Inttiin lähdössä?

[Pêr un pugno di dolari]

Eikös se niin mene, että armeija maksaa asunnon vuokran tuolta ajalta, jolloin kyseinen henkilö on palveluksessa?

Mieleen juolahti pikku kikkailu, en tiedä jos täältä löytyy viisaampia, olisiko tuommoinen edes mahdollista?

Elikäs. Oletetaan, että vuokraan asunnon ajaksi, jolloin olen armeijassa. Asunto sijaitsisi tyttöystäväni kotipaikkakunnalla. Tyttöystäväni muuttaisi sinne asumaan siksi ajaksi. Saadaakseen asumistuet jne. pitäisi asunnon olla tyttöystäväni nimissä, eikö vain? Mutta tällöin armeija ei tietenkään maksaisi vuokraani. Kysymys kuuluukin, onnistuuko yksiön saaminen kahden eri henkilön nimiin? Vai onko se enemmänkin kiinni vuokranantajasta?

Tämmöinen tuli mieleen, kun ei muutakaan ajateltavaa ole.

 

[Trenchtown]

Oletetaan, että vuokraan asunnon ajaksi, jolloin olen armeijassa.

Tietenkään tämä vastaus ei varsinaisesti hyödytä, kun en muista, että miten pitkä oli se aika joka kämpässä on pitänyt asua, että valtio suostuu vuokran maksamaan, mutta joku aikamäärä siinä kuitenkin on. Saattoi olla puolikin vuotta, enemmän kuin muutama viikko kuitenkin. Joku varmaan osaa kertoa tarkemmin.

Kysymys kuuluukin, onnistuuko yksiön saaminen kahden eri henkilön nimiin?

Tästäkään en ole varma, mutta mielestäni ei onnistu. Tai saa sen varmaan molempien nimiin, mutta silloin katsotaan, että asunnossa asuu avopari, jolloinka toisen tulot vaikuttaa kaikkiin mahdollisiin tukiin ja muihin hässäköihin.

Ai niin, meinasi unohtua: 0!

*edit* Ja vaikka kämppä olisikin vain toisen nimissä, niin jos molempien kirjat ovat siinä osoitteessa niin katsotaan avopariksi ja tukien kanssa sama homma, että toisen tulot vaikuttaa.

 

[dude]

Tietenkään tämä vastaus ei varsinaisesti hyödytä, kun en muista, että miten pitkä oli se aika joka kämpässä on pitänyt asua, että valtio suostuu vuokran maksamaan, mutta joku aikamäärä siinä kuitenkin on. Saattoi olla puolikin vuotta, enemmän kuin muutama viikko kuitenkin. Joku varmaan osaa kertoa tarkemmin.


Tästäkään en ole varma, mutta mielestäni ei onnistu. Tai saa sen varmaan molempien nimiin, mutta silloin katsotaan, että asunnossa asuu avopari, jolloinka toisen tulot vaikuttaa kaikkiin mahdollisiin tukiin ja muihin hässäköihin.

Ai niin, meinasi unohtua: 0!

*edit* Ja vaikka kämppä olisikin vain toisen nimissä, niin jos molempien kirjat ovat siinä osoitteessa niin katsotaan avopariksi ja tukien kanssa sama homma, että toisen tulot vaikuttaa.

Kyllä pariskunta saa asua vaikka 18 neliön yksiössä, ei sitä kukaan kiellä, ellei yksityinen vuokranantaja kieltäydy tekemästä kahta erillistä vuokrasopimusta. Ja silloinkin voi oikeasti tehdä vain yhden sopimuksen.

Ja jos sinulla ei ole muita tuloja kuin armeijan päiväraha eikä säästöjäkään ole mitään järkyttäviä summia, niin ei ne avopuolison (eli tyttöystävän) tulot mitenkään kovin merkittävästi sotilasavustuksen saantiin vaikuta.

 

[Kalmari]

Omana inttiaikanani (2005) piti olla asuneena omassa asunnossa vähintään kolme kuukautta. Pari tuttavaani oli tehnyt niin, että kämppä oli omassa nimissään, vaikka asuikin tyttöystävänsä kanssa. Näin sai kaikki mahdolliset tuet pidettyä.

 

[jonsson]

I/2009 Vekarajärvi ja jalkaväkeen olisi tarkoitus mennä. Voisiko joku, joka on palvellu jalkaväessä kertoa vähän millasta siellä on?

Eikö se ole niin, että aselajia ei vielä varsinaisesti valittua, kun sitä ei ainakaan noissa papereissa ollut?

Asunto-juttuun sen verran, että sen on pitänyt olla nimissä vähintään 3kK.

 

[Tadu]

I/2009 Vekarajärvi ja jalkaväkeen olisi tarkoitus mennä. Voisiko joku, joka on palvellu jalkaväessä kertoa vähän millasta siellä on?

Eikö se ole niin, että aselajia ei vielä varsinaisesti valittua, kun sitä ei ainakaan noissa papereissa ollut?

Asunto-juttuun sen verran, että sen on pitänyt olla nimissä vähintään 3kK.

Noh. Panssarijääkärit (Vekaran jalkaväki) on pioneerien kanssa sotahulluinta porukkaa mitä Vekaralta löytyy. Kapiaiset on suurimmaksi osaksi aika idiootteja, mutta hyviäkin löytyy. Varusmiesten kesken yhteishenki oli aivan loistava. Olen II/05 saapumiserää.

Tosiaankin jalkaväestäkin voi päästä/joutua joihinkin erikoistehtäviin kuten kuljettajaksi tai lääkintämieheksi. Periaatteessa kaikki on mahdollista, mutta mielestäni ihan hyvä valinta mennä jääkäreihin. En kadu vaikka välillä sai rehkiä enemmän kuin tykkimiehet. ;)

 

[jonsson]

Noh. Panssarijääkärit (Vekaran jalkaväki) on pioneerien kanssa sotahulluinta porukkaa mitä Vekaralta löytyy. Kapiaiset on suurimmaksi osaksi aika idiootteja, mutta hyviäkin löytyy. Varusmiesten kesken yhteishenki oli aivan loistava. Olen II/05 saapumiserää.

Tosiaankin jalkaväestäkin voi päästä/joutua joihinkin erikoistehtäviin kuten kuljettajaksi tai lääkintämieheksi. Periaatteessa kaikki on mahdollista, mutta mielestäni ihan hyvä valinta mennä jääkäreihin. En kadu vaikka välillä sai rehkiä enemmän kuin tykkimiehet. ;)

Itse pohdinkin juuri pioneerien ja jalkaväen välillä. Tutustuin nyt vähän panssarijääkärien hommiin netissä ja valintani vaikuttaa entistä paremmalta.

Tietysti fyysinen puoli vähän jännittää, mutta onhan tässä aikaa treenailla. Kutsunnoissa puhuttiin, että kunhan juoksee 2500m cooperissa, niin on pullat hyvin uunissa. Joten tuon puolesta pitäisi ainakin pärjätä.

 

[Nakkikastike]

Vekaranjärvi 2/05 ja Psjk. Tuttu juttu. Se aika minkä siellä ehdin viettämään oli kyllä ihan mukavaa kaikinpuolin. Skapparit ja alikeisarit olivat kanssa ihan mukavaa porukkaa. Muutenkin tuo Vekaranjärvi on ihan ok mesta vaikka sijaitseekin keskellä ei mitään.

 

[Cactus]

Asunto-juttuun sen verran, että sen on pitänyt olla nimissä vähintään 3kK.

Me oltiin muutettu exän kanssa yhteen joulukuussa -05 ja armeijaan lähdin tammikuussa -06 ja kyllä kela sen vuokran maksoi. Tätä kyselin sosiaalikuraattorilta niin sanoi että vaikka olisi muuttanut päivää ennen palvelukseenastumista niin kelan pitää se hoitaa, armeijan aikana se ei voi kieltäytyä maksamasta sotilaan vuokraa niin että kun vapautuu niin on pahimmillaan vuosi vuokraa rästissä, kämppä mennyt alta ja luottotiedot lähteny.

Ainii 0!! Ollut 07.07.06 lähtien. :)


-Cactus-

 

[Pataprinsessa]

Me oltiin muutettu exän kanssa yhteen joulukuussa -05 ja armeijaan lähdin tammikuussa -06 ja kyllä kela sen vuokran maksoi.

Yhelle kaverille sanottiin, että kun perusteena on perheen perustaminen (joksi yhteen muuttaminen lasketaan), ei sitä kolmea kuukautta tarvita.

 

[Pêr un pugno di dolari]

Omana inttiaikanani (2005) piti olla asuneena omassa asunnossa vähintään kolme kuukautta. Pari tuttavaani oli tehnyt niin, että kämppä oli omassa nimissään, vaikka asuikin tyttöystävänsä kanssa. Näin sai kaikki mahdolliset tuet pidettyä.

Mutta pointtina onkin se, saiko tyttöystävä tässä tapauksessa asumistukea?

 

[Kalmari]

Mutta pointtina onkin se, saiko tyttöystävä tässä tapauksessa asumistukea?

Jos nyt oikein muistan, niin ei koko tukea. Jotenkin niin se meni, että jos kämppä olisi molempien nimissä ollut, olisi tyttöystävä joutunut maksamaan puolet vuokrasta ja intti korvannut toisen puolen. Täysin varmaksi en mene sanomaan miten homma toimii, mutta näin kaverit asian selittivät.

 

[Eager]

No niin tänään oli sitten kutsunnat ja I/09 Parolannummelle sieltä sitten tuli. Eli ihan hyvin siis kävi tässäkin sopassa.

Ketään muita jatkislaisia menossa samaan aikaan sinne?

 

[Cassu]

Onko kukaan arvon palstalaisista ollut intissä vanhemmalla iällä? Eli joskus 24 v ylöspäin...

 

[smasa]

Heinäkuussa lähteneet aamukasat ( ;) ) voisivat kertoa tänne että ketkä nakitettiin aukkiin ja ketkä pääsivät puolella vuodella yms. Itseäni kiinnostaa aina muidenkin kohtalo. :)

Itsehän olen parhaillaan It-AuK:n kakkosjaksolla Parolannummella. Vuoden nakki ei sikäli kuitenkaan haittaa, ennemmin olen pitempään vähän motivoituneemmassa porukassa kuin pikaintin nollataulujen kanssa. RuK:n lähtö jäi kiinni kai pisteestä, mutta oikeastaan ei harmita yhtään. Varsinkin, kun tiedossa on erinäisten sattumien ansiosta käytännössä varma AuK:n santsarin paikka, loppuaika puolustusvoimissa näyttää ihan mukavalta.

Joku tuossa aiemmin pohti fyysistä puolta armeijassa. Itse olin saapuessani melko paskassa kunnossa, cooperissa lyllersin 2400 ja kuntotesteistä sain tyydyttävän. Silti olen sitä mieltä, että kyllä armeijasta selviää kunnon puolesta ihan hyvin noillakin tuloksilla. Firmassa mennään aina hitaimman mukaan, ja paino tippuu kyllä alkuaikoina nopeasti: kun tulee säännölliset ruoka-ajat ja liikunta, eritoten hyöty-sellainen, lisääntyy, kiloja lähtee aivan itsestään. Toki ilmatorjuntaa sanotaan suklaapuodiksi, mutta kun maamme nuoriso on mitä on, varmasti kaikissa aselajeissa pärjää ihan tavalliset kaverit. Asenteesta se on kiinni, sanon minä.

 

[Snaipperi #16]

Erikoista, että nuorille miehille lenkit tai marssit ovat kauhistus. Itselle ne olivat hyvä treeni muoto, ei kauhistus. Itsele kassulla makaaminen oli kaikista pahinta.

Marssit oli itselle se kovin haaste, koska kestävyyskunto ei ollut mikään kovin kummoinen armeijaan mennessä. Psyykkisestihän marssit on raskaita, kun jo muutenkin puhalluttaa ja tietää että monta tuntia on vielä edessä. Itselle nopeat mutta raskaat suoritukset on mukavampia.

Armeijassa kannattaa muistaa, jos on vähän heikompi kunto että se pääkin alkaa jumittamaan kun jalat ei enää oikein kanna.

Itse olin armeijaan mennessä vähän laskukunnossa, pelaaminen oli jäänyt lukio-iässä ja jne. Siinä peruskaudella se nousi ja AUK 1 oli jo helpompaa ja RUK meni jo ihan mukavasti, vaikka raskasta talvella olikin.

Armeija kannattaa ottaa kokemuksena, ei se ole kuin puoli vuotta pidempään jos olet vuoden siellä. Kyllä siellä töissä ja omilla kämpillä ennättää koko loppuelämänsä köllöttelemään :).

Armeija nosti oman kuntoni ja jatkoi uudelleen syttyneen liikuntakipinän myöhempään elämään. Vähän näin jälkikäteen harmittaa, että lätkä jäi silloin nuorena, tiedä mihin olisi päässyt, vaikka en mikään tähti ollutkaan.


Edit: Tällä sivulla on paljon puhuttu pioneereista ja pst-miehistä. Niiissä hommissa saa kantaa tavaraa ja se kaluston HUOLTO on aika vittumaista. PST tykki eli se raskassinko taitaa vieläkin olla se Musti, painaa jotain 140kg ja on aivan paskainen kun sillä on ammuttu. Monesti iltavahvarin jälkeen pst-miehet kuunasivat vielä kalustoa. Itse en niissä hommissa ollut, vaan korohorossa.

Ja sitten taas tykistössä ja heittimistössä ollaan PALJON leireillä, kun ei niitä hommia kassullakaan opi, kun se kalusto on vaan yksinkertaisesti vietävä sinne metsään. Mutta ei ne leirit aina niin mahdottomia olleet.

Sissit ja jääkärit taas liikkuvat paljon metsässä ja ainakin jv-miehet sykkivät paljon asemarallia ja tetsaavat muutenkin ihan tarpeeksi.

 

[oittsa]

Onko kukaan arvon palstalaisista ollut intissä vanhemmalla iällä? Eli joskus 24 v ylöspäin...

_o/

Täällä oltiin 'wanhana' - eli 28 oli täytetty...

Oli olevinaan niin kauhean tärkeä työ tai muuta sellaista, joten lähteminen viipyi ja viipyi. Ajattelin sitten kuitenkin hoitaa homman pois päiväjärjestyksestä.

Suosittelen ns. erikoistehtäviä, itse rötv... palvelin merivoimien graafikkona, ja tehtävät olivat mielekkäitä, työn kaltaisia. Kohtelu oli erinomaisen hyvää, olin lähinnä työntekijä (valmis ammattilainen siis jo aikaisemmin) joten erivapaudet jne. sen mukaisia.

Eli jos on olemassa ammatti, ei sitä osaamista kannata jättää hyödyntämättä.

 

[Cassu]

Menikö sulla pää jumiin kun jouduit siellä "lasten kanssa" olemaan? Ja jokainen tietää mitä tarkotan joten ei tarvi vetää hernettä nenään

 

[oittsa]

Noh...

Joskus. Mutta jos oma käyttäytyminen on aikuismaista, samanlaista saa kyllä sitten kantahenkilökunnalta ja varusmiesjohtajilta. Ja pääsääntöisesti kyllä ihmisten kanssa pärjää, toki intti on raadollinenkin leikkaus yhteiskunnasta...

Mutta kuten sanoin, erityistehtäviin kannattaa pyrkiä - ja jopa pyrkiä ottamaan selvää tehtävistä ennen palvelukseenastumista.

En ollut suinkaan yksin kohtaloni kanssa, vaan lakimies-kaverini hoisi myös tämän episodin 'kalkkiviivoilla'. Hän järjesti itselleen paikan etukäteen, ja kävi kuuden kuukauden ajan 'töissä' - järjestelyllä valtio sai itse käytännössä ilmaiseksi kovan tason liikelakiin erikoistuneen juristin palvelukset... ja hän taas pystyi pitämään omaa ammattitaitoaan yllä.

Ei se helppoa ole, eikä suoraan sanottuna mukavaakaan - mutta kyllä sen kanssa pystyi elämään.

 

[Finisher]

Toki vanhemmalla iällä voi olla mielekkäämpää hakeutua näihin erityistehtäviin. Mutta tiedän tapauksia, jotka olisivat tiedoiltaan ja taidoiltaan kuuluneet joihinkin erityistehtäviin, mutta kuitenkin jättäneet hakematta. Syyksi on mainittu, että intti koetaan jo ennemminkin jonkinlaisena elämyksenä kuin pahana perkeleenä. Kun kerran on inttiin tullut, niin katsotaan mitä se sitten on ihan normaalin miehistön tasolla. Ei jää niin sanotusti "mitään" kokematta.

Ja varusmiesjohtajille nämä vasta vanhemmalla iällä inttiin tulleet ovat hyvä juttu. Kun itse olin alikersanttina alokastuvan esimies, niin pelkästään tämän erään alokkaan läsnäololla oli positiivinen vaikutus 18 -vuotiaisiin alokkaisiin, iän tuoma kunnioitus näkyi kauas. Toki tätä vanhempaakin miestä koskivat samat säännöt ja vaatimukset, mutta kertaakaan ei tälle joutunut huomauttamaan mistään! Särmällä toiminnallaan ansaitsi kaikkien alikersanttien kunnioituksen. Voi kun kaikki alokkaat olisivat olleet samanlaisia...

 

[Koala]

Itse palvelen tällä hetkellä laivastossa ja täytyy myöntää armeijan olleen paljon mielekkäämpää kuin kuvittelin vielä viime keväänä. P-kausi menee yllättävän nopeasti, sitä olin kuullut sanottavankin. Tupakavereista tulee oma perhe joille avaudutaan hyvässä ja pahassa pimeinä iltoina. J-kausi oli vittumaisin asia tähän mennessä. Syyskelissä sykähtäminen ei välttämättä ole se meikäläisen intohimo. Laivasto taasen on ollut mahtavaa aikaa. Sinua kohdellaan ihmisenä ja tuntuu välillä tekevän oikeata työtä, kun präkää laivojen kanssa.

Vielä pitäisi monta aamua tuolla pyöriä, mutta eivät ne edes harmita. Kyllä sieltä sitten ajallaan pääsee kotiin!

 

[Luge H]

Tämän päivän lisäksi 49 aamua, ja Vekaranjärvi kutsuu. Melko kohtuuton matka itselleni (n.250km per suunta) kun pitäisi muutaman kerran vkossa käydä kotona.
Sillä eikös salibandy nuorten SM:ssä ja miesten 1.divarissa ole melko painava syy urheiluvapaiden anomiseen? No ainakin koutsin mielestä on.

Mutta kieltämättä sitä jo itse odottaa omaa aikaansa suorastaan mielenkiinnolla, johan sitä on jo melkoinen tovi ollut tekemättä yhtään mitään kun koulukin on ohi.
Mutta tuleeko esikunnasta, tai jostain vastaavasta, mitään kyselyä palveluun astumiseen liittyen? Jos vaikka suunnitelmiin kuuluisi Spollen-ura, niin olisiko syytä täyttää mitään kaavakkeita ennalta?

 

[Väsyneet Kädet]

Mutta tuleeko esikunnasta, tai jostain vastaavasta, mitään kyselyä palveluun astumiseen liittyen? Jos vaikka suunnitelmiin kuuluisi Spollen-ura, niin olisiko syytä täyttää mitään kaavakkeita ennalta?

Muistaakseni aikanaan omalla kohdalla laitettiin kiinnostuksen kohteet kutsuntalappuun tms. Sen jälkeen ei enää mitään muuta kyselty. Sitten alokasaikana sai ilmoittaa kiinnostuksensa eri alueille ja spollista kiinnostuneille järjestettiin fyysiset testit erikseen. Ja halukkaista sitten parhaat valkattiin (ilmeisesti p-kokeet + testit).
Eli sen voi sitten vasta paikanpäälläkin ilmoittaa.

 

[Veijari]

Mutta tuleeko esikunnasta, tai jostain vastaavasta, mitään kyselyä palveluun astumiseen liittyen? Jos vaikka suunnitelmiin kuuluisi Spollen-ura, niin olisiko syytä täyttää mitään kaavakkeita ennalta?

En tiedä miten tänä päivänä, mutta aikoinaan (yli 10v sitten) kun intissä olin niin alokasajan loppupuolella, kun oli aika tehdä valintoja, meidän yksikön alikessut tulivat kyselemään, että mikä kiinnostaisi jotkokoulutuksena. Menivät sen ja oman kokemuksen pohjalta sitten komppanian vääpelille/kapteenille suosittelemaan, ketä mihinkin ja lopullinen päätös tehdään sitten ilmeisesti siellä komppanian kapteenin pöydällä. Näitä omia haluja ja alikessun suosituksia peilataan varmaankin sitten koko alokasajan suorituksiin ja testituloksiin yms.

Minulta alikessu kyseli, että Veijari menee sitten aliupseerikouluun vai? Johon totesin, että ei kiitos, mihin tahansa muualle. "Pääsin" sitten spolliksi.

 

[Väsyneet Kädet]

Minulta alikessu kyseli, että Veijari menee sitten aliupseerikouluun vai? Johon totesin, että ei kiitos, mihin tahansa muualle. "Pääsin" sitten spolliksi.

Tästä muistuikin elävästi mieleeni oma armeija-aika.. Ne lutikat jne osaa olla sitten aika kieroja, kun valintoja tehdään. Itse pääsin toteamaan tämän aikanaan RUK-valinnoissa.

Luti: No, kiinnostaako Väsyneitä Käsiä RUK?
VK: Ei kiinnosta.
Luti: Miksei?
VK: Haluan käydä AUK:n ja kouluttaa alokkaita.
Luti: Vastustatko, jos määrätään?
VK: Kyllä. (Luti pistää rastia ruutuun)
Luti: No entä jos määrätään silti?
VK alkaa epäröimään: No, sitten kai se on pakko mennä.
Luti hymähtää tyytyväisenä: Hyyvä.. (ja kumma rastin pois kieltäytymisestä ja siirtää kohtaan "ei vastusta määräystä".)

Ja niin Väsyneet Kädet lähti talviseen Haminaan. Eikä kaduta pätkääkään, loistava reissu. Jatkui vielä kahdeksaksi viikoksi Uttiin.