Inttiin lähdössä?

[MrMacmanaman]

Muistaakseni meille kerrottiin, että jos on tarpeeksi sairas, niin kunnan terveysaseman lääkäri voi todeta matkustuskyvyttömyyden ja laittaa matkustuskieltoon.

 

[Kemikaalivirasto]

Muistaakseni meille kerrottiin, että jos on tarpeeksi sairas, niin kunnan terveysaseman lääkäri voi todeta matkustuskyvyttömyyden ja laittaa matkustuskieltoon.

No on se nyt jumalauta jos nykyään kuume estää bussissa istumisen. Toisaalta jos poskiontelontulehduksestakin pääsee osastolle syömään velliä sängyssä niin eihän tässä ihmetytä enää mikään.

 

[Syöttöpiste]

Tuli soitettua päivystäjälle ja hän ilmoitti että takaisin vain yksikköön ja suoraan veksiin. Kivat 4,5h matkat tulossa 39c kuumeessa... Että voi vituttaa jo nyt.

Sinun ei ole pakko matkustaa sinne kotivaruskunnan veksiin, mikäli olosi ei ole matkustamiseen soveltuva. On aivan hyväksyttävää olla ensin yhteydessä lähimpään PV:n terveysasemaan puhelimitse ja kysyä ottavatko he vastaan. Pitäisi kyllä ottaa, koska asiasta on olemassa ohjeistus, joka toiminnan näissä tapauksissa määrittää. Eli jos asut Helsingissä ja sinun pitäisi matkustaa esim Vekaralle, niin soita ensin Santahaminan terveysasemalle.

 

[Petri1981]

Jos minä olisin vielä intissä, niin en todellakaan lähtisi 5 tunniksi istumaan mihinkään bussiin lähes 40 asteen kuumeessa, sitten varuskunnassa veksiin muiden kipeiden ihmisten sekaan, jossa tauti paranee paljon hitaammin. Kotipaikkakunnan terveyskeskukseen vaan, ja sieltä kirjoittavat matkustuskieltoa pariksi päiväksi. Terveyden kanssa pitää pelata varman päälle, eikä tarvi kuunnella mitään machomiehiä jotka itse olisivat ainakin istuneet bussissa köhimässä ja tartuttamassa muita.

 

[Kemikaalivirasto]

En epäile yhtään etteikö junde olisi tosissaan sairas, mutta uskallan silti väittää, että olisi pienemmän riesan tie mennä sinne inttiin. Sinne joudut kuitenkin jossain vaiheessa itsesi hilaamaan, tällä kertaa vaan et lomakuljetuksella. Helvetin hyvän ensivaikutelman antaa kun jää ensimmäisiltä lomilta kotiin potemaan.

 

[LOFIN]

Muistaakseni meille kerrottiin, että jos on tarpeeksi sairas, niin kunnan terveysaseman lääkäri voi todeta matkustuskyvyttömyyden ja laittaa matkustuskieltoon.

Meillä ainakin sanottiin ettei tuolla matkustuskiellolla ole mitään merkitystä, sinne yksikköön saavutaan vaikka olisi pää irti.

 

[Linjatuomari]

Meillä ainakin sanottiin ettei tuolla matkustuskiellolla ole mitään merkitystä, sinne yksikköön saavutaan vaikka olisi pää irti.

Itsellä pari vuotta sitten kun palvelusta suoritin niin lätkäistiin kunnallislääkärissä muutama päivä matkustuskieltoa, veksiin kun sitten olin yhteydessä niin hoitaja ilmoitti ihan suoraan että ei auta, tänne vain. Lääkäri sitten veksissä ihmetteli että miksi helvetissä olen tänne tullut kun on kerran matkustuskieltoa annettu...

 

[Secondaryscoring]

Kyllä sitä matkustajakieltoa kannattaa käydä hakemassa, antavatkin yhtä helposti kuin norjalaiset naiset. Itse hain "mahataudin" takia 3päivää matkustaja kieltoa, mutta perkeleet lähettivät sotilaspoliisit hakemaan 500km päästä, meitä oli tosin 3 samalla seudulla joten saattoi johtua siitä.

 

[Ostoskassi]

Sinun ei ole pakko matkustaa sinne kotivaruskunnan veksiin, mikäli olosi ei ole matkustamiseen soveltuva. On aivan hyväksyttävää olla ensin yhteydessä lähimpään PV:n terveysasemaan puhelimitse ja kysyä ottavatko he vastaan. Pitäisi kyllä ottaa, koska asiasta on olemassa ohjeistus, joka toiminnan näissä tapauksissa määrittää. Eli jos asut Helsingissä ja sinun pitäisi matkustaa esim Vekaralle, niin soita ensin Santahaminan terveysasemalle.

Hyväksyttävää kyllä, mutta oma tupakaverini (kävin armeijan siis Vekaralla) käännytettiin kahdesti Santahaminasta pois vaikka hänellä oli molemmilla kerroilla kuumetta. Sanoivat vaan, että matkustaa Vekaralle ja käy siellä sitten Veksissä, eli vaikka niiden pitäisikin ottaa vastaan Helsingissä asuva varusmies niin ei ne sitä aina tee. Noh Vekaralla kaveri pääsikin sitten molemmilla kerroilla osastolle.

 

[Halifaxin Hirvi]

Homma kääntyi siten, että juuri ennen lähtöä kuume nousi peräti 39.6:een, ja otin yhteyttä päivystäjälle. Hän ohjasi minut lähimpään varusmiessairaalaan, joka minun tapauksessani on Tammisaaressa. Sinne mentiin jossa otettiin kaikki kokeet, tulehdusarvot olivat noin 235, kuumetta 39,5 ja keuhkokuvista näkyi selvä keuhkokuume ja tiputus samantien päälle. Jäin yöksi tänne, ja niin olen jäämässä tämänkin yön. Olivat aivan kauhistuneita kun sanoin että olin tänään tosissani tuon matkan tekevän. Nyt on mukavat oltavat :)

Kirjoitusvirheitä saattaa olla ja paljon. Nimim. edelleen tiputus päällä

 

[Shejbal]

Kyllä mulle aikanaan vittuiltiin varuskuntasairaalassa (Vekaralla), kun sinne maanantai-aamuna kuumeisena menin ja lipsautin, että kuumetta oli ollut jo sunnuntaina. Olisi kuulemma pitänyt mennä lähimpään varuskuntasairaalaan (Lahteen) jo silloin sunnuntaina.

Joten jundebooY menetteli lopulta ihan oikein.

 

[Tähtipakki]

Kyllä mulle aikanaan vittuiltiin varuskuntasairaalassa (Vekaralla), kun sinne maanantai-aamuna kuumeisena menin ja lipsautin, että kuumetta oli ollut jo sunnuntaina. Olisi kuulemma pitänyt mennä lähimpään varuskuntasairaalaan (Lahteen) jo silloin sunnuntaina.

Joten jundebooY menetteli lopulta ihan oikein.

Tämä ilmeisesti riippuu aika pitkälti yksiköstä. Meille Keuruulla alussa toitotettiin, että lomilta on palattava ilman todella isoa syytä. Tällaisia olivat sairaalassa olemiset (murtanut jalkansa) tai vastaavat. Kuume ei tällainen syy ollut, vaan silloin piti lomilta saapua kasarmille normaalisti ja mennä aamulla tervakselle.

Toki tuollainen jundebooYn kokema kuume alkaa olemaan sellaisilla mitoissa, jolloin oli varmaan viisainta mennä lähimpään varusmiessairaalaan.

 

[Sambody]

Kuume ei tällainen syy ollut, vaan silloin piti lomilta saapua kasarmille normaalisti ja mennä aamulla tervakselle.

Itse myös tämän paskan koin Tikiksellä. Toki en venannut aamuun vaan lomilta palattuani nappasin päivystäjältä kuumemittarin, mittasin päivystäjälle näön vuoksi kuumeen ja painelin suoraan lomakassin kanssa veksiin ja osastolle. Eipä tarvinnut maanantaina herätä niin aikaisin. Toisaalta ei nuo intin osastolle joutumiset mitään herkkua ollut, kun sielä joutui sen neljä kertaa 9 kuukauden aikana viettämään 3-5 päivään vaikka toki mikäs siinä oli illalla veksin päivystäjän tuvassa pleikkaria pelatessa ja tupakkia poltellessa.

 

[Halifaxin Hirvi]

Noniin ja uutta tietoa taas pukkaa:

Keskiviikkona siis jouduin palaamaan varuskuntaani, Vekaranjärvelle. Sinne päästyäni pääsin suoraan osastolle jossa vietin yöni, ja heti aamulla lääkäri tulee ilmoittamaan että kotihoitoon mars! Ensin siis matkustettiin 5h sinne yhden yön takia ja nyt matkustettiin takaisin. Keskiviikkoon asti ollaan kotihoidossa, kyllä kelpaa :)

edit. Niin ja lisätään nyt vähän miten tämä intti taival on mennyt. Ensimmäisestä päivästä en muista oikeastaan mitään, hirveätä säätämistä puolelta toiselle ja 3kt:hen minut "laitettiin". Tupakavereiden kanssa päästiin samantien juttuun, jopa yllättävän hyvin, siellä jo vittuillaan toisillimme täyttä päätä jatkuvasti. Harmitti vain kun nuo ensimmäiset 3 viikkoa olin kokoajan pikku flunssassa mikä sitten eteni tuohon keuhkokuumeeseen asti. Nyt kun tämän saa alta pois niin pääsee taas kunnolla jatkamaan palvelusta. Hyvät on fiilikset kun on päässyt mukaan The Juttuun.

 

[Caney]

Tänään tupsahti kirje kotiin, ja näillä näkymin vuonna 2016 olisi sen aika. Eipä mitään hurraa-huutoja herättänyt nuo lappuset, mutta mitään vastaakaan ei ole. Varmasti kokeilemisen arvoinen reissu ja mikäli mitään esteitä ei tielle tule niin viimeistään 2017 sitä ollaan viimeistään mies. Aivan varmasti.

Aamuja odotellessa.

 

[Koikkaaja]

Olen tällä hetkellä B-papereilla "menossa" Inttiin ensi tammikuussa. B-luokitus tulee heikosta kuulosta. Kuuloni on heikentynyt kutsuntalääkäri käynnin jälkeen ja vasemmassa korvassa on alkanut tinnittään. Onko tinnityksestä mahdollisuus saada vapautus? Ei tinnitys mikään mukava asia ole, kun joka ilta nukahtaminen on vaikeaa, kun toisessa korvassa tinnittää.

 

[IceBlacks]

Olen tällä hetkellä B-papereilla "menossa" Inttiin ensi tammikuussa. B-luokitus tulee heikosta kuulosta. Kuuloni on heikentynyt kutsuntalääkäri käynnin jälkeen ja vasemmassa korvassa on alkanut tinnittään. Onko tinnityksestä mahdollisuus saada vapautus? Ei tinnitys mikään mukava asia ole, kun joka ilta nukahtaminen on vaikeaa, kun toisessa korvassa tinnittää.

Riippuu lääkäristä. Itse kävin heti armeijan alun lääkärintarkastuksessa pyytämässä vapautusta kovapanosammunnoista, mutta sitä ei tullut, koska tinnitus ei ole lääketieteellisesti luokiteltu taudiksi. Palveluskelpoisuusluokkana minulla oli A.

Olin sitten ammunnoissa normaalia paksummilla kuppikuulosuojaimilla sekä tulpat sen lisäksi korvissa. Silti meinasi laukauksen ääni tulla läpi ja ainakin oma tuntuma oli, että tinnitukseni lisääntyi siitä johtuen. Minulla soivat molemmat korvat ennen armeijaan menoa ja osittain ammuntojen takia ne soivat entistä enemmän.

Armeijan lopulla ennen kotiutusammuntoja kävin varuskuntalääkärin vastaanotolla neuvottelemassa, jos saisin vapautuksen kovapanosammunnoista kuulo-ongelmiini viitaten. Hän sanoi, että hän voi kirjoittaa sellaisen suosituksen, mutta komppanian päällikkö päättää viime kädessä saanko vapautuksen.

Lompsin kyseinen paperi kädessä komppanian päällikön puheille ja hän sanoi, että jos lääkäri näin sanoo, niin ilman muuta saan vapautuksen.

Onko sinulla vaihtoehtona suorittaa aseeton palvelus? Itse tulin ajatelleeksi sitä vasta kun palvelusta oli suoritettu melkoinen tovi, koska olin kuljettajahommissa enkä käytännössä P-kauden jälkeen tarvinnut asetta lainkaan. Kuulo-ongelmat ovat ainakin omasta mielestäni riittävän hyvä peruste vaatia vapautusta ammunnoista. Armeijan maalitauluihin ampuminen ei ole koko loppuelämää varjostavan kuulovian pahentamisen arvoista.

 

[Pain no gain]

Onko tinnityksestä mahdollisuus saada vapautus?

On. Ei ole kovin yleinen vapautuksen syy ja seurauksena voi vapautuksen sijaan olla lykkäystä. Tinnituksen kohdalla taidetaan puhua vakavasta tinnituksesta kun vapauttavat papaerit kirjataan.

Kuten yllä sanottiin niin sillä lääkärin omalla maanpuolustustahdollahan näissä on merkittävä vaikutus. Toiset antaa vapautuksen, kun sitä pyytää ja toiset ei anna, vaikka se pitäisi saada ja joutuu käymään varuskunnalla pyörähtämässä pari päivää.

Tottakai, jos haluaa vapautuksen, niin tarvittaessa sen myös saa, mutta ei välttämättä ihan sillä perusteella millä kuuluisi. Tinnitus on kuitenkin ollut vapauttava peruste joissakin tapauksissa, vaikka yleisin taitaakin olla hullun paperit.

Nykyäänhän näissä asioissa Puolustusvoimatkin on aika varovainen ja esimerkiksi kuulon huonontuminen varusmiespalveluksen aikana otetaan ihan tosissaan ja tuplakuulonsuojaukset jne ovat ahkerasti käytössä.

 

[Sonny Burnett]

Ruk

Siirretääs tähän ketjuun.

Luin kirjaa Kingston Wall- yhtyeen Petri Wallista ja hänen surullisen lyhyestä elämästään.

Hämmästyin siitä että rokkihippipössyttelijä Walli oli sotilasarvoltaan vänrikki ja vieläpä 17- vuotiaana vapaaehtoisena. Walli ei käsittääkseni ollut käynyt edes peruskoulua loppuun, mutta oli kuitenkin älykäs nuori mies.

Kysymys heräsi: Kuinka yleinen tällainen peruskoulutausta on reserviupseerikoulussa? Walli suoritti asevelvollisuutensa 80-luvun lopussa. Veikkaan että jo tuolloin hän oli erittäin suuri harvinaisuus.

Entäpä 2000-luvulla? Onko Ruk:lla tilastoja nähtävissä opppilaista, heidän koulutustaustastaan yms. ikärakenteesta. Nykyään ei tosin taida päästä enää ala-ikäisenä armeijaan joten ehkä tämä vaikuttaa asiaan.

Tunteeko kukaan vastaavaa Ruk-tapausta kuin Walli?
__________________

 

[KuumaaKamaa]

Ehkä on hyvä nostaa tätä ketjua pikkuhiljaa ylöspäin. Tarkalleen viikon kuluttua lähtöerä 2/14 viettää ensinmäistä iltaansa kasarmien suojassa. Minä kaikkien muiden alokkaiden joukossa. Onko jatkoajassa muita tämän "kovan" kohtalon kokevia ja jos on niin mihin päin Suomea teitä ollaan viemässä? Oma suuntani on kohti Vekaranjärveä.

Tässä noin puoli vuotta olen ajatellut sen vain helppona elämänvaiheena, mutta nyt kun sen todella tajuaa, että kuinka lähellä se oikeasti on niin tässä alkaa lievästi pelottamaan, jopa ahdistamaan. Tavoitteeni on selvitä tuosta lafkasta nopeasti ulos ja niin, että sinne ei tarvitse enää ikinä palata. No mistäs näitä ikinä tietää, vaikka tuosta paikasta oppisi jollain sairaalla tavalla pitämäänkin, mutta tällä hetkellä päälimmäisenä ajatuksena on vain järkyttävä ikävä tyttöystävääni kohtaan, sekä lievä pelko tulevia sosiaalisia tilanteita kohtaan, etenkin uusia tupakavereiden kanssa tutustuminen voi varmaankin olla aluksi vaikeaakin. Kun en muutenkaan kovin sosiaalinen ihminen ole tuntemattomille.

Kaverini sanoi, että sinne voi mennä tyhmänä ja tietämättömänä ja että siellä kyllä opetetaan kaikki tarpeellinen. Silti sairaalloisen tarkka sängyn petaaminen tai sulkeisten oppiminen saattaa tuottaa ongelmia (kuinka uskomattomalta se kuulostaakaan) HERRA Alikersantin valvovan silmän alla. Herroittelukin saa minut voimaan pahoin. Ei kukaan minua kuusi kuukautta pitempään armeijassa aikaansa viettänyt ole mikään herra, varsinkaan minulle.

Vielä piti kysymäni elektroniikkalaitteiden käytöstä, etenkin yöaikaan. Kuinka tarkkaan niitä todellisuudessa valvotaan? Tiedän, että levon saaminen voi olla haastavaa varsinkin alkuaikana ja siksi tulen varmasti räpläämään puhelintani/kuuntelemaan musiikkia pitkin öitä. Saako siitä sanomista niskoilleen kuinka rankalla kädellä, jos sattuu jäämään kiinni kyseisestä todella vakavasta rikoksesta?

Kaikesta negatiivisyydestäni huolimatta aion ottaa mukaani läjän huumoria ja tsemppiä kotoani. Ilman niitä siellä ei varmasti selviä kovinkaan pitkälle. Joku jatkoaikalainen kokosi jossain hyvin: "Vaikka kuka sanoisi mitä ja vaikka siellä tapahtuisi mitä, tiedän, että rakkaimpani ihmiset eivät ole täällä ja tiedän, että ne rakkaimpani odottavat minua kohtiin saapuvaksi."

Minun avautumisiani saatte ainakin vielä lueskella seuraavan puolen vuoden ajan tässä ketjussa aina suurimmista ahdistuksen hetkistä riemukkaisiin voiton tansseihin ja toivon, että tulen kuulemaan myös muiden tulevien inttiläisten kuulumisia täältä.

 

[mikkelson]

Täällä hoi. Joo elikkäs ensi viikon maanantaina tarkoitus astua palvelukseen. Säkylään olen suuntaamassa. Odotan jännityksellä ja mielenkiinnolla, että miten se siitä lähtee rullaamaan. Niin olen kuitenkin ymmärtänyt, että ei sitä liian vakavasti kannata ottaa, joten ihan rennoin mielin koitan olla ja nauttia vielä näistä viimeisistä vapaapäivistä.

 

[Janippa]

Vielä piti kysymäni elektroniikkalaitteiden käytöstä, etenkin yöaikaan. Kuinka tarkkaan niitä todellisuudessa valvotaan? Tiedän, että levon saaminen voi olla haastavaa varsinkin alkuaikana ja siksi tulen varmasti räpläämään puhelintani/kuuntelemaan musiikkia pitkin öitä. Saako siitä sanomista niskoilleen kuinka rankalla kädellä, jos sattuu jäämään kiinni kyseisestä todella vakavasta rikoksesta?

Siinä vaiheessa kun hiljaisuus tuli ja ovia lyötiin kiinni, en ainakaan itse HERRA alikersanttina ollessani jaksanut kiertää tupia kovinkaan aktiivisesti läpi. Jos möykkää kuului, niin sillon saatoin puuttua, jossen sattunut olemaan omat elektroniikkavekottimet kädessä ja kuulokkeet korvilla. Kävin tosin intin juuri ennenkuin kaikenmaailman älypuhelimet alkoivat yleistyä (2008-2009 kesästä kesään), joten ei noista sen suurempaa ongelmaa ollut.

Toki ihan yleisen toisen huomioonottamisen ja kunnioittamisen kun ottaa huomioon, niin siellä pärjää noiden elektroniikkavekottimien kanssa. Jos joku tuvasta sanoo että se valo häiritsee, se kannattaa sillon uskoa. Jos kukaan ei siitä valita, voi toki myös olla kohteliasta kysyä, häiritseekö tää ketään, koska siellä voi olla just se hiljainen kaveri, mikä ei uskalla sanoa ilman kysymistä.

Noin kootusti, en usko että siitä tulee sen enempää paskaa niskaan, ainakin meillä oli erikseen tv-tupa, Haminassa tv-pääty, jossa hengaili aina porukkaa hiljaisuuden aikana, etteivät häiritsisi muita tupakavereita. Toki jos mosana meet sinne vanhempien jääkäreiden sekaan, saattaa hieman vinoilua tulla, mutta se vaa vahvistaa.

Ja kysymällä toki myös viisastuu, ensimmäisten jännäöiden jälkeen unenkin luulisi tulevan, sen verran paljon siellä uutta asiaa päivittäin tulee nenän eteen.

 

[palle]

Ehkä on hyvä nostaa tätä ketjua pikkuhiljaa ylöspäin. <tekstiä>

Oliko kutsunnoissa mitään puhetta siitä, että mihin yksikköön mahdollisesti olisit menossa?

Vekaranjärvellä on ainakin erinomaiset iltavapaiden vietto vaihtoehdot, halusi sitten käydä pizzalla, pelailemassa tai urheilemassa.

Mikäli helpoimmalla mahdollisella haluat päästä niin kannattaa toivoa, että pääset tykistöön, tarkemmin sanottuna toiseen kenttätykistöpatteriin (2KT). Puoli vuotta menee aika nopeasti ja 2KT:ssa vielä helpoimmalla mahdollisella vaivannäöllä. P-kausi nyt on jokaisessa joukko-osastossa melko sama eli sen puoleen ei ole väliä, missä peruskoulutuskautesi vietät ja yksikön vaihdon ei pitäisi tuottaa mitään ylitsepääsemätöntä vaivaa. Mikäli tykkäät viettää aikaa metsässä leirien muodossa niin siinä tapauksessa tykistö ei ole oikea paikka sinulle.

En tiedä onko käytännöt paljoa muuttuneet siitä kun itse suoritin inttini Vekaralla (2/07). 2KT:ssa ollessa meillä ei ollut missään vaiheessa palvelusta mm. ohjattuja aamutoimia vaan herätys oli 6.30 ja aamupala klo 7 (muistaakseni) eli herätyksestä oli puoli tuntia aikaa pistää punkka kondikseen, käydä suihkussa, paskalla ja röökillä. Tosin kusipää pioneerit tykkäsivät herättää meidät vammaisilla lauluillaan viiden aikaan, aamupalalle mennessään.

Tupalaisiin oli helppo tutustua jo heti alussa, olivathan kaikki tismalleen samassa tilanteessa, eli kaikki oli uutta ja hieman sekavaa. Meillä ei muistaakseni ollut missään vaiheessa mitään rajoituksia elektroniikkalaitteiden suhteen, kunhan ei ääntä lähtenyt eikä liian kirkas valo valaissut koko huonetta. Eräskin henkilö omassa yksikössäni pelaili yöt nettipokeria ja veteli aivan järkyttävää tiliä koko inttiaikansa. Hiljaisuuden koittaessa oli vielä muistaakseni vaihtoehtona lähteä katsomaan elokuvaa, tai mennä tupaan nukkumaan. Herroittelussa ei alussa sinänsä ollut muuta vaikeata paitsi, että pokka meinasi pettää kun itseään nuorempia piti herroitella. Siihen tottuu nopeasti ja on vain yksinkertaisesti osa tuota massiivista puolivuotista larppaamista. Tosin loppuvaiheessa tittelit ja pukukoodit heitettiin hevonvittuun ja paikasta muodostui varsinainen sikala.

Yleisin neuvo minkä sain oli, että ota hyvä asenne ja roppakaupalla huumorintajua mukaan. Se ei ollut huono neuvo. Tosin aina ei naurattanut jos vitsi oli huono. Tärkeintä on, että ei tee itsestään mitään silmätikkua huonolla asenteella vaan tekee idioottimaiseltakin tuntuvat asiat mukisematta. Siellä tehdään paljon asioita tavalla missä ei ole mitään järkeä. Onhan laitos jo ikivanha ja pyörittäähän sitä sotahullut vanhat pierut. Ilmapiiri oli muuten hyvä ja avoin. Kenelle tahansa "esimiehelle" pystyi kertomaan huolensa jos niitä oli ja kuraattorille pääsee aina juttelemaan jos vain pyytää. Kaikki keskustelut käydään luonnollisesti luottamuksellisesti.

Itselläni kävi vielä ihan kohtalainen tsägä alikersanttien ja kokelaiden suhteen. Ei mitään järkyttäviä idiootteja vaan homma oli tiukkaa mutta reilua. Jos perseiltiin niin siitä maksettiin, jos homma toimi niin saimme helpotuksia yms. Mitään telttojen siirtelyä keskellä yötä yms. ei ollut. Noh, ehkä siellä oli yksi todella apina kokelas, jonka silmätikuksi jäin heti ensimmäisistä päivistä kun kokelaat kasarmille tuli. Periaatteessa harmiton kusipää mutta osasi toki myös kiristää ruuvia. Apinointi tosin loppui kun satuin eräällä lomalla törmäämään kyseiseen ihmiseen Helsingin yössä.

Loppujen lopuksi tuo puolivuotta (tai vuosi) menee nopeasti ohi ja saattaa jopa jättää muutamia hyviä muistoja sekä ystävyyssuhteita.

 

[powerforward#7]

Tässä noin puoli vuotta olen ajatellut sen vain helppona elämänvaiheena, mutta nyt kun sen todella tajuaa, että kuinka lähellä se oikeasti on niin tässä alkaa lievästi pelottamaan, jopa ahdistamaan. Tavoitteeni on selvitä tuosta lafkasta nopeasti ulos ja niin, että sinne ei tarvitse enää ikinä palata. No mistäs näitä ikinä tietää, vaikka tuosta paikasta oppisi jollain sairaalla tavalla pitämäänkin, mutta tällä hetkellä päälimmäisenä ajatuksena on vain järkyttävä ikävä tyttöystävääni kohtaan, sekä lievä pelko tulevia sosiaalisia tilanteita kohtaan, etenkin uusia tupakavereiden kanssa tutustuminen voi varmaankin olla aluksi vaikeaakin. Kun en muutenkaan kovin sosiaalinen ihminen ole tuntemattomille.

Kaverini sanoi, että sinne voi mennä tyhmänä ja tietämättömänä ja että siellä kyllä opetetaan kaikki tarpeellinen. Silti sairaalloisen tarkka sängyn petaaminen tai sulkeisten oppiminen saattaa tuottaa ongelmia (kuinka uskomattomalta se kuulostaakaan) HERRA Alikersantin valvovan silmän alla. Herroittelukin saa minut voimaan pahoin. Ei kukaan minua kuusi kuukautta pitempään armeijassa aikaansa viettänyt ole mikään herra, varsinkaan minulle.

Vielä piti kysymäni elektroniikkalaitteiden käytöstä, etenkin yöaikaan. Kuinka tarkkaan niitä todellisuudessa valvotaan? Tiedän, että levon saaminen voi olla haastavaa varsinkin alkuaikana ja siksi tulen varmasti räpläämään puhelintani/kuuntelemaan musiikkia pitkin öitä. Saako siitä sanomista niskoilleen kuinka rankalla kädellä, jos sattuu jäämään kiinni kyseisestä todella vakavasta rikoksesta?

Kannattaa lähteä tosiaan avoimin mielin ja huumorintajua, sekä pitkää pinnaa mukaan varaten. Vaikka mitään asenneongelmaa ei olisikaan tulee vastaan tilanteita, joissa ei välttämättä näe mitään järkeä tai ole mukavaa. Alussa tulee varmaan kaikille pieni alkushokki, kun opetetaan nopeaan tahtiin talon tavoille ja toisaalta on kiire aloittaa sotilaan taitojen opettelua. Vaikka käytännössä mitään simputusta tai vastaavaa ei enään ole, niin on tuo toimintaympäristö niin poikkeava siviilimaailmasta, että tottumista riittää kaikilla. Sen enempää ei tosiaan kannata stressata, asiat opetetaan ja vasta sen jälkeen vaaditaan. Teet mitä käsketään ja olet joukkuepelaaja, niin ei tule ongelmia esimiesten, eikä vertaisten kanssa. Tupakavereihin kyllä ehtii tutustua oikein ajan kanssa, kun toimitte tiiviinä ryhmänä aamusta iltaan.

Puhelimen käytön tarkkailu riippuu täysin alijohtajien innostuksesta puuttua asiaan. Suurinta osaa alikersanteista jaksaa kiinnostaa käskettyjen asioiden vaatiminen noin ensimmäiset kaksi viikkoa ja tuolloin se sitten meneekin vähän ylikin. Ihan hyvä kyllä toisaalta ottaa alkuun löysät pois, mutta osalla tuo vaatimustaso alaisten ja etenkin itseään kohtaan putoaa aika rajusti. Palatakseni puhelimeen yöllä, niin mahdollisesti ensimmäisten viikkojen aikana joku innokas alikersantti voi asiasta huomauttaa, mutta niin kauan, kun et muita häiritse, niin eiköhän tuo onnistu. Se on sitten ihan eri asia mihin se yö kannattaa tuhlata etenkin melko kiireisen alun aikana.

Herroittelusta ei kannata tehdä itselle sen vaikeampaa, kuin mitä se on. Se vain kuuluu armeijan toimintatapoihin ja kun siihen tottuu, niin ei siinä sen kummempaa. Loppujen lopuksi nuokin pohjautuu vain hyviin käytöstapoihin, jossa vanhempia (sotilas)henkilöitä teititellään, tervehditään, heille avataan ovi jne. Tietysti voi olla vaikeaa, kun tämä vanhempi sotilashenkilö onkin ikätoveri, ehkä jopa itseä nuorempi. Tuo alikersantti/kokelas on kuitenkin sotilashommissa paljon kokeneempi ja sen takia toimii esimiehenä sotilashommissa.

 

[PataJaska]

Täällä onkin moni jo viisaati todennut sen, miten itsekin asian näen: jos miehen elämässä tulee koskaan vastaan tilanne, jolloin pelkästään omalla asennoitumisella voi jo vaikuttaa asioiden sujuvuuteen, niin asepalvelus on sellainen..

Mitään yksityiskohtaisia toimintaohjeitahan on mahdoton antaa, detaljitason asiat ja toimintatavat riippuvat täysin siitä mihin joukko-osastoon ja sen sisällä mihin yksikköön joudut. Pari aivan yleistason juttua mainittakoon, jotka mm. osaltaan auttavat siihen oikeaan asennoitumiseen:

- varusmiesjohtajina toimivat alikersantit vaikuttavat uudesta alokkaasta jo hekin suurilta herroilta. Muista kuitenkin, että hekin ovat vain suorittamassa asepalvelusta, ovat vain puolivuotta aiemmin tulleita ja juuri AUK:ista ulos pullahtaneita. Ovat kyllä sisällä talon tavoissa, mutta eivät niinkään vielä omassa roolissaan
- vaikka alikersantit ovatkin esimiesasemassa sinuun, niin he EIVÄT VOI VAIKUTTAA siihen, milloin kukakin pääsee lomille tai jää kiinni, EIVÄTKÄ SIIHEN minkälainen tehtävä ja palvelusaika kenellekin peruskoulutuskauden jälkeen määrätään. Varmasti nimittäin alikersantit yrittävät antaa sen vaikutelman, että heillä olisi sanavaltaa näissä asioissa
- jos alikersantit kyselevät aina välillä (kuten varmasti käy) vapaaehtoisia erilaisiin hommiin, niin pääsääntöisesti ei kannata itse itseään ilmoittaa, jollei väkisin sitten halua olla mahdollisimman noheva. Näiden nakkihommien suorittamisesta ei kuitenkaan loppupeleissä ole vastaavaa hyötyä
- jos haluat suorittaa palveluksen mahdollisimman "rauhassa", niin ole niin keskiverto kuin pystyt. Älä ole paras missään äläkä huonoin missään, näin et jää alijohtajien/kokelaiden mieleen

Palveluksesta on parhaimmillaan mahdollista myös nauttia, se kannattaa pitää mielessä, ja sillä asenteella lähteä. Etenkin alokasajan (eli ensimmäisen kahdeksan viikon) aikana se on toki aika hankalaa, mutta loppua kohtihan tuo helpottaa, kuten monet asiat elämässä. Alokasaikana onneksi parhaimpana pehmentävänä tekijänä on usein itsestään hyväksi muodostuva tupahenki, koska kaikki ovat kuitenkin samassa kusessa. Jos kohta on mainittava samaan hengenvetoon, että yhteismajoitukseen on toki monilla aika iso totutteleminen, vaikka tupaelämässä on myös kiistattomat hyvät puolensa

Tässä jotain asiaa lyhyesti minulta..