Tää kuuluisi kyllä "Asia joka avautui minulle"-ketjuun, mutta pakko kiittää tästä tiedosta, jonka olen vuosikausien ajan luullut kuuluneen Pullakuskien moraaliin.
Jos oikein muistan, niin lähes wittgensteiniläisen kompakti "vittuun ei kusta" -moraalikäsite periytyy jo Pullakuskeja edeltävältä Sleepy Sleepers-kaudelta. Samat tahot, nuo ajatusten Aavasaksat, ovat joka tapauksessa tämän käsitteen lanseeranneet.
Mitä tulee iltapäivälehtien moraaliin, suurta yleisöä kiihottavan lööpin aikaansaaminen on lehdelle tärkein asia. Tämä on ratkaisevin tekijä päivän myynnin kannalta ja onnistumisen aste näkyy vääjäämättä päätoimittajan ja muiden avainhenkilöiden palkkapussissa. Jos kilpailijan kampittava loistolööppi on pienestä sisäänpissimisestä kiinni, niin sellaiseen henkilökohtaiseen venymiseen löytyy kyllä tekijä.
Lehdistön moraalikysymyksistä kiinnostuneille suosittelen lukemistoksi Tommi Liimatan toimittamaa teosta Veikko Ennalan kirjoituksista: "Lasteni isä on veljeni ja muita lehtikirjoituksia", WSOY 2007. Ennala oli mm. Hymyn kuulu toimittaja, arvostettu mutta monissa piireissä myös äärimmäisen vihattu. Häntä pidettiin 1960-70-luvuilla moraalittoman likasankojournalistin perikuvana. Nykypäivän keskivertolukijan maailmaa Ennalan tekstit eivät suuremmin järkyttäisi, sillä aiheiden ja käsittelytapojen vulgaariuden, paljastavuuden ja vaikkapa seksuaalisen avoimuuden suhteen ronskimpaa otetta näkee lehdistössä päivittäin. Oli toki edellä aikaansa. Ennala-vainaan vahvuus oli hänen persoonallinen ja tyylitajuinen kirjoitustapansa, johon liittyi korkea viimeistelyn taso ja kirjallinen kunnianhimo. Vastaavaa ei nykymedioissa oikein tapaa.