Viime jouluna annoin lanttulaatikolle mahdollisuuden näyttää minulle makunsa. Sen verran olin aikuistunut että kinkun kanssa tuo laatikko uppoaa ihan hyvin. Porkkanalaatikko ei uppoa, liian makeaa minulle. Perunalaatikko ei ole kotini joulupöytään vakiovarusteena kuulunut, mutta menetteleehän sekin. Sitä en tiedä onko imellettynä parempaa vai ei. Olen maistanut koska kaikkea kuuluu maistaa, kyselemättä reseptien perään.Täytyy tänä vuonna kuitenkin antaa mahdollisuus taas muillekin laatikoille jahka sitä olisi aikuistunut.
Juuri näin se täytyy tehdä. Valitettavasti valmislaatikoissa oikaistaan siten, että imeltäminen korvataan sokerilla tai siirapilla. Makeus laatikkoon saadaan noinkin, mutta lopputulos aivan eri. Imeltämällä maku ja rakenne ovat aivan erilaisia (parempia). Pelkällä makeutusaineella saadaan aikaiseksi käytännössä makeaa perunamuussia.Imeltäminen meinaa sitä, että muussattuun perunaan isketään hitunen jauhoja ja jätetään yleensä yön yli lämpimään paikkaan imeltymään. Imellytyksessä perunan tärkkelys alkaa pilkkoutua --> sokeria --> laatikkoon tulee makeahko (imelä) maku.
Imellytyksen jälkeen sekaan isketään muut matskut ja paistetaan loota rauhassa reilun voimäärän kanssa kanneltaan rapeaksi. Aijaijaijai... Suosittelen kokeilemaan.
Äitini äiti oli kotoisin Varsinais-Suomesta ja hänen perinteisiinsä kuuluivat imelletty perunalaatikko ja hapanimelä leipä. Vehmaalla sijaitsevalla mökillä oli saunassa iso muurattu kiuas, jonka jälkilämmössä valmisti aina molempia. Makean joululimpun perään en ole lainkaan, mutta valitettavasti tuon hapanimelän leivän reseptin vei mukanaan hautaan.Itä-Suomessa, tai ainakaan lähipiirissäni, ei imeltäminen ole ollut kovin tuttu juttu, mutta täällä etelässä tai lounaassa ilmeisen yleinen. Kaikki makeat leivät ynnä muut olivat mulle vähän homojen hommaa, kun tänne muutin aikoinaan, mutta vaimon suvun myötävaikutuksesta olen alkanut lämmetä varsinkin tuolle perunalaatikolle. Eilen ja tänään valmistin siis eka looran, ja hyvää tuli, vaikka itse sanonkin.
Jos ruoka on hyvin tehtyä niin kyllä sitä syö, paremman puutteessa ainakin. Pätee myös laatikkoruokiin. Ihan sama onko imellettyä vai vihellettyä. Jos laatikkolinjalle mennään, niin olisi hyvä että vaihtoehtoja on useita. Jos esimerkiksi lanttulaatikko sattuu olemaan mautonta, niin ehkä peruna- tai porkkanalaatikko kompensoi tätä. Itse en viitsi vaivautua laatikkoruokia tekemään, jos emäntä haluaa niin saa tehdä. Jonkun valmistajan eineslanttulaatikko oli ainakin viime jouluna siedettävää.Vaihtoehto "aivan sama, syön kuitenkin" puuttuu kokonaan. Molemmissa on puolensa (imelletty/ei) ja uppoavat oikeinkin hyvin.
Rosolli on sitten oma lukunsa, sitä ei ole tarkoitettu syötäväksi lainkaan.
Kannattaa kokeilla. Lanttua saa valmiina soseena, ellei jaksa itse kuoria, pilkkoa ja keittää. Sekaan pari munaa, suolaa, inaus valkopippuria ja inkivääriä sekä kermaa, jos ei ole riittävän vetelää. Kunnon sekoitus, pintaan kuviot lusikalla, korppujauhoa ja tajuton määrä voita. Uppoaa varmasti laatikoiden ystäville. Ja todella helppoa. Aikaa menee soseen kanssa ehkä kaksi tuntia paistamisineen, tuoreiden lanttujen kanssa tunti enemmän.Itse en viitsi vaivautua laatikkoruokia tekemään, jos emäntä haluaa niin saa tehdä. Jonkun valmistajan eineslanttulaatikko oli ainakin viime jouluna siedettävää.
Teknisesti homma on kyllä tiedossa, ja joskus kauan sitten lanttulaatikon tekoa on kokeiltukin. Jos taas esim. anoppi on kylässä jouluaikaan, niin tämäpä tekaisee laatikon kuin laatikon ennen kuin ennättää muodollisesti estelemäänkään.Kannattaa kokeilla. Lanttua saa valmiina soseena, ellei jaksa itse kuoria, pilkkoa ja keittää. Sekaan pari munaa, suolaa, inaus valkopippuria ja inkivääriä sekä kermaa, jos ei ole riittävän vetelää. Kunnon sekoitus, pintaan kuviot lusikalla, korppujauhoa ja tajuton määrä voita. Uppoaa varmasti laatikoiden ystäville. Ja todella helppoa. Aikaa menee soseen kanssa ehkä kaksi tuntia paistamisineen, tuoreiden lanttujen kanssa tunti enemmän.