Eikös tuo homma "oikein hoidettuna" riittävällä pudotuksella vetäise niskanikamat paikoiltaan ja samalla aivoihin kulkevat hermot menevät off-asentoon? Ja vaikka eivät menisikään ns. kerrasta poikki, niin melko nopeasti aivoilta happi loppuu joka tapauksessa.
Ihan ensi alkuun on sanottava, että aihe on arka, enkä missään nimessä halua kehoittaa ketään itsemurhaan. Olen kuitenkin sen verran kyyninen, että tietyllä tapaa näen, että itsemurhista olisi ihan järkevää olla tietoa ihmisillä, sillä muuten päädytään sellaisiin ratkaisuihin, joita ei hyvän tiedon kanssa tehtäisi. Nämä eivät kuitenkaan mitään salatiedettä ole ja jokainen jatkoajan lukija löytää halutessaan tarkempaa tietoa googlesta parissa minuutissa.
Hirttäytyminen kuulostaa tietyllä tapaa hirveältä tavalta päättää päivänsä. Ainakin jos muita keinoja on käytettävissä. Ensimmäinen ongelma lienee se se, että ne niskat eivät menekään poikki (jossa on omana "riskinään" myös se, että koko pää irtoaa mauttomasti) ja sitten jäädään pyristelemään muutamaksi minuutiksi köyden päähän. Toinen riski voisi olla, että aliarvioidaan joko köyden voimakkuus tai kiinnityskohdan lujuus ja yritys jää puolitiehen. Ja jos ne niskat eivät mene poikki kerrasta, ja jäädään killuen odottelemaan viikatemiestä, alkaa heti kasvaa riski siitä, että joku saapuukin "pelastamaan" itsensämurhaajan. Ammattihirttäjätkin tekevät virheitä ja yli tai aliarvioivat esimerkiksi pudotuskorkeuden. Aivovauriot ja erilaiset halvaukset tulevat ensimmäisenä mieleen epäonnistuneesta hirttäytymisestä.
Samoin esimerkiksi parvekkeelta heittäytyvä itsensä murhaaja saattaa hyvinkin kokea mielenkiintoisen yllätyksen heräämällä sairaalan neliraajahalvausosastolta vaikka korkeutta olisikin mukamas pitänyt olla tarpeeksi. Muistan lukeneeni, että kuudennesta kerroksesta loikkaavalla on 10% mahdollisuus säilyttää henkensä. Ja todennäköisyys sille, että siinä asfaltin pinnassa kidutaan vielä minuutti tai pari lienee vielä kohtalaisesti suurempi. No, tietysti jos hyppää pää edellä.
Junan alle kävelykin lienee aika satavarma noin
periaatteessa, mutta taas voi jälkikäteen ex-itsensämurhaajaa hieman harmittaa, jos hetkeä ennen osumaa vaistot vievätkin voiton ja väistöliikkeestä huolimatta juna kolhaisee sen aivovaurion ja neliraajahalvauksen verran.
Tulipaloillakin saattaa saada aika ilkeää jälkeä aikaan itselleen. Siihen ei tarvita kuin yksi sankaria leikkivä naapuri.
Ranteiden avaaminen lienee melkoinen klassikko mitä tulee epäonnistuneisiin yrityksiin.
Edes itsensä ampuminen päähän ei välttämättä tuota toivottua lopputulosta. Maailma on täynnä itseään päähän ampuneita ja siitä kertomaan jääneitä ihmisiä. Varsin kuuluisa tapaus, jossa kahden itsemurhan tehneen nuoren perheet syyttivät Judas Priest yhtyettä poikiensa kuolemasta itseasiassa alkoi siitä, että toinen näistä pojista ei kuollutkaan heti, vaan kirjoitti sairaalassa ennen kuolemaansa musiikin olleen yksi innoittajista. Kaverit ampuivat itseään vaatimattomasti haulikolla päähän, joten edes haulikko lähietäisyydeltä ei ole varma keino. Kevyemmistä aseista nyt puhumattakaan.
Itse olen päätynyt siihen, että jonkinlainen myrkky (siis oikeasti kunnon myrkky, ei mitään buranayliannostusta) voisi olla hyvä keino päättää päivänsä. Niiden ollessa kuitenkin hankalasti saatavilla lienee järkevin, helpoin ja kivuttomin vaihtoehto hommata typpikaasua ja sopiva maski.
Täälläkin on mietitty itsemurhaa sen verran, että on esimerkiksi tutustuttu noihin vaihtoehtoisiin tapoihin. Toivon, että kaikilla soivat herätyskellot viimeistään siinä vaiheessa kun aletaan oikeasti laittaa tikkua ristiin teon suorittamiseksi. Mielellään toki jo paljon aikaisemmin. Silloin ehdottomasti soitto terveyskeskukseen tai vastaavaan, koska on hyvin todennäköistä, että kaikki palat siellä pääkopassa eivät ole kunnossa ja asiaa kannattaisi joka tapauksessa vielä miettä toiseen otteeseen.