Joo tietenkin noistakin jutuista saa nauttia, mutta hieman vaan häiritsee kun noita loppujen lopuksi aika ankeita juttuja pidetään jotenkin ainoana oikeana. Kyllä mua ainakin vähän harmittaa joidenkin kavereiden puolesta, jotka esimerkiksi suostuvat aamulla kuudelta heräämään töihin ja siten jättäytyvät pois illan luomista mahdollisuuksista ja nautinnoista tai ovat vaikka naimisissa ja möllöttävät kotona kaiket illat. Tai muuten vaan jumittavat siinä ahdistavassa oravanpyörässä. Mä pystyn vaikka vartin varoitusajalla lähtemään vuodeksi Indokiinaan tai minne tahansa ja haistattamaan pitkät tälle kaikelle paskalle. Mitään kukkiakaan mä en hirveästi tykkää hommata kun niitä pitäisi jatkuvasti olla kastelemassa, mutta entä sitten joku koira tai kissa, tai akka + lapset, tai asuntolaina. Mä en mitään kännykkäliittymääkään tykkää ottaa niillä parin vuoden sopimuksilla, vaikka onhan se 99-prosenttisen varmaa etten kuitenkaan vaihtaisi sitä liittymää, mutta ahdistaa hieman ajatus ettei sitä voisi vaihtaa. Toi nyt on aika pieni juttu, mutta entä jos noita vastaavia juttuja olisi vaikka 10 tai 20. Siinä sitten jo jumitat paikoillaan kun joka paikkaan oot sitoutunut. Ja monelle ihmiselle työ eli jonkun tuntemattoman ihmisen tai tahon palveleminen ja rikastuttaminen tuntuu olevan elämässä tärkeämpää kuin se oman elämän eläminen. Ihmiset eivät ajattele omilla aivoillaan.
Joo vähän taisin mennä asiasta toiseen, mutta siis mä tykkään nautiskella elämästä. Mä kun kuitenkin lähden siitä oletuksesta, että kerran täällä vaan eletään, enkä siksi niin hirveästi viitsi jättää asioita siihen seuraavaan mahdolliseen. En mä tarvitse mitään ihmeselviytymistä mistään lento-onnettomuudesta että tajuan tehdä niitä juttuja mitä oikeasti haluan tehdä.