The Mandrake Project -vinyyli ei vielä tänään saapunut ja viikonloppu vierähtää yövuorossa ja haluan mielellään ns. pyhittää ensikuuntelun, joten taitaa jäädä ensimmäinen kunnon läpipyöräytys maanantaille.
Blazen uutukaista voisin sen sijaan kommentoidakin!
Lyhyesti sanottuna Circle of Stone on vähintäänkin perusvarman perinteikäs hyvä metallialbumi. Edellinen albumi War Within Me oli ihan menevä kokonaisuus, vaikka tuntuikin vähän sellaiselta pakolliselta pöydänputsaukselta sen sci-fitrilogian jälkeen. Jos näitä Bayley/Appleton-yhteistyölevyjä laajemmin miettii, niin tuo edellinen toi mukaan tuota mainittua trilogiaa "sliipatumman" soundin ja kyllähän tuota autotunea käytettiin lauluraitojen kanssa huomattavan paljon. Tätä samaa on aika paljon myös tällä uutukaisella; olen miettinyt, että onkohan tällä ratkaisulla haluttu saada tuotannolle "ammattimaisempi" yleissoundi, sillä sinänsä ihan hyvältä kuulostaneessa William Black -trilogiassa oli kaikesta huolimatta aika kotikutoinen äänimaisema? Tiedä häntä. Blazen tuoreempiakin livevetoja jos kuuntelee, niin olisi nämä biisit narulle saatu varmaan täysin luomuillakin lauluilla, vaikka ottoja olisi sitten enemmän vaadittukin.
No, mainittujen tuotannollisten ratkaisujen osumatarkkuudesta lienee monta mielipidettä ja paljonhan niiden miellyttävyys on siitä kiinni, mikä omassa korvassa kivasti kutkuttlee tai vihloo.
Ite pelistä...
Circle of Stone kuulostaa kyllä kauttaaltaan miellyttävän itsevarmalta. War Within Me sisälsi pääosin ihan hyvää materiaalia, mutta muutamaa huippukohtaa lukuunottamatta se ei oikein koukuttanut ja jäänyt elämään muuten kuin sellaisella "no ihan hyvää heviä!" -tavalla. Circle of Stonesilla on mielestäni hieman enemmän sanottavaa paitsi yksittäisten biisien, myös albumikokonaisuuden osalta ja tässä mielessä kyseessä onkin miellyttävää jatkoa Blazen & Abslova-jengin yhteistyölle! Nurja puoli tällä kollaboraatiolla on ehkä se, että mitään järin uutta, erityisen kokeilevaa ja innovatiivista tuskin loihtivat, mutta eipä sitä aina tarvikaan! Ja kyllähän tältäkin levyltä ihan hyviä mausteita löytyy, eli missään nimessä ei ole kyse mistään pelkkien kasarihevipastissien tuuttaamisesta.
Esimerkiksi Ghost in the Bottlen riffi on todella kova, voisi hyvin olla vaikka jossain Sabatonin levyllä, päätösballadin duetto ja viulu kivoja mausteita ja onhan tuo Until We Meet Again ylipäätään ihan mukiinmenevä balladi; Blazehan on näitä tehtaillut jo jonkin verran ja tarpeeksi usein ovat onnistuneet hyvin! Levyn perinteiset "hevibängerit" Mind Reader, Tears in Rain, The Year Beyond This Year ja mukavan jämäkkä albumin nimikkobiisi oikeasti aika kovia!
Blazen levyt asettuu mielestäni miehen uskomattoman kovan työmoraalin ja sympaattisuuden takia aika hauskaan lokeroon, jossa ne saavat Blazen silkkaa tsemppauksenhalua herättävän persoonan takia ehkä näennäisesti liiankin helposti "aliarvostetuinta koskaan!!!" -tason kehuja, mutta sitten taas... Kotikutoisista jutuista ja levy toisensa jälkeen toistuvista "STAND UP AND FIGHT!" -lyriikoista huolimatta Blaze on kiistatta ihan tekijämies, mitä laulujen kirjoitteluun tulee ja on sen verran monen eri kitaristin kanssa noita niin Maiden- kuin sooloajoillaan tehtaillut, että ei voi pelkästään osaavan aisaparin ansioksi näitä onnistumisia laittaa. Jos joku ison levy-yhtiön esille puskema nuori rock- tai metallipoppoo iskisi valtavirtaistettuna sovituksena ja tuotantona vaikkapa jonkun noista edellä mainituista biisestä pihalle, niin kyllähän ne jossain Radio Rockilla helposti soisi. Mutta tietysti tämän saman argumentin voisi esittää lähes mistä tahansa kovasta, mutta markkinoiden osalta nichempään lokeroon jäävästä albumista/artistista.
Vaikea sanoa, miten tämä omassa Blaze-rankingissa tarkalleen asettuu, mutta oikein väkevä ja edellistä albumia hieman vahvempi ja vivahteikkaampi kokonaisuus, josta huokuu varmuus ja luotto siihen kuuluisaan omaan tekemiseen.