Kun olemme saattaneet miltei kaikki veteraanimme maan poveen, voisi luulla, että itsenäisyyspäivämmekin saisi uutta sisältöä jostakin muusta kuin sodasta. Putin päätti toisin. Toivottavasti kuitenkaan ei synny enää lisää sotamuistoja seuraavan sadan vuoden aikana, vaan esitämme edelleenkin Tuntematonta sotilasta Laineen versiona itsenäisyyspäivänä.
Joten tässä on nyt sitten oma kontribuutioni siitä, miten patriootti viettää itsenäisyyspäiväänsä. Tavallisin menoin, lipun nostoineen, the Elokuvan ja puolustusvoimien marssin kera ja myös Linnan juhlineen kotikatsomossa. Mutta patriootti kuuntelee myös isänmaallista musiikkia. Tässä ehdotus illan musiikkimenyyksi:
Aloitamme keveästi, tunnelma muuttuu myös sen myötä, kun patrioottimme nauttii mannerheimviinoja. Käsi nousee lippaan ja ryhti pysyy jäykkänä kuin kovennettua seisoessa.
1) Silmien välliin. Tämä kepeä, usein väärinymmärretty ralli kertoo ytimekkäästi sen, mitä ajattelemme naapurin sotilaista. Itse asiassa, termiä silmien välliin ei tule tulkita militaristisesti, vaan pikemminkin chakra-filosofian pohjalta. Kolmas silmä avaa uuden maailman venäläisille, antaa heille tarvitsemansa näkökyvyn todellisuuteen.
2) Njet Molotov. Ralli kertoo sen, mitä Suomessa tiedettiin jo 1940-luvulla. Venäläisten tapa pravda-valehdella on ollut hyvin tuttua jo tuolloin. Laulun sanoma on ytimekäs: tänne ei ole tulemista ja täältä poistutaan vain arkuissa. Valheet eivät auta vihollisen asiaa.
3) Eldankajärven jää. Rintamaelämää kuvataan tässä kepeästi, sen moninaisia pikku vaikeuksia suorastaan lämmöllä. Toisaalta sodanjohto saa osansa ironiasta. Eräänlainen lystikäs hupailu vähän vanhemmista partiolaisista. Jos haluaa tietää, miltä sotilaselämä tuntui, ylittämätön teos.
4) Raatteen tiellä. Myöhempää lyriikkaa, jossa on mukana jo kommenttia nykyisyyteenkin. Tähdentää samalla itsenäisyyden merkitystä liittäen sen tuohon legendaariseen Raatteen tiehen. Vihollinen päätyi mottiin ja sen jälkeen isoisämme tekivät mitä sotilaan tuleekin viholliselle tehdä. Ukrainassa tehtiin vähän samaa sodan alussa.
5) Elämää juoksuhaudoissa. Ylittämätön klassikko jälleen rintamamiehen näkökulmasta. Mukana ylevää tunnelmaa ja perikansallista haikeutta. Tällaista oli myös sotilaan arki ja haaveet. Suureen tehtävään yhdistyivät pienet haaveet.
6) Erika. Saksalainen Wermachtin marssi, joka levisi ympäri maailmaa yleisinhimillisen sanomansa vuoksi. Suomessa sai nimen Kaarina. Rakkaus, jos jokin, antaa sotilaillekin voimaa taisteluun.
Patriootti siirtyy vähitellen kepeydestä kohti ylevyyttä.
7) Jääkärin marssi. Sibelius säveltäjänään tämä kuuluu toiseen osastoon: se sisältää voimakasta uhmaa ja päättäväisyyttä. Laulu rinnastuu jo aikaan ennen itsenäisyyttä, tarinan mukaan suomalaiset ovat sotilaita, jotka kulkevat kohti suur-Suomea, voittoisasti. Eipä ihme, että tätä marssia soitetaan monissa juhlatilaisuuksissa.
8) Sillanpään marssilaulu. Kyseessä on aika lempeä balladi sodasta. Sota tulee tavalliseen arkimaailmaan ja tuolloin miestenkin on tiedettävä velvollisuutensa ja jätettävä kotiaskareet. Tärkeämmät velvollisuudet kutsuvat.
9) Kauan on kärsitty. Kuvaa Suomea nykyäänkin, kärsimykset ovat toki eri mittasuhteissa. Tämä Suomen kaartin marssi luo kuvaa suomalaisista sotilaina, jotka marssivat taistoon missä milloinkin. Mutta jokaisen sotilaan rinnassa kuitenkin on kaipuu kotimaahansa.
10) Veteraanin iltahuuto. Laulu saa silmät kostumaan karkeiltakin kavereilta. Vahva kunnianosoitus niille, jotka taistelivat vapautemme puolesta, myös heille, jotka jäivät rajan taakse. Suomi on jotakin, mitä kannattaa puolustaa barbariaa vastaan.
11) Porilaisten marssi. Ei ole suunnattu raumalaisia vastaan, eikä edes urheilun puolesta. Vaan jälleen marssi korostaa suomalaisten mahtia sotilaskansana. Suomalaisiin erikoisuuksiin kuuluu, että laulua esitetään myös joulurauhan julistuksessa. Joskus sitä on ihmetelty, nyt taas ei niinkään.
12) Finlandia. Kavalkadin päättää luonnollisesti Sibeliuksen Finlandia. Jyhkeät sanat, täynnä toivoa, olemme karkottaneet yön uhan ja parempi huominen koittaa. Kenellekään ei jää epäselväksi, mistä se uhka taas tulikaan.
Onkin aika taas lipun laskun. Hiukan haparoivin ottein patrioottimme nojaa tankoon ja perheen avustuksella lipun lasku suoritetaan kunniakkaasti.
Luettuaan Uuno Kailaksen "Raja railona aukeaa", patrioottiemme siirtyy sohvaosastoon. Muut perheenjäsenet tietävät, että sankarimme nukahtaa sohvalle ja näkee unta seuraavasta itsenäisyyspäivästä. Maa on jälleen pelastettu!
