Taas tuli turpiin. Siinä kaikki oleellinen illan pelistä. SaiPa ei kaatunut tuomarilinjaan vaan taas kerran omaan saamattomuuteensa. SaiPa ei vaan osaa voittaa. IFK taas on mestari kääntämään tiukat ottelut edukseen.
Tässä sarjassa ei pelata mistään muusta kuin siitä, että kumpi voittaa ensiksi neljä ottelua. Se on kuitenkin selvä, että tämä ottelusarja ratkesi Vihkon hölmöilyyn. Se ottaako SaiPa tässä ottelusarjassa vielä voiton tai kaksi on pelkkää kosmetiikkaa. Neljää perättäistä voittoa SaiPa ei kuitenkaan IFK:sta ota.
Vihkon tapauksessa Levosella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa Joonakselle vitonen. Se, että 5 minuuttia annettiin, johtui kuitenkin enemmän ensimmäisen pelin tapahtumista, ja siitä seuranneesta kohusta ja julkisuusmyllystä. Lehdissä spekuloitiin saako Vihko jälkikäteen lisärangaistuksia vai hoitaako IFK (Lostedt) homman. Nämä yhdessä saivat kuitenkin Joonaksen pelin sekaisin. Joonaksen pää ei kestänyt IFK-fanien edessä ja seuraukset sitten tulivat Hirson päähän poikittaisen muodossa, täysin turha jäähy. Kuten jo sanoin Levosella ei ollut muuta vaihtoehtoa. Vihko pääsi ilman jäähyä ekassa pelissä ja nyt selvän päähän osuneen poikittaisen jälkeen IFK-pelaaja makaa ”tuskissaan” Helsingin jäähallin jäällä. Hirsokin osasi hoitaa homman kotiin, sillä näillä makaamisilla on ennekin saatu vähän ekstraa tuomioihin. Jos kyseessä olisi ollut joku muu SaiPan pelaaja, olisi tuomio ollut lievempi.
SaiPan johtokin on mielestäni toiminut hölmösti, kun on päästänyt Vihkon jatkuvasti kommentoimaan ekan pelin tapahtumia ja toisen pelin Lostedt –episodia kaikille mahdollisille toimittajille ja vastailemaan kysymyksiin, miltä tuntuu pelata vanhoja pelikavereita vastaan jne. Tämä johti siihen, että Vihkon keskittyminen ei ollut sataprosenttisesti oikeissa asioissa. Vihko antoi kaikenmaailman haastatteluja siitä, että ketä IFK:n joukkueesta kannattaa kuumentaa jne. Kävikin niin, että Joonas oli se, jonka sipuli petti ensimmäiseksi.
Hirson filmi oli siinä täysin ymmärrettävää ja hienoa pelinlukua. Vain voitosta pelataan ja silloin käytetään siihen kaikki keinot. Välillä mittaillaan mailoja, ajetaan maalivahtia, filmataan, tapellaan (Lostedt), taklataan, tökitään vihellyksen jälkeen jne. Tämä vaan on Play-off lätkää ja edellä mainittuja keinoja pitää vain osata käyttää taktisesti oikein hyväksi.
Schnabelin tapauksessa olisi sääntöjen mukaan kuulunut iso rangaistus. Mutta Levonen antoi vaan kakkosen. Paakkarinen yritti pyörähtää alta pois, eikä ottaa taklausta vastaan. Schnabel pelasi tilanteen oikeaoppisesti, ja vei taklauksen loppuun. Paakkarisen kannalta oli valitettavaa, että Schnabel osui ja Paakkarinen oli irti laidasta > loukkaantuminen. Schnabel oli onnekas ja selvisi pelkällä kakkosella. Näitä vain sattuu välillä.
Ottelusarja on IFK:lle 3-0 ja tämän kauden pelit 7-0. Itse olen nähnyt kyseisistä peleistä viisi ja näkemissäni otteluissa kaikki ovat menneet saman kaavan mukaan. SaiPa on ollut ns. hallitsevampi osapuoli, mutta IFK on roikkunut kyydissä mukana ja käyttänyt murhaavasti maalipaikat hyväkseen. SaiPalla on ollut lukuisia 2-1 hyökkäyksiä ja läpiajoja, mutta kun panokset kasvaa alkavat kädet vapista. Huonoja syöttöjä ja surkeita laukauksia.
Rouva Fortunaakaan ei voi syyttää. Onni pitää ansaita. Shedden on osannut käyttää viehätysvoimaansa Rouva Fortunaa kohtaa Mälliä paremmin. Mielestäni Mälkiä otti maalivahdin pois pari minuuttia liian aikaisin. Tosin myös Shedden hieman lopussa hölmöili, kun päästi Paten kentälle 4-1 tilanteessa. Viesti joukkueelle oli, että peli on ohi ja IFK lopetti pelaamisen. SaiPa sai vielä aivan lopussa jopa tasoitusmahdollisuuden.
Tämä sarja on mennyt osittain aivan kuten Shedden kommentoi runkosarjan kolmea ensimmäistä IFK:n ja Bluesin kohtaamista urheilulehdessä: ”... olemme olleet heikompia mielestäni... mutta löytäneet aina keinon voittaa ottelu... Tehtiin lujasti töitä, emmekä aina ottelussa kovin hyvin onnistu, mutta lopulta löydämme aina keinot voittaa nekin pelit. Siitä tässä on kyse.”