Inttiin lähdössä?

[A Siente]

Tuli muuten sellainen asia vielä mieleen, että mitäs ruokaa/herkkua jengi piti taisteluvyössä leireillä?

Ihan hirveän paljoa ekstraahan tuonne ei pysty tunkemaan, tila on rajallinen. Toki reppuun pystyi pakkaamaan enemmän, mutta ruokailuhetkien koittaessa reppu saattoi olla jonkun rekan/pasin lavalla kaukana kenttäkeittiöstä.

Dumppitaskussa (se tasku, joka on tarkoitettu tyhjille lippaille) oli yleensä karkkipussi tai ruokailusta säästetyt näkkärit/ruisleivät ja levitteet. Niitä oli leireillä mukava napostella. Etenkin kun se dumppitasku oli tossa kyljen kohdalla, niin pystyi samalla naposteleman kun ihmetteli poterossa maailman menoa. Kannattaa muutenkin leireillä säästää ne leivät ruokailuiden väliin, jotta ei nälkä pääse yllättämään. Joskus oli sipsipussikin siel taskussa. Loppusodassa taisteluliiviin taskuihin olikin sit tungettu lihiksia ja makkaraa.

 

[Janippa]

Tuli muuten sellainen asia vielä mieleen, että mitäs ruokaa/herkkua jengi piti taisteluvyössä leireillä?

Ihan hirveän paljoa ekstraahan tuonne ei pysty tunkemaan, tila on rajallinen. Toki reppuun pystyi pakkaamaan enemmän, mutta ruokailuhetkien koittaessa reppu saattoi olla jonkun rekan/pasin lavalla kaukana kenttäkeittiöstä.

Suurimmalla osalla oli mun muistikuvien mukaan pari suklaapatukkaa ja tai muuta herkkua siinä kenttälapion vieressä, mutta itse panostin mausteisiin, eli oli vähän pippuria sun muuta, joskus muistaakseni myös joku sinappituubi..

Minun mielestäni intin ruoka oli oikeasti ihan kelvollista, tosin voi johtua siitäkin, että yleensä nälkä leireillä oli valtava. Pientä mausteisuutta silti välillä kaipasin ja muistan, että kovin olivat purkkini suosittuja myös muun ryhmäni keskuudessa ;)

Aika pitkälti omat "eväät" AUKin leireillä ja sitä aiemmilla koostuivat beef jerkystä ja proteiinipatukoista. Noita oli helppo jemmailla esim mainitsemaasi taisteluvyöhön lapion luokse, tai jos käytössä sirpaleliivit, niin sen etutaskussa pystyi beef jerkyt pitämään. Repussa tai sipulisäkissä sitten tonnikalaa ja lisää patukoita, joista sai täydennettyä sirpan tai tetsarin taskuja. Toki jos kyseessä oli leppoisampi leiri, esim ampumaleiri, oli repussa ruisleipää, makkaraa ja jotain limppariakin aika useesti mukana. AUKin jälkeisillä leirellä kun ei itse enää tarvinnut miettiä pahemmin mitä pakkaa mukaan, oli repussa karkeista lähtien aivan kaikkea mitä mieleen juolahti.

Toki kannatan ruisleivän ja makkaran mukanapitämistä, kamiinan päälle jekkulangasta "grilliritilä" ja sen päällä paistelee Ruispaloja, sekä makkaraa. Toki jos joltain se sinappi vielä löytyi repusta, niin maku oli aina vaan parempi. Enkä suosittele käyttämään siinä juustomakkaroita, ne juustot jos sieltä sattuu valumaan, ni voi tulla jossain vaiheessa vielä siivoushommia.

Grilliritilän teki helposti, kun pyöritteli RK:n männän ohjaimen aukoista ensin jekkulangan sisään, minkä jälkeen sen vaan kieritteli tiukalle putken ympärille. Sen jälkeen vaan otti langan pois putken ympäriltä ja taivutteli sen kamiinan päälle.

 

[Knox]

Ja jos täällä nyt on porukkaa jotka toimivat uusina ryhmänjohtajina, niin muistakaa että johtaminen EI ole huutamista ja vittumaisuutta. Ainakin me huomattiin melko nopeasti ne kusipäät, joiden ainoa tapa johtaa oli vedota kulmarautoihin. Ja näillä alikeilla/kokelailla oli huomattavasti hankalampaa saada porukka motivoitumaan yhtään mihinkään. Sen sijaan ne RJ:t, jotka olivat jämäkkiä mutta reiluja johtajia, saivat hommat tapahtumaan aivan eri tavalla. Vittumainen saa olla jos on aihetta, mutta turha vittumaisuus ampuu itseään jalkaan pitkässä juoksussa.

Omassa saapumiserässäni oli jantteri, joka oli jo alokkaana täysin mulkku. Miehen tie kävi lopulta Haminaan, ja toimiessaan kokelaana, oli heittämällä kasarmin vihatuin mies. Yritti tulla nakittamaan meitä vanhempaa miehistöäkin turhaakin turhempiin hommiin, vaikka meillä oli hiljainen diili, että saman saapumiserän jätkiä ei komennella, oli kaulassa mitä tahansa rautaa. Kävi mm. kantelemassa minusta luutnantille, kun en suostunut siivoamaan käytävää hänen käskystään. Kaverilla oli melko yksinäistä suorittaa inttiä.

 

[Hereworth]

Tuli muuten sellainen asia vielä mieleen, että mitäs ruokaa/herkkua jengi piti taisteluvyössä leireillä?

Itse tungin taisteluvyöhön leirille sellaisen isomman puoleisen paketin meetwurstia, joka runsain suolainsa ansioista ei korkeammissakaan lämpötiloissa leirin aikana ehdi pilaantua. Nyt kun helteet näyttäisivät jatkuvan, voin suositella tuota jo kehon suolatasojen ylläpitämiseksi. Tämän lisäksi maustetut tonnikalapurkit, pähkinät ja pakollinen motivaatiosuklaa kulkivat mukana, vaikka näin laivatossa palvelleena leirit omalta osaltani melko vähiin lopulta jäivät.

Onnea ja menestystä kaikille II/14 taistelijoille, palvelus tulee olemaan juuri niin antoisaa tai perseestä kuin miten sen itse otatte! Jos ei muuta, niin hyviä ystäviä intistä ainakin jää käteen. Meille on laivaporukan kanssa jo muodostunut perinteeksi jokakesäinen veneily- ja mökkeilyreissu, ja muutenkin pidetään yhä tiiviisti yhteyttä ja kokoonnutaan vaikka kotiutumisesta onkin jo 3 vuotta aikaa.

Ja muistakaa, 347 kunnes toisin todistetaan!

 

[MustatKortit]

...maustetut tonnikalapurkit...

Juu, ihan hyvä eväs, mutta kannattaa muistaa, etteivät kaikki katso hyvällä, jos tuollaisen teltan sisällä meni avaamaan.. puhumattakaan siitä, että jätti jo avatun ja syödyn purkin johonkin sisätiloihin.

"Mansikka" kaminaan ja tuohon päälle lämpimän tonnikalaliemen döfis, saattoi tulla vähän sanomista muulta ryhmältä ;)

 

[Pausima]

Tuli muuten sellainen asia vielä mieleen, että mitäs ruokaa/herkkua jengi piti taisteluvyössä leireillä?

En taisteluvyössä pitänyt hirveästi mitään spesiaalia, mutta meillä porukka aina naureskeli kun mulle kasvoi ennen leirejä aina tissit, eli maastopuvun rintataskut täyteen alppeneita joita sitten sai naposteltua aina kun kerkis. Sitten reisitaskuista löytyi ediä tai pepsiä vähän riippuen leiristä. Ja olihan mulla yleensä ässämix pussi lämärilaukussa. Meillä spadet eivät kovin usein onnistuneet loihtimaan syömäkelpoista ruokaa leireillä. Makaroonimetwurstioliivisetti oli tästä piristävä poikkeus.

 

[KuumaaKamaa]

Täällä sitä jonotellaan varusteita saatavaksi. Yksikkö on 2KT eli juuri se jonka laitoin toivelistallekkin. Harmi vain, että itse olen yksin täällä ja kaverini pääsivät samaan yksikköön, tosin eri tupaan. Alikessu vaikuttaa todella tiukkapipolta, joten kovat ajat ovat edessä päin. Saa nähdä kuinka alokas KuumaaKamaa selviää. Ensinmäiset lomat tuntuvat loistavan vasta ikuisuuden päässä.

 

[MustatKortit]

...Alikessu vaikuttaa todella tiukkapipolta, joten kovat ajat ovat edessä päin...

No, ans kattoo nyt rauhassa.

Alikessut ovat ensialkuun tiukkoja ja minun mielestäni tämä on ihan hyvä juttu, opetetaan vähän talon tavoille.

Suurin osa alikessuista on kuitenkin reiluja tyyppejä ja hyvä alikessuhan opettaa sitten alaisilleen kaikki hyvä kikat ja niksit, leirielämää sun muuta ajatellen.

 

[Salming]

Tuli muuten sellainen asia vielä mieleen, että mitäs ruokaa/herkkua jengi piti taisteluvyössä leireillä?

Kotiuduin jouluksi kotiin, joten suht tuoreessa muistikuvassa on vielä se, mitä kaikkea herkkua itse otin mukaan leireille. Dumppitaskussa oli usein pari suklaapatukkaa ja pieni ässämixpussi. Lipastaskuissa pidin oikeaoppisesti lippaita, vaikka jotkut pitivätkin esim. toista taskua tyhjänä ja kätkivät sinnekin eväitään. Ruokailuista en juurikaan säästänyt mitään syötävää esim. leipiä, vaan söin kaiken kerralla aterian yhteydessä. Toki joskus joku mustikkakeitto oli hyvä säästää myöhempään. Repussa mulla oli sitten yksi 1,5 litran pepsipullo per leiri. Yllättävän usein tuo jäi kokonaan juomatta, kun iltaisin oli vaan aikaa tutkia/motivaatiota penkoa isoa reppua. Lisäksi joskus oli korvapuusteja tai keksejä mukana. Suurin panostus oli tosiaan suklaapatukoihin. Kasarmilla ollessa sotkusta tarttui mukaan eniten pumadamunkkeja eli suomeksi berliininmunkkeja. 70snt kappale, joten joka ilta noita tuli ostettua melkeinpä se kolme kerralla. Tästä sainkin kuulla palautetta aika usein tupakavereilta, että taasko se osti pumadia, heh.

Tonnikala taitaa tätä nykyä olla suosituin eväs leireille, mutta meikäläinen ei koskaan ole pitänyt tuosta mössöstä, joten sain ravintoni pakkiruoasta ja omista herkuista. Loppuvaiheessa meidän kymmenen hengen joukkueesta/ryhmästä meitsin lisäksi vain 2-3 tyyppiä per aamu jaksoi kaivaa pakin esiin aamupuuroa varten. Tuosta muodostui itselle tapa, jolla sai hyvät energiat aamupäivää varten.

 

[Halifaxin Hirvi]

Täällä sitä jonotellaan varusteita saatavaksi. Yksikkö on 2KT eli juuri se jonka laitoin toivelistallekkin. Harmi vain, että itse olen yksin täällä ja kaverini pääsivät samaan yksikköön, tosin eri tupaan. Alikessu vaikuttaa todella tiukkapipolta, joten kovat ajat ovat edessä päin. Saa nähdä kuinka alokas KuumaaKamaa selviää. Ensinmäiset lomat tuntuvat loistavan vasta ikuisuuden päässä.

Haha, kuka niistä? Samassa yksikössä ollaan.

T.Mustasilmäinen lääkintämies

 

[KuumaaKamaa]

Haha, kuka niistä? Samassa yksikössä ollaan.

T.Mustasilmäinen lääkintämies

Katos sattumaa, pitääkin moikata jos tulet vastaan ;). Nyt kun tarkemmin mietin niin törmäsinkin sinuun tuossa pääsisäänkäynnin yhteydessä!

Nukkumaan päästiin noin klo 23 aikoihin, mutta kyllä jumalauta sanon että tota tavaraa tuli ja niin saatanasti. Kaappini on aivan sekaisin ja etenkin nuo minireput sun muut ovat aivan järjettömän sekaisin, kun ei niille ole annettu kaappiin mitään järkevää sijoituspaikkaa. Voiko esim. lomareppuun laittaa niitä reppuja tieltä lojumasta?

Päivä ei mielestäni ollut raskas, tosin sitäkin pitkäveteisempi. Tupa vaikuttaa todella rennolta ja tuo alikessukin tuntuu olevan todella leppoisalla meiningillä liikenteessä sittenkin, ainakin vielä. Tähän meininkiin kyllä kestää totuttautuminen todella pitkään, etenkin juuri kaapin laitossa sekä pinkan teossa voi tulla ongelmia kun vaatimustaso kasvaa huomattavasti!

Unta pitäisi vain saada, kun aamulla on herätys mukavasti klo 5.30.

 

[Hawk #22]

Nukkumaan päästiin noin klo 23 aikoihin, mutta kyllä jumalauta sanon että tota tavaraa tuli ja niin saatanasti. Kaappini on aivan sekaisin ja etenkin nuo minireput sun muut ovat aivan järjettömän sekaisin, kun ei niille ole annettu kaappiin mitään järkevää sijoituspaikkaa. Voiko esim. lomareppuun laittaa niitä reppuja tieltä lojumasta?

Jos yksiköstä löytyy lukollisia kuivauskaappeja (Pirkkalassa ainakin oli WC-tiloissa), niin käy äkkiä varaamassa itsellesi yksi. Sinne voi sitten viskoa kaikki isoimmat tavarat (valmiiksi pakattu tetsari, talvisaappaat jne.) ja kaapin siistinä pitäminen helpottuu huomattavasti.

PS. Kaappijärjestys on ohjeistuksessa muuten ihan järkyttävän huono, joten suosittelen sopimaan tuvan kanssa jonkun helpomman järjestyksen, jota kaikki sitten noudattavat.

 

[Numero13]

Katos sattumaa, pitääkin moikata jos tulet vastaan ;). Nyt kun tarkemmin mietin niin törmäsinkin sinuun tuossa pääsisäänkäynnin yhteydessä!

Nukkumaan päästiin noin klo 23 aikoihin, mutta kyllä jumalauta sanon että tota tavaraa tuli ja niin saatanasti. Kaappini on aivan sekaisin ja etenkin nuo minireput sun muut ovat aivan järjettömän sekaisin, kun ei niille ole annettu kaappiin mitään järkevää sijoituspaikkaa. Voiko esim. lomareppuun laittaa niitä reppuja tieltä lojumasta?

Päivä ei mielestäni ollut raskas, tosin sitäkin pitkäveteisempi. Tupa vaikuttaa todella rennolta ja tuo alikessukin tuntuu olevan todella leppoisalla meiningillä liikenteessä sittenkin, ainakin vielä. Tähän meininkiin kyllä kestää totuttautuminen todella pitkään, etenkin juuri kaapin laitossa sekä pinkan teossa voi tulla ongelmia kun vaatimustaso kasvaa huomattavasti!

Unta pitäisi vain saada, kun aamulla on herätys mukavasti klo 5.30.

Huhhuh, kylmiä väreitä tulee vieläkin kun näitä tekstejä lukee, olihan tuo alku ihan järkyttävää aikaa. Siitä kun pääsee rutiineihin kiinni niin alkaa hommat luistamaan ja punkkakin suoristuu alta aikayksikön.
Ainoa homma mikä itsellä tökki oikeastaan koko puolen vuoden aikana, oli juurikin tuo kaappi. Ihan sekaisin ja ainakun sieltä jotain tarvitsi niin hirveä etsiminen ja paine, että missä helvetissä sekin kompassi on. Siltikin taisin puolen vuoden aikana ainoastaan tuon yhden ainoan kompassin hävittää :)

Tsemiä KuumaaKamaa ja toki muillekkin alokkaille!

ps. Kuulin huhua ettei 2/14 kotiudu koskaan..

 

[Dee Snider]

Omassa saapumiserässäni oli jantteri, joka oli jo alokkaana täysin mulkku. Miehen tie kävi lopulta Haminaan, ja toimiessaan kokelaana, oli heittämällä kasarmin vihatuin mies. Yritti tulla nakittamaan meitä vanhempaa miehistöäkin turhaakin turhempiin hommiin, vaikka meillä oli hiljainen diili, että saman saapumiserän jätkiä ei komennella, oli kaulassa mitä tahansa rautaa. Kävi mm. kantelemassa minusta luutnantille, kun en suostunut siivoamaan käytävää hänen käskystään. Kaverilla oli melko yksinäistä suorittaa inttiä.

Eikös se ole yleinen armeijan kirjoittamaton sääntö, että saman saapumiserän gonat jätetään rauhaan? Mutta tuollaisia kuvaamiasi mulkkuja toki löytyy aina. Omista kokemuksista muistuu eräs vitun neitispolle, joka teki minusta ilmoituksen, kun en tervehtinyt oikein portilla, kun lähdin iltalomille. Väitti, että olisin näyttänyt vielä keskaria. No, onneksi oli myös kavereita spollissa ja serkku kesäkessuna, niin ilmoitus löysi itsensä mappi ööstä.

 

[Murkula]

En tiedä nykyintistä juuri mitään, mutta kuuma vinkki nyt koulutukseen lähteneille, ketkä haluatte armeijasta pientä iloakin.
Itse ilmoitin ensimmäisistä haastatteluista saakka haluavani asesepän koulutuksen ja kuinka ollakaan koko saapumiserän kahdesta tykistön asesepästä minä olin toinen. Helvetin mukavaa hommaa sanoisin, omat kouluttajat ja omat aikataulut. Opinkin paljon tykistön laitteista ja aseiden toiminnasta.
Leirejä oli enemmän ja mm. Rova kesti viikon kauemmin kuin muilla. Silti noillakin leireillä saatiin pitkälti olla omissa oloissamme, 2 tvälliä, 2 aseseppää ja meidän 3 alikessua + yksi luti ja yksi yliluti.. Eräänlainen ydinryhmä, missä ei todellakaan tarvinnut pokkuroida suotta vaan normaali asiallinen käyttäytyminen kelpasi.

Opintoviikkoja AMK:ssa sain tällä koulutuksella hyväksiluettua.

Suosittelen niille kellä tekniikkaan tai aseisiin kiinnostus riittää.

 

[MustatKortit]

...Helvetin mukavaa hommaa sanoisin, omat kouluttajat ja omat aikataulut. Opinkin paljon tykistön laitteista ja aseiden toiminnasta.
Leirejä oli enemmän ja mm. Rova kesti viikon kauemmin kuin muilla. Silti noillakin leireillä saatiin pitkälti olla omissa oloissamme, 2 tvälliä, 2 aseseppää ja meidän 3 alikessua + yksi luti ja yksi yliluti.. Eräänlainen ydinryhmä, missä ei todellakaan tarvinnut pokkuroida suotta vaan normaali asiallinen käyttäytyminen kelpasi..

Niin, tuo on kuitenkin aika riippuvaista siitä, että millaisesta olemisesta ja ajanvietosta itse kukin tykkää.

Mä esimerkiksi tykkäsin olla isommassa porukassa. Vaikka toki oma ryhmä oli se "ydinporukka", niin mukavaahan se oli vaikka öisen vartiovuoron aikana käväistä moikkaamassa muunkin joukkueen teltoilla, että miten siellä jaksellaan.

 

[Knox]

Eikös se ole yleinen armeijan kirjoittamaton sääntö, että saman saapumiserän gonat jätetään rauhaan? Mutta tuollaisia kuvaamiasi mulkkuja toki löytyy aina. Omista kokemuksista muistuu eräs vitun neitispolle, joka teki minusta ilmoituksen, kun en tervehtinyt oikein portilla, kun lähdin iltalomille. Väitti, että olisin näyttänyt vielä keskaria. No, onneksi oli myös kavereita spollissa ja serkku kesäkessuna, niin ilmoitus löysi itsensä mappi ööstä.

Joo, saattaa hyvinkin olla. En tosiaan muista että sovittiinko asiasta erikseen vai menikö se ihan itsestään noin, mutta tämä yksi idiootti sitä ei halunnut noudattaa. Mahtoi olla mukavaa intissä, kun 99% saman saapumiserän jätkistä vittuilee jatkuvasti. Vaan kaverilla olikin halu jäädä inttiin töihin, että eiköhän tuo löytänyt oikean paikkansa sieltä.

Heh, olinkin jo unohtanut spollet ja näiden pätemiset portilla. Varsinkin morttina jännitti aina, että pääseekö kerralla sisään, vai pitääkö mennä jonon perälle kun keksivät hatusta jonkun härövarustuksen. Melkoisia aikoja.

 

[kake619]

Joo, saattaa hyvinkin olla. En tosiaan muista että sovittiinko asiasta erikseen vai menikö se ihan itsestään noin, mutta tämä yksi idiootti sitä ei halunnut noudattaa. Mahtoi olla mukavaa intissä, kun 99% saman saapumiserän jätkistä vittuilee jatkuvasti. Vaan kaverilla olikin halu jäädä inttiin töihin, että eiköhän tuo löytänyt oikean paikkansa sieltä.

Näitäkin tapauksia mahtuu joka yksikköön lähes jokaisessa saapumiserässä. Meillähän tämä persereikä oli Haminassa. RUK lopuillaan, kyseinen henkilö (joka oli siis samaa saapumiserää ja vieläpä arvoltaankin Upseerioppilas kuten kaikki muutkin) yksikönpäivystäjänä ja muu yksikkö skappareiden kanssa upseerikerholla ihmettelemässä kyseistä paikkaa. Palasimme yksikköön joskus kymmenen korvilla (tästäkin oli päivystäjää ennaakkoon kantahenkilökunnan toimesta infottu, että tuolla voi mennä pidempääkin), niin eikös tämä munapää ollut räjäyttänyt ison osan punkista "kun ette olleet paikalla iltavahvuuslaskennan aikaan ja pinkat ei olleet tehtyinä". Kaukana ei olleet päähänlyönti kilpailut tuona iltana. Santikseenhan tuokin reppana taisi lopulta päätyä ja ainakaan huhupuheiden mukaan ei sielläkään mikään kovin pidetty henkilö ollut.

 

[MustatKortit]

Eikös se ole yleinen armeijan kirjoittamaton sääntö, että saman saapumiserän gonat jätetään rauhaan? Mutta tuollaisia kuvaamiasi mulkkuja toki löytyy aina...

Joo, saattaa hyvinkin olla...

...RUK lopuillaan, kyseinen henkilö (joka oli siis samaa saapumiserää ja vieläpä arvoltaankin Upseerioppilas kuten kaikki muutkin) yksikönpäivystäjänä ja muu yksikkö skappareiden kanssa upseerikerholla ihmettelemässä kyseistä paikkaa...

Tämän kirjoittamattoman ja sinällään oikein mainion säännön takia voi joutua myös ikävään välikäteen. Ollessani AUK-ykkösen aikana eräänä yönä päivystäjänä, kävi osa porukasta rankemman puoleisesti naisissa ja läträsi viinan kanssa AUK:n tiloissa keskellä yötä.

Oli aika perseestä tuo yö, muistan kun järjestyspäällikkö tuli käymään joskus puoli kahden aikaan ja pelkäsin hänen huomaavan juhlat ja naispuoliset alik.oppilaat, jotka olivat miesten puolella samaten.

Mitä tuossa nyt sitten olisi voinut tehdä? Pyysin kyllä porukkaa olemaan hiljempaa, mutta voi helvetti jos olisi jäänyt itse kiinni jostain vartiorikkomuksesta ja asian ilmoittamatta jättämisestä ja saanut pekkaa...

 

[Tähtipakki]

Nukkumaan päästiin noin klo 23 aikoihin, mutta kyllä jumalauta sanon että tota tavaraa tuli ja niin saatanasti. Kaappini on aivan sekaisin ja etenkin nuo minireput sun muut ovat aivan järjettömän sekaisin, kun ei niille ole annettu kaappiin mitään järkevää sijoituspaikkaa. Voiko esim. lomareppuun laittaa niitä reppuja tieltä lojumasta?

Päivä ei mielestäni ollut raskas, tosin sitäkin pitkäveteisempi. Tupa vaikuttaa todella rennolta ja tuo alikessukin tuntuu olevan todella leppoisalla meiningillä liikenteessä sittenkin, ainakin vielä. Tähän meininkiin kyllä kestää totuttautuminen todella pitkään, etenkin juuri kaapin laitossa sekä pinkan teossa voi tulla ongelmia kun vaatimustaso kasvaa huomattavasti!

Unta pitäisi vain saada, kun aamulla on herätys mukavasti klo 5.30.

Kuten Hawk #22 kirjoitti, kannattaa sopia tuvan kesken joku fiksumpi järjestys kaapin suhteen (siis tarkastuksia varten). Meillä aikanaan kaikki teki villapaidasta sellaisen järkyttävän ison rullan laittamalla muutaman poolopaidan tai vastaavan sinne sisälle. Tämän rullan päälle baretti ja se isoin hyllykolo oli käytettynä. Silloin sinne taakse pystyi survomaan mitä halusi.

Tuosta vaatimustason noususta en stressaisi hirveästi. Tai ainakaan meillä ei kyllä hirveästi pinkoista välitetty, kunhan se oli tehty. Kaappia syynättiin joillain kerroilla vähän tarkemmin, mutta senkin tekemiseen oppi aika nopeasti. Lisäksi pyrin pitämään tuon mainitsemani villapaita-pooloyhdistelmän aina kasassa, jos tarvetta ei kummallekaan vaatteelle ollut.
Muutenkin kannattaa pitää jonkinlainen järjestys siinä kaapissa, kun se helpottaa sitten kiireessä niiden hanskojen, kompassin tai muun etsintää. Ainakin meillä oli muutama sellainen yksilö, jotka etsivät aina viimeminuuteille asti varusteita ja näiden takia sitten viivästyi moni touhu.

 

[Tim Callahan]

Aikamoisia herkkuperseitä täällä, kun leireille on pitänyt työntää mukaan sata kiloa karkkia ja muuta paskaa. Kyllä niillä annoksilla siellä pärjää ja jää vitusti ylikin mitä spadet vääntävät, viikon pärjää kyllä ilman karkin mussutustakin. Makkarat ym. saa vielä suoraan vielä muoniksesta mukaan, joten eipä niistä tarvi välittää. Ikinä en leireillä nälkää kokenut.

Loppusodan päivärytmikin oli yleensä;

- kipinämies (valvoja/ei pidetty kipinää) haki aamupalan korissa suoraan telttaan, josta pystyi aamupalailemaan silloin kuin huvitti
- vähän ennen lounasta alettiin heräilemään ja lähdettiin syömään
- sen jälkeen otettiin ruokatirsat
- pari tuntia yleistä perseilyä, jonka jälkeen päivällinen
- löhöilyä teltassa, jonka jälkeen peseytymään järveen
- iltapala mukaan telttaan
- nukkumaan

Intissä yleensä on niin väsynyt, että tuo nukkumismäärä ei ole edes ongelma. Kyllä silti jaksaa nukkua. Toki välillä tuon ohjelman rikkoi, joku sissihyökkäys vihollista päin, mutta nekin hoidettiin parin äijän ryhmissä. Kerran jouduin jopa päivystämään komentopaikalla.

Tärkeintä on ottaa leireille tupakkaa mukaan aivan helvetisti, koska jos sitä polttaa niin sitä menee niin perkeleesti, koska muutakaan tekemistä ei ole. Ja vaikkei polttaisi, niin joko alkaa polttamaan tai sitten se on ehdottomasti paras kauppavaluutta. Tupakka-askin myymällä jollekin, jolta on loppu on mittaamaton arvo.

Pinkasta ja kaapeista ei kannata stressata. Jos ei onnistu niin ei onnistu. Kyllä ne itseensä kyllästyneet alikessut katsoo sormien läpi. Loppupuolella sitä pinkkaakaan ei tarvitse enää tehdä, kun on jo niin tuttuja naamoja. Kaapissahan ne tetsarin pikkulaukut pitää olla rivissä alahyllyssä siten, että muuta alahyllyä ei nää. Lomareppu taisi olla ylähyllyssä siten, ettei sen taakse nää. Hyvää onnea, vaan taideteoksen teossa.

 

[Tähtipakki]

Aikamoisia herkkuperseitä täällä, kun leireille on pitänyt työntää mukaan sata kiloa karkkia ja muuta paskaa. Kyllä niillä annoksilla siellä pärjää ja jää vitusti ylikin mitä spadet vääntävät, viikon pärjää kyllä ilman karkin mussutustakin. Makkarat ym. saa vielä suoraan vielä muoniksesta mukaan, joten eipä niistä tarvi välittää. Ikinä en leireillä nälkää kokenut.

Loppusodan päivärytmikin oli yleensä;
(..)

Kai nyt kuitenkin ymmärrät, ettei kaikilla mene samalla tavalla? Itse varastoin jotain syömistä monesti leireille mukaan, koska spadet olivat sellaisia tunareita, että monesti jäi joko ruoat saamatta tai taso oli sitä luokkaa, että söi mielummin käpyjäkin (tämä siis koko ryhmän, ei pelkästään oma mielipiteeni). Sitten kun ruoka tuli ja oli jees, niin ei keretä syömään liian kiireisen ohjelman takia. Niillä hetkillä se taskuun hätävarana laitettu Alpen- tai Fazer-patukka tuntui elämän parhaalta teolta.

Monesti oli lisäksi joku pieni Ässämix-pussi rintataskussa. Se ei ollut siellä tiellä ja kun oli aikaa, niin yhdellä karkillakin sai edes pientä voimaa tarpoa jossain kaatosateessa.

 

[KiVi]

En koskaan rahdannut omia eväitä maastoharjoituksiin. Spadejen tekemä ruoka oli suorastaan erinomaisen hyvää verrattuna sissimuonapakkauksiin.

Mitä käskemiseen tulee, minä olin ainakin niin nyhverö inttiaikaan, että ainoa tapa pitää homma näpissä oli se, että annetuissa käskyissä oli järkeä. Luulen, että minusta paistoi läpi se, etten ole ensimmäisenä työntämässä jätkiä jokaiseen nakkiin tai hyökkäämässä keihäänkärkenä. Intissä tietyt asiat vaan on tehtävä, ja ne tehdään tehokkaimmin siten, että yksi henkilö käskee, miten ne tehdään. Meillä oli hiljainen sopimus, että minä en käske paskaa ja vastavuoroisesti minun käskyjäni totellaan.

Parhaimpana johtajasuorituksenani pidän näin jälkeen päin sitä, kun palasimme E-kauden maastoharjoituksesta ja komppanian varusteet piti purkaa ja huoltaa. Kaikki olivat vitun väsyneitä vänisijöitä, eikä mitään tapahtunut. Hyppäsin itse ensimmäisen tekan lavalle ja aloin viskoa telttoja alas. Kyllä ne jääkärit perästä tulivat.

 

[Janippa]

Kai nyt kuitenkin ymmärrät, ettei kaikilla mene samalla tavalla? Itse varastoin jotain syömistä monesti leireille mukaan, koska spadet olivat sellaisia tunareita, että monesti jäi joko ruoat saamatta tai taso oli sitä luokkaa, että söi mielummin käpyjäkin (tämä siis koko ryhmän, ei pelkästään oma mielipiteeni). Sitten kun ruoka tuli ja oli jees, niin ei keretä syömään liian kiireisen ohjelman takia. Niillä hetkillä se taskuun hätävarana laitettu Alpen- tai Fazer-patukka tuntui elämän parhaalta teolta.

Monesti oli lisäksi joku pieni Ässämix-pussi rintataskussa. Se ei ollut siellä tiellä ja kun oli aikaa, niin yhdellä karkillakin sai edes pientä voimaa tarpoa jossain kaatosateessa.

Juurikin edellämainituista syistä itsekin kannoin omia eväitäni mukana. Vaikeimmilla leireillä ruokaa ei välttämättä ihan jokaisen kuuden tunnin välein saanut, jolloin toimintakyvyn ylläpitämiseksi oli kohtalaisen helppoa napata taskusta joku suklaapatukka/vastaava. Ja ehkä ihmisistä löytyy myös niitä, ketkä eivät vaan tietyistä ruuista tykkää? Kivaa se on olla ensin ilman iltapalaa jonkun spaden möhliessä, minkä jälkeen aamulla onkin tarjolla naminamipuuroa, ruokaa, jota itse en ole vauvaiän jälkeen saanut kurkustani alas. Siinä kun parintunnin unilla ja syömättä vedät sen 20 tuntia, niin vitutuskerroin nousee kohtalaisen korkealle tasolle. Hyvällä tuurilla seuraava ruoka on vielä jotain kanasoppaa, josta on kanat jääneet kasarmille, tai käytetty edellisten päivien ruokiin. Se olikin harvoja kertoja, kun meidän paikalliset spadet kertoivat saaneensa reilusti kehuja laittamastaan ruuasta. Tais yhteen ruokailukertaan mennä parin päivän annos kanaa. Noin yleisellä tasolla intin leireillä sai ihan hyvää ruokaa, varsinkin jos spadet tai itse tajusit kantaa jotain pieniä mausteita mukana. Omaan saapumiserään sattui onneksi myös "ammattikokki", jonka laittama ruoka oli selvästi parempaa kuin muiden kokkien.

Toki myös näitä surullisen kuuluisia ahneustapauksia sattui intissä. Yhdellä leirillä oli taas oltu lähes päivä syömättä kunnolla, kun päästiin pitkän vartiovuoron jälkeen palailemaan tukikohtaan. Tarjolla olikin muonituskeskuksen laittamaa perunamuussia ja uunimakkaraa. Eräs sankari tais vetää kolme makkaraa heti jonon ensimmäisenä naamariin ja kun tarjoilu oli luokkaa "hakekaa itse ruokanne, syökää ja levätkää" niin ei kukaan kerennyt ajoissa kyseiseen tapahtumaan puuttumaan. Noin vartti tämän jälkeen kun viimeiset palasivat tukikohtaan ja pääsivät syömään, oli uunimakkarat loppuneet. Kyseiselle kaverille kuittailtiin tapahtuneesta aikapaljon.

Esimerkiksi omilla AUK-leireillä jäi monesti ruokailut väliin. Ensin 4 tunnin tähystysvuoro jossain kaukaisella paikalla, josta ei edes pystynyt livistämään ruokapatojen ääreen, ainoa mahdollisuus oli autolla kiertävä partio, joka kävi tuomassa joka neljäs tunti uuden porukan tähystämään. Tähystyksen jälkeen neljän tunnin auto- tai kävelypartio, jonka jälkeen vielä 4 tunnin radio- tai kipinä/lähivartiovuoro. 12 tunnin jälkeen oli varattu 4 tuntia aikaa omaan henkilökohtaiseen huoltoon ja lepoon, ennenkuin sama kierros alkaa alusta. Siinä kun muutaman kerran sattuu putkeen joku "tehtävä" oman huilivuoron tai lähivartion aikana, jää syömisten väliin kohtalaisen pitkiäkin taukoja. Ja nekin haluaa ennemmin käyttää nukkumiseen, joten nopeesti vaan omia eväitä naamariin ja nukkumaan. Oletusarvona toki, ettei mitään aikatauluja ollut osattu laatia tehtävien suorittamisen mukaan, vaan tehtävän jälkeen usein myös odotti kylmä, seisonut ruoka, jota ei enää edes tehnyt mieli.

 

[TosiFani]

Tämän kirjoittamattoman ja sinällään oikein mainion säännön takia voi joutua myös ikävään välikäteen...

Minä olin nuorena poikana varsin epävarma ja kuuluin kokelaana kulmarautoihin vetoavaan ryhmään, en ollut mikään hyvä varusmiesjohtaja. Nuoruus on onneksi vaiva, joka poistuu vanhemmiten.

Mutta itsekin jouduin varsin ikävään välikäteen, kun jouduin patterinpäällikön käskystä viikonloppuna laittamaan gonapatterin järjestykseen. Homma oli lähtenyt hieman liikaa laukalle ja tästä syystä lomat peruutettiin ja minä yksikön päivystäjänä sain vetää viikonlopun ylimääräiset harjoitukset. Ei lisännyt pahemmin suosiota.