Kun katsotaan kautta kokonaisuudessa niin eihän tälläiseen suoritukseen olisi kukaan uskonut.
Treenipelit näytti aivan hirveältä koomailulta ja ei oikein kukaan pysynyt tolpillaan ja vauhissa mukana, mutta sille selvisi syy ennen runkosarjan alkua. Tuomaisen mukaan ottivat tietoisen riskin treenaamalla niin kovaa, ettei pelaajissa vain ollut mehuja harjoituskaudella ja tekivät kuntopohjaa kevättä ajatellen.
Runkosarja kun alkoi niin se olikin yhtä tykitystä loppuun asti ja saatiin nauttia viihdyttävästä kiekosta, sekä sellaisista suorituksista mitä ei olla ennen nähty.
Persson, Berardinelli ja Alger kolmikko onnistui täydellisesti ja tälläistä ulkkariketjua ei tulla varmaan hetkeen mestiksessä näkemään. Lähtökohdat oli samanlaiset kuin monella täällä epäonnistuneella ulkomaalaisella pelaajalla, mutta toisin kävi ja kaikki meni yli odotusten. Pudotuspeleissä koko trio laittoi Mestiksen piste-ennätykset uusiksi.
Mestis kausiennätykset pudotuspeleissä - Pistepörssi
Juuso Arola pisti silmään jo edellisellä kaudella ja olin varma, että pelaa lopullisen läpimurto kautensa. Niinhän siinä kävi ja vielä pudotuspeleissä puolustajien pistepörssin ennätys uusiksi.
Oskari Mikkonen otti tällä kaudella ison askeleen eteenpäin ollessaan Puhakan kanssa oman puolustuspään kulmakiviä. Valtteri Kakkonen oli myös varsinkin alivoimalla todella hyvä ja on suorastaan ihme, että pelasi kaikki pleijari pelit tuolla pelityylillä ja loukkaantumisen kanssa.
Kauteen lähdettiin epävarmoissa tunnelmissa, kun Tappara nappasi Eetu Randelinin ja antoi vaihdossa lähinnä junnu pelejä pelanneen Paavo Kohosen. Eipä tämäkään olisi voinut paremmin mennä vaan Kohonen pelasi aivan unelma kauden ja vielä tuo finaalin seiskapeli yli kuukauden pelaamattomuuden jälkeen oli kuin käsikirjoitettua.
Oskari Parviaisen tarina oli myös hienoa katsottavaa. Kiekko-Espoon hylkiö maalivahti, joka käytännössä pelasti IPK:n pudotuspelit Kohosen loukkaannuttua. Sattui sinne toki muutama ohipeli, mutta tiukoissa tilanteissa oli mies paikallaan.
Marko Tuomainen pääsi hyvistä asetelmista kokoamaan joukkuetta toimiessaan apuvalmentajana edellisenä kautena ja saikin kaiken potenttiaalin revittyä pelaajista irti.
Veke otti isoja riskejä fysiikkavalmentaja Ruotsalaisen kanssa ennen runkosarjaa ja pudotuspelejä, mutta ne kantoi hedelmää.
Pelitapa oli myös varsin viihdyttävää ja hyökkäysvoittoista.
Erikoistilanteissa oltiin läpi kauden vahvoja, joilla onnistuttiin monesti tiukat pelit kääntämään voitoiksi.
Runkosarja pelattiin ilman suurempia loukkaantumis sumia, mutta pudotuspeleissä pelasi useampi pelaaja loukkaantumisen kanssa ja muutamalta loppui pelit kesken.
Olisikin mielenkiintoista näin kauden jälkeen tietää millaisten vammojen kanssa pelaajat joutuu pudotuspeleissä pelaamaan. Esim. aikaisemmin mainittu Kakkonen näytti jo Roki sarjassa niin kärsivältä, että jos jollekkin voisi soturi palkinnon myöntää niin hänelle.
Kaiken kaikkiaan tällä kaudella lyötiin sellainen suoritus mikä tuntuu tällä hetkellä vaikealta toistaa, kun kaikki onnistui niin nappiin kuin vain voi, mutta ehkä tämä vaan nostaa seuran vaatimustasoa entisestään ja nyt tiedetään mitä se mestaruuden voittaminen vaatii jatkossa.