Inttiin lähdössä?

[Taikuri]

Nyt alkaa mennä vähän puurot ja vellit sekaisin, kun ollaan jo pinkkaakin räjäyttämässä. Pinkasta puheenollen, niin ainakin muutamassa varuskunnassa on (legendaaristen tornarien mukaan) menty siihen, että sitäkään ei enää tehdä. Tai siis riittää että sen päiväpeiton vaan taittelee jotenkin siihen jakkaralle.

Vuosi sitten kotiutuneena Sodankylässä 1JK:ssa meillä ainakin riitti että näkyi 21 ruutua ja pinkka roikkui punkan päässä. Muutenkin tornareiden mukaan me oltiin muka nallekarkkikomppania, no eipähän se mua haitannut. :)

 

[Tähtipakki]

Ohi perkele on!

Keuruulla vajaa puoli vuotta kulunut ja tänään tuo vapauden päivä koitti. Hieno fiilis ja kohta auton nokka kohti Himosta, jonne TJ 0:aa viettämään tupakavereiden kanssa. :)

 

[kuuskytä]

Kajaanissa 165 päivää palvellut varusmies on siirtynyt tällä päivämäärällä reserviin. Hajotuksen määrä oli yllättävän vähäinen, toki tähän yhtenä syynä on kaikkien aikojen lyhin palvelusaika. Joka tapauksessa; ohi on ja nyt juhannuksen viettoon!

 

[Ostoskassi]

Vekaranjärvi 1 it. 165 vrk. DONE

 

[Midnight Rambler]

Onneksi olen taitava puhumaan, niin sain vältettyä koko homman kauan sitten. Harmittamaan jäi kyllä pirusti se, että eivät antaneet "hullun" (mikä se kirjainsymboli tälle olikaan?) papereita. Ne olisi ollut cool, mutta hyvä edes näin.

 

[DefenceX]

Nyt viikon reservissä olon jälkeen josko muutamia mietteitä kyseisestä laitoksesta. Allekirjoittanut siis astui palvelukseen 7.1.2013 ja kotiutui Korpraalina Riihimäeltä 1. Viestikomppaniasta 20.6.2013!

Ennen armeijan alkua mitä lähemmäksi lähtö tuli, niin sitä varmempi olin, että kyseinen laitos on täysin perseestä. Muutamat ensimmäiset päivät olinkin tätä mieltä, mutta muutamien päivien jälkeen alkoi tutustumaan jo paremmin omiin tupalaisiin ja eihän tuolla olo enään sen jälkeen hassumpaa ollut. P-kauden loputtua tuli taas vitutus, sillä tupa vaihtuu ja alkuun tuntuikin, että uusi tupa on aivan perseestä, mutta tuokin tunne osoittautui täysin vääräksi, sillä parempaa tupaa en olisi voinut kuvitella.

Palvelusaika meni todella nopeasti ja mikä parasta tuli armeijan aikana otettua itseä niskasta kiinni ja karistettua 16kg (polvet hajosi ja 9kk täys lepo ja paino nousi 22kg ~vuodessa) vyötäröltä, joten jos kiloja löytyy on armeija loistava paikka myös hieman pudottaa kiloja! : )

 

[Delter]

Nyt viikon reservissä olon jälkeen josko muutamia mietteitä kyseisestä laitoksesta. Allekirjoittanut siis astui palvelukseen 7.1.2013 ja kotiutui Korpraalina Riihimäeltä 1. Viestikomppaniasta 20.6.2013!

Huhuja olen kuullut, mutta pitääkö se tosiaan paikkansa, että armeijan palvelusajat ovat kaikessa hiljaisuudessaan lyhentyneet lähes kuukaudella? Tuostahan tulee pikaisesti laskettuna istumista vain reilut 5kk, joten onko tästä 6/9/12 -mallista nyt luovuttu?

 

[BLEGI]

Huhuja olen kuullut, mutta pitääkö se tosiaan paikkansa, että armeijan palvelusajat ovat kaikessa hiljaisuudessaan lyhentyneet lähes kuukaudella? Tuostahan tulee pikaisesti laskettuna istumista vain reilut 5kk, joten onko tästä 6/9/12 -mallista nyt luovuttu?

Palvelusajat lyhentyivät kahdella viikolla, joten uudet palvelusajat ovat 165, 255 ja 347

 

[Salming]

Parturissa tuli äsken käytyä, sillä astun maanantaina palvelukseen Säkylässä. Onko täällä muita, jotka ovat Säkylään tulossa, tai ovat parhaillaan siellä?

 

[Tacs]

Huomenna tie vie kohti Parolaa. Hiukan ristiriitaiset tunnelmat, en oikein tiedä mitä pitäisi ajatella mutta eiköhän se siitä vitutukseksi vielä käänny.

 

[Rakettipulu]

Aamujaa... TJ72 t. GonaSpol öbiksestä

 

[Balrog]

Onneksi olen taitava puhumaan, niin sain vältettyä koko homman kauan sitten. Harmittamaan jäi kyllä pirusti se, että eivät antaneet "hullun" (mikä se kirjainsymboli tälle olikaan?) papereita. Ne olisi ollut cool, mutta hyvä edes näin.

Tuoreessa Hesarin Nyt-liitteessä on mielenkiintoinen juttu armeijasta ja vapautuskäytännöistä, muun muassa Sanna Raipe-Helminen, Mikko Koivun asevelvollisuus ja löydöt sukuelimissä mainittiin, käykääpäs Midnight Rambler ja muut lukemassa tuo juttu.

http://nyt.fi/20130705-armeijaan-ei-ole-pakko-mennae-vapautuksen-saa-vain-pienellae-huijauksella/

 

[Wiltord]

Onhan tuosta armeijan käymisestä melkoisesti aikaa vierähtänyt. 9kk tuli meininkiä katseltua ja nyt on aika kullannut aika perusteellisesti muistoja.

Silti muistan kyllä kuinka monesti vitutus oli valtava. Pitkillä leireillä kaikki kamat märkinä irtautuminen keskellä yötä lumihangessa ja vesisateessa on jäänyt mieleen.

Alkuaikojen pinkkapunkka-tarkastukset ja siivoustarkastukset oli lapsellisia. Ei yksinkertaisesti mitään järkeä siivota tupaa kuutta kertaa lattiasta kattoon, kun löytyy joku yksittäinen pölyhiukkanen. Pinkkojen tekemistä en ikinä ymmärtänyt. Kyllähän sen suht nopeasti oppi ja ruudut kohtasivat kivasti.

Ylimääräiset hinkkaamiset saa minun mielestä jäädä pois. Eihän niistä jaksanut kukaan nillittää minnekään, mutta se vain tuntui lapselliselta. Suhteellisen paljon siellä tuli kuitenkin opittua asioita, joissa oli järkeäkin ja onneksi meidän kouluttaja tykkäsi järjestää paljon erilaisia ammuntoja eri aseilla ja se oli yllättävän mukavaa puuhaa.

Tsemppiä uusille alokkaille. Alku saattaa tuntua aika vittumaiselta, mutta niin se vain lähtee rullaamaan viikko kerrallaan ja jossain vaiheessa loppu häämöttää. Paljon näkee sellaisia tyyppejä, joihin ei muuten tulisi tutustuttua.

 

[JofaPlayer]

Tsempit kaikille eilen aloittaneille (pikkubroidi erityisesti). Itse kävin kyseisen turhuuden alta pois 2000-luvun puolivälissä ja 6kk paketilla mentiin. Olin jo etukäteen päättänyt että tämä tulee olemaan syvältä ja en aio olla kuin vähimmäisajan ja oikeassa olin aikalailla kummankin suhteen. Toki tupalaisten kanssa lensi hyvää juttua ja muutenkin rentoa porukkaa. Mitä nyt voi odottaakaan kun kourallinen sen ikäisiä miehen alkuja päästetää jauhamaan keskenään naisista ja muista elämän ihmeistä 6-12kk ajaksi.

Mutta päällimmäinen tunne oli vain suuri helpotus että se hajoaminen oli ohitse ja pääsi aloittamaan oikeaa elämää kunnolla (opiskelupaikka + eka oma kämppä jne). Jos rehellisiä ollaan, niin kävin armeijan ihan vain sen takia, että sivariksi haukkuminen olisi ollut niin helvetin kova kolaus sen ikäisenä, kun piti esittää kovaa jätkää. En nähnyt enkä näe tarvetta pakolliselle asevelvollisuudelle Suomessa, mutta näistä asioista ääneen puhuminen oli silloin vaikeaa, enkä vieläkään kehtaa mainita jos jossain jotain inttijuttua tulee keskustelunaiheeksi.

 

[K.A.H]

Itse kävin kyseisen turhuuden alta pois 2000-luvun puolivälissä ja 6kk paketilla mentiin. Olin jo etukäteen päättänyt että tämä tulee olemaan syvältä ja en aio olla kuin vähimmäisajan ja oikeassa olin aikalailla kummankin suhteen.

Samanlaiset ajatukset oli itsellänikin päässä, kun 2004 tammikuussa armeijan porteista sisään astuin. Eivätkä ne siitä miksikään muuttuneet 6:n kuukauden palveluksen aikana. Ja nyt 9 vuotta myöhemmin mietteeni armeijan suhteen ovat ainoastaan vahvistuneet, sillä jos saisin uudelleen valita, menisin ehdottomasti sivariin armeijan sijasta. Intti tuntui vaan kaikin puolin turhalta touhulta, ja ainoana positiivisena asiana jäi mieleen se, että siellä tutustui kaikenlaisiin ihmisiin. Jotkut toki sanovat, että armeija on elämän parasta aikaa, mutta siinä tapauksessa ei voi olla elämää armeijan ulkopuolella tai on jollain tavalla päästään sekaisin. Vähintään 6kk turhia pyssyleikkejä välillä hirveissäkin olosuhteissa, 18-20 vuotiaan finninaamaisen alikessun rääkyessä vieressä. On hienoa. Ja toki kaikki sotaan liittyvä ja sotiminen itsessään on muutenkin mielestäni vastenmielistä ja likimain typerintä mitä on olemassa. Siitä on sankaruus ja kunnia kaukana.

 

[Luge H]

Jotkut toki sanovat, että armeija on elämän parasta aikaa, mutta siinä tapauksessa ei voi olla elämää armeijan ulkopuolella tai on jollain tavalla päästään sekaisin. Vähintään 6kk turhia pyssyleikkejä välillä hirveissäkin olosuhteissa, 18-20 vuotiaan finninaamaisen alikessun rääkyessä vieressä.

Omasta mielestäni intti on ollut elämäni tähän asti parasta aikaa. Monta helvetin hyvää kaveria tuli tavattua ja monen kanssa ollaan yhä viikottain tekemisissä vaikka eri paikkakunnilla asutaan. Fyysinen kunto tuli saatua kohdalleen, harmi että sen olen antanut taas romahtaa kesästä 2008.

Pidän itseäni hyvin tasapainoisena ja reiluna ihmisenä. Armeijan aikana tuli opittua valtavasti uutta, niin itsestään kuin elämästä. Ja tämänkin hetkinen työpaikka on hankittu armeijasuhteilla. Taitaa olla pikemminkin niin päin että epätasapainoinen ja sosiaalisesti rajoittunut ihminen kokee intin ylitsepääsemättömäksi tai erittäin haastavaksi. Inttiä suosittelen kaikille. Jos sama porukka ja tekemisen meininki olisi tarjolla kuin Vekaranjärvellä 1/08 lähtisin heti vaikka P-kaudelle uudestaan!

 

[K.A.H]

Taitaa olla pikemminkin niin päin että epätasapainoinen ja sosiaalisesti rajoittunut ihminen kokee intin ylitsepääsemättömäksi tai erittäin haastavaksi. Inttiä suosittelen kaikille.

Kuten jo aikaisemmin sanoin, itselleni intissä parasta oli nimenomaan uudet tuttavuudet ja sosiaalinen kanssakäyminen. Eli minä en ainakaan olen epätasapainoinen enkä epäsosiaalinen. Olen oikein onnellinen ja elämä on raiteillaan, oli myös armeijan aikana. Ongelma oli pikemminkin se, ettei armeijassa koskaan tehty mitään mielenkiintoista, kun ei pyssyleikit ja sotajutut kiinnosta. Kun kuusi kuukautta viettää paikassa, jossa mikään tekeminen ei motivoi eikä siitä kiinnostu, niin se teki intissä olemisesta haastavan. Porttien ulkopuolella sen sijaan olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoista puuhasteltavaa. Noh, mutta tulipahan käytyä läpi se 6kk reissu ja eipä onneksi tarvitse uudestaan mennä.

 

[Isaa]

Jos armeijan aikana muka oppii kamalan paljon niin itsestään kuin elämästä, niin sitten ei ole vain tuntenut itseään ja elämää tarpeeksi hyvin ennen inttiä. Itse en oppinut siellä kummastakaan yhtään mitään uutta.

Itse vielä menin inttiin positiivisella mielellä, mutta ajatus 12 kuukaudesta vaihtui melko nopeasti 6 kuukauteen kun laitoksen naurettavuuksiin pääsi tutustumaan.

 

[Orlando]

Sehän on hyvin pitkälti asenne- ja luonnekysymys, miten tuon armeija-ajan kokee. Jos liikaa alkaa miettimään järjellä joitain toimintatapoja ja tehtäviä ja, jos ei kestä käskytystä ja kuria, niin eihän se mitään herkkua ole.

Oma armeija-aikani meni mukavasti. Tykkään ampumisesta ja luonnossa liikkumisesta. Luonteeltani olen rauhallinen, eikä mitään ongelmia tullut alikessujen eikä kouluttajien kanssa, kun teki mitä käskettiin, sen enempää miettimättä asian järkevyyttä. Paljon sain myös kavereita sieltä.

Olihan siellä huonojakin hetkiä, kun vitutti, oli kylmä, nälkä, väsytti ja vaatteetkin oli märkänä. Lämmöllähän noita hyviä ja huonoja hetkiä nykyään muistelee. Kertaamaankin lähtisin mielelläni, mutta kutsua ei ole näkynyt.

 

[Värilasiton]

Kyllä mua suurimman osan ajasta tuvan ulkopuolella siellä intissä vitutti. Tuvassa oli hauskaa, heittää läppää tupakavereiden kanssa. Leireillä oli perseestä kun olin ryhmässä, jossa ei näitä tupakavereita ollut vaan eri tuvista hajautettuna, kaikkein "rennoin" homma, mutta olisin mielummin ollut siellä raskaissa hommissa hyvien tyyppien kanssa hyvässä teltassa.

Noh omasta laiskuudestahan tuohonkin ryhmään päätyminen johtui, halusin vain hoitaa 180vuorokauttani ja lähteä helvettiin sieltä.

Muttamutta, kyllä se on edelleen yksi parhaista hetkistä mitä tiedän, kun pääsee paukkupakkasesta vartiosta sisälle telttaan kahden aikaa yöllä pilkkopimeästä, istuu tunnin siinä kipinässä ja laittaa muijalle tekstarin ja syö tonnikalaa purkillisen. Tämän jälkeen herättää seuraavan kaverin vartioon ja kun uusi kaveri on kipinässä menee siihen lämpimään makuupussiin ja nukahtaa lähes samantien. Siinä on sitä jotain tiettyä fiilistä, märät vaatteet pois ja kaminan eteen lämmittelemään ja syömään ja kuivana sitten nukkumaan vaikka ulkona on reilut 20 astetta pakkasta, ai että.

 

[penzwei]

Mitäköhän mä tulin tähän ketjuun muistelemaan inttiä? Pääosin aivan perseestähän se kuusi kuukautta oli jota siellä tuli vietettyä. Vapautukset oli ihan jees ja erityisesti KH oli oma lemppari, siitähän sai kaiken lisäksi vielä korotettua päivärahaa. Sattumalta osui just paskimman leirin kohdalle tämä!

Tsemiä vaan kaikille palvelukseen vasta astuneille (ja myös muille varusmiespalvelusta paraikaa suorittaville). Älkää olko ensimmäisiä, älkääkä viimeisiä, älkää parhaita, mutta älkää myöskään huonoimpia. Muistakaa pitää huumori mukana ja tsempata kanssakärsijöitä ja jos tuntuu pahalta ni lähtekää himaan, ei siellä pakko oo olla. Lepo!

 

[Balrog]

Onko kellään muuten tullut vastaan armeijassa natsimaisia naisalikessuja ?

 

[varjo]

Kuten jo aikaisemmin sanoin, itselleni intissä parasta oli nimenomaan uudet tuttavuudet ja sosiaalinen kanssakäyminen. Eli minä en ainakaan olen epätasapainoinen enkä epäsosiaalinen. Olen oikein onnellinen ja elämä on raiteillaan, oli myös armeijan aikana. Ongelma oli pikemminkin se, ettei armeijassa koskaan tehty mitään mielenkiintoista, kun ei pyssyleikit ja sotajutut kiinnosta. Kun kuusi kuukautta viettää paikassa, jossa mikään tekeminen ei motivoi eikä siitä kiinnostu, niin se teki intissä olemisesta haastavan. Porttien ulkopuolella sen sijaan olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoista puuhasteltavaa. Noh, mutta tulipahan käytyä läpi se 6kk reissu ja eipä onneksi tarvitse uudestaan mennä.

Tuossa tulee kyllä se perusongelma siitä että kun menit inttiin, menitkö vain "inttiin" vai hakeuduitko aktiivisesti johonkin aselajiin, tehtävään tms.?
Ongelma kun on että vain passiivisesti menemällä sinne minne määrätään päätyy jonkinlaisella todennäköisyydellä hommiin mitkä eivät kiinnosta koska iso osa miehistöhommista on kuitenkin vähän mitä sattuu ellei asia erikseen ole sydäntä lähellä. Mutta sitten taas erikseen hakeutumalla alalle mikä jo etukäteen kiinnostaa niin ainakin pääsee tekemään sellaista mikä alustavasti kiinnosti ja ehkä pettymään silti.
Jälkikäteen tälle nyt ei voi tehdä mitään, mutta vielä kutsuntoja miettivien kannattaa ehkä hetki pohtia asiaa.

Tosiasia kun on että intissä on aika iso kasa tehtäviä joita ei oikein voi kuvailla vain pyssyleikeiksi, vaikka varusmiehenä nyt rynkky yleensä kulkeekin mukana kaikkialla.

Miten se nyt menee, perusjääkärin 6kk palvelus:
P-kaudella opetetaan miten ammutaan rynkyllä
E-kaudella opetetaan miten rynkyllä ammutaan puun oikealta puolelta
J-kaudella opetetaan miten rynkyllä ammutaan puun vasemmalta puolelta niin ettei luisti osu puuhun

Mutta sitten taas viestiaseman viestimies saattaakin puuhastella koko 6kk raskaan tason viestijärjestelmien parissa ja istua ison osan ajasta tietokoneen ääressä, tykistön kaverin ei juurikaan rynkkyä tarvitse nähdä kun käsiin annetaan 150mm kanuuna ja pioneerina pääsee käsien venyttelyn lisäksi räjäyttämään kaikkea mikä ei liiku, tai liikkuvaakin jos tuuri käy. Elämä on valintoja täynnä.

Ja sitten vielä varsinaisen inttiuran jälkeen voidaan myöhemmässä reservin vaiheessa mätkäistä aivan erityyppisiä tehtäviä päälle ja yhtäkkiä huomaakin majoittuvansa kertausharjoituksissa yhden hengen huoneissa merinäköalalla Santahaminassa ja viettävänsä kaiken aikaa "sotapelien" ja Excelin kanssa. Kaikenlainen on mahdollista, osin ihan itsestä kiinni miten hommaan asennoituu, valmistautuu (ts. itse jo kutsunnoissa ilmoitin mihin tehtävään tahdoin) ja suoriutuu.

 

[Nypsi]

Tuossa tulee kyllä se perusongelma siitä että kun menit inttiin, menitkö vain "inttiin" vai hakeuduitko aktiivisesti johonkin aselajiin, tehtävään tms.?

Väittäisin, että suurin osa ei edes tiedä mitä missäkin aselajissa joutuu tekemään, saati että suurinta osaa edes nuo asiat kiinnostaisivat.
Itse ainakin käsitin tuon K.A.H:n viestin sillä tavalla, ettei armeija ylipäätään napannut, niinkuin asia varmasti enemmistön kohdalla onkin.

 

[TosiFani]

Tuntuu aika erikoiselta, ettei ihmistä kiinnostaisi paikka, jossa tulee viettämään vähintään puoli vuotta elämästään.