Arvaja ja Mäkinen
Aloitetaan kertomalla, että tässä verrataan parhaiden päivien Arvajaa, jolloin hän oli suunnilleen saman ikäinen kuin Mäkinen nyt ja tämänhetkistä Mäkistä. Vertailussa Arvajastakin kuitenkin puhun selvyydeksi preesens-muodossa.
Periaatteessa tällainen vertailu on turhaa, mutta kun molemmin puolin aina heitellään tätä Arvaja-korttia Mäkisestä puhuttaessa (Jatkoajassa muutamaan otteeseen ja Tapparan palstalla muutamia viikkoja sitten halveksivasti "..ja sitten ne vielä pitävät Arvajaa hyvänä pelaajana")
Mitä eroa?
No ensinnäkin olemus. Mäkinen on 15 senttiä pidempi ja kymmenen kiloa painavampi kuin Arvaja. Arvaja on myöskin komeine leukoineen ärsyttävämmän näköinen kuin Marko Mäkinen. Vastaavasti Mäkinen paikkaa tämän vajeen huomattavasti ärsyttävämmällä murteellaan. Tällä tavoin ulkoiset ominaisuudet ärsyttäjän rooliin ovat molemmilla kunnossa.
Fyysinen peli, on totta, että Mäkinen on pystyvämpi puhtaaseen taklauspeliin kuin Arvaja, osittain johtuen strategisista mitoista. Se tosin on puppua, ettei Arvajasta taklauspeliin lainkaan olisi.
Kiekollinen taito. Arvaja on täysin toiselta planeetalta kiekollisena Marko Mäkiseen verrattuna. Tehopisteet puhuvat puolestaan. Mazza puhui yhdestä huippukaudesta, mutta eiköhän se Mazzan mainitsemaa kautta edeltänyt 45 pinnaa 48:sta ottelusta kvalifoidu myös pisteiden valossa huippukaudeksi? Toki mies kolme muutakin kertaa löi Mäkisen piste-ennätyksen (12) kaksinkertaisena, vaikka pelejä oli kymmenkunta vähemmän. Jokeri-floppikaudellakin Arvaja oli 25 pisteen tahdissa ennen ulostustaan Ruotsiin.
Ärsytystehtävien lisäksi, puukätisyydestä johtuen Mäkisen rooli on yksinomaan puolustava, selvästi taitavampi Arvaja sai kahdella kaudella maistaa hyökkäävääkin roolia.
Mitä yhteistä?
Rangaistusminuuttimäärät ottelua kohti näyttävät Mäkisellä asettuvan samoihin lukemiin kuin Arvajalla.
Ronkkiminen, huitominen, repiminen, tuomarin selän takana rikkominen, tauoton vastustajille mussuttaminen sekä kaikki mahdolliset muutkin koiruudet luonnistuvat molemmilta. Molemmat myös osaavat luikkia vaihtoaitioon juuri kun vastustaja on räjähtämäisillään. Molemmilla myös meriittinä tappelu, (Arvajalla Mäkiaho ja Mäkisellä oliko se Sheptak) jossa tyytyivät olemaan lyömättä kertaakaan, koska tällä tavalla vastustajalle oli luvassa enemmän jäähyä, sillä eihän kyseiset miehet tappelua kuitenkaan olisi voineet voittaa. Toisin sanoen ottivat tahallaan turpaansa, jotta joukkue saisi ylivoiman. Aivan ei Mäkinen vielä tällä osa-alueella ole Arvajan luokkaa, mutta eipä taklauspeliä lukuunottamatta muillakaan.
Joukkueen sisällä molemmat ovat tiettävästi varsinaisia moottoriturpia ja huuliveikkoja.
Molemmat tarvitsevat oikean ympäristön ja tarkasti määritetyn roolin, jotta peli kulkee.
Molemmat tietyllä tavalla mielialapelaajia, kunnolla, lähtötasot huomioon ottaen, molemmat onnistuneet vain yhdessä joukkueessa.
Arvaja on pelillisesti täysin toista kaliiberia kuin Mäkinen juuri häikäisevän pelikäsityksensä ja kiekollisen taitonsa ansiosta. Myös Arvajan laukaus on kertaluokkaa kovempi ja tarkempi kuin Mäkisen.
Ärsyttäjinä miehet ovat liki samaa luokkaa, tosin Mäkisellä on vielä matkaa liigan vihatuimmaksi mieheksi, joskaan ei paljon. Arvajan tietä tähän titteliin luonnollisesti silotti myös se mainittu kiekollinen lahjakkuus, kyllähän sellainen äijä ärsyttää vastustajia kaksinverroin, joka vittuilun ohella käy tekemässä tehopisteitäkin illasta toiseen.
Mäkisen mielikuvitukselliset tuuletukset eivät lainkaan vedä tärkeydessä vertoja Arvajan mielikuvituksellisille hyökkäyspään maaliin johtaville syötöille. (kuten se yksi tamperelaisten hyvin muistama, jossa mies nousee kulmasta maalille, jättää kiekon omien ja, nykyisin kommentaattorina kunnostautuvan, pakin jalkojen välistä etutolpalle, jatkaen kuitenkin samalla itse luisteluaan takatolpalle jonne seuraavat myös pakki ja maalivahti, ketjukaveri-Hirvosen pistäessä samalla puolesta metristä tyhjiin. Taidetta.)
Kiekollista taitoa ja pelikäsitystä Mäkinen ei voi enää määräänsä enempää kehittää, tuollainen 25 tehopisteen liigakausi on ehdoton maksimi, ja niillä alueilla ei koskaan yllä Arvajan veroiseksi, mutta puolustustyöskentelyä ja taklauspeliä Mäkinen voi vielä entisestään hioa ja jättää niissä Arvajan varjoonsa.
Ärsyttämisen taidon Arvaja mestaroi niin huippuunsa, että sitä paremmaksi on vaikea pistää. Samaa tasoa Mäkinen voi vielä tavoitella. Erona Arvajaan, Mäkisellä on vielä urallaan mahdollisuuksia näyttää, että pystyy onnistumaan muuallakin kuin yhdessä seurassa.
Parhaimmillaankaan Mäkinen ei tule yltämään kausien 95-97 Arvajan tasolle, tai ainakin miesten roolit Mäkisen tästä vielä kehittyessä tulevat eroamaan niin dramaattisesti, ettei vertailu tule enää olemaan mielekästä. Mainittuja kahta kautta lukuunottamattahan Arvaja oli tuollainen ihan tavallinen, hiukan muita hengenheimolaisiaan harvemmin taklaava markomäkinen, joka takoi vain sellaiset kaksi kertaa enemmän pisteitä kautta kohti kuin Marko Mäkinen.
Entä voiko nykypäivän Mäkistä luonnehtia köyhän miehen Mika Arvajaksi? Toki voisi, mutta tuolloin saisi kuonoonsa jopa Tapparan kilteimmiltä faneilta, kuten nimimerkeiltä axe ja Mazza.
HN tuttuun tyyliinsä liioitteli, mutta kyllähän tässä sen verran yhtymäkohtia miehillä on, että jonkinasteisesta takinkäännöstä Tappara-fanien kohdalla on kyse, kun muistetaan, että ylläolevista nimistä Mika Arvaja oli heille antikristus maan päällä ja Marko Mäkisen käyttämä pelipaita taas muistaakseni huudettiin suurimmalla summalla joukkueen fanien keskuudesta. Ei kai tällainen toiminta voi miesten ainoasta merkittävästä erosta, eli siitä, että Arvaja oli melkoisesti parempi pelaaja kuin Mäkinen on, johtua? Ei, kyllä se johtuu paidan väristä ja siinä komeilevasta merkistä.
Toisaalta tällainen kuuluu fanikulttuuriin. Ja on aivan normaalia. Arvajan, Mäkisen ja vaikka Kiviharjun kaltaiset pelaajat ovat sellaisia, jotka ovat oman joukkueen fanien keskuudessa suosittuja ja muiden joukkueiden fanien vihaamia. Olen aivan varma, että täsmälleen samalla tavalla Ilves-fanit reagoisivat isommassa kuvassa, jos Arvaja olisi aikanaan pelannut Tapparassa ja Mäkinen nyt Ilveksessä.
En epäile, ettäkö Tappara-faneista moni haluaisi juuri Nemirovskya Tapparaan, en minäkään haluaisi Mäkistä Ilvekseen, mutta entä jos Tappara hankkii samankaltaisen pelaajan, jonka menneisyys on SM-liigalta vapaa?
Siis Justin Case-nimisen kaverin, jonka Tappara skouttaa suoraan ulkomailta. Takoo pisteitä kahmalokaupalla ja kannattelee seuraa hyökkäyksessä käytännössä yksinään? Varjopuolena ei osallistu puolustukseen (on silti plusmiinustilastossa joukkueen paras) kuin satunnaisilla syötönkatkoilla ja yrittää tilaisuuden tullen heittäytymällä saada vastustajille jäähyjä? (asian ulkopuolelta: SM-liigassahan jäähyä ei edes tule, jos ei rikottava pelaaja kaadu, varsinkaan jos hänellä ei ole kiekkoa)
Eikö tällainen pelaaja kelpaisi Tappara-faneille? Muistetaan siis, että pelaaja olisi etukäteen SM-liigahistorialtaan puhdas.
En minä pidä Nemirovskyn huonoista ominaisuuksista, mielummin ottaisin puolustuksessakin pärjäävän, kovaa taklaavan, mutta silti hyökkäyksessä samanlaisen Nemon, mutta koska huonet puolet jäävät reilusti hyvien varjoon, olen iloinen, että mies on Ilveksessä. Jos Nemirovsky pelaisi Tapparassa tällä hetkellä, en toivoisi miehen ikinä siirtyvän Ilvekseen. Sen sijaan toivoisin miehen siirtyvän äkkiä Suomen rajojen ulkopuolelle.
PS.Tapparalle on tuomittu tällä kaudella kaksi rangaistusta sukeltamisesta. Mäkinen ja Mäkiaho. Ilves-pelaajat eivät ole sukeltaneet. Ni.