Inttiin lähdössä?

[Delter]

Vekaranjärvellä on ainakin erinomaiset iltavapaiden vietto vaihtoehdot, halusi sitten käydä pizzalla, pelailemassa tai urheilemassa.

Mikäli helpoimmalla mahdollisella haluat päästä niin kannattaa toivoa, että pääset tykistöön, tarkemmin sanottuna toiseen kenttätykistöpatteriin (2KT). Puoli vuotta menee aika nopeasti ja 2KT:ssa vielä helpoimmalla mahdollisella vaivannäöllä. P-kausi nyt on jokaisessa joukko-osastossa melko sama eli sen puoleen ei ole väliä, missä peruskoulutuskautesi vietät ja yksikön vaihdon ei pitäisi tuottaa mitään ylitsepääsemätöntä vaivaa. Mikäli tykkäät viettää aikaa metsässä leirien muodossa niin siinä tapauksessa tykistö ei ole oikea paikka sinulle.

En tiedä onko käytännöt paljoa muuttuneet siitä kun itse suoritin inttini Vekaralla (2/07). 2KT:ssa ollessa meillä ei ollut missään vaiheessa palvelusta mm. ohjattuja aamutoimia vaan herätys oli 6.30 ja aamupala klo 7 (muistaakseni) eli herätyksestä oli puoli tuntia aikaa pistää punkka kondikseen, käydä suihkussa, paskalla ja röökillä. Tosin kusipää pioneerit tykkäsivät herättää meidät vammaisilla lauluillaan viiden aikaan, aamupalalle mennessään.

(boldaus oma)

Muuten olen kyllä kanssasi yhtä mieltä, mutta tuosta leireilyn määrästä tuli hieman eriäviä kokemuksia. Näet meillä, I/08/1KT, vietettiin palveluajasta (180vrk) metsässä kouluttajan laskujen mukaan reippaasti päälle 50 vuorokautta. Kun tuosta puolivuotisesta ottaa viikonloppulomat, kuntsarit, höllit yms. poissaolot pois, tuli varsinaisista palveluspäivistä yllättävän moni vietettyä metsän siimeksessä. Eli kyllä tykistössäkin saa teltassa öitä viettää, jos kohdalle sattuu.

Muuten kyllä kuin sanasta sanaan kokemukseni Vekaran tykistörykmentistä, ja siellähän me lusittiinkin samoihin aikoihin :) Pioneereista saa tosiaan hyvän arkkivihollisen lauluineen päivineen.

Nimimerkille KuumaaKamaa sellaisia sanoja, että turha ottaa tuosta herroittelusta etukäteen mitään asenneongelmaa. Oikeasti se herroittelu alipäällystön (alikit, koksut) kanssa lähtee alkuharjoittelun jälkeen sujumaan ihan itsestään ja pienemmällä vaivalla pääsee, kun sen hoitaa jokseenkin ohjeiden mukaisesti. Parin kuukauden jankkaamisen jälkeen se jääkin alikersanttien ja mahdollisesti jopa kokelaiden kanssa kokonaan pois. Henkilökuntaa kannattaa sitten morjestaa viimeiseen päivään asti.

Tuvan sosiaalisia tilanteita ei yksinkertaisesti kannata arastella. Siellä pärjää sekä äänekkäät että hiljaiset tyypit, koska kaikki te olette kuitenkin täysin samalla viivalla. Lisäksi voit lähteä sinne täysin puhtaalta pöydältä, kun kukaan ei sinua todennäköisesti tunne siellä. Itse asiassa jopa parempi, jos olet luonteeltasi hiljainen tyyppi, koska sellaiset joutuvat harvoin "framille" ja täten epäsuotuisan huomion kohteeksi. Mutta jottei palvelusajasta tule sinulle pelkkää yksikseen kyhjöttämistä, kannattaa ihmisiin tutustua. Ja niin tulet varmasti tekemäänkin.

Nuo elektroniikkavempeleet eivät ainakaan minun aikanani tuottaneet ongelmaa. Ketään ei todennäköisesti kiinnosta, mitä teet tuvassa omassa sängyssäsi hiljaisuuden jälkeen. Huhupuheet kertovat, että siellä peiton näprätään usein jotain muutakin kuin kännykkää... Tee mitä teet, mutta hoida se muita häiritsemättä, niin asia lienee ok. Todennäköisesti kuitenkin alat palveluksen edetessä arvostamaan nukkumista sen verran, että ne soittimet ja kännykät jäävät suosiolla kaappiin yöksi.

 

[SamTheMan]

Itse olen nyt viettänyt puolisen vuotta Upinniemen varuskunnassa Kirkkonummella ja vielä olisi toinen puoli vuotta jäljellä. Tuntuu, että siitä olisi ikuisuus, kun astuin palvelukseen tammikuussa ja sain tietää, mihin komppaniaan minut sijoitetaan p-kaudelle.

P-kausi itsessään on aika hektistä aikaa. Koko ajan on yritetään pitää kiirettä päällä, vaikka oikeasti aikaa olisikin tehdä asiat vähän verkkaisemmalla tahdillakin. Ensimmäinen viikko intissä on suhteellisen helppo, kun porukkaa koitetaan totuttaa käytäntöihin, eikä juurikaan vaadita mitään vielä alokkailta. P-kauden edetessä vaatimustaso nousee ja se huipentui ainakin meillä neljän yön alokasleiriin Kiikalassa. Se viikko on yksi tähänastisen elämäni rankimmista niin fyysisesti kuin henkisestikin. Pakkasta oli -15 ja neljään yöhön sain unta yhteensä viisi tuntia.

Jos jotain ohjeita voisin antaa nyt tässä vaiheessa niin helpoimmalla tosiaan pääsee, kun et jää mieleen kenellekkään. Alikersanttienkin on paljon helpompi jakaa paskanakkeja sellaisille, kenet he tuntevat edes jollain tapaa. Toinen asia on yhteistyö tupalaisten kanssa. Itsellä kävi helvetin hyvä tuuri ja sain suht nohevat tupalaiset heti p-kaudelle. Tupatarkastukset menivät usein ensimmäisellä kerralla läpi, eikä muutenkaan meidän tupa saanut turhaa paskaa niskaan. Välillä sitä tulee tosin ilman aihettakin, johon kannattaa totutella.

Vähän sekava viesti tästä tulee, kun kirjoittelen tätä istuessani autohallilla. Itse siis päädyin kuljettajan hommiin p-kauden jälkeen. Puolen vuoden hommia hain, mutta puolustusvoimat päätti, että tämä kaveri pysyy täällä vuoden. TJ 170 tänään ja maanantaina tulee uudet alokkaat. Sinänsä ihan hyvä fiilis, että meikäläinen on jo vanhaa miehistöä ja saan katsoa vierestä, kun uudet mosat pääsevät sykkimään päivästä toiseen. Toisaalta taas nyt täällä on mukavan rauhallista joka puolella, mikä tulee muuttumaan taas ensi maanantaista lähtien.

Tsemppiä uusille alokkaille, mihin ikinä nyt sitten päädyttekin varusmiespalvelukseen! Koittakaa päästä puolella vuodella, ei tämä vuoden arvoinen organisaatio ole...

 

[Nautakorpi]

Tunteeko kukaan vastaavaa Ruk-tapausta kuin Walli?

Minun kanssani samaan aikaan rukissa -96 oli 17-vuotias jamppa samalla kurssilla. Saatanallinen perverssi, muuten ihan mukava poika.

 

[Rixa88]

Kaverini sanoi, että sinne voi mennä tyhmänä ja tietämättömänä

Enpä tuosta nyt tiedä. Minä en itse henkilökohtaisesti muista mitään elämäntilannetta/vaihetta missä olisin ollut yhtä pihalla kuin armeija-aikana. Voi tosin johtua siitä, että olin siellä vaunukurssilla, missä motivaatio oppimiseen oli täysi nolla. Nollamotivaatio koska olisin halunnut päästä puolella vuodella mutta vaunukurssille kuitenkin käskettiin.

 

[Jari66]

Paras kokemukseni intissä oli vastavalmistuneen varusmieslääkärin tekemä poskionteloiden punkteeraus. Oli samalla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun annoin ko. toimenpiteen itselleni tehdä.

Mutta vinkkejä. Takavasemmalla huomaamattomasti mutta riittävän, ei liian, jämäkästi velvollisuudet hoitaen sujuu palvelus kaikkein jouhevimmin. Ja kuten todettua mihinkään ei kannata ilmoittautua vapaaehtoiseksi. 99 prosenttisesti tarjolla on paska nakki.

Ainakin silloin kun minä palvelustani suoritin päivisin oli sen verran riittävästi aktiviteetteja ettei iltaisin tarvinnut miettiä josko kohta alkaisi nukuttamaan. Pokkuroinnista selviää huumorilla.

 

[KuumaaKamaa]

Kiitoksia vinkeistä ja neuvoista, niistä saattaa olla hyötyä myös oman palveluksen aikana. Kaksi päätavoitettani on juuri nimenomaan selvitä lyhyellä, mutta myös mahdollisimman vähän metsä aamuja sisältävällä paketilla ulos sieltä.

Lueskelin armeijan järjestyssääntöjä ja ymmärsin, että ensinmäisenä viikkona vapaa aikaa ei juurikaan jää, koska tekemistä on alkuun niin paljon. Mietityttää myös se, että miten ihmeessä asetun sinne "taloksi" ja saan kaikki oikeat kamat oikeille paikoilleen. Tavaraa kuitenkin tulee aivan saatanasti.

SamTheMan tuossa kirjoitti, että vaikka hän haki puolen vuoden hommia, mutta kaikesta huolimatta hän on vuoden palvelija. Eihän siellä ketään voida pakottaa olemaan vuotta täysin vastoin tahtoaan, vai voidaanko? Tässä olen pyöritellyt mielessäni ihan realisistisesti vaihtoehtoa, että jos minulle oikeasti vuoden keikka napsahtaa, niin ihan nöyränä poikana tulen sieltä maitojunalla kotiin. Minä en armeijan leivissä vietä kuin aivan maksimissaan 165 päivää.

 

[Tähtipakki]

SamTheMan tuossa kirjoitti, että vaikka hän haki puolen vuoden hommia, mutta kaikesta huolimatta hän on vuoden palvelija. Eihän siellä ketään voida pakottaa olemaan vuotta täysin vastoin tahtoaan, vai voidaanko? Tässä olen pyöritellyt mielessäni ihan realisistisesti vaihtoehtoa, että jos minulle oikeasti vuoden keikka napsahtaa, niin ihan nöyränä poikana tulen sieltä maitojunalla kotiin. Minä en armeijan leivissä vietä kuin aivan maksimissaan 165 päivää.

No, pakottaa ja pakottaa. Sieltä pääsee aina pois jos tahtoo, mutta kyllähän jatkuvasti sellaisia vuoden hommiin nakitetaan, ketkä haluaisivat puolella vuodella pois.

Ei kannata antaa ollenkaan siimaa pidemmille hommille. Kaikkiin kyselyihin jyrkkä EI ja mukaan vielä joku hyvä perustelu. Armeijan väen fiksuudesta kertoo se, että minä pääsin puolella vuodella sanoessani, että minulla on mahdollisuus päästä suhteilla kouluun, jonne ei olisi muuten minkäänlaisia mahdollisuuksia. Eli ns. ainutkertainen tilaisuus. Sinisilmäisesti uskoivat koko homman ja varma vuoden nakki vaihtui 165 päivän palvelukseksi.

Tuosta puhelinhommasta sen verran, että Keuruulla (I/13) oltiin kyllä hemmetin tarkkoja sen suhteen. Koksut ja alikit jaksoivat ainakin ensimmäiset 4kk kyttäillä niitä todella tarkasti. Tai no, joitain ei kiinnostanut ollenkaan ja jotkut kurkkivat ikkunoista vielä J-kaudellakin.
Itse en tosin edes puhelinta hirveästi näpytellyt hiljaisuuden jälkeen, sillä siitä kärsi seuraavana päivänä. Jos jotain intin aikana opin, niin sen, kuinka tärkeää uni on. Aivan järkyttävä ero seuraavana päivänä sillä, onko nukkunut 6 vai 8 tuntia. Tämän takia tuli aika harvoin vietettyä aikaa esimerkiksi tv-tuvassa hiljaisuuden jälkeen.

Aamuja vaan kaikille palvelukseen astuville! :) Ne ei lopu koskaan...

 

[TosiFani]

Kiitoksia vinkeistä ja neuvoista, niistä saattaa olla hyötyä myös oman palveluksen aikana. Kaksi päätavoitettani on juuri nimenomaan selvitä lyhyellä, mutta myös mahdollisimman vähän metsä aamuja sisältävällä paketilla ulos sieltä.

Lueskelin armeijan järjestyssääntöjä ja ymmärsin, että ensinmäisenä viikkona vapaa aikaa ei juurikaan jää, koska tekemistä on alkuun niin paljon. Mietityttää myös se, että miten ihmeessä asetun sinne "taloksi" ja saan kaikki oikeat kamat oikeille paikoilleen. Tavaraa kuitenkin tulee aivan saatanasti.

SamTheMan tuossa kirjoitti, että vaikka hän haki puolen vuoden hommia, mutta kaikesta huolimatta hän on vuoden palvelija. Eihän siellä ketään voida pakottaa olemaan vuotta täysin vastoin tahtoaan, vai voidaanko? Tässä olen pyöritellyt mielessäni ihan realisistisesti vaihtoehtoa, että jos minulle oikeasti vuoden keikka napsahtaa, niin ihan nöyränä poikana tulen sieltä maitojunalla kotiin. Minä en armeijan leivissä vietä kuin aivan maksimissaan 165 päivää.

Kuulostaa vähän nyt siltä, että olet lähdössä huonolla asenteella, mikäli haluat tosiaan puolella vuodella selvitä. Mikäli lähdet kyseenalaistamaan herrottelua tai hommiin pakottamisia, niin olet pommivarma "vapaaehtoinen" varusmiesjohtajien silmissä.

Armeijassa on oma tyyli hoitaa hommat, sinä et niitä pysty muuttamaan vaan sinun pitää sopeutua systeemiin. Sinun pitää herrotella niitä kusipäisiä pojankloppeja, jotka sinua juoksuttavat, mikäli haluat välttyä silmätikun roolista. Silloin kun käsketään juosta, silloin juostaan, eikä rutista jne.

Sinut voidaan määrätä sinne missä Suomen valtio sinua tarvitsee, periaatteessa. Mutta jos selkeästi ilmaiset halusi ja motivaatiosi puutteen, tuskin tuollaista tilannetta syntyy.

 

[MustatKortit]

Lähtijöille piti toivottaa tsemppiä ja muistuttaa, että kyllä se siitä varmasti lähtee rullaamaan.

Viihdyin armeijassa erinomaisesti ja täysi vuosi tuli vietettyä. Pitää silti tunnustaa, että ihan se eka yö, kun valot sammuivat, niin aika paljon mietti, että ohhoh, kun jännittää.

 

[DarkTower]

Inttiin lähdössä? oli ketjun kysymys.

Pääsette todella helpolla nykyään. Nykyajan intti on kuin kävisi kerran avannossa. No se ei ole teidän syy, mutta onhan tämä jo naurettavaa, intti 6 kuukaudessa lomineen? Pussy-meininkiä. Tuo on se seuraava sukupolvi joka puolustaa tätä maata?

Oikeasti?

 

[Ostoskassi]

No, pakottaa ja pakottaa. Sieltä pääsee aina pois jos tahtoo, mutta kyllähän jatkuvasti sellaisia vuoden hommiin nakitetaan, ketkä haluaisivat puolella vuodella pois.

Ei kannata antaa ollenkaan siimaa pidemmille hommille. Kaikkiin kyselyihin jyrkkä EI ja mukaan vielä joku hyvä perustelu. Armeijan väen fiksuudesta kertoo se, että minä pääsin puolella vuodella sanoessani, että minulla on mahdollisuus päästä suhteilla kouluun, jonne ei olisi muuten minkäänlaisia mahdollisuuksia. Eli ns. ainutkertainen tilaisuus. Sinisilmäisesti uskoivat koko homman ja varma vuoden nakki vaihtui 165 päivän palvelukseksi.

Ha, haa sielunveljeni. Itse menin "itkemään" kapteenille kuinka saan työpaikan intin jälkeen, jos pääsen puolella vuodella. AUK vaihtui puoleksi vuodeksi, ja jatko oli smooth sailingia. Vähän nuorta en1103:a jännitti mennä puhumaan kapteenin kanssa, joka oli juuri sellainen kuin kapteenin tulisi olla. Tiukka ja "ilkeä" silloin kun piti, mutta silloin kun oli paikka kannustaa, niin positiivista palautettakin sai kuulla. Viiden minuutin neuvotteluilla siinä kuitenkin selvittiin.

 

[PataJaska]

Eihän siellä ketään voida pakottaa olemaan vuotta täysin vastoin tahtoaan, vai voidaanko? Tässä olen pyöritellyt mielessäni ihan realisistisesti vaihtoehtoa, että jos minulle oikeasti vuoden keikka napsahtaa, niin ihan nöyränä poikana tulen sieltä maitojunalla kotiin. Minä en armeijan leivissä vietä kuin aivan maksimissaan 165 päivää.

No siis toki sinällään voidaan pakottaa. Yleensä kyse on siitä, että tiettyjen alojen tehtäviin vain on P-kaudella enemmän innokkaita hakeutujia kuin toisiin. Eli tullaan väkisinkin tilanteeseen, jossa kaikki eivät lainkaan pääse sinne minne haluaisivat. Sotilaspoliisit esimerkiksi (palvelusaika 255vrk) ovat yksi ryhmä, jossa tiedän olevan paljon "nakitettuja", koska sinne on usein vähemmän innokkaita menijöitä kuin mitä heitä kuitenkin tarvitaan. Nakitus saattaa tulla ihan sillä perusteella, että johonkin tehtävään vain haetaan tietyntyyppisiä ihmisiä, ja sinut sitten vain katsotaan sopivaksi. Esimerkiksi isokokoisella/muuten vain rotevalla henkilöllä on keskimääräistä suurempi riski tulla nakitetuksi juuri sotilaspoliisiksi, koska tämä tekijä katsotaan eduksi ko. tehtävässä toimimiseen..

Ja ennen kuin KuumaaKamaa tai kukaan muu kysyy, niin minä (170cm) en siis ole palvellut sotilaspoliisina :D

 

[Tim Callahan]

Armeijaan mennessä ei tarvitse miettiä mitään eikä valmistautua mitenkään. Siellä opetetaan munasta pitäen kuseminenkin. Olihan se hullua huomata, kun joillain ei ole minkäänlaista hajua edes miten halkoja pilkotaan. Ei saatana voi niin uusavuton olla!

Itse toki en hirveästi aikaa viettänyt Vekaralla, koska olin jatkuvasti koko päivän kestävillä harjoitusvapailla. Toki myös pröystäilin tällä luonteelleni uskollisesti ja olin jatkuvasti koksujen ja alikkien silmätikkuna. Nautin saamastani huomiosta ja siitä, että lähdin näiden kyseisten "johtajien" kanssa samaan aikaan kotiin.

Totaallisella vässyköinnillä välttää yli puolen vuoden pestit. Meillä oli yksi äijä, joka himoitsi AUKki paikkaa, mutta oli niin tohelo, että syttyi palamaan paloharjoituksessa kaaduttuuan napalmin päälle ym. peruskauraa, joten häntä ei edes päästetty AUKkiin. Toki myös yksi taktiikka on aivan saamarinmoinen puolustuskanta ja negativiisuus touhua kohtaan, mutta usein tämä johtaa siihen, että pääliköt pistävät sinut vittuilaksesi vuoden pestiin. Kannattaa keksiä joku helvetin hyvä tekosyy ja sillä ratsastaa ihanilla puolen vuoden aalloilla. Vuosi armeijassa on ihan täyttä kuraa, eikä jälkimmäisellä puolikkaalla ole tarjolla kuin pitkiä päiviä kikkelinvenytyksen parissa.

Harvinainen paikka sinänsä intti, kun alkuaikoina on vitullinen kiire ja hoppu ja loppuaikana ei tehdä yhtikäs mitään ja tylsyyteen kuolee täysin.

 

[H.J.Simpson]

No siis toki sinällään voidaan pakottaa. Yleensä kyse on siitä, että tiettyjen alojen tehtäviin vain on P-kaudella enemmän innokkaita hakeutujia kuin toisiin. Eli tullaan väkisinkin tilanteeseen, jossa kaikki eivät lainkaan pääse sinne minne haluaisivat. Sotilaspoliisit esimerkiksi (palvelusaika 255vrk) ovat yksi ryhmä, jossa tiedän olevan paljon "nakitettuja", koska sinne on usein vähemmän innokkaita menijöitä kuin mitä heitä kuitenkin tarvitaan. Nakitus saattaa tulla ihan sillä perusteella, että johonkin tehtävään vain haetaan tietyntyyppisiä ihmisiä, ja sinut sitten vain katsotaan sopivaksi. Esimerkiksi isokokoisella/muuten vain rotevalla henkilöllä on keskimääräistä suurempi riski tulla nakitetuksi juuri sotilaspoliisiksi, koska tämä tekijä katsotaan eduksi ko. tehtävässä toimimiseen..

Ja ennen kuin KuumaaKamaa tai kukaan muu kysyy, niin minä (170cm) en siis ole palvellut sotilaspoliisina :D

Tästä ainakin omalla kokemuksella erimieltä, Parolassa tuli oltua sotilaspoliisina, ja kyllä meistä suurinosa (minä mukaanlukien) itse halusi sinne. Ja esim. AUKiin taisi olla 28 paikkaa ja reilusti yli 50 halukasta, meidänkin tuvan 12 hengestä 11 halusi sinne. En toki tiedä jos asia on muuttunut ihan viime vuosina.

Noista herroitteluista sen verran, että mosakauden ajan alikessut jaksoivat sitä vaatia yhtä lukuunottamatta (hän ei halunnut itseään herroiteltavan), mutta sen jälkeen se jäi heidän osaltaan. Henkilökuntaa toki piti herroitella kokoajan paria poikkeusta lukuunottamatta. Elektroniikkaa sai käyttää hiljaisuuden jälkeen kunhan se ei häirinnyt muita. Tosin itsekin yleensä ehdin kuunnella kaksi-kolme kappaletta ennenkuin uni tuli.

Jos tulee kapiaisille asiaa koskien mitä tahansa, sinne vain rohkeasti hyvät käytöstavat muistaen. Itse jouduin toki tuon 'viran' puolesta olemaan skappareiden kanssa paljonkin ja tuli huomattua, että mitä korkea-arvoisempi henkilö on kyseessä, sitä rennompi hän yleensä on.

Loppuun kai voideta vielä, että vaikka homma joskus tuntuukin paskalta, loppujen lopuksi monelle jää hyvät muistot sekä hyviä kavereita palveluksen jälkeen. Nämä näin nopeasti puhelimella näpytellen.

 

[MustatKortit]

...
Totaallisella vässyköinnillä välttää yli puolen vuoden pestit. Meillä oli yksi äijä, joka himoitsi AUKki paikkaa, mutta oli niin tohelo, että syttyi palamaan paloharjoituksessa kaaduttuuan napalmin päälle ym. peruskauraa, joten häntä ei edes päästetty AUKkiin...

Riippuu paljon palveluspaikasta, kuinka paljon halukkaita AUKkiin on. Olin rannikkojääkärinä Dragsvikissa, 150 alokkaan komppaniasta noin 70 henkilöä halusi aliupseerikouluun, taisi 35 kpl olla paikkoja.

Meilläkin oli pari sellaista tapausta, että omalla toheloinnilla sählättiin mahikset johtajakoulutukseen. Tuo edellinen tarina kuulostaa aika vaaralliselta, syttyä palamaan?

 

[Tim Callahan]

Meilläkin oli pari sellaista tapausta, että omalla toheloinnilla sählättiin mahikset johtajakoulutukseen. Tuo edellinen tarina kuulostaa aika vaaralliselta, syttyä palamaan?

Paloharjoitusradalla missä juostaan tulen läpi metalikehikon sisällä. Rakenteita ja havuja on valeltu napalmilla ja siellä pitää sitten juosta rata läpi se viltti pään päällä. Kaveri oli sen verran kömpelö ja pitkä, että kolautti päänsä kehikkoon, tippui selälleen ja jäi juuri ainoan napalmilätäkön kohdalle jolloin hänen housunsa syttyivät tuleen. Suomalaisen paras ilo on vahingon ilo ja kyllä naurettiin kuset housuissa, kun tuo tapahtui. Ei kaverille mitään käynnyt, kun napalmikin palaa housujen pinnalla ja housuthan on palosuojattuja. Helvetin hauskaa se silti oli. Luonnollisesti taisteluammunta-päivänä kyseisen kaverin pari "loukkaantui" juuri ennen ammuntoja ja täten tämä sankari joutui suorittamaan ne alikin kanssa.

 

[MustatKortit]

Paloharjoitusradalla missä juostaan tulen läpi metalikehikon sisällä. Rakenteita ja havuja on valeltu napalmilla ja siellä pitää sitten juosta rata läpi se viltti pään päällä. Kaveri oli sen verran kömpelö ja pitkä, että kolautti päänsä kehikkoon, tippui selälleen ja jäi juuri ainoan napalmilätäkön kohdalle jolloin hänen housunsa syttyivät tuleen. Suomalaisen paras ilo on vahingon ilo ja kyllä naurettiin kuset housuissa, kun tuo tapahtui. Ei kaverille mitään käynnyt, kun napalmikin palaa housujen pinnalla ja housuthan on palosuojattuja. Helvetin hauskaa se silti oli. Luonnollisesti taisteluammunta-päivänä kyseisen kaverin pari "loukkaantui" juuri ennen ammuntoja ja täten tämä sankari joutui suorittamaan ne alikin kanssa.

Heh, se mikä on hauskaa, niin jok'ikinen henkilö joka armeijan on käynyt tietää faktaksi seuraavan: kaikissa joukko-osastoissa on aina ne samat 1-3 kpl sotureita, joille kaikki kommellukset ja sähellykset tuntuvat kasaantuvan.

Toisin sanoen joka komppaniassa on se oma narrinsa.

Minun komppaniassani oli samanlainen sohla, aina sattui ja tapahtui. Kerran oli kiinnittänyt patinraiskaajan liian löyhästi ja ampui sen ensimmäisenä kohti vihollista.

Toisella kerralla meinasi heittää käsikranaatin omaan poteroonsa, josta syntyikin oikeasti todella vakava vaaratilanne.

 

[Masculine]

Ha, haa sielunveljeni. Itse menin "itkemään" kapteenille kuinka saan työpaikan intin jälkeen, jos pääsen puolella vuodella. AUK vaihtui puoleksi vuodeksi, ja jatko oli smooth sailingia. Vähän nuorta en1103:a jännitti mennä puhumaan kapteenin kanssa, joka oli juuri sellainen kuin kapteenin tulisi olla. Tiukka ja "ilkeä" silloin kun piti, mutta silloin kun oli paikka kannustaa, niin positiivista palautettakin sai kuulla. Viiden minuutin neuvotteluilla siinä kuitenkin selvittiin.

Siis tämä nyt kannattaa pitää mielessä kun sinne menee, sillä intissä pääsee lähes kaikesta pois kun vaan uskaltaa sitä käydä itse pyytämässä. Ja toki niin ylhäältä kun vaan kehtaa. Minä sain pienellä valehtelulla ja ihan satunnaisella höpöttelyllä puhuttua kaksi poistumiskieltoa pois, jotka olisivat polttaneet lomia ja tämän takia en ollut yhtäkään viikonloppua koko aikana kasarmilla. Toki tämän ensimmäisen viikonlopun ovat kaikki, mutta sen jälkeen vietin aikani ihan kotosalla.

Oma inttini nyt on varmasti helpoimpia ja mukavimpia mitä on mahdollista kokea, joten ihan niin hyvää tuuria ei varmasti monella käy, mutta voin silti antaa jotain neuvoja. Tätä en etukäteen tiennyt, mutta jos sieltä tahtoo 6kk pois, niin tuossa ensimmäisinä päivinä tehtävässä lääkärintarkastuksessa kannattaa kertoa KAIKKI mahdolliset sairaudet joita on joskus ollut. Siinä on niin vähän aikaa ja meillä upinniemessä oli sen 800 alokasta, että lääkäri ei paljoa asioita mieti vaan heittelee aika helposti erilaisia vapautuksia. Minulla on teininä ollut Osgood-Schlatterin tauti, joka on erittäin kivulias ollessaan aktiivinen, mutta täysin oireeton teini-iän jälkeen. Kerroin lääkärille tästä ja mitään sen enempää kyselemättä hän lätkäisi minulle pysyvän VMTL:n (vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta), vaikka tauti ei ollut oireillut enää vuosiin. Tähän myös loppui omalta osaltani intin ikävät puolet, sillä minusta tuli heti toisella viikolla kirjuri kun muut vasta aloittelivat P-kauttaan.

Meitä oli aluksi kaksi kirjuria ja lopuksi neljä, mutta töitä oli ehkä n. yhdelle. Tämä tarkoitti sitä, että koska en saanut osallistua mihinkään koulutuksiin, niin heräsin joskus aamupalan jälkeen toimistoon. Sielä sitten parin muun kirjurin kanssa kuunneltiin musiikkia ja pelattiin wormsia. Klo 16.00 kun palvelusaika loppui otin kassini ja menin puntille tai pelaamaan sählyä. Tuosta pitikin käydä pienimuotoinen taistelu, sillä tarpeeksi vapaa-ajalla urheilusta saa kuntoisuuslomia, mutta niitä koitettiin tuon VMTL:n takia evätä minulta. Pienellä väännöllä onneksi sain heidät myöntämään sen, että tuo vapautus koskee vaan palvelusaikaa, eikä täten estä minua urheilemasta sen ulkopuolella.

Tästä voi sitten jokainen olla montaa mieltä, että onko järkevää maksaa tuhansia euroja valtion kassasta mahdollistaakseen tämmöinen puolen vuoden kuntoleiri yhdelle ihmiselle. Minä olin täysin kykeneväinen fyysisesti hoitamaan intin läpi normaalisti ja varsinkin voimatasoiltani olin selkeästi koko saapumisryhmän kärkipäätä, mutta koska tämmöistä mahdollisuutta minulle ei edes annettu, niin koko jutun järkevyys on aika mitätön. Toki minulla oli hauskaa ja onhan se kivaa ammuskella huvikseen konekiväärillä satoja ja taas satoja valojuovia pimeällä ampumaradalla, vaan että saadaan joku ammuslaatikko tyhjäksi ettei sitä tarvitse viedä takaisin. Koko jutun kruunu on kuitenkin se, että minulla ei ole edes sota-ajan sijoituspaikkaa, eli jopa puolustusvoimat myöntävät ettei koko jutussa ole mitään järkeä.

 

[rosba70150]

Vuosi armeijassa on ihan täyttä kuraa, eikä jälkimmäisellä puolikkaalla ole tarjolla kuin pitkiä päiviä kikkelinvenytyksen parissa.

Harvinainen paikka sinänsä intti, kun alkuaikoina on vitullinen kiire ja hoppu ja loppuaikana ei tehdä yhtikäs mitään ja tylsyyteen kuolee täysin.

Aika mielenkiintoista että voit kertoa mitä jälkimmäisellä puolikkaalla on tarjolla kun luonteellesi uskollisesti juuri pröystäilit että olit jatkuvasti koko päivän kestävillä harjotusvapailla ja palvelit 6kk...

 

[A Siente]

Aika mielenkiintoista että voit kertoa mitä jälkimmäisellä puolikkaalla on tarjolla kun luonteellesi uskollisesti juuri pröystäilit että olit jatkuvasti koko päivän kestävillä harjotusvapailla ja palvelit 6kk...

Sen jälkimmäisen puolikkaan sisällönhän näkee kun katsoo alikkien ja kokelaiden toimintaa ;)

Intissä ei oikeastaan ollut muuta ahistavaa kuin vapauden menetys. Kun et saa enää poistua ulos ilman lupaa. Mulle se oli se kaikista pahin, kun ei voi mennä ja tulla kuten huvittaa. Toisaalta eihän siitä kylläkään mitään tulisi intissä, mutta oli se silti ahistavaa. Mulle intti oli lopulta melko ahistavaa johtuen siitä etten tykkää ollenkaan toimia ryhmässä tai muutenkaan sosiaalisista tilanteista. Onneksi sentään pääsin ns. hyviin hommiin, niin ei tarvinnut sen pahemmin sykkiä, kunhan vain roikkui mukana.

 

[palle]

Heh, se mikä on hauskaa, niin jok'ikinen henkilö joka armeijan on käynyt tietää faktaksi seuraavan: kaikissa joukko-osastoissa on aina ne samat 1-3 kpl sotureita, joille kaikki kommellukset ja sähellykset tuntuvat kasaantuvan.

Toisin sanoen joka komppaniassa on se oma narrinsa.

Minun komppaniassani oli samanlainen sohla, aina sattui ja tapahtui. Kerran oli kiinnittänyt patinraiskaajan liian löyhästi ja ampui sen ensimmäisenä kohti vihollista.

Toisella kerralla meinasi heittää käsikranaatin omaan poteroonsa, josta syntyikin oikeasti todella vakava vaaratilanne.

Boldaus oma.

Liian tutulta kuulostaa. Minunkin yksikössä oli yksi tohelo ylitse muiden. Mukava heppu, fiksu, mutta fysiikaltaan niin raakile kuin olla ja voi. Ei pelkästään huonokuntoinen ja heikko, vaan perus motoriikkakin tuntu olevan kateissa.

Olen kerran eläissäni aidosti pelännyt kuolemaa. Kerran. Tämä kohtalon päivä sattui P-kaudella ja taisteluammunnoissa, kun sain kyseisen herran taisteluparikseni. Yritin siinä sitten miettiä kaikkia mahdollisia keinoja välttää tetsaaminen kyseisen sankarin kanssa. Olin aivan varma, että meikäläinen ei siitä hengissä selviä ja kun vihdoin päästiin matkaan, niin tämä sotilaan irvikuva onnistui ensimmäisessä syöksyssä syöksymään naama edellä rynkkynsä päälle ja saamaan jäätävän vekin silmäkulmaansa. Verta tuli kuin esterin perseestä, mutta henkilökohtaisesti en voinut olla tuntematta suunnatonta helpotusta. Se oli tämän hetkisen elämäni niin sanottu läheltä-piti-tilanne.

 

[Mr.Fox]

Riippuu paljon palveluspaikasta, kuinka paljon halukkaita AUKkiin on. Olin rannikkojääkärinä Dragsvikissa, 150 alokkaan komppaniasta noin 70 henkilöä halusi aliupseerikouluun, taisi 35 kpl olla paikkoja.

Ilmeisesti trendi sitten "hieman" muuttunut omien aikojeni?

Olin intissä I-98 Dragsvikissa, PsVK (panssaritorjuntakomppania på finska). En muista yhtään komppanian kokoa. Joka tapauksessa meitä oli alokastuvassa 12 henkeä. Tuvasta 5-6 kaveria olivat sellaisia, jotka eivät puhuneet käytännössä sanaakaan suomea. Tästä huolimatta tuvastamme yli puolet saivat kutsun AUK:un. Yksi umpiruotsinkielinen kaveri lopetti, koska hänet määrättiin AUK:un Säkylään. Oma ensisijainen hakuni oli komppanian kirjuriksi. Kävin jossain testeissäkin, mutta enhän minä - (umpi-) suomalainen juntti kuutosen kouluruåtsilla (kirjoituksissa heikko C) - osannut kirjoittaa auki jotain sanelimen päiväkäskyjä, joten se haihattelu jäi siihen.

Oma käsitykseni on - jos olet käynyt lukion (Mr.Fox: 1995 - yleisarvosana M) sekä olet aavistuksenkin urheilullinen (Mr.Fox: alokaslääkärintarkastus 1998 tammikuu 183cm/81kg) - käytännössä et voi välttää joutumista AUK:un. Olihan meilläkin noita kaiken maailman idiootteja tai punkeroita, jotka hakivat, mutta eivät "päässeet". Kyllä mäkin yritin kaikkea venkuloida pällitesteissä ja selitellä kouluilla/työpaikoilla, mutta sinnehän mä jäin. Lyhyempää palvelusaikaa eivät myöskään puolla ne alokasajan ammunnoissa ammutut hyvät suoritukset.

Yleisesti ottaen: lukion käynyt vähääkään urheilullinen kaveri on pomminvarmaa AUK-kamaa. Siinä tarvitsee jo olla helvetin hyvät selitykset päästäkseen luistamaan SAint:in johtajakoulutuksesta.

Omana aikanani nuo palvelusajat tosin olivat 240-285-330 - joten mitään järkyttävän suurta eroa ei noiden kahdeksan kuukauden ja yhdentoista kuukauden välille tullut. AUK:sta tullessa kasarmilla oli ainoastaan wanhoja tupakavereita/taistelupareja. Tämä oli mulle ehdottomasti löysintä inttiaikaa koskaan! Uudet alokkaat (ja kokelaat) tulivat kuukauden päästä tästä, jolloin oli kuukauden ajan ehkä hieman enemmän säpinää. Viimeiset kolme-neljä kuukautta olivat sitten enemmän tai vähemmän todellista pippelinvenyttelyä.

Tärkeimmät "neuvoni" uusille alokkaille (erityisesti Jaws): ottakaa rennosti ja oppikaa nauttimaan pienistäkin (itsestäänselvistä?) asioista. Yksi parhaimmista inttimuistoistani alokasajaltani on se, kun tilattiin yhdessä koko tuvan kanssa pizzoja. Siinä on aivan omanlaisensa tunnelma, kun niitä raskaasta päivästä ansaittuja pizzoja nautitaan porukalla tuvassa. Ainoa teräase koko tuvassa sattui olemaan mun Sveitsin armeijan linkkuveitseni, jolla niitä koko tuvan pizzoja sitten leikeltiin runkkupuvut päällä. Siinä oli jotain sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota en ole koskaan sen jälkeen kokenut. Nauttikaa näistä hetkistä!

Ehkä reilu viikko sitten olin saunomassa vanhempieni luona - ja juttu kääntyi Saariston rengastiehen. Siinä sitten isänikin alkoi kertoa jotain inttimuistojaan. Hän palveli Gyltön linnakesaarella vuosina 1968-69 - tuohon aikaan vielä kolmen lossin takana Turusta (nykyään kaksi). Mikä oli hänen mieliinpainuvin inttimuistonsa? En edes kysynyt asiaa, vaan hän todellakin halusi ottaa asian puheeksi. Keskiolut vapautui! Palvelusajan jälkeen iltavapailla 02.01.1969 hän kävi jossain Korppoon kyläkaupassa ostamassa itselleen neljä pulloa kolmosolutta.

Paras ohje/asenne inttiin meneville? Nauttikaa pienistäkin (itsestäänselvistä) asioista!

Kyllä siitä selviää - vaikka sitten huumorilla! Aika nopeasti tajuaa sen, että hiljaisuuden jälkeen se uni on kännykkää tärkeämpi (tosin... omana aikanani puhelin oli Nokia 2110i). Asiat tehdään prikulleen niin kuin ne ollaan ohjeistettu. Jos ohjeet ovat olleet päin persettä - silloin kaikki tehdään päin persettä. Missään ei olla ensimmäisenä eikä vastaavasti viimeisenä. Mihinkään ei olla tarjolla vapaaehtoisena. Joe Average pärjää intissä kaikkein parhaiten.

 

[Euro71]

Paras ohje/asenne inttiin meneville? Nauttikaa pienistäkin (itsestäänselvistä) asioista!

Oikeaan saumaan saatu kahvikuppi maistui kyllä niin hyvältä, etten ole koskaan parempaa kahvia sittemmin juonut :) Tai yllättävä parin tunnin luvallinen uni. Sissileirin kaakaota ja marjasoppaa muistellessa herahtaa vieläkin vesi kielelle :)

Kävin armeijan Oulussa Hiukkavaarassa -92. Luulen, ettei armeija ole noista ajoista juuri muuttunut, koska jo silloin oltiin hankkiuduttu eroon simputtamisesta, ainakin pahimmasta. Sain aikoinaan lykkäystä opiskelupaikan takia, ja hain sitten lykkäyksen keskeyttämistä, jotta ei tarvitsisi mennä tammikuussa armeijaan. Tietokonemiehenä hain viestipuolelle, laitettiin pioneereihin. Kirjuriksi koetin samalla perusteella, mutta laittoivat AUK:iin.

Menin armeijaan aika lailla ihan ummikkona. Ihan ensimmäiset päivät olivat yliopisto-opiskelijalle melkoista shokkihoitoa, mietin, että eihän tällaista paikkaa voi sivistyneessä valtiossa olla olemassakaan. Mutta kun alkushokista selvisin, niin sutjakkaastihan se 330 päivää siellä meni.

AUK:sta tullessa kasarmilla oli ainoastaan wanhoja tupakavereita/taistelupareja. Tämä oli mulle ehdottomasti löysintä inttiaikaa koskaan!

Itsekin olin "wanhojen pioneerien" eli P-kauden tupakavereiden ryhmänjohtajana, mutta löysää se ei ollut. Johtui ehkä kouluttajasta, mutta ihan heidän viimeisiin päiviin saakka tolskattiin kyllä urakalla. Se aika kyllä jaksoi silloin tällöin koetella hermoja muutamien kestolusmuilijoiden takia, joita sai aina olla suunnilleen kauluksista kiikuttamassa takaisin kaluston huoltoon tai vastaavaan... Sitten olikin parin kuukauden jakso ilman mitään tekemistä, ennen kuin uudet alokkaat saapuivat.

Jossain vaiheessa armeijaa voi tuntua siltä, että eihän tässä nyt ole mitään järkeä, kun melkein kaikki opetetaan uudestaan "mallia armeija" suunnilleen kengännauhojen sitomisesta lähtien. Itselleni homma alkoi valjeta siinä vaiheessa, kun siirryttiin räkäpäistä kovapanosammuntoihin ja vaihdettiin puupalikat ja muovailuvaha koviin räjähdysaineisiin:

Heh, se mikä on hauskaa, niin jok'ikinen henkilö joka armeijan on käynyt tietää faktaksi seuraavan: kaikissa joukko-osastoissa on aina ne samat 1-3 kpl sotureita, joille kaikki kommellukset ja sähellykset tuntuvat kasaantuvan.

Minunkin yksikössä oli yksi tohelo ylitse muiden.

...siellä kun pitäisi saada nämäkin kaverit toimimaan niin, etteivät telo itseään tai muita kovilla ampuessaan tai räjäyttäessään. Jälkeenpäin olen miettinyt, että yllättävän vähän armeijassa näyttää tapahtuvan noita tapaturmia, kun huomioi vaikka sen, että meidän pioneerikomppaniassa tuuskasi 400 hyvinkin erilaista ihmistä TNT:n ja vastaavien kanssa.

Täällä onkin moni jo viisaati todennut sen, miten itsekin asian näen: jos miehen elämässä tulee koskaan vastaan tilanne, jolloin pelkästään omalla asennoitumisella voi jo vaikuttaa asioiden sujuvuuteen, niin asepalvelus on sellainen.

Olen aivan samaa mieltä. Ihan hyvä välivuosi armeija oli ainakin itselleni.

 

[Isaa]

Paras ohje/asenne inttiin meneville? Nauttikaa pienistäkin (itsestäänselvistä) asioista!

Eipä tuota tarvinne edes ohjeistaa, sillä kyllä nuo siviilielämän itsestäänselvyydet alkavat väkisinkin tuntua aikamoiselta luksukselta jo viimeistään muutaman päivän jälkeen, puhumattakaan sitten metsäreissuilla.

Mitä palveluksen pituuksiin tulee, niin itse hoidin homman vetoamalla haastavaan opiskelupaikkaan hakemiseen. Ei mitään "no jos mitenkään olisi mahdollista, niin oishan se kiva se kuus kuukautta", vaan "haluan kuuden kuukauden hommaan, koska x." Oma asenne vaikuttaa tietysti kaikkeen, mutta ei kannata silläkään mielellä lähteä, että sillä voi kaiken pelastaa. Hyvin korkeat todennäköisyydet on sille, että tulee vituttamaan helvetisti monen monta kertaa, vaikka hyvällä asenteella oltaisiinkin liikkeellä.

Heh, ketju se vaan täyttyy aina puolen vuoden välein tulleista samoista huolista ja ohjeistuksista, vaan onhan se aina mukavampi saada eteensä tuoretta tekstiä kuin lukea vanhaa juttua, vaikka sisältö sinänsä olisikin sama.

 

[Tim Callahan]

Aika mielenkiintoista että voit kertoa mitä jälkimmäisellä puolikkaalla on tarjolla kun luonteellesi uskollisesti juuri pröystäilit että olit jatkuvasti koko päivän kestävillä harjotusvapailla ja palvelit 6kk...

Onneksi minulla ei ole kavereita tai muita tuttuja viettänyt aikaa siellä. Muutenhan olisin voinnut jopa tietää mitä siellä tapahtuu. Olisikin muuten erikoista pröystäillä puolella vuodella, jos oikeasti on käynyt hakemassa ne täysin hyödyttömät natsat sieltä.