Ketjussa
Pohjois-Koreasta ydinasevaltio aihetta on jo käsitelty monelta kantilta mutta muutama sana kuitenkin (voi olla vanhan kertausta).
Ensin on muistettava, että kuka maksaa hyökkäyssodan (tai sodan yleensäkään)? Se on varma ettei Suomi sijoita euroakaan sodankäyntikuluihin, jälleenrakennus ja rauhanturvaaminen ovatkin aivan eri asia. Sama pätee moniin muihinkin maihin eli halukkaita maksajia satoja/tuhansia miljardeja käsittävälle sodalle ei varmasti helpolla löydy eli käytännössä maksumiehiksi joutuisivat sotaa käyvät maat. Eikä tähänkään porukkaan ole tunkua, se on nähty niin Irakissa kuin myös Afganistanissa - etenkin Afganistanissa on huomattu se kuinka vaikeaa Yhdysvaltojen on saada lisää sotilaita liittolaisiltaan. Ja Korean tilanteessa sotilaita tarvittaisi satoja tuhansia - toki Etelä-Koreasta löytyy huomattava osa joukoista ja Yhdysvallatkin kykenee irrottamaan useamman divisioonan mutta ongelmia on edelleen. Itse en esim. usko, että Japani lähettäisi sotilaan sotilasta sotatoimiin Koreanniemimaalle, korkeintaan laivasto-osastoja valvomaan merialueita jottei Korea saa mahdollisesti meritse tukea ulkomailta. Eli sotatoimet voivat kariutua jo tässä vaiheessa kun ei löydy maksajia eikä sotilaita riittävästi. Maavoimia kuitenkin tarvitaan mikäli Pohjois-Koreassa halutaan vaihtaa valta. Ilmapommituksin voidaan tuhota ydinaselaitokset, sotilastukikohdat tms. mutta vallanvaihtoon tarvitaan sitä, että asevoimat ja erikoisjoukot sekä salainenpoliisi kääntyvät valtaapitäjiä vastaan - kansa ei siihen yksin pysty.
Mikäli sotaan päädytään (joukkoja saadaan riittävästi kasaan) niin on huomioitava se, että vastassa on vaihtelevasti aseistettu armeija, jonka rauhanajan vahvuus on noin miljoona miestä. Reservi käsittää sitten moninverroin miehiä/naisia - tarvittaessa liikkeelle saadaan jopa kuusi miljoonaa miestä (ikäluokat 17-49 v.) + naiset päälle. Aseistus tosiaankin on varsin vanhaa. Maavoimien kalustosta suurin osa on 60- ja 70-luvuilta, joskin reservistä löytyy paljon kalustoa jotka ovat 50-luvulta ja jopa vanhempaakin. Tässä suhteessa Yhdysvalloilla ja sen liittolaisilla olisi selkeä etu puolellaan. Ongelmia tulisikin lähinnä siinä, että tiestö Pohjois-Koreassa on varsin onnetonta, joten liittouman joukot eivät pääsisi hyödyntämään motorisoitujen yksiköiden liikkuvuutta parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi maa on vaikeakulkuista sekä linnoitettua (rajaseudulla ja strategisissa paikoissa on myös paljon miinoitteita). Eli pahimmassa tapauksessa hyökkäävät joukot joutuisivat todella kuluttavaan sodankäyntiin jos vihollisen motivaatio pysyy korkeana. Lisäksi on huomioitava se, että Pohjois-Korealla on huomattavan paljon erikoisjoukkoja jotka on koulutettu sissi- ja terrorisodankäyntiin:
Pohjois-Korean erikoisjoukkoja. Nämä joukot ovat epäilemättä hyvin motivoituneita ja voidaan olettaa niiden olevan myös vaarallinen vastustaja kenelle tahansa. Lisäksi ovat turvallisuuspoliisin yksiköt (joilla ei käytännössä taida sodan tullen olla kuin yksi vaihtoehto olemassa - taistella ja kuolla).
Kun Pohjois-Koreasta on kyse niin ei voida unohtaa raskasta tykistöä, jota on suunnattu hyvin paljon esim. Souliin. Samalla on pidettävä mielessä taktiset ohjukset, joista huomattava osa kantaa kaikkialle Etelä-Koreaan. Ohjuksien määrää ei taida kukaan tarkalleen tietää mutta olettaen niitä on satoja. Pidemmän kantaman ohjuksista ei sen sijaan ole vielä sen suurempaa vaaraa, niitä on joko niin vähän (keskimatkojen ohjukset) tai sitten niiden toimintavarmuus ei ole sitä luokkaa, että niiden voidaan katsoa muodostavan suurtakaan sotilaallista uhkaa - lähinnäkin P-K:n mannertenväliset ohjukset.
Ydinaseesta on huomioitava se, että vaikka P-K on tehnyt koeräjäytykset niin mitään takeita ei ole siitä, että heiltä löytyy vielä kapasiteettia kuljettaa pommi/taistelukärki kohteeseensa. Lentopommina sen kuljettaminen on käytännössä mahdotonta koska alueen ilmatilanhallinta on tulevassa sodassa täysin liittouman hallussa (eli ainoa mahdollisuus olisi yllättäen suoritettu ennakkoisku esim. Souliin). Vielä ei ole tietoa siitä, että P-K kykenisi rakentamaan ydinkärjen. Siinä vaiheessa jolloin P-K kykenee sijoittamaan ydinkärkiä ohjuksiinsa konventionaalisten ja kemiallisten kärkien oheen tilanne alkaa olla katastrofaalinen.
Ilma- ja merivoimien suhteen etu on selkeästi liittoumalla jos sotaan ryhdytään. Pohjois-Korean ilmavoimilla taitaa olla tätänykyän noin 20-40 kpl 90-luvulla valmistettua lentokonetta (MiG-29), joiden lentokunnosta ei kyllä ole laisinkaan takeita. Suurin osa kalustosta on sitten 70-luvulta ja jopa 60-luvulta, eikä näidenkään koneiden lentokunnosta ole varmuutta johtuen polttoaineen mahdollisesta vähyydestä sekä varaosatilanteesta. Sen ohella, että liittoumalla on ilmavoimien kalustossa selkeä etu on sillä selkeä etu myös koulutuksessa. Siinä missä pohjoiskorealainen lentäjä lentää selkeästi alle tunnin viikossa lentää eteläkorealainen lentäjä monin verroin tuon määrän. Jokainen voi päätellä mikä ero taistelutilanteessa on jos toinen, sen ohella, että lentää huomattavasti paremmalla kalustolla, on myös harjoitellut huomattavasti enemmän. Merivoimien suhteen etu on samanlainen. Siinä missä Pohjois-Korealla on aluksia paljon on suurin osa sen aluksista vanhanaikaisia ja varustettu puutteellisella teknologialla.
Sodan tullen suurin ongelma ovat minusta maavoimat (eivät välttämättä panssarijoukot ja motorisoidut yksiköt) sekä erikoisjoukot, joiden huomattava määrä voi aiheuttaa suuriakin ongelmia. Lisäksi ongelmia voi aiheuttaa mahdollinen kansan taistelutahto. Jos kansa tarttuu aseisiin ja tekee laajamittaista vastarintaa ongelmat voivat moninkertaistua ja sota entisestään pitkittyä. Rynnäkkökiväärejä ja kiväärejä sekä luoteja maassa kyllä piisaa.
Sodan jälkeen koittaakin sitten lisää ongelmia eli kuka maksaa jälleenrakentamisen? Infra, teollisuus, terveydenhuolto, koululaitos etc. Käytännössä suurin osa maasta on rakennettava uudelleen ja samalla elätettävä kenties vuosienkin ajan parikymmentä miljoonaa korealaista ennenkuin maatalous alkaa tuottaa satoa riittävästi. Harva tuskin uskaltaa veikata paljonko jälleenrakentaminen tulee maksamaan?
vlad.