Ihmisten elintaso on sillä tasolla, että mistään ei olla valmiita tinkimään. Autoilla pitää saada ajaa joyrideä, joka vuosi pitää saada uusi iPhone, tilataan Temusta krääsää kun saa niin halvalla ja ilman rahteja. Tiedän ihmisiä, jotka ostavat uuden sohvan parin-kolmen vuoden välein kun oli niin hyvä tarjous.
Ihmisillä ei ole minkäälaista käsitystä kuinka paljon tuo kuluttaminen syö tätä palleroa.
Eikä nyt puhuta pelkästä hiilidioksidista. Kaivauksien saastuttama maaperä, juomakelvollisen veden käyttö akkumateriaalien tuottamiseen. Ihmisten ja ennen kaikkea lapsien hyödyntämiseen tuotannossa. Ja aina kun uusi tuote ostetaan, vanha heivataan jonnekin. Ja taas uutta pitää alkaa valmistamaan ja kuljettamaan ympäri maapalloa. Mutta ei minun yksittäisen ihmisen kulutus tässä mihinkään vaikuta. Ei perussuomalaisen uuvatin mielestä edes yhden Suomen.
On Suomen vaikutus kuinka pieni tahansa verrattuna vaikka Kiinaan, niin se ei tarkoita sitä että meidän pitäisi jatkaa samaan malliin. Suomessa on potentiaalia löytää vaikka joku käänteentekevä ratkaisu, joka voi auttaa globaalistikin. Samalla pallolla tässä kuitenkin asutaan. Kuinka paljon se helpottaa siinä tilanteessa kun kaikkk on viturallaan, että mut kun ne kiinalaiset.
Nyt voi Suomessa tuntua vielä vähäiseltä muutos, mutta ilmastopakolaisuus voi olla jo lähitulevaisuuden skenaario. Ja kannattaa miettiä sitäkin tilannetta kun vaikka omalla sairasvuoteella ihastelee omaa lasten lasta, tai lasten lasten lasta, ja miettiä että missä maailmassa he joutuvat elämään. 'Voi kumpa jotain olisimme tehneet eri tavalla.' Meillä ihmisillä on tapana ikääntymisen myötä nähdä asioita eri tavalla, ajatella syvällisemmin. Todennäköisesti silloin vuosikymmenten päästä näemme asioita eri tavalla kuin nyt. Silloin pelkkä katuminen ei lämmitä mieltä yhtään.