Yhden tutun mielestä sekä Kesko että S-ryhmä ovat silkkaa huijausta. Voipi toki ollakin. Prismassahan oli justiinsa velotettu asiakkailta maksut kahteen kertaan ja K-lähikaupassa taisin itse tulla huijatuksi tällä viikolla.
Yleensä olen aika tarkkana ruokakaupan kassalla. Pikkuostoksissa seuraan hintoja sitä mukaa, kun kassa vetelee viivakoodeja. Jos on vähänkin enemmän ostoksia tai jotain plussatarjouksia, niin tsekkaan kuitin ennen pakkaamista. No nyt en aamupöpperössä tehnyt kumpaakaan. 27,05€ teki ostokset ja vasta autossa aloin sitten laskeskelemaan.
Pari vissypulloa yhteensä ~3,00
Röökiaski ~7,00
Evästä töihin ~3,50
Pastilliaski ~1,00
Ainakin kympin ryöstivät siis huijarit, kerpele!
Tosin sen verran vielä tuohon alkuun palatakseni, että ei se Lidl ole yhtään sen parempi. Hinnat tuppaavat oleman järjestään väärässä hyllyissä. Loppukesästä oikein mainostivat poistoerää irtopakattuja jätskejä, mutta eipä tuo tarjoushinta ollut tarttunut kassalle asti. Huomasin sen kyllä siinä, mutta pikaisen päässälaskun jälkeen annoin asian olla. Siinä ne jädet olisi kuitenkin pehmenneet, kun olisi venattu "esimiestä kassalle" ja parin euron säästö olisi siis sulanut kirjaimellisesti käsiin.
Juniorivuosilta tulee puolestaan mieleen yksi opetus. Tilattiin postiennakolla kaverin kanssa puoliksi boksi jotain himoittuja lätkäkortteja (olikohan Oo-Pee-Chee 1990-91, missä melkein joka pussista saattoi löytää jonkun semiarvokkaan rookie cardin?) - hintakin oli karkkirahoihimme suhteutettuna huomattava. Niinpä kyrsi ihan huolella, kun sen sijasta tulikin loota jotain saman kauden Scorea tai muuta tusinascheissea.
Ensin soitettiin itse ja yrittäjä vaan naureskeli pikkupojille. Vanhempien soiton jälkeen lupasi palauttaa rahat, kun avaamaton väärä laatikko on palautettu. Ei palauttanut rahoja, eikä vastannut enää puhelimeenkaan. Kuluttaja-asiamies taisi sitten pitkän väännön jälkeen saada rahat kuitenkin takaisin. Ei tilattu sieltä enää.
Lapsuusajan huijauksista pahin on kuitenkin se, että kannustin Gilles Villeneuven traagisen kuoleman jälkeen pitkään hänen veljeään Kalle Nööfiä. Tätä ei isäni ole vieläkään saanut anteeksi ja kosto on luvattu tulevan viimeistään dementiakodissa.
Mutta on minuakin syytetty huijariksi. Joskus viime vuosituhannella viiksekäs mummo peruutti parkkipaikalla suoraan kylkeeni Ladallaan. Sieltä se vaan tuli, vaikka kuinka soitin torvea. Veti sitten parkkiin ja lähti kävelemään ystävättärensä kanssa muina miehinä pois. Mulla oli kylki sen verran rutussa, ettei kuskin ovi auennut, joten meinasivat päästä karkuun.
Sain kuitenkin viiksimummot kiinni ja myönsivät tapahtuneen. Vielä tällöin uskoin vanhempien ihmisten rehellisyyteen, joten piirrettiin kuva ilmoitukseen ja lupasi viedä sen vakuutusyhtiöön. Onneksi otin rekkarinumeron, sillä eihän se sitä mihinkään toimittanut.
Saatiin sitten rekkarin avulla nimi ja yhteystiedot, taisi olla jostain Mikkelin suunnalta tullut kyläilemään. En muista soitinko vai lähetinkö kirjeen ensin, mutta ei kummallakaan oikein tuntunut olevan tulosta. Vaatimuksena ei ollut kuin jokunen sata markkaa - auto ei ollut kovin arvokas (ja se ovikin väänneltiin rautakangella itse kuosiin) - mutta tässä vaiheessa alkoi olla jo periaatteellisella tasollakin. Kun oli kerran selvä syyllinen ja luvannut hoitaa asian.
Siinä kävi vissiinkin niin, että isäni soitti sitten mummolle ja pyysi puhua talon isännän kanssa. Siinä vaiheessa mummo kaiketi pelästyi, eli ei ollut ukolleen uskaltanut kertoa ja pelkäsi että käry käy. Sain sitten rahat ja bonuksena kirjeen, joka mulla on vieläkin tallella.
Se oli nimittäin loistava blandis höperyyttä, vainoharhaa, syyttelyä ja Jumalan kostoa. Kirjoitti tajunneensa heti, että "yritän huijata vanhusta" ja ettei olisi voinut vasemmalta peruuttaessaan millään osua siihen, mihin väitin osuneen (eli rutussa olleeseen vasempaan lokariini ja oveeni)... Oli kuitenkin päätynyt siihen, että "on helpompi maksaa huijarille", mutta kirjeen lopussa oli vielä julistus siitä, että Jumala tulee rankaisemaan minua kurjaa syntistä taivaan porteilla.