Inttiin lähdössä?

[MustatKortit]

Kuinka paljosta jään paitsi jos saavun kasarmille klo 16.00, eli viimeisellä mahdollisella hetkellä kun sinne saa saapua...

...Itse olisin valmis lähtemään jo aamulla, mutta päätimme, että yhdessä mennään. Harmi jos jotain tärkeää jää paitsi ja etenkin harmi jos tulee todella kiire tavaroiden kanssa, koska itse ainakin olen taipuvainen sähläämään paineen alla.

Nyt täytyy sanoa, että minun mielestäni kannattaisi lähteä jo hivenen aiemmin.

Mistään et varsinaisesti jää paitsi, mutta aiemmin saapumalla jää enemmän aikaa hakea kamat, järjestää kaappi ja mikä tärkeintä tutustua uusiin tupakavereihin. Ja hmm, miten tämän nyt muotoilisi: vähän "totuttautua" siihen intin ilmapiiriin..

Muutenkin tuo päivä on sen verran kiireinen ja jaettavaa varustusta on niin helvetisti (tuolta se ainakin aluksi tuntuu), että kiva olla aiemmin paikalla. Varuskunnasta riippuen saattaa päästä myös valitsemaan sen oman punkkansa jne.

 

[Lert]

Kuinka paljosta jään paitsi jos saavun kasarmille klo 16.00, eli viimeisellä mahdollisella hetkellä kun sinne saa saapua. Päätimme kaveriporukassa, että lähdemme yhdessä liikkeelle samalla bussilla, mutta kaverillani on parturi aika niin myöhään, että olemme vasta klo 14 Kouvolassa ja n. 15 kasarmilla. Itse olisin valmis lähtemään jo aamulla, mutta päätimme, että yhdessä mennään. Harmi jos jotain tärkeää jää paitsi ja etenkin harmi jos tulee todella kiire tavaroiden kanssa, koska itse ainakin olen taipuvainen sähläämään paineen alla.

Et jää yhtään mistään paitsi. Tavaroita on luultavasti kymmeneen asti aikaa järjestellä kaappiin ja muut käytännön asiat, jotka kenties tuvan esimies on jo näyttänyt muille tulleille, opit nopeasti.

Jos tuntuu, että jäit jostain "opetustuokiosta" paitsi, kysy asiaa vaikka tupakavereilta ja kannattaa muutenkin panostaa todella paljon ihmissuhteisiin. Pitkillä leireillä aika menee paljon nopeammin kun on luottokavereita ja ystäviä jotka auttavat hädän hetkellä ja joiden kanssa voi puhua jne.

 

[kake619]

Kuinka paljosta jään paitsi jos saavun kasarmille klo 16.00, eli viimeisellä mahdollisella hetkellä kun sinne saa saapua. Päätimme kaveriporukassa, että lähdemme yhdessä liikkeelle samalla bussilla, mutta kaverillani on parturi aika niin myöhään, että olemme vasta klo 14 Kouvolassa ja n. 15 kasarmilla. Itse olisin valmis lähtemään jo aamulla, mutta päätimme, että yhdessä mennään. Harmi jos jotain tärkeää jää paitsi ja etenkin harmi jos tulee todella kiire tavaroiden kanssa, koska itse ainakin olen taipuvainen sähläämään paineen alla.

Isoin asia varmaan mistä jäät paitsi on helvetillinen jonottaminen. Me kurvailtiin Vekaran portista sisään joskus 13 korvilla ja oltiin yksikössä (ei siis edes vielä haettu ensimmäistäkään tavaraa) jo heti 15 maissa. Sitä porukkaa kun tulee oikeasti aivan vitusti ja jokainen käydään yksitellen, toki hyvin pikaisesti, läpi niin pitkä jonottaminen on väistämätöntä. Romuja joka tapauksessa tullaan vaihtamaan ja venkslaamaan useamman päivän aikana, joten tuostakaan ei tarvitse stressiä ottaa jos kaikki varusteet eivät ole heti sopivia tai oikeilla paikoilla.

 

[Hawk #22]

Omana armeija- sekä kertausharjoitusaikanani olen saanut tutustua perinpohjaisesti mm. länsinaapurimme tarjoamaan sotilaskoulutukseen.

Huoletta voidaan todeta, että Suomen PV:n tarjoama koulutus on monin verroin parempaa ja valmistaa joukko-osastoja toimimaan kriisitilanteissa yhtenä kokonaisuutena. Lähtien aina kovapanosammunnoista, joissa Suomen ja Ruotsin ero on valtaisa.

En tiedä kuinka paljon ketjun aiheeseen tämä liittyy (voit toki vastata yv:llä, ettei ketju täyty OT:sta), mutta vähän kiinnostaisi tietää tästä lisää. Minulla ei siis ole mitään käsitystä muiden valtioiden toiminnoista, joten kuulisin mielelläni pari esimerkkiä juuri Suomen ja Ruotsin eroista koulutuksen tason suhteen.

 

[MustatKortit]

En tiedä kuinka paljon ketjun aiheeseen tämä liittyy (voit toki vastata yv:llä, ettei ketju täyty OT:sta), mutta vähän kiinnostaisi tietää tästä lisää. Minulla ei siis ole mitään käsitystä muiden valtioiden toiminnoista, joten kuulisin mielelläni pari esimerkkiä juuri Suomen ja Ruotsin eroista koulutuksen tason suhteen.

Suomen ja Ruotsin eittämättä suurin ero on "oikeiden harjoitusten", eli kovapanosammuntojen määrässä.

Ruotsalainen pataljoona ampuu vuoden aikana suunnilleen yhtä paljon kovapanosammuntoja, kuin suomalainen komppania, tämä noin nyrkkisääntönä.

Olen jutellut ruotsalaisen pst.koulutuksen saaneen rannikkojääkärin kanssa, joka ei kertaakaan ole laukaissut asetta, jolla hänet on koulutettu taistelemaan.

Suomalaiset panostavat armeija-aikana paljon sellaiseen harjoitteluun, jossa ammutaan kovilla, meillä harjoitellaan paljon niin ryhmän, joukkueen kuin komppaniankin tasolla kovilla kudeilla. Kertausharkoissa olen ollut mukana pataljoonatason hyökkäyksessä. Erilaisten simulaattorien määrän käyttö on lisääntynyt samaten.

Ruotsalaiset panostavat enemmän "mielikuvaharjoitteluun", kärjistäen jatkavat siitä, minkä suomalaiset oppivan mullikaudella, eli "sarja, sarja, lataan, varmistan!"

Ruotsalainen yhdysupseeri ihmetteli kerran Syndalenissa, että miten meillä on varaa tuhlata noin paljon ammuksia kk-ammuntoihin 300 metristä, heillä tuota ampumis-tähystämis juttua ei harjoitella juuri lainkaan.

Tosin en ole varma, miten tämä Ruotsin (nähtävästi epäonnistuva) ammattiarmeija-kokeilu on vaikuttanut heidän koulutukseena.

 

[Hawk #22]

Suomen ja Ruotsin erot.

Kiitos tästä tietopaketista! Ei ollut kyllä mitään käsitystä, että Suomen puolustusvoimat on jossain asiassa noinkin paljon edellä länsinaapuriamme. Varmasti tuosta on myös paljon hyötyä, mikäli Suomi joskus sotaan joutuu.

 

[ndal88a]

Suomen ja Ruotsin eittämättä suurin ero on "oikeiden harjoitusten", eli kovapanosammuntojen määrässä.

Ruotsalainen pataljoona ampuu vuoden aikana suunnilleen yhtä paljon kovapanosammuntoja, kuin suomalainen komppania, tämä noin nyrkkisääntönä.

Olen jutellut ruotsalaisen pst.koulutuksen saaneen rannikkojääkärin kanssa, joka ei kertaakaan ole laukaissut asetta, jolla hänet on koulutettu taistelemaan.

Suomalaiset panostavat armeija-aikana paljon sellaiseen harjoitteluun, jossa ammutaan kovilla, meillä harjoitellaan paljon niin ryhmän, joukkueen kuin komppaniankin tasolla kovilla kudeilla. Kertausharkoissa olen ollut mukana pataljoonatason hyökkäyksessä. Erilaisten simulaattorien määrän käyttö on lisääntynyt samaten.

Ruotsalaiset panostavat enemmän "mielikuvaharjoitteluun", kärjistäen jatkavat siitä, minkä suomalaiset oppivan mullikaudella, eli "sarja, sarja, lataan, varmistan!"

Ruotsalainen yhdysupseeri ihmetteli kerran Syndalenissa, että miten meillä on varaa tuhlata noin paljon ammuksia kk-ammuntoihin 300 metristä, heillä tuota ampumis-tähystämis juttua ei harjoitella juuri lainkaan.

Tosin en ole varma, miten tämä Ruotsin (nähtävästi epäonnistuva) ammattiarmeija-kokeilu on vaikuttanut heidän koulutukseena.

En tieda onko viela mutta esim. -80-luvulla tykistolla oli paljon kranaatteja Jatkosodasta, joita sitten ammuttiin niin paljon kuin huvitti. Sama IT:ssa, Bofors it kanuunoilla haettiin tuntumaa meteliin ja ammuntaan yleensa ja kylla niilla sitten ammuttiinkin paljon, aamusta iltaan Lohtajalla, toki paa-aseet olivat 23 mm ITK (Sergei) ja 57 mm. Jotenkin vaikutti oudolta kun haettiin kranaatteja, niin ne olivat laatikossa joissa oli Saksan kotka ja paivamaara joku vuoden 1942 pvm.

Toinen kysymys, johtamiskoulutukseen (AUK/RUK) liittyva. Aikanaan teknilliseen opistoon/kouluun mentaessa sai kolmen kk:n edesta tyoharjoittelua jos palveli 11 kuukautta intissa (Opistoon/kouluun vaadittiin 12-24 kk:n tyoharjoittelu, sen kait sai suorittaa myos opiskelun aikana, kesatoina).
Vielako naihin ammattikorkeakouluihin vaaditaan tyoharjoittelua ja voiko siita osan kuitata kaymalla AUK/RUK:n?

JOL

 

[MustatKortit]

En tieda onko viela mutta esim. -80-luvulla tykistolla oli paljon kranaatteja Jatkosodasta, joita sitten ammuttiin niin paljon kuin huvitti. Sama IT:ssa, Bofors it kanuunoilla haettiin tuntumaa meteliin ja ammuntaan yleensa ja kylla niilla sitten ammuttiinkin paljon, aamusta iltaan Lohtajalla, toki paa-aseet olivat 23 mm ITK (Sergei) ja 57 mm. Jotenkin vaikutti oudolta kun haettiin kranaatteja, niin ne olivat laatikossa joissa oli Saksan kotka ja paivamaara joku vuoden 1942 pvm...

No näitä ei ole kyllä enää 2000-luvulla harrastettu :)

Mutta kyllä oma faijani on kertonut, että vielä 1970-luvulla pääsivät ammuskelemaan muun muassa legendaarisilla pystykorvilla ja vanhoilla ammuksilla.

On kuulemma tosimiehen ase, ihan eri luokkaa tunkea talvisota-hengessä sitä panoskampaa ja laittaa suolaa lukkoon, kuin sählätä rynkyn kanssa :)

 

[kyykäärme]

No näitä ei ole kyllä enää 2000-luvulla harrastettu :)

Mutta kyllä oma faijani on kertonut, että vielä 1970-luvulla pääsivät ammuskelemaan muun muassa legendaarisilla pystykorvilla ja vanhoilla ammuksilla.

On kuulemma tosimiehen ase, ihan eri luokkaa tunkea talvisota-hengessä sitä panoskampaa ja laittaa suolaa lukkoon, kuin sählätä rynkyn kanssa :)

Örössä ammuimme vielä v. 1991 pystykorvilla, ensimmäisen maailmansodan aikaisilla saksalaisilla pikakivääreillä, ikivanhoilla Lugerin pistooleilla ja ties millä.

 

[Temptation]

Nyt täytyy kyllä sanoa, että aivan täyttä pas*aa. Vieraan valtion miehityksen torjuminen nimenomaan perustuu pitkälti maavoimiin. Kuten myös on perustunut miehityksiä suorittaneiden valtioiden operaatiot. Ilmatilan hallinta on toki merkittävä osa nykysodankäyntiä, mutta kaikkea muuta, kuin ainoa. Yhtään valtiota ei ole miehitetty, eikä tulla miehittämään hävittäjillä. Maavoimien toiminta toki edellyttää sitä, että vihollinen ei saavuta täydellistä ilmaherruutta, mutta maanpuolustuksen selkäranka on maavoimat.

Tähän pakko heittää vielä esimerkkitapaus, jossa "yritettiin" pärjätä hyvin käyttäen puolustushaaroja erillään toisistaan eli juurikin mm. taistelu pelkillä hävittäjillä. Nimittäin Israelin ja Hizbollahin väliset taistelut alkuvaiheissa.

Israelin äärimmäisen kovatasoinen ja kallis armeija käytti suunnattoman paljon resursseja turhaan, koska asioita yritettiin ratkaista esimerkiksi pelkillä hävittäjillä. Havaittiin Hizbollahin ampuneen jostakin -> paikalle lähetettiin hävittäjät. Ei ole vaikea arvata, ettei kohde ollut enää lähimaillakaan siinä vaiheessa, kun hävittäjä pystyi ampumaan ohjuksen. Samoin panssarivaunujoukkueet toimivat ilman ilmatukea ja pahimmillaan ilman minkäänlaista jalkaväen tukea.

Samoin tiedustelutoiminta ylipäätään ja viholliskohteiden tunnistus. Kukaan ei vaivautunut paikanpäälle, vaan ilmatiedustelulla pyrittiin löytämään viholliskohteet. Tämä johti siihen, että paljon käytettiin ohjuksia yksittäisen tyhjän kuorma-auton ampumiseen tai vielä pahempi valemaaliin. Hizbollahille tämä tuli halvaksi, koska jokainen ymmärtää, että valemaalin tekeminen on halpaa ja suhteellisen nopeaa. Israel sen sijaan menetti paljon, koska erityisen kustannustehokasta tuollainen toiminta ei todellakaan ole. Toki Hizbollah oli myös erinoimaisesti valmistautunut tähän kaikkeen ja ajan kanssa, mutta kuitenkin.

Myöhemmin Israel kyllä otti opiksi, aloitti joint-operaatiot ja tulosta rupesi syntymään aivan eri tavalla. Kuitenkin tästä voidaan ottaa hyvin opiksi, että puolustushaarojen yhteistyö on kaikki kaikessa vaikka kuinka olisi kallista hi-tec kalustoa käytössä.

 

[Aces High]

No näitä ei ole kyllä enää 2000-luvulla harrastettu :)

Mutta kyllä oma faijani on kertonut, että vielä 1970-luvulla pääsivät ammuskelemaan muun muassa legendaarisilla pystykorvilla ja vanhoilla ammuksilla.

On kuulemma tosimiehen ase, ihan eri luokkaa tunkea talvisota-hengessä sitä panoskampaa ja laittaa suolaa lukkoon, kuin sählätä rynkyn kanssa :)

Jaa-a armon vuonna 2000 koulupatterimme ryski 1930-luvun saksalaisilla 105mm:n kenttätykeillä aamusta iltaan muutamalla ampumaleirillä. Tosin olimme viimeinen kotimainen porukka ketä noita "pääsi" käyttämään, parhaimpi (?) kuntoiset myytiin Viron tykistölle ja loput sulatettiin.

 

[MustatKortit]

Jaa-a armon vuonna 2000 koulupatterimme ryski 1930-luvun saksalaisilla 105mm:n kenttätykeillä aamusta iltaan muutamalla ampumaleirillä. Tosin olimme viimeinen kotimainen porukka ketä noita "pääsi" käyttämään, parhaimpi (?) kuntoiset myytiin Viron tykistölle ja loput sulatettiin.

Aika siistiä, en ole tiennyt että tuollaisillakin on vielä päässyt kokeilemaan.

Mikäs siinä.

Lugerilla olen ampunut itsekin, kröhöm mökillä joskus aikoinaan. Tuota huvia ei enää viitti harrastaa, ase on hyvässä kunnossa, mutta jotkut sodanaikaiset patruunat, hullunhommaa..

 

[powerforward#7]

Tähän pakko heittää vielä esimerkkitapaus, jossa "yritettiin" pärjätä hyvin käyttäen puolustushaaroja erillään toisistaan eli juurikin mm. taistelu pelkillä hävittäjillä. Nimittäin Israelin ja Hizbollahin väliset taistelut alkuvaiheissa...

Lähes samanlainen esimerkki löytyy NATO:n pommituksista Jugoslaviaan. Valemaalitoiminnalla harhautettiin todella tehokkaasti maailman kehittyneimpiä joukkoja. NATO ilmoitti tuhonneensa vaikka kuinka hurjia määriä erilaista kalustoa, vaikka todellisuudessa yli puolet tuhotuista kohteista oli valemaaleja. Kuten totesit, todella kustannustehokasta toimintaa.

Miten tämä liittyy varusmiespalvelukseen? No ei mitenkään, mutta jos sen verran sanon tuleville varusmiehille, sekä miksi ei reserviläisillekin, niin kyllä näitä asioita on oikeasti mietitty meitä asiantuntevempien ihmisten toimesta. Yksittäisellä jääkärillä on pieni rooli isoissa suunnitelmissa, mutta kaikkia tarvitaan.

 

[K.A.H]

Loppujen lopuksi intti on aika mukavaa. Kaikki mitä sinun tulee tehdä käsketään: "syö", "juo", "nuku", "juokse", "lataa ja varmista" jne.

Intin jälkeen on kuitenkin etsittävä töitä tai opiskelupaikka ja oikeasti tehtävä jotain. Intissä voi vain mennä mukana.

On meitä ihmisiä kyllä sitten vaan erilaisia. Itselleni em. asiat olivat juuri ne päällimmäiset syyt, minkä takia koin armeijan todella vastenmielisenä paikkana. Kaikki oli aikataulutettua, ihmisen oma tahto on armeijassa täysin minimaalista koska kaikkialta satelee määräyksiä ja käskyjä. Ymmärrän että se on sitä kuuluisaa ryhmäkuria mihin koko armeija perustuu, ja ilman sitä olisi varmasti mahdotonta liikutella sodassa suuria joukkoja onnistuneesti jne. Mutta kun se vaan sotii luonnettani vastaan niin paljon, että yksilöstä tehdään ikäänkuin aivoton robotti, joka tekee kuten käsketään ja kaikenlainen luovuus on minimoidaan. Ja vielä kun aikuisemmalla iällä olen kääntynyt vahvasti sille kannalle, etten koskaan enkä missään olosuhteissa tahtoisi tappaa toista ihmistä, enkä ainakaan sen takia että isot herrat kiistelevät maapläntistä tahi muusta vastaavasta, niin intti on kaikinpuolin ajatus- ja arvomaailmaani vastaan.

Keväällä postiluukustani tipahti käsky saapua kertauskarjoitukseen, joka nosti ajatukset armeijasta jälleen mieleeni, ja teinkin sellaisen ratkaisun että vaihdoin reserviläisestä sivariksi. Tuli muuten kummallisen hyvä mieli moisesta, vaikka luultavasti käytännössä melko merkityksettömästä asiasta. Kyllähän sen muutaman päivän kertauksen olisi helposti kestänyt, ja olisi voinut olla mielenkiintoinen kokemuskin. Ja joudunpa sivarinakin eräänlaiselle "kesäleirille" jossain vaiheessa.

Mutta eipä siinä, armeijasta voisi sanoa että toiset tykkää ja toiset ei. Hyvin paljon luonteenlaadusta ja vakaumuksesta kiinni.

 

[Eikka86]

Jaa-a armon vuonna 2000 koulupatterimme ryski 1930-luvun saksalaisilla 105mm:n kenttätykeillä aamusta iltaan muutamalla ampumaleirillä.

Itse olin Vekaralla 1/06 saapumiserässä ja silloin oli vielä varastossa vanhoja kevyitä kertasinkoja, joilla ammuttiin niin maan perkeleesti jollain leirillä. Olivat kai menossa sen jälkeen hävitykseen ja käyttökieltoon.

Neuvostoaikaisia panoksia oli myös aikalailla paljon silloin käytössä ja kyllähän niillä paljon räiskittiinkin. On siinä ollut mukavaa hommaa pakata ammuksia kun taisivat olla melkein yksittäin paperiin käärittyinä.

Kävin erikoistumassa Hennalassa ja tällä ryhmällä käytiin Lohtajalla ampumassa kaiken maailman aseilla. Ehdottomasti erikoisin ase oli raskas sinko, aka Musti. Melkoisen mielenkiintoinen tunne tähdätä silmä kiinni tähtäimessä kun 50m päässä takana lentää vielä lakki päästä ammuttaessa.

Mutta onnea ja menestystä kaikille palvelukseen astuville. Ottakaa ilo irti, on meinaan mukavaa aikaa kaikin puolin.

Linkit Wikipediaan

 

[Jari66]

Ja te nuoret kojootit, viimeisimpänä mutta ei vähäisimpinä vinkkinä, muistaaka olla varovaisia sen saippuan kanssa. Sitä ei ihan joka asennossa kannata välttämättä tipauttaa.

 

[sambersson]

Ja te nuoret kojootit, viimeisimpänä mutta ei vähäisimpinä vinkkinä, muistaaka olla varovaisia sen saippuan kanssa. Sitä ei ihan joka asennossa kannata välttämättä tipauttaa.

Nestemäinen suihkusaippua on ehdoton tähän. Ei tuu homppelit tuikkaan! :D

 

[KuumaaKamaa]

Aamulla se on sitten lähdön aika. Jännitys on ollut aivan sietämätön jo jonkin aikaa. Saa nähdä kuinka allekirjoittaneen paskat pysyvät sisällä vai tipahtavatko ne jo housuun ennen kuin on edes kotoota päästy liikkeelle. Tietenkin yritän positiivisuuden ja huumorin kautta lähteä hommaa viemään eteenpäin, mutta tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta.

 

[Creed Bratton]

Aamulla se on sitten lähdön aika. Jännitys on ollut aivan sietämätön jo jonkin aikaa. Saa nähdä kuinka allekkirjoittaneen paskat pysyvät sisällä vai tipahtavatko ne jo housuun ennen kuin on edes kotoota päästy liikkeelle. Tietenkin yritän positiivisuuden ja huumorin kautta lähteä hommaa viemään eteenpäin, mutta tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta.

No et sä sinne kuole niin rauhotuppa ja ajattele positiivisesti, että kuukauden kuluttua se on jo yhtä rutiinia. Tulet elämäsi aikana monta kertaa "astumaan" sen mukavuusalueen ulkopuolelle niin kannattaa opetella katsomaan eteenpäin.

 

[Wilderness]

Täällä myös aamulla lähtö ja suuntana tosiaan Sodankylä. Muita ei täältä ilmeisesti ollut tulossa? Hiukan jännittää, mutta se taitaa olla ihan normaalia. Kaikilta tulee neuvoa, että ole mahdollisimman huomaamaton ja sitä varmaan sitten tavoitellaankin. Katsellaan huomenna, että mikä on meininki.

 

[Eskelarit]

Aamulla lähdetään kaverin kanssa yhdeltätoista ajamaan kohti Säkylää.

Ei fiilis ole nyt että ''jee kivaa päästä sotimaan'', mutta koitetaan mahdollisimman avoimin mielin lähteä liikkeelle..

Katotaan mitä toivottavasti puoli vuotta tuo tullessaan!

 

[Knox]

Aamulla se on sitten lähdön aika. Jännitys on ollut aivan sietämätön jo jonkin aikaa. Saa nähdä kuinka allekirjoittaneen paskat pysyvät sisällä vai tipahtavatko ne jo housuun ennen kuin on edes kotoota päästy liikkeelle. Tietenkin yritän positiivisuuden ja huumorin kautta lähteä hommaa viemään eteenpäin, mutta tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta.

Vaikka vastaus taitaa tulla vähän myöhässä, niin turhapa sitä inttiä on stressata. Sehän on periaatteessa maailman helpoin paikka, mitään ei tarvitse itse sumplia, vaan kaikki on suunniteltu ennakkoon. Mutta jännittihän se itelläkin aikanaan. Mutta kyllä se siitä, pari ensimmäistä päivää menee melko varmasti totaalisessa sumussa, sitten homma kirkastuu hiljalleen.

Muutenkin morttikausi oli ylivoimaisesti vittumaisinta aikaa. Kun sen selviää, niin homma paranee huomattavasti. Kyllä se siitä!

 

[MustatKortit]

Tsemppiä kaikille inttiin lähtijöille!

Positiivisen kautta kun vetää, niin hyvin menee varmasti.

 

[MustatKortit]

Tuli muuten sellainen asia vielä mieleen, että mitäs ruokaa/herkkua jengi piti taisteluvyössä leireillä?

Ihan hirveän paljoa ekstraahan tuonne ei pysty tunkemaan, tila on rajallinen. Toki reppuun pystyi pakkaamaan enemmän, mutta ruokailuhetkien koittaessa reppu saattoi olla jonkun rekan/pasin lavalla kaukana kenttäkeittiöstä.

Suurimmalla osalla oli mun muistikuvien mukaan pari suklaapatukkaa ja tai muuta herkkua siinä kenttälapion vieressä, mutta itse panostin mausteisiin, eli oli vähän pippuria sun muuta, joskus muistaakseni myös joku sinappituubi..

Minun mielestäni intin ruoka oli oikeasti ihan kelvollista, tosin voi johtua siitäkin, että yleensä nälkä leireillä oli valtava. Pientä mausteisuutta silti välillä kaipasin ja muistan, että kovin olivat purkkini suosittuja myös muun ryhmäni keskuudessa ;)

 

[iibor]

Vajaa 8 vuotta on siitä aikaa, kun saapumiserä 1/06 270vrk palvelleet astuivat reservin ihanuuteen. Muistot ovat loistavat ja välillä tuntuu, että itse on vähemmistössä kun muistelen inttiaikaa niin lämmöllä.

Itsellä kävi kyllä tuuri kaiken suhteen. Spol-koulutus Riihimäellä oli omasta mielestäni todella hyvä, meillä oli pieni mutta mahtava joukkue ja kouluttaja oli varmasti Suomen kovakuntoisin mutta samalla reiluin tyyppi. Kiittelikin kotiutuspäivänä, että oltiin ensimmäinen hänen kouluttamansa joukkue, jolle ei tarvinnut huutaa kertaakaan palveluksen aikana. Täytyy sanoa, etten toista samanlaista ihmistä ole tavannut, jolla olisi niin vahva auktoriteetti kuin tällä meidän luutnantti Itkosella. Kaveri astui sisään, vilautti vienon pienen hymynkareen ja jokainen tiesi, että nyt ollaan hiljaa.

Mahtavaa aikaa kaikenkaikkiaan ja itse olen tässä salaisesti toivonut kertauskutsua, mutta tuskin hetkeen on tulossa.

Kaikille tänään aloittaville ei muuta kun tsemppiä ja positiivista mieltä. Ottakaa kaikki huumorilla mitä siellä vastaan tulee ja muistakaa, että on siitä niin moni muukin selvinnyt, kyllä tekin selviätte. Saatte pistää aivot narikkaan vähintään puoleksi vuodeksi, kaikki tullaan neuvomaan melkein kädestä pitäen, joten nauttikaa!