Inttiin lähdössä?

[Baldrick]

Tammikuussa Keuruu kutsuu. En vielä tiedä eli pitäisikö hakea kastelukannukomppaniaan vai tyytyä käsiä venyttämään. Myös spadeksi voisi ehkä mennä, niin saa rauhassa murkinoida toisten eväistä parhaat päältä :D

 

[Baarimikko]

Löytyykö täältä kokemusta pääsykokeisiin valmistautumisesta intin ohella? Mitään kovin intensiivistä valmistautumista en ole ajatellut, eikä se taida olla oikein mahdollistakaan.

Onnistuuhan se, mutta suurin peikko lukemisessa on sotilaskoti. Aika monella jätkällä näkyi olevan pääsykoekirjoja, mutta ei siitä kenenkään kohdalla oikein mitään tullut. Houkutukset on yleensä niin valtavat, että vaatii äärimmäistä kovuutta pystyä lukemaan edes Seiskaa. Vaikka lukuhaluja olisi, niin joukkuekaverit rupeaa aika nopeasti katsomaan kieroon, jos joka ilta häviää mystisesti kolmeksi tunniksi salaiseen paikkaan.

 

[Simba]

Minkäslainen paikka tuo Pirkkala on? Lähinnä kiinnostaa, jos joku amekki on siellä ollut. Sinne pitäisi siis joulun jälkeen siirtyä.

 

[Kummeli]

Kyllä, lähdössä ollaan; Parolaan erässä 2/11. Pääsin juuri siihen erään ja paikkaan, mihin halusinkin, vaikka kovasti uhkailivat, että minun ikäluokasta ei tuonne enää juurikaan porukkaa oteta.

 

[Arzei]

Tammikuun 10. päivä alkaisi intti. Vähän on ruvennut jo jännittämään mutta avoimin mielin lähden oppimaan uusia asioita, niin itsestäni kuin muistakin. Ainoa asia joka hieman huolettaa, on fyysinen kunto. Ylipainoa on tällä hetkellä n. 15kg, joten se jo osaltaan vaikuttaa huonoon kuntoon. En toki missään rapakunnossa ole. Parina viime kesänä olen käynyt pururadalla hölkkäilemässä, mutta sekin on jäänyt lumen tultua maahan.

Lähinnä haluan siis kysyä, että kuinka paljon huono kunto vaikuttaa negatiivisesti intin käymiseen, vai selviääkö myös huonolla kunnolla?

 

[Matsku]

Lähinnä haluan siis kysyä, että kuinka paljon huono kunto vaikuttaa negatiivisesti intin käymiseen, vai selviääkö myös huonolla kunnolla?

Eipä oikeestaan vaikuta. Ainoo paha voi olla pitkät marssit, mutta toisaalta niissä se vauhti ei päätä huimaa, joten paha sanoa. :) Tietysti on kaikenlaisia kuntotestejä, mutta niilläkään ei oo loppupeleissä mitään merkitystä. "Suomen suurin kuntokoulu", juuh. Todennäköisesti kuntosi kuitenkin hieman paranee, koska liikuttua tulee joka päivä. Mitään tapporankkaa kuntoilua ei kuitenkaan ainakaan itsellä ollut.

Inttiin lähtijöille kertauksena sen verran, että kannattaa kaikki (paskat nakit, samanikäisten alikessujen ja koksujen komentelut jne.) ottaa huumorilla vastaan, mutta myös tehdä hommat niin hyvin kuin pystyy - kuitenkaan liikaa sykkimättä - niin helposti se palvelusaika loppujen lopuksi menee. Kuulostaa kliseeltä, mutta näin se vaan on.

 

[Egonomic]

Tuohon kunnon riittävyyteen vaikuttaa luultavasti myös komppania ja tehtävät mihin joutuu. Kuitenkin, mitä itse aikoinaan huomasin niin ei sillä painolla tai kunnolla ollut juurikaan vaikutusta armeijassa. Sen mitä me jouduimme siellä sykkimään oli kuitenkin niin lyhytjaksoista, että niissä pärjäsi myös huonommalla kunnolla. Tosin palvelukseen sisältyi muutamat pitemmät marssit ja noin 60 kilometrin pyörämarssi, mutta kuten Matsku jo aiemmin sanoi, niin ei se vauhti paljoa päätä joidenkin kohdalla huimannut.

Itse suoritin oman palvelukseni Kajaanissa spadena tai oikeastaan varastomiehenä, joten omalla kohdalla sykkimiset ja metsässä juoksentelut jäivät vähäisiksi ja ne korvattiinkin sitten tylsyyteen syömisellä ja makoilulla. Ei liene siis yllätys, että paino nousi armeijan aikana :D

 

[tomageeni]

Kyllä, lähdössä ollaan; Parolaan erässä 2/11. Pääsin juuri siihen erään ja paikkaan, mihin halusinkin, vaikka kovasti uhkailivat, että minun ikäluokasta ei tuonne enää juurikaan porukkaa oteta.

Oletan että kävit kutsunnoissa menneenä syksynä. Olen tätä ihmetellyt, että miksi ne aina uhkailevat kutsunnoissa että suurin osa "pääsee" armeijaan vasta yli vuoden päästä kutsunnoista" ja "ensi kesän paikat on jo täynnä".

Minulla oli kutsunnat 2006 ja siellä muistan että mainostettiin "suurin osa teistä menee armeijaan 1/08 ja 2/08". Itsellä oli ehdoton tavoite että heti vain alta pois lukion jälkeen, eli 2/07, ja kun sitten siellä 'kutsuntahuoneessa' tämän ilmaisin selvästi, niin vastaava upseeri kysyi vain että mikä aselaji on toiveena ja homma oli sillä selvä. Kaikki tuolloin kutsunnoissa olleet, joiden kanssa juttelin, kertoivat myös että olivat päässeet kyllä juuri siihen saapumiserään, mihin olivat halunneetkin.

Tuosta kunnosta vielä:
Itse olin ihan normaalipainoinen, jopa vähän hoikka, inttiin mennessä, mutta kunto ei kovin häävi ollut. Cooperissa juoksin sen hikisen 2400 ja lihaskunto oli samaa tasoa. Mitään ongelmia pärjäämisen suhteen ei ollut, kaiken kaikkiaan se pärjääminen siellä on eniten kiinni asenteesta. Kyllähän se vähän kuntoa kohottaa myös, jos ottaa sillä asenteella. En kovin paljoa sykkinyt, mutta kuntoluokitus nousi tyydyttävästä hyvään puolessa vuodessa.

Yksi kaveri oli P-kaudella tuvassa, joka ei meinannut pysyä kyydissä heikon fysiikkansa vuoksi. Tosin kaverin cooper-tuloskin oli varmaan alle 2000 ja vatsalihas-testissä ei saanut selkäänsä matosta ylös. Mutta kyllä ne sillekin jonku hanttihomman keksi, jolla sai homman suoritettua.

 

[peno]

Riippuu aika pitkälti mihin menee. Spadena tuo kunnon riittävyys lienee huolista pienin. :)

Vajaa kymmenen vuotta sitten meikäläisestä leivottiin Tst-pioneeri, eli sykkimistä riitti. Lisäksi kantamuksia oli aina ihan vitusti mukana, ja mieleenpainuvimpana muistona oli sotaharjotuksen aikana metsässä umpihangessa eteneminen taisteluvarustuksessa kuuden telamiinan kera. Ei ollut herkkua ei. Vastapainona voisi silti sanoa, että hemmetisti mielenkiintoisiakin asioita pääsi tekemään, kuten asutuskeskusten vyöryttäminen, räjäyttely, sissikeikat, haulikoilla/tarkkuuskiväärillä/9mm ampuminen jne. Kaikella tuppaa olemaan hyvät ja huonot puolensa. Pioneerimarssin jälkeen oli vesikelloja jaloissa 14, minkä tosin huomasi vasta marssin jälkeen, koska nollat taulussahan sekin tuli vedettyä.

Itsellä siis kunto ei mikään huikea ollut inttiin mennessä, eikä sieltä minään teräsmiehenä pois lähdetty. Lähinnä paino putosi ja ukko riutui, 10kg taisi lähteä armeijan aikana.

Tsemppiä kaikille armeijaan meneville, teillä on ainakin komeat hanget missä tetsata. :)

 

[Jabbbe]

10. tammikuuta on lähtö Kajaaniin. Hiukan tässä on alkanut tuleva koitos jo mietityttämään. Aika paljon on erilaisia tarinoita saanut kavereilta ja sukulaisilta kuulla heidän omista kokemuksistaan, joten jonkinlainen käsitys on siitä mitä tuleman pitää. Eniten ehkä arveluttaa nuo mettäleirit, hajoomisia on varmasti luvassa. Pitää vain toivoa ettei viime talven tapaisia, pahimmillaan -40 pakkasia ole tällä kertaa riesana. Noh, fysiikasta ei homman suorittaminen omalla kohdalla pitäisi jäädä kiinni, joten ei kai se auta kuin ladata huumorivarastot täyteen ja ottaa vastaan mitä tuleman pitää.

 

[-pasi-]

Tammikuun 10. päivä alkaisi intti. Vähän on ruvennut jo jännittämään mutta avoimin mielin lähden oppimaan uusia asioita, niin itsestäni kuin muistakin. Ainoa asia joka hieman huolettaa, on fyysinen kunto. Ylipainoa on tällä hetkellä n. 15kg, joten se jo osaltaan vaikuttaa huonoon kuntoon. En toki missään rapakunnossa ole. Parina viime kesänä olen käynyt pururadalla hölkkäilemässä, mutta sekin on jäänyt lumen tultua maahan.

Lähinnä haluan siis kysyä, että kuinka paljon huono kunto vaikuttaa negatiivisesti intin käymiseen, vai selviääkö myös huonolla kunnolla?

Sanoisin että parit lenkit kannattaa käydä vetään ainakin ennen inttiä jos ei hirveästi ole liikkunut, auttaa kummasti siellä vaikka kyllähän sielläkin kerkee kuntoilla tarpeeksi.

Meikäläinen ei nyt varmaan ole paras esimerkki kun keskeytin 3 viikon jälkeen.. :)

Edellisinä kesinä oli juoksuharrastusta jonkunverran tullut tehtyä, mutta viimekesällä se jäi kun polvi oli kokoajan melko sökönä ja heti kun vähänkään juoksi niin sattui niin paljon ettei sillä voinut juosta. Armeijasta sitten kokoajan juokseminen oli vaikeaa, lisäksi tuvassa oli hirveät hengitysvaikaudet ja ehkä armeija ei myöskään mun paikka vaikka varsinaisesti en halunnutkaan sieltä pois sillä juuri parinviikon jälkeen siellä alkoi mukavan rento tunnelma olla. Mutta yksinkertaisesti meikäläiselle oli liikaa nuo 30 asteen helteet. Ei kertaakaan tainut olla sadepäivää tai edes aurinko pilvessä sen jälkeen kun tuonne eksyin. Keuruulla olin Slukissa.

Voidaanhan mua kutsua kaikenmaailman rotaksi ja pelkuriksi kun lopetin ja nyt edessä lähes vuoden sivari, mutta yksinkertaisesti mulle alkoi riittää sen 3 viikon jälkeen. Ei yksinkertaisesti tuvassa pystynyt hengittään ja jalalla ei pystynyt juurikaan juoksemaan tai saati polviasennossa olemaan. Ampuminen oli mukanavaa mutta tuskaista polven takia. Taisin tervaksella käydä joku 5 kertaa tuon kolmen viikon aikana. Oli lämpöä itsellä kokoajan yli 37 astetta, kerran meni vatsa kunnolla sekaisin ja oli toipilastuvassa( jollain toisella samaan aikaan niin sen takia kummatkin pistettiin sinne) sekä tuota jalkaa näyttämässä. Sanoivat että jalka kyllä paranee tuosta ja olisiko viellä useampi viikko mennyt ennenkuin jotkut erikoispohjalliset olisi saanut ja noitakin vain se yksi pari joten ei sitä joka kengissä olisi voinut käyttää.

Olisihan tuossa voinut jäädä viellä useaksi viikoksi ja ehkä saada jotain erikoispapereita tai sitten olla kokoajan sairastuvalla, mutta kai lopulta ne hermotkin petti ja päätin lähteä sivariin.

Sinällään ehkä oli jopa oikea ratkaisu lähteä sillä nykykään pitää allergialääkkeitäkin käyttää päivittäin. Vähänkään jos joku eläin tai tuoksuva asia on lähellä niin niin pahoja hengitysvaikeuksia että. Ennen ei ollut mitään ennen tuota 3 viikon olemista tuolla..

Mutta tämän tarinan pointti oli kannattaa edes parikertaa lenkillä käydä niin auttaa ainakin siinä juoksemisessa ja muiden vauhdin pysymisessä. Peruskunnolla pärjää, mutta jos ei ole ennne juossut niin edes hitaimpien tahtiin voi tehdä tiukkaa. Toki tuolla heikoiman vauhtia vedetään yleensä joten hätää ei ole, tosin muita se voi vituttaa jos olet kokoajan hitain.

Lopuksi vinkiksi että ekat päivät on semmoista paikasta toiseen menemistä ja tuntuu ettei juurikaan omaa aikaa ole ja edes vessassa ei kerkee käydä. Tilanne muuttuu jo heti seuraavalla viikolla ja mekin taidettiin sotkuun päästä jo kolmantena päivänä. Aamuisin on yleensä enemmän aikaa kun se 2 minuuttia mitä ekojen päivien aikana :) eli jos meinaa lopettaa heti alkuun katso se 2-3 viikoa ainakin, homma muuttuu melkoisesti. Ehkä itsekkin lopetin lian aikaisin sillä viellä ei ollut keretty kertaakaan metsään menemään yöksi tai muuta vastaavaa, mutta jokatapauksessa ekat päivät on piinaavia, mutta homma muuttuu heti kun iltaisin alkaa vapaat ja myös kun ekat lomat alkaa.

 

[Carl-Sean Berg]

Niin, nyt kun tonne ulos katselee niin eipä käy kateeksi tammikuussa palvelukseen astuvia. Tammikuussa 2009 Isosaareen mentäessä ei ollut edes lunta vielä maassa, ja kelit olivat vähintäänkin suklaiset koko P-kauden ajan.

Loput 7 kk menikin sitten Upinniemessä VMTK-hommissa Xboxia pelatessa ja erilaisia, välillä jopa mielekkäitäkin hommia järjestellessä. Alun perin halusin ehdottomasti olla vain 6kk ja tulla pois, mutta 9 kk meni kuitenkin mukavasti kun ei tarvinnut P-kauden jälkeen olla leireillä, huoltaa asetta tai muuta vastaavaa. Syömäänkin sai mennä omaan tahtiin. Vastapainona piti sitten kestää muiden vinoilu =)

Meitä oli ainakin tuolloin peräti kolme heeboa täysipäiväisissä VMTK-hommissa per saapumiserä. Upinniemessä on myös kolme uimavalvojaa joka erästä, ja näihin hommiin kannattaa hakea jos ei sotaleikit niin paljoa kiinnosta mutta intin haluaa suorittaa.

Ai että sitä tyytyväisyyden määrää, kun näki P-kauden jälkeen tuoreiden aliupseerioppilaiden marssivan leirivarustuksessa, kun itse oli matkalla kohti lämmintä toimistoa.

 

[Kalalokki]

Vuosi sitten kutsunnoissa lykättiin käteen C:n paperit, jää itseltä siis tämä leikki kokonaan väliin. Eikä oikeastaan harmita yhtään, mitä nyt kuuntelee kavereiden juttuja joilla tj-päivät alkavat olla jo lähes nollassa ;)

 

[Mogly]

Siviiliaamut vähenee, lukema näyttää tänään neljäätoista.
Eli 10.1.2011 Moglykin astuu Santiksen porteista sisään.

Melko hyvillä mielin menossa, ei ole vielä kertaakaan ajatus lähtemisestä vituttanut kun on ollut kokoajan sillä asenteella, että käytävä se kuitenkin on ja mielummin nyt 19-vuotiaana kuin esimerkiksi 25-vuotiaana.

Turha kai sitä liikaa stressata, Suomen Puolustusvoimat on kuitenkin aina tarjonnut samaa työtä joka on arvoitus jo vuosien ajan ja monet muutkin on siitä selvinneet joten miksi en minäkin?

Tälle inttianimaatiolle olen naureskellut jo muutaman kerran, toimii hyvänä motivaatiomateriaalina: Inttianimaatio @ Youtube Ei heikkohermoisille, lapsille tai lapsenmielisille :)

 

[varjo]

Ai että sitä tyytyväisyyden määrää, kun näki P-kauden jälkeen tuoreiden aliupseerioppilaiden marssivan leirivarustuksessa, kun itse oli matkalla kohti lämmintä toimistoa.

Toisaalta itse olen kyllä yhä hyvin tyytyväinen siihen että koko 12kk menikin metsässä rymistellen, koska lämpimässä toimistossa kyllä saa vielä tässä hajota eläkeikään saakka. Tulipahan siis ainakin joskus tehtyä jotain vähän extremeä ja haettua omia rajojaan, niin voi sitten nyt rauhassa keski-ikäistyä loppuelämänsä ajan.

Ei VMTK-palvelus varmastikaan mikään huonokaan ratkaisu ole, mutta 6 tai 12kk epämukavuutta ei kuitenkaan sinänsä ole kauhean paha rasti jos sitten saa viettää 40v papereita pyöritellen. Juuri tähän asiaan liittymättä, olen aina kummastellut sitä että yleensä se porukka joka pitää eniten ääntä "elämysten hakemisesta" reppumatkoilta kehitysmaista yms. on yleensä sitä samaa porukkaa jotka ovat jättäneet varsin ainutlaatuisen elämyksen väliin :) (poikkeuksena ehkä toki Madventures-Riku ja toki on monia muitakin)

 

[tutzba]

Suomen Puolustusvoimat on kuitenkin aina tarjonnut samaa työtä joka on arvoitus jo vuosien ajan ja monet muutkin on siitä selvinneet joten miksi en minäkin?

Nimenomaan. Jos kuitenkin silti mietityttää oma pärjääminen, annan muutaman vinkin. Tiedä sitten onko niistä hyötyä.

1) Katsele etukäteen arvomerkkejä ja yritä painaa päähän seuraavat: kersantti ja sen johdannaiset, kokelas, luutnantti, yliluutnantti, kapteeni. Jos nuo jäävät päähän, reenaa vääpeli ja ylivääpeli. Jos päädyt päivystämään, tulet huomaamaan, että kaksi jälkimmäistä on yleensä ne itserakkaimmat ja pitävät herroittelusta. Näin ainakin siellä, missä minä olin. Voisin melkein väittää, että kaikki skapparit joiden kanssa tulet olemaan tekemisissä, löytyvät listastani. Tuohon siis tietysti sisältyy varusmiesjohtajat, eli alik. ja kok.

Miksi sitten näin? No ensinnäkin ensimmäisenä päivänä teitä varmaan haastatellaan yksikön päällikön toimesta. Jos ei haastatella, niin sitten ei. Meillä näin kuitenkin oli. Vaikka kyseessä onkin vasta ensimmäinen päivä eikä sinulta mitään odoteta, annat itsestäsi hyvän kuvan päällikön huoneeseen astuessa kun heität herra kapteenia aina silloin tällöin lauseen alkuun ja loppuun. Tämä taas edesauttaa sitä, että nimesi jää muistiin ja sinun mielipidettäsi kuunnellaan, eli lähinnä sitä, haluatko olla 6kk/9kk/12kk. Älä kuitenkaan nuoleskele, se ärsyttää.

2) Tutustu omaan tupaasi todella hyvin. Ne äijät tulevat olemaan sinun tuki ja turva p-kauden ajan ja sieltä saat elinikäisiä ystäviä, usko pois. Sama tietysti sitten kun e- ja j-kausi alkaa.

P-kausi eli peruskoulutuskausi, jolloin opetetaan ampuminen ja kaikki muut sotilaan perustaidot. E- ja j-kaudella alatte reenaamaan sitä, mitä tekisitte sodassa.

3) Älä ole huonoin, älä ole paras, ole jotain keskitasoa. Ainakin itse ryhmänjohtajahommissa huomasi sen, että kun skappari pyysi nimeämään joitakin alokkaita nakkihommiin, tuli mieleen heti pari nimeä. Nämä olivat joko niitä, jotka olivat töhöilleet tai niitä, jotka olivat loistaneet. Jos haluat välttyä ylimääräisiltä tupakkakoppien siivouksilta yms., tottele tätä neuvoa.

4) Älä avaudu skappareiden läsnä ollessa. Rj:t vielä menevät, mutta ketään herra yliluutnanttia ei kiinnosta kuunnella jos sinua vituttaa marssia ja mieluummin nukkuisit kotona.

Jos tulee jotain mieleen, kysy ihmeessä joko palstalla tai yv:llä. Sama muillekin. Hiukan on kyllä ikävä rj-aikaa, se oli loistavaa hommaa. Jos mahdollista, hommaa ihmeessä jotakin nappulaa kauluksiin. Viimeinen puolivuotinen on niin paljon parempaa kuin ensimmäinen.

 

[Mogly]

Kiitos hyvistä vinkeistä, noita arvomerkkejä oon jo vähän kattonutkin ja tietenkin alikersantti, kersantti ja ylikersantti menee helposti. Tietenkin noita korkeampia saa vielä vähän hioa mutta uskoisin että muistan ulkoa ne kun portista kävelen sisään.

Tulen todennäköisesti hyvin kaikkien kanssa toimeen, tai ainakin uskoisin tulevani koska siviilissäkin luonnistuu. Ja uskoakseni vielä intissä onnistuu helpommin, siellä kuitenkin kaikki muutkin alokkaat ovat samassa tilanteessa kuin minä = Kyselemässä tyhmiä ja ihmettelemässä firman toimintaa.

Kokemuksen kannalta lähden katselemaan villin lännen menoa paratiisisaarelle, nöyränä tosin. Palvelusajallakaan ei loppujen lopuksi juuri niin väliä ole, 362 kunnes toisin todistetaan taitaakin olla yleinen ja toimivin ohjeistus ennen palvelukseen astumista. Ollaan sen aikaa kun puolustusvoimat näkee käyttöä tälle veijarille, on kuitenkin asiat siviilipuolella reilassa koulutuksen ja duunien suhteen joten niitä ei tarvitse intin aikana stressata turhaan.

 

[Cassu]

Rupeaa täälläkin aamut vähissä olemaan ennen lähtöä. Ei jännitä yhtään, lähinnä pelottaa. Ja pelon kohteena on vain ja ainoastaan fyysinen kunto. Mutta katsotaan kuinka pitkään siellä ollaan. Enemmän jäisi harmittamaan jos ei koskaan olisi kokeillu vaikka reissu lyhyeksi jäisikin.

 

[tutzba]

Ja pelon kohteena on vain ja ainoastaan fyysinen kunto.

Meidän yksikössä oli kaksi reippaasti päälle satakiloista kaveria. Todella isoja, mutta niin vain äijät painoivat menemään 362 päivää. Turha edes sanoa, että cooperissa ei kumpikaan vetänyt mitään huipputuloksia, hyvä että edes jaksoivat juosta 12 minuuttia. En tiedä oletko itse tuota kokoluokkaa, mutta menkööt esimerkkini, noh, hyvänä esimerkkinä.

Jos Cassu tiedät jo mihin yksikköön pääset, niin kertoisitko? Voisin sitten lievittää pelkoasi siitä, tarvitseeko siellä hyvää kuntoa. Jossakin vaunuhommissa et juoksukestävyydellä tee yhtään mitään. Jos olet iso, sinut on todennäköisesti kutsunnoissa jo laitettu sellaiseen yksikköön, että pärjäisit mahdollisimman hyvin.

 

[Cassu]

No vaikka olenki isokokoinen naiseksi aivan sataa kiloa ruhoni ei paina... Hieman jää alle. Lähinnä kuntotestit on ne ongelma, lihaskunto kun on tasoa surkein mahdollinen.

 

[J.Petke]

No vaikka olenki isokokoinen naiseksi aivan sataa kiloa ruhoni ei paina... Hieman jää alle. Lähinnä kuntotestit on ne ongelma, lihaskunto kun on tasoa surkein mahdollinen.

Ota asia ennemmin siltä kannalta, että sinnehän sitä kuntoa ja lihaskuntoa mennään parantamaan. Ei siellä tarvitse olla missään teräksisessä kunnossa vaan nykypäivänä sinne menee paljon ihmisiä ketkä ovat istuneet koneella melkein koko elämänsä ja ensimmäiset fyysiset testit tulevat siellä eteen. Kunhan asenne on kunnossa niin intissä pärjää ihan jokainen kenelläkään se ei ole jäänyt fyysisestä kunnosta kiinni.

 

[tutzba]

Lähinnä kuntotestit on ne ongelma, lihaskunto kun on tasoa surkein mahdollinen.

Aika vähän armeijassa tarvitaan lihaskuntoa, jos siis kyse on jostain leuan vetämisestä tai punnertamisesta. Kestävyyttä enemmänkin. Marssit lienevät fyysisyydeltään rasittavimmat nykyintissä, tetsari selkään ja menoksi. Ei niitäkään montaa ole. Olisiko meillä ollut kolme vai neljä. Kertaakaan ei edes taidettu mennä yli 30 kilometriä.

Joku taisteluvyö ei paina juurikaan mitään. Jos haluat testata minkä painoinen se tulee olemaan, niin tee repustasi vaikka joku kymmen-viisitoistakiloinen ja kävele sen kanssa.

Kannattaa ottaa huomioon, että puhun omasta yksiköstäni, jossa ei fyysisellä kunnolla juurikaan mitään tehnyt. Toki löytyy niitäkin paikkoja, missä voimaa vaaditaan, mutta väittäisin enemmistön olevan haupparin kaltaisia chillausmestoja.

Jos muuten menet Parolaan, taidat päätyä ilmatorjuntaan. Ainakin meillä melkeinpä kaikki naiset menivät sinne. Tosin II/10 erästä kranaatinheitinkomppaniaan meni kuulemma melko paljon tyttöjä. II/09 meni vain yksi, kuten I/09.

 

[korvahiiri]

Meitsikin alottaa palveluksen Santahaminassa 10.1. Vähän alkaa jo jännittää, hyvällä tavalla. Oikeastaan oon jo ahdistumisen sijaan alkanut oottelemaan, että milloin sitä pääsee hoitamaan velvoitteet alta pois. Ajattelin ottaa kaiken irti, eli vuoden olen käytettävissä jos kihot niin päättävät. Aivan sama minne päädyn, koska mitään en etukäteen intin eri hommista tiedä.

Se, mitä tiedän on pitkälti aamukamman keskustelupalstalta lueskeltua ja kavereilta ja sukulaisilta kuultua uskottelua, että hyvä siitä tulee. Ja niin tuleekin, uskoisin.

Kiinnostaisi kyllä tietää vähän ihan käytännön juttuja ekoille päiville, esim. miten punkat ja kaapit jaetaan/valitaan, kuinka äkäisesti tulee kuittia jos tekee virheen asiassa johon ei ole perehdytetty, pääseekö paskalle jossain välissä, jne. Ainoa huolestuttava juttu on oikeastaan mun melko herkkä vatsa, laktoosi ja voimakkaat mausteet saavat aika helposti aineenvaihdunnan ns. kiitämään.

Fyysinen kunto luultavasti riittää. Kävellyt olen aina koulu- ja työmatkat, työkin on jalkojen päällä eikä istumaan juuri ehdi. Cooperissa joku 2700m voisi mennä, kuukauden lenkkeilyllä nousi viimeksi 2900m. Lihaskuntokaan ei huoleta, oikeastaan vain se, että olen karvan verran päälle 170 pitkä. Luultavasti ei vaikuta juurikaan, mutta saavat kyllä sijoittaa meikäläisen sellaiseen hommaan että lyhyyt on samantekevää.

Katotaan jos Moglyn kaa törmätään, olisko muitakin jatkoaikalaisia tulossa Santahaminaan? Itse ehkä olisin aavistuksen ulkopuolinen stadilaisten tuvassa tällai porvoolaisena maalaispoikana ja vielä JYP-fanina, mutta katotaan miten sitä tupalaisiin tutustuu.

Eiköhän se kaikilta hoidu, ei huolen häivää.

 

[Kalmari]

Älkää tulevat alokkaat siitä kunnosta olko huolissaan. Itse pyyhälsin alokaskauden cooperissa 2400m (kotiutuksessa karvan alle 2600) ja hyvin siellä pärjäsin. Asenteesta se on enemmänkin kiinni, kun tulee ne pidemmät marssit ja hiihdot eteen. Oikeastaan se oli aika yllättävää, että itse tulin marsseilta ja hiihdoilta kärkiporukan mukana kasarmille, kun taas moni kiitettävän cooperissa juosseet tulivat viimeisen porukan mukana.

Omana pohjakuntonani oli lätkätreenit (maalivahtina) 3-7 kertaa viikossa.

 

[StopTheRock]

Jep eli koitan nyt vastailla näin nopeasti täältä kassun uumenista ylläolevaan kirjoitukseen.

Meillä valittiin punkat/kaapit ihan sillein, että ensimmäiseksi paikalle saapunut valitsi punkan ja sitä mukaa muut. Kaapit valittiin samalla periaatteella, kuitenkin samalta puolelta missä nukutaan.

Ei meillä ainakaan kuittia tullut asioista, mistä ei oltu sanottu tai mitä ei oltu koulutettu. Aluksi neuvottiin melko nätisti ja sitten jos ei alkanut mennä oppi perille alkoi tulla runtua. Eli, tottele kun käsketään, pääset helpoimmalla!

Ja paskalle päästiin kyllä lähes aina jos oli oikeasti tarve. Aivan sama vaikka tuli mitä aikamääreitä, jos on pakko niin sitten on pakko. Jonkun verran omaa järkeä kannattaa käyttää esim ruokailujen jälkeen on hyvä suorittaa vessassa käynnit vaikkei juuri niin hätä olisikaan. Reilusti kysymällä asiat kyllä selviää! Eli jos paskattaa, lapa pystyyn niin asia kyllä pyritään järjestämään mahd. pian. Oppituntienkin välissä on toki taukoja jolloin vessassa käynti on mahdollinen, mutta se siitä paskomisesta. :)

Tuosta ruokahommasta, PV:n sapuskoissa ei oikeastaan käytetään kuin aivan perusmausteita, lähinnä suolaa tai jotain herbamarea. Eli mikäli et itse niitä voimakkaita mausteita ruokaasi laita voit popsia huoletta PV:n ruokia. Mahdollisista allergioista tai muusta ruokailuun liittyvästä kannattaa sanoa mahdollisimman pian, erilaiset ruokavaliot, allergiat, laktoosi-intoleranssi yms kyllä otetaan ruoanvalmistuksessa huomioon. Muistaakseni meiltä ensimmäisten päivien aikana ihan kysyttiin allergiat sun muut ruokailuun liittyvät setit.

Toivottavasti oli tästä hätäisestä sepustuksesta jotain apua!