Keskushyökkääjä
Tammikuun loppu lähestyy hitaasti, mutta varmasti. Toisin sanoen siis kello alkaa tikittämään myös HPK:n seurajohdon ajatuksissa entistä tiuhempaan. Jos puhutaan siitä, kumpi pitäisi hankkia, maalivahti vai sentteri, niin vastaus on helppo, sentteri. Eikä HPK ole edes miettimässä enää maalivahtitilannetta, se osasto on jo valmis. Asiasta on siis turha edes spekuloida, piste.
Se, onko Pietilä riittävän hyvä kannattelemaan HPK:ta keväällä, on mielipidekysymys. Minun mielestäni, jos vielä puhutaan finaalipaikasta, HPK on maalivahtiosastonsa kanssa heikoilla. Toisin sanoen finaaleihin päästäkseen eniten venymistä tarvitaan nimenomaan maalivahtiosastolta. Mika Pietilä ei ole vakuuttanut kärkikamppailuissa, se on pakko myöntää. Uutta maalivahtia ei kuitenkaan ole tulossa, joten tätä keskustelua ei kannata käydä nyt. Ehkäpä sitten joskus myöhemmin, kun ollaan nähty mitä keväällä tapahtuu. Ehkäpä silloin on aika miettiä ja analysoida mitä tehtiin ja miksi.
Sen sijaan hyökkäyspäähän haetaan yhä kuumeisesti uutta kiekollisen pelin hallitsevaa vahvistusta. Mike Harder ei kyennyt täyttämään tuota roolia, joten kartoitus on pistetty jo uudestaan käyntiin. Kun mietitään minkälaisessa tilanteessa tällä hetkellä ollaan, niin jo pelkästään se rajoittaa mahdollisuuksia uuden kaverin suhteen melko paljon. Nyt on siis jo tammikuu ja Euroopan sarjat ovat edenneet jo hyvin pitkälle. Tämän vuoksi on erittäin selvää, että hyvin menestyneet seurat tuskin haluavat luovuttaa keskushyökkääjiänsä toisiin joukkueisiin. Tämä on tosiasia numero 1. Tosiasia numero 2. on ajankohta sinällään sekä vallitseva tilanne.
Runkosarjasta on jäljellä 20 ottelua eli HPK:n tarjoama pesti on verrattain lyhyt, mutta sitäkin vaativampi. Uuden pelaajan tulisi päästä melko nopeasti sisään kuvioihin ja todellakin vahvistaa joukkuetta. Tämän vuoksi kyseeseen ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä tule kokematon ja kielitaidoton lahjakkuus. HPK:lla ei ole tällä kertaa aikaa odotella miehen sopeutumista ja kehittymistä. Tarvitaan siis ns. valmis kaveri, jonka tiedetään omaksuvan pelityylin ja näin ollen kykenevän vahvistamaan seuraa.
Kun ymmärretään nämä vallitsevat tosiasiat(1. huippuseurat on "kiinni", 2. vain kokenut käy), niin voidaan jopa spekuloida muutamilla mahdollisilla nimillä. HPK:n valinta numero uno olisi tietenkin Roman Simicek, joka täyttäisi kevyesti kaikki pelilliset vaatimukset sekä omaisi kaiken lisäksi vielä erinomaiset johtajaominaisuudet. Kuitenkin olen antanut itseni ymmärtää, että kovista yrityksistä huolimatta Simicek ei tule kysymykseen. Minnsota Wild ei halua luopua miehestä. Tämä on viimeisin "tieto", mikä minulla tilanteesta on.
Pohjois-Amerikka on paikka, josta pelaajan todennäköisimmin saisi, mutta sieltä tulleet kaverit eivät ole oikeastaan koskaan onnistuneet HPK:ssa. Tämän vuoksi epäilen vahvasti, että HPK ei ole kiinnostunut enää P-Amerikan tarjonnasta, ellei kyseessä ole sitten eurooppalainen kaveri. Muutamia tällaisia farmiin juuttuneita slaaveja on, mutta heilläkin on varmasti tarkoituksena pysyä siellä ja pyrkiä kovalla työllä "ylös". Mainitsen nyt kuitenkin kaksi nimeä, jotka varmasti kelpaisivat myös HPK:lle Gron ja Divisek.
Euroopan osalta katseet siirtyvät eittämättä Tshekinmaahan, jonne HPK:lla on maan parhaat yhteydet. Kun aletaan miettimään mistä voisi keskushyökkääjän saada, niin kannattaa katsoa myös paikallista sarjataulukkoa. Yksikään joukkue, joka taistelee pudotuspelipaikasta tai mestaruudesta ei varmasti luovu senttereistään. Rahavaikeudet ovat toki ennenkin ajaneet jotkut seurat myymään pelaajiaan, mutta näillä näkymin tuollaisesta ei enää tämän kauden osalta pitäisi olla pelkoa. Näin siis niiden joukkueiden kohdalla, jotka taistelevat playoffseista. Selvästi viivan alle juuttuneissa joukkueissa tilanne kuitenkin voisi olla toinen.
HPK:lle erittäin tuttu seura, Karlovy Vary, on sarjassa 12, yli kymmenen pistettä pudotuspeliviivasta. Toisaalta karsijan paikallekin on eroa jo 13 pistettä eli tilanne on sikäli suhteellisen tasapainoinen. Sarjakierroksia on jäljellä enää 14, joten tilanteen muuttuminen suuntaan tai toiseen, on melko epätodennäköistä. Karlovyllä on riveissään yksi pelaaja, joka täyttäisi periaatteessa HPK:n kriteerit. Jan Alinc on erinomaisen taitava, kokenut 29-vuotias keskushyökkääjä, joka on pelannut urallaan myös Suomessa sekä Ruotsissa. Tämän lisäksi hän tuntee hyvin Vladimir Vujtekin, sillä he pelasivat yhdessä aikoinaan jo Ässissä. Jan Alinc on näin äkkiseltään mietittynä niitä harvoja pelaajia, joita mahdollisesti voisi kiinnostaa vielä seuranvaihto, ja kääntäen hän on niitä harvoja, jotka voisivat kiinnostaa myös muita seuroja.
HPK:lla on tässä tilanteessa yksi valttikortti, jota ei ole kaikilla muilla vahvistuksia yhä hakevilla seuroilla. Se on menestyvä joukkue. HPK on sarjassa kolmantena, joten sikäli ei ole vaikeaa arvata kumman seuran esimerkiksi kokenut, ikinä-mitään-voittanut, sarjajumbon ykkössentteri valitsisi. Menestyvän joukkueen vai häviävän joukkueen? Tässä piilee hyvin pitkälle HPK:n saumat saada profiilipelaaja vielä joukkueeseen - mahdollisuus menestymiseen. Toisaalta tämä profiilipelaaja toisi tuodessaan myös saman seuralle - mahdollisuuden menestymiseen. Minä siis kosiskelisin Jan Alincia, Lintumäki kuitenkin "luultavasti" tietää mitä tekee.