Hyväksytkö Tampereen tappelut?

[dana77]

Ratkenneen pudotuspelin loppuhetket kun sarja pitää saada käännettyä ovat klassisia esimerkkejä tilanteista joissa tappiolla olevalle joukkueen pelaajille nuo ovat mahdollisuuksia. Hävittävää ei ole, mutta voitettavaa on. Jäähyillä tai suihkuun lentämisillä ei ole isommin väliä, kunhan ei pelikieltoa ota. Tietenkin myös sarjaa johtavan joukkueen fiksut pelaajat ymmärtävät tämän ja siksi eivät usein kevyesti tanssiin lähde.

 

[Mäntylä #18]

Mitä tulee tunteeseen, niin on se vaan kumma, jos sitä tarvitsee tappeluista hakea niin pelaajan kuin katsojankin. Mää olen vähän sitä mieltä, että tunnetila oli keväällä korkea ihan ilman ainuttakaan tappelua.

.

Onkohan sulla käynyt mielessä että keväällä juurikin pelien tärkeyden vuoksi jokainen on automaattisesti tunteella mukana pelissä eikä sitä tarvitse erikseen mistään hakea mutta pitkän runkosarjan aikana tulee väkisinkin iltoja jolloin tunnetta ei vaan löydy. Silloin tuollainen spontaali painimatsi voi oikeasti herättää joukkueen.

 

[PTS]

. Mielipiteeni ei ole muuttunut, tappelut kuuluvat jääkiekkoon ja jos se tekee minusta huonon ihmisen niin so be it.
.

Eihän tässä ole kukaan mitään tuollaista väittänyt. Mielipide-eroja nämä ovat. Esitit vain väitteitä tappeluiden merkityksestä, jotka eivät mielestäni pidä ollenkaan paikkaansa.
Esitin käytännön esimerkkejä, joita vastaan voit toki argumentoida, jos perusteesi riittävät.
dana77, niinno varmaan häviöllä olevan on edullista hämmentää, mutta sekin voi tapahtua muulla tavoin kuin hanskoja pudottelemalla. Joka tapauksessa kyseessä on epätoivoinen yritys, hommat ratkaistaan pelaamalla. Jälkimmäinen lause virkkeestä taitaa muuten olla miltei suora lainaus yhdestä Tuukka Mäntylän haastattelusta viime keväältä :).

 

[dana77]

Tuo ei tietenkään ole ainoa tapaus. Jos vastustaja alkaa sikailemaan, esim. ajelemaan oman joukkueen maalivahtia ja ottamaan muita vapauksia, niin tappelu on ihan hyvä keino osoittaa että joukkue ei moista hyväksy.

Tottakai muitakin keinoja on, kuten käydä kostoksi ajamassa vastustajan maalivahtia, mutta tässä tilanteessa tappelu on usein parempi keino oman joukkueen edun kannalta. Ja tietenkin sekin vaihtoehto on, että joukkue ei tee mitään vaan valmentaja vain pelin jälkeen ruikuttaa lehdistölle elämän kovuutta.

Kun tässä ketjussa on ollut puhetta siitä, että miksi jääkiekossa tapelllaan ja miksi shakissa ei, niin väittäisin että jääkiekko on pelinä poikkeuksellinen siinä suhteessa, että siinä koitetaan hakea yliotetta vastustajasta ihan järjestelmällisesti sääntöjen vastaisin tai vähintään sääntöjen rajamailla olevin keinoin. Tosiasia jota ei ole korrektia ääneen sanoa on, että vastustajaa koitetaan tietyissä tilanteissa jopa vahingoittamaan. Tämä kaikki tietyllä tavalla kuuluu peliin, vaikkei Kummola sitä ääneen tule sitä koskaan julkisuudessa myöntämäänkään.

 

[PTS]

Tuo ei tietenkään ole ainoa tapaus. Jos vastustaja alkaa sikailemaan, esim. ajelemaan oman joukkueen maalivahtia ja ottamaan muita vapauksia, niin tappelu on ihan hyvä keino osoittaa että joukkue ei moista hyväksy.
...................
Tosiasia jota ei ole korrektia ääneen sanoa on, että vastustajaa koitetaan tietyissä tilanteissa jopa vahingoittamaan. Tämä kaikki tietyllä tavalla kuuluu peliin, vaikkei Kummola sitä ääneen tule sitä koskaan julkisuudessa myöntämäänkään.

Niin, tämäkin on vähän myytti. Jos maalivahtia aletaan ajelemaan ilman rangaistuksia, niin silloin tuomaristo ei yksinkertaisesti ole ajan tasalla. Jos taas ajatellaan esimerkiksi Jarkko Ruutua, joka näihin ajoihin on joskus syyllistynyt, niin mitä luulet, paljonko häntä hetkauttaa se että joku vastustajan pelaaja haastaa tappeluun? Tappelijat tuppaavat olemaan monesti niitä samoja hahmoja kuin maalivahdin ajajat (eivät toki ihan aina).

Selkeää vahingoittamista oli esimerkiksi Lämsän ja Valtosen oletettava käskytys Ben-Amor-Peltonen -tapauksessa. Sitä oli luultavimmin myös Ruudun ajossa Lehkosta kohtaan. En kuitenkaan näkisi, että vastustajan vahingoittaminen on mikään osa jääkiekkoa. Siihen pitää puuttua kovin keinoin (lue liigan sanktioin, tuomarien ryhdikkäin ratkaisuin).

Muistan muuten vielä 5-10 vuoden takaisen keskustelumme puun takaa ajoista ja aivotärähdyksistä NHL:ssä. Oletko pettynyt NHL:n nykylinjauksiin? Ovatko esimerkiksi Brendan Shanahan ja kovasti vastustajan kunnioituksesta puhunut Jarmo Kekäläinen vain mikkihiiriä, jotka eivät ymmärrä pelin henkeä? :) (Toki Kekäläinen on itse osittain kaksinaismoralisti (joksi Summasta nimitti), kun otetaan esille viime syksyn kotoisen liigan tapahtumat.)

Onkohan sulla käynyt mielessä että keväällä juurikin pelien tärkeyden vuoksi jokainen on automaattisesti tunteella mukana pelissä eikä sitä tarvitse erikseen mistään hakea mutta pitkän runkosarjan aikana tulee väkisinkin iltoja jolloin tunnetta ei vaan löydy. Silloin tuollainen spontaali painimatsi voi oikeasti herättää joukkueen.

Niin, tämähän oli merkityksetön harjoituspeli ja siksi osa pelaajista ei jaksanut pelata loppuun saakka. Liigakauden aikana tällaista sytyttämistä Rautakorpi ei varmasti odota (ei sillä että olisi sitä nytkään odottanut). Kyllä tunne peliin pitää saada itse pelin kautta (ja siihen kuuluvan kontaktipelaamisen), muuten käy kylmät monessa runkosarjan ns. etukäteen hoidettavissa olevassa ottelussa. Jos tunne vaatii tappelemista, ollaan huonolla tiellä.

 

[dana77]

Niin, tämäkin on vähän myytti. Jos maalivahtia aletaan ajelemaan ilman rangaistuksia, niin silloin tuomaristo ei yksinkertaisesti ole ajan tasalla.

Edelleen peleissä ja varsinkin pudotuspelisarjoissa on hetkiä, jolloin jäähyillä ei ole merkitystä eli sillä ei ole mitään väliä, että ovatko tuomaristo ajan tasalla vai. Joukkueen pitää itse pystyä pitämään huolta itsestään. If you can't beat them alley, you can't beat then on ice.

Jos taas ajatellaan esimerkiksi Jarkko Ruutua, joka näihin ajoihin on joskus syyllistynyt, niin mitä luulet, paljonko häntä hetkauttaa se että joku vastustajan pelaaja haastaa tappeluun? Tappelijat tuppaavat olemaan monesti niitä samoja hahmoja kuin maalivahdin ajajat (eivät toki ihan aina).

Jarkko Ruutu on toki esimerkki pelaajasta, joka ei poliiseista välitä, mutta moni muun kohdalla asia on toisia. Tai itseasiassa en minä tiedä mitä Jarkko oikeasti NHL:n kovimmista ajattelee, mutta hän on sellaisen mielikuvan onnistunut antamaan. Larry Robinson tästä aikoinaan puhui, että hän oli onnellinen että onnistui antamaan itsestään luomaan itselleen tietyn maineen parilla Flyersia vastaan käydyllä tappelulla ja sen ansiosta hänen ei tarvinnut tapella. Häntä "pelättiin" ja kunnioitettiin ilmankin.

Muistan muuten vielä 5-10 vuoden takaisen keskustelumme puun takaa ajoista ja aivotärähdyksistä NHL:ssä. Oletko pettynyt NHL:n nykylinjauksiin?

En oikeasaan muista, mutta kyllä ja ei. Hyväksyn ja pidän ihan asiallisena, että blindside-hitit on selkeillä säännöillä kielletty. Nopeudet ovat kasvaneet pelaajien kehityksen ja mailahäirinnän vähenemisen myötä niin paljon, että tämä on terveydellisistä syistä ollut perusteltua.

Silti NHL:ssä on viime vuonna nähty kurinpidon osalta sellaisia huteja, että ne ovat saaneet minut voimaan pahoin.

Jos tunne vaatii tappelemista, ollaan huonolla tiellä.

Itse näkisin että siinä vaiheessa kun tappeleminen vaatii Sudafedia ollaan huonolla tiellä.