös miettimään hiukan peliryhmien määrää yhdessä ikäluokassa. Alle 10 pelaajalla on aika "vittumaista" pelata koko sarjakausi läpi ja taas toisaalta yli 15 pelaajalla peliaika jää aika vähäiseksi peleissä. Tarkoitan nyt sitä, että jos seuralla on jossain ikäluokassa esim. 34 kenttäpelaajaa, niin teetkö tuosta kolme peliryhmää joissa on 11+11+12 pelaajaa, teetkö kaksi ryhmää joissa on 17 pelaajaa vai joudutko tämän takia tiivistämään ryhmän esim 30 pelaajaan, jolloin tulee kaksi peliryhmää 15+15. Tämä esimerkki tietysti aika raflaava, mutta näin karrikoidusti.

Toinen havainto ainakin omalta puolelta on se, että jos seuralla on AAA tason joukkue sekä AA tason joukkue. Pelaaja B, joka pelaa AA joukkueessa on talven mittaan kehittynyt huimasti ja on selkeästi tällä hetkellä AAA tasoinen pelaaja. Tämä pelaaja nostetaan AAA tasolle ja jotta ryhmien pelaajamäärät pysyvät optimaalisina, siirretään heikolla motivaatiolla AAA joukkueen pelaaja AA tasolle. Tämä vaihto olisi pelaajalle ihan mukava, koska ei tarvisi vetää niin tosissaan. Tässä vaiheessa esiin astuu pojan vanhempi, joka on sitä mieltä että nyt seura ja valmentajat kiusaavat poikaa, hänellä on kauhea motivaatio kehittyä jne jne. Haluavat siirron toiseen seuraan, koska siellä tämä sama pelaaja on AAA tasoinen. No siirto annetaan, mutta ulospäin homma saattaa näyttää siltä, että lapsi pudotettiin koko ikäluokasta pois.

Eli usein lapsille kyllä tarjotaan pelipaikka esim alemmalta tasolta, mutta tätä ei olla valmiita ottamaan vastaan ja sitten kerrotaan isän töissä, että tämä seura pudotti tämän ikäisen pojan pois toiminnasta.

No nämä vain näkökulmia ja niin kuin sanoin, kaikilla pitäisi olla mahdollisuus harrastaa.


Btw, Tappara ry aloitti viime kaudella koulujen läheisyydessä ja koulupäivien yhteydessä tapahtuvan jääkiekon harrastus kerhon. Päätoimiset valmentajat (U18-U14) käyvät vetämässä näitä kerhoja. Siellä on kuuleman mukaan melko vapaa toiminta, mutta toki myös ohjattuna tapahtuu pelaamista yms. Tämä on myös ilmainen ja seuralta saa lainattua varusteita. Ainakin kolmella jäähallilla tapahtuu tällä kaudella 2x viikossa klo 14-16. (Hervanta, Kaukajärvi, Tesoman). Ja tämä tosiaan ilmeisesti sellaisille lapsille, ketkä eivät pelaa missään seurassa. Jossain vaiheessa loppusyksystä oli puhetta, että lapsia oli toista sataa mukana.
 

Alavaari

Jäsen
Arvelen muuten, että tarkoitamme ristiin rastiin vähän eri asioita harrastekiekolla. Alla parit tätä sivuvat täsmennykset ja muitakin huomioita.

Ensinnäkään tyypillistä E-junioritoimintaa (ja siitä ylöspäin) en itse pidä harrastekiekkona. Jossain aluesarjassa pelataan, on kausisuunnitelmaa, ohjeisharjoitteita jne. ja ennen kaikkea toiminnalla halutaan huolehtia siitä, että intohimoisimmat voivat kehittyä kohti maksimipotentiaaliaan. Osittain näin jo F:ssä ja G:ssä. Harrastekiekossa varsinkaan tuo viimeinen ei minusta päde, vaan selkeästi joustetaan kilpapolun vaatimustasosta, pyrkimyksenä "vain" tarjota kivaa ja virkkeellistä liikuntatoimintaa, joka houkuttelisi pysymään mahdollisimman pitkään mukana.

Siinä sitä onkin valmentajalle haastetta, että saa ne ns. neloskentän kaveritkin sille tasolle, että niitä ei tarvi tiputtaa pois joukkueesta

Tämä on ihan hyvä nosto, ja kaikessa opetuksessa ja valmennuksessa tärkeä näkökulmakysymys: halutaanko, että toiminta kehittää kaikista parhaiten kärkeä, häntää, vai jollain tapaa maksimaalista massaa.

Ja siis joo, ehkä aivan ihannetilanteessa varsinkin nuoremmassa päässä Easy Hockeyn ja kilparyhmän välillä voisi vielä olla vähän liikennettä. Toki kauttaaltaan tässä harrastekiekkolangassa puhutaan pääosin kaupunkiolosuhteista, ja ihan varmasti vähänkään pidemmältä Easy Hockey -visiitiltä kilpajoukkueeseen nouseminen vaatii myös omatoimista tekemistä. On luultavasti koko lailla harvinaista.

Molemmat toiminnot mahtuvat hyvin saman seuran alle, eikä ainakaan minun kohdalle ole sattunut että kilpakiekko söisi resursseja harrastekiekolta. Molemmissa on omat toimijat.

No joo itse näen jatkuvasti, että Easy Hockey harjoittelee hankalina aikoina, tai sitten vuoroille ilmestyy tämän tästä kilparyhmien pelejä. Näen kyllä sitten parempiakin esimerkkejä. Tämä harrasteen ja kilpapolun yhteiselon sujuvuus riippuu epäilemättä kovasti seurasta.

Jäävuoroja harrasteporukalla on vähemmän juuri sen takia, että pelkästään harrastuksena kiekkoa pelaavat pelaajat eivät halua sitoutua useisiin harjoituksiin viikossa.

Tämäkin on mielenkiintoinen nosto. Voi olla totta. Voi olla myös, että Easy Hockeyn puolelle on hakeuduttu, koska "toiminta ei vain ollut enää niin hauskaa" (LIITU-tutkimuksen mukaan tärkein syy urheilun lopettamiselle). Ulkojäillä näkyy tosi usein samoja lapsia luistelemassa, eli ainakaan aivan yksiselitteisesti harjoittelun suuri määrä ei välttämättä ole ongelma. Mutta tästä ei nyt kieltämättä ole mitään selkeää varmuutta. Viimeisin kuulemani perusteet lopettamiselle (vanhempien kertomina) olivat valmennuksen liika kunnianhimo ja se, että treeneissä pelataan lapsen mukaan liian vähän.

Mietin itse isompia kaupunkeja ja jäävuoroja. Ei taida olla yhtään isoa seuraa, jolla olisi jäävuoroja halleista yli oman tarpeen? (Korjatkaa, jos olen väärässä). (...) Btw, Tappara ry aloitti viime kaudella koulujen läheisyydessä ja koulupäivien yhteydessä tapahtuvan jääkiekon harrastus kerhon.

Joo epäilemättä ei löydy jäitä ilta-aikaan. Tuo Tapparan toimintamalli kuulostaa aivan loistavalta. Siinä lienee Tampereen kaupunki jotenkin mukana valmentajien osittaisena palkanmaksajana?

34 kenttäpelaajaa, (...) 11+11+12 pelaajaa / kaksi ryhmää joissa on 17 pelaajaa (...) tiivistämään 30 pelaajaan, jolloin tulee kaksi peliryhmää 15+15.

Joo on tässä palapelinsä. Mahdollista on myös tuo 17 pelaajan malli, jossa osa on aina peleistä lepovuorossa ja vaikkapa 1 + 10 pelaamassa. Tällöin kokonaispeliaika ei kylläkään ole valtava, mutta yksittäisellä pelireissulla pääsee hyvin kentälle.

esiin astuu pojan vanhempi (...) sitten kerrotaan isän töissä, että tämä seura pudotti tämän ikäisen pojan pois toiminnasta.

Joo noin yleisestikin tämä on tärkeä muistaa: oikein raflaava kertomus voi olla totta, mutta voi myös olla, että värikynää on jossain kohtaa käytetty.

Edit: vedetään nyt vielä tämän verran yhteen: kilpapolkujen olemassaolo ja maksimipotentiaalin tarvoittelu ovat ehtottoman myönteisiä asioita. Lisäksi tarvitaan kuitenkin ryhmiä, joissa voi "vain harrastaa", ja joissa toiminnan lähtökohdat ovat siinä, mitä lapset haluavat, eikä siinä, miten saadaan tulevia huippupelaajia.
 
Viimeksi muokattu:

YesButNoBut

Jäsen
Suosikkijoukkue
On niitä muutama
Joo ja varmaan periaatteessa toimisi paremmin, jos harrastekiekkoa varten olisi erillisiä seuroja. Tällöin ei tulisi seuran sisäisiä ristiriitoja jäävuoroista ja muista resursseista. Tiukan paikan tullen kilpapuoli kuitenkin aina jyrää.

Todella hyviä kommentteja. Valitettavasti pienemmillä seuroilla ei ole yleensä mahdollista tarjota, kuin kompromisseja tähän harraste- ja kilpatoiminnan yhteiseloon ja sen takia hyvin useasti viimeistään U16 (C) vaiheessa alkaa pelaajaliikenne kohti isompia seuroja.
 

YesButNoBut

Jäsen
Suosikkijoukkue
On niitä muutama
Jääkiekkoa markkinoidaan vieläkin mukavana ja pehmeänä lajina, jossa tuore pulla tuoksuu ja kaikilla on kivaa: kunnioita peliä yms. Oma havainto on, että jääkiekko ei kykene usein tarjoamaan hyvää massaluonteista harrastusta, joka kantaisi pahimman murrosiän yli. Pelaajille saatetaan kylmästi todeta yläkouluiässä, että se on kuule harrastus loppu nyt. Minulle on aivan sama, painotetaanko harrastuspuolta vai kilpakiekkoa, mutta jos lajiin houkutellaan jäseniä, niin jokin rehellisyys ja vastuu täytyy seuroissa olla. Pitää siis vanhemmille kertoa heti alusta pitäen miten asiat tulevat todennäköisesti menemään seuraavat noin 10 vuotta ja mitä vaatii, että pelaaja voi jatkaa harrastusta täysi-ikäiseksi saakka.

Hyvä pointti Läpyltä.
Oletan, ettei yksikään "uusi" vanhempi, jonka lapsi aloittaa jääkiekon pysty käsittämään, kuinka kallis harrastus jääkiekko on. Samaan hengenvetoon on todettava, ettei monikaan varmasti ymmärrä, kuinka raakaa kilpailu tulee myöhemmin olemaan. Ja puhun nyt siis vanhempana, jonka lapsi päätti itse aloittaa jääkiekon ja meillä vanhemmilla ei todellakaan ollut käsitystä mihin koko perhe oli ryhtymässä. Mutta edelleenkään päivääkään en vaihtaisi pois (tai ehkä edelleenkin muutaman).
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Kyllähän kiekko maksaa kuten harrastukset yleensä. Alussa laji on kuitenkin edullinen, toki riippuu paljon seuroista, miten on yhteistyökumppaneita mukana matkassa. Taitaa Joensuussa olla luistelu- ja kiekkokoulun koko kausi 120 euroa ja eka kerran, kun joukkuetta ruvetaan perustamaan, niin kk-maksu jotain 80 euroa. Poika kun pelasi niin U16 SM-sarjan pelaaminen maksoi 250 euroa kuussa. Maksu piti sisällään joukkuetoiminnan lisäksi matkat, hotellit ja ruuat pelireissuilla sekä edustusasut talveen ja kesään. Usein viimeinen tai kaksi viimeistä kuukautta saattoivat olla ilmaiset, jos varainkeruu oli onnistunut joukkueelta hyvin. Kuukausimaksua saa hyvin alaspäin, jos joukkueesta löytyy aktiiviset vanhemmat varainkeruun ja talkoiden suhteen.

Varusteisiin saa uppoamaan helposti paljon rahaa, mutta tekemällä järkiostoksia niitä saa yllättävän halvalla. Alussa voi hyvin vetää osin käytetyilläkin vehkeillä, kuten monet tekevätkin ja monesti seuroilta löytyy alkuun jonkin verran lainavarusteitakin. Luistimia joutuu ostamaan tietyssä vaiheessa tiheään tahtiin, kun junnut kasvaa nopeaan, mutta onko ostettava sitä kallista mallia, kun hyviä saa paljon edullisemminkin. Mailoissa voi säästää myös suuria summia.

Onneksi seuroilla on nykyisin usein eri kanavia, joista vähävaraiset perheet voivat anoa avustuksia lasten harrastamiseen. Oma poika, kun siirtyi kiekkokoulusta ensimmäiseen varsinaiseen joukkueeseen, niin kyllä silloin vanhempainillassa jo kerrottiin, mitä kiekkoilu maksaa sitten myöhemmin kilpaikäluokissa. Kerrottiin myös, että silloin voi tulla kilpailua pelipaikoista riippuen siitä on poikia silloin vielä paljon mukana.
 

YesButNoBut

Jäsen
Suosikkijoukkue
On niitä muutama
Näin vanhempana taaksepäin katsoessa olisin halunnut enemmän tietoa harrastuksen hintalapusta. Alussa kaikki oli helppoa ja edullista, varusteet kelpasi käytettyinä, kausimaksut olivat edulliset. Vuosien saatossa kulut tietysti nousivat myös sen takia, että oli pakko alkaa kiinnittämään enemmän huomiota varusteiden turvallisuuteen ja luistinten istuvuuteen. Varmasti jokainen vanhempi on myös kokenut sen, että lapsen pitää saada tietynlainen mailamerkki, joka on käytössä joko joukkuekaverilla tai sitten idolilla.

Olisko ihan mahdoton ajatus seuran tehdä kysely vanhemmille todellisista kuluista joka vuodelta (sisältäen myös varusteet ja muut mahdolliset kulut), jonka pohjalta luotaisiin keskiarvo, kuinka paljon seurassa on kausi maksanut missäkin ikäryhmässä ja tasossa, kulut tietysti eroiteltaisiin, kuten yritysmaailmassa: kiinteät (seuran ja joukkueen maksut) ja muuttuvat (varusteet jne). Keskiarvona saataisiin aika oikea hinta nähtäväksi tuleville pelaajavanhemmille. Samasta kaaviosta voitaisiin osoittaa mitä keskiarvona on tarkoittanut, jos pelaaja on pelannut AA sarjassa ja AAA:ssa jne.

Tällaisella seuran laskurilla mahdollisesti myös vanhempien olisi helpompi ennakoida kuluja ja myös ajatella tulevaisuutta. Ja jos kululaskelmista tehtäisiin julkisia, niin myös pienemmillä seuroilla saattaisi olla parempi vetovoima? Mieleen tulee case Joonas ja Markus Oden.

Tottakai perus summat ei kerro valmentamisen laadusta tms. Mutta ihan rehellisesti sanottuna, alussa, kun poika aloitti harrastuksen, niin ei ollut mitään ajatusta siitä, etteikö joku osaisi valmentaa tai että toisessa seurassa sitä tehtäisiin paremmin.
Ja kun mennään U16 ja siitä ylöspäin, niin tällaisilla laskureilla ei tee mitään, koska silloin vaikuttaa jo monet muut asiat.
Mutta alkumetreillä olisin kaivannut jotain tämäntapaista kulutietoa, en tiedä olisiko se vaikuttanut mihinkään, mutta jollekin voisi olla ratkaiseva tieto.

Tämä saattoi nyt vähän lähteä lapasesta, mutta tulipahan kirjoitettua.
 

Glove

Jäsen
Suurin muuttuva kuluerä taitaa olla mailat. Ainakin kun olen kavereita kuunnellut niin kilpaikäluokkiin mennessä niitä alkaa kulumaan reilusti enemmän kuin nuorempana. 2-3 mailaa kaudessa on muuttunut jopa yli kymmeneen. Ja mailan hinta nousee siinä smalla kun siirrytään juniorimailasta inttiin ja siitä eteenpäin.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Normaali-ihmisten (ei jääkiekkotaustaa eikä kiinnostusta jääkiekkoa tai seuratoimintaa kohtaan) kannattaa varautua ainakin seuraaviin asioihin, kun lapsi alkaa pelaamaan jääkiekkoa:
- rahaa menee tolkuttomasti;
- aikaa menee tolkuttomasti;
- pitää olla valmis treenaamaan omalla ajalla, jos mielii pelata kilpakiekkoa;
- omalla ajalla treenaaminen kannattaa tehdä mahdollisimman salaa muilta, että ei iske kade;
- pitää olla valmis vaihtamaan seuraa;
- pitää valmistautua loukkaantumisiin;
- pitää tarkkailla mihin suuntaan lapsen persoona muuttuu (tuleeko liian perinteinen lätkäjätkä);
- pitää olla valmis puolustamaan oman lapsen oikeuksia.

Juniorijääkiekko on ihmisten välistä kanssakäymistä kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Tietoisten vanhempien onkin mittailtava myös sitä, kuinka paljon ja missä vaiheessa lasta on syytä valistaa lajiin liittyvistä negatiivisista asioista (naiivius vs kyynisyys).
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös