Eilen illalla yritin epätoivoisesti sängyssä maatessani saada unen päästä kiinni. Unen samettisen verhon ylleni langettamisen esti hyttynen. Siis yksi perkeleen HYTTYNEN! Kämpän asunnon ikkunat olivat olleet auki koko illan, koska tuo harvianaisen kuuma aurinko lämmittää näköjään edelleen syyskuussakin asunnon saunaksi päivän aikana. Kivaa kun on on ikkunat etelän puolelle... ruukkukasvit kukoistaa ja mustaturkkinen sisäkissa on todella vittuuntuneen oloinen.
SE HYTTYNEN inisi ensin korvissani heti kun menin nukkumaan. Sitten se ininä häipyi jonnekin. Ajattelin etä se löysi vaimoni mehukkaat pohkeet tai kissamme perseen.
No ei todellakaan. En kuullut enää ininää, mutta yhtäkkiä vasemman käteni peukalossa alkoi tuntua hillitön kutina. Se oli merkki siitä että hyttynen kävi siinä imaisemassa. Tietenkin ajattelin että ötökkä oli nyt saanut kroppansa täyteen verta, ja se menisi perse verestä pullottaen istumaan seinälle... josta voisin sen sitten nautinollisesti läväyttää kuoliaaksi aamulla.
Sitten kulahti viitisen minuuttia. En ollut ehtinyt vieläkään nukahtaa kun vasemman käteni etusormessa tuntui karmea kutina. Ja heti sen jälkeen keskisormi rupesi kutisemaan.
Nousin punkasta ylös kuunnellen vaimon kommennttia: - Miten sinä aina jaksat noiden ötököittesi kanssa pelleillä?
SIIS: Syksyllä verta imevä naarashyttynen on kamala tapaus. Se ei ime kroppaansa täyteen kertaimaisulla, vaan se ikäänkuin piruuttaan saattaa esim. minun tapauksessani hypähdellä ihmisen jokaiselle käden sormelle imupiikillään vittuilemaan. Ja jokaiseta piikin tökkäisystä jää jäljelle kamala kutina!
Tämä nyt oli vaan hyönteisketjun aloitus.
JATKAKAA.
SE HYTTYNEN inisi ensin korvissani heti kun menin nukkumaan. Sitten se ininä häipyi jonnekin. Ajattelin etä se löysi vaimoni mehukkaat pohkeet tai kissamme perseen.
No ei todellakaan. En kuullut enää ininää, mutta yhtäkkiä vasemman käteni peukalossa alkoi tuntua hillitön kutina. Se oli merkki siitä että hyttynen kävi siinä imaisemassa. Tietenkin ajattelin että ötökkä oli nyt saanut kroppansa täyteen verta, ja se menisi perse verestä pullottaen istumaan seinälle... josta voisin sen sitten nautinollisesti läväyttää kuoliaaksi aamulla.
Sitten kulahti viitisen minuuttia. En ollut ehtinyt vieläkään nukahtaa kun vasemman käteni etusormessa tuntui karmea kutina. Ja heti sen jälkeen keskisormi rupesi kutisemaan.
Nousin punkasta ylös kuunnellen vaimon kommennttia: - Miten sinä aina jaksat noiden ötököittesi kanssa pelleillä?
SIIS: Syksyllä verta imevä naarashyttynen on kamala tapaus. Se ei ime kroppaansa täyteen kertaimaisulla, vaan se ikäänkuin piruuttaan saattaa esim. minun tapauksessani hypähdellä ihmisen jokaiselle käden sormelle imupiikillään vittuilemaan. Ja jokaiseta piikin tökkäisystä jää jäljelle kamala kutina!
Tämä nyt oli vaan hyönteisketjun aloitus.
JATKAKAA.