Vähiin käy ennen kuin loppuu
Jäljellä 14 aamua, joista 9 lomalla. Kohta saa kiinnittää nappulan rintaansa ja sitten pääseekin kävelemään portista ulos viimeistä kertaa. Vänrikkinä.
Vuoden päivät armeijassa ovat menneet varsin kivuttomasti. Joukkuepelaajalle sopeutuminen oli alusta alkaen varsin helppoa ja itselleni RUK oli jo ennakkoon selkeä päämäärä. Hieno paikkahan se olikin, näin jälkeen päin muisteltuna ainakin. Nyt toki valitsisin ainakin aselajin eri tavalla, menisin varmaankin Uttiin laskuvarjojääkäriksi.
Olen ollut AUK:ssa apukouluttajana ja aiemmin kuulemani puhe saapumiserien välisistä tasoeroista osoittautui ainakin kouluttamallani linjalla varsin paikkansa pitäväksi. Jotain kertoo se, että oman AUK I- linjani aikana RUK:n pääsemättä jäänyt alikersanttikaverini lähti I/09 linjan mukana ns. jälki rukkiin toiseksi parhailla valintapisteillä. II/08 linjalla pisteet olivat riittäneet muistaakseni yhdeksänteen sijaan. Paljon jää tietysti jossiteltavaa AUK -valinnoissa - varmasti on jäänyt paljon kyvykkämpiä kavereita valitsematta, halukkuus kun ei ollut kovin suurta kesään verrattuna ja valinnoissa jouduttiin menemään ikään kuin esteellisyysvertailuun. Mitä siis yritän sanoa on se, että kesällä palvelukseen menevät ovat massana motivoituneempia ja kyvykkäämpiä, mutta järjestelmä vielä korostaa eroja.
Itselleni palveluksesta jää käteen kohtuullinen määrä johtamis -ja kouluttamiskokemusta. Totta se vain on, että tässä iässä vastaavaa ei missään muualla ole oikein tarjolla. Samalla tuli varmasti myös lisää luonteenlujuutta: pikku asioista ei tarvitse niin välittää, kunhan juna puksuttaa eteen päin. Kohta se onkin ihan ikioma juna joka puksuttaa!