Kiitoksia asiallisista vastauksista ja m&t:n mukaantulosta. Vähän odotinkin, että näet(te) tilanteen noin. Tietyllä tavalla kuntopuntaritkin ovat validia tavaraa koskien myös koko joukkuetta. Pelicans johti muutama kausi sitten liigaa joulutauolla ja tuli kunnolla alaspäin sieltä. Eli tammikuusta alkanutta huonoa aikaa ei auttanut se tosiseikka, että syksyllä kulki hyvin.
Salama15: Periaatteessa katson itsekin päästettyjen maalien luonnetta ja maalivahti voi todellakin torjua 30 vetoa ja imaista yhden aivan karmean lepakon. Jannessa on aiemmin ollut tätä- siis hänen hyvänä aikanaan ja puhun ajasta monta kautta sitten. Mutta lätkässäkin pätee massan laki. Ei ole oikeasti vaarallista, että maalivahti imaisee yhden helpon, jos hänelle ei juuri muita mene. Joukkueen pitää pystyä rykimään enemmän kuin yksi maali. Imaistut maalit jäävät helposti mieleen ja nyt Jannelta nähdään liian monta päästettyä maalia per ottelu. Lisäksi Janne ei mielestäni ole juuri koskaan ollut isojen gamesaverien mies. Ja tosiasiassa ihailen eniten vakaita veskareita. Voin tinkiä näyttävistä spagaateista ja sietää ajoittaisia imaisuja, jos saan vastineeksi sen, että meille ei kovin usein tehdä yli kahta maalia. Mike Keenanin teoreema on edelleen voimassa: Päästä maksimissaan 2, tee kolme niin että ykkönen ja kakkonen tekevät maalin mieheen ja kolmas on ekstraa - näin voitat jääkiekko-ottelun. Taisi eilen olla Norosen toinen 3-2 voitto? Ennemmin näitä kuin 4-6 tappioita. Mitä tulee pelaajien miinuspisteisiin, niin ei se ihan niinkään mene, että näistä pelaajista ei ole ollut apua tämän veskarin otteluissa, koska he ovat keränneet niin ja niin paljon miinuksia. Okei, ehkä puolet totta, mutta toinen puoli miinuksista näille pelaajille on tullut juuri siksi, että kyseinen maalivahti on päästänyt helppoja. Ei siitä ole mitään apua, että pakkiparina on Zidlicky-Rafalski, jos maalivahti päästää suoran vedon ilman maskia. Miinukset mieheen napsahtavat näille pujottelukepeille saman tien.
Osittain keskustelu tässä maalivahtiketjussa on mennyt aivan päättömäksi kouhotukseksi ja valitettavasti tunnun itse usein käynnistävän tämän ja kouhaan mukana mutku-eipäs-juupas -sopassa samalla tietäen, että tämä ei ole enää keskustelua, vaan täysin toisarvoista kissanhännän vetoa. Siis kaikilta osapuolilta. Käyn keskustelupalstalla siksi, että saan keskustella lätkästä, enkä kykenekään keskustelemaan, jos kaikki ovat samaa mieltä. Tämän kauden teemanani olen yrittänyt katsoa koko ajan isoa kuvaa, eikä joukkueessa juuri nyt ole ketään suuria inhokkejani muutenkaan. Joillekin Jan Lundell tuntuu olevan akilleen kantapää. Jannesta puhutaan todella paljon hänen peliesityyksinsä nähden - siis hyvää ja pahaa. Kun Lunkka lopettaa, hänestä ei jää käteen paljonkaan muistoja. Kun muistellaan 2000-luvun maalivahtifloppeja, Draper, Stathos, Housu ja Vokoun nousevat mieleen paljon ennemmin. Siis kokonaisuuksina. Kun muistellaan 2000-luvun hyviä mv-hetkiä, on Lunkalla niissä oma osansa, mutta ihan nappiin ei ole mennyt kyllä kenenkään kanssa. Olisi kaikkien etu, että Noronen onnistuisi. Inhottaisi löytää itsensä toivomasta joukkueelleen pahaa = toivovansa sen veskarin floppaamista, josta ei itse pidä. Ottelutilanteessa tuollainen on mulle ainakin aivan mahdotonta. Lähden jokaiseen matsiin sillä mielellä, että HIFK voittaa ja veskarimme pelaa 0-pelin.
Tilastoista tykkään siksi, että lyön vetoa ja haluan mieluummin voittaa kuin hävitä. Pitkän aikavälin tilastot kertovat aika paljon lätkän lainalaisuuksista, halusimme tai emme. Kuten sanoin jo aiemminkin, tilastot rupeavat oikeasti kohta olemaan Jannen puolella. Hän voittaa jonkun seuraavasta neljästä ottelustaan. En muista, että SM-liigassa olisi koskaan joku maalivahti hävinnyt 10 omaa otteluaan putkeen ainakaan 2000-luvulla. Jälkiviisaus on mälsää ja kuten totesin, juuri nämä kaksi veskaria olisin valinnut itsekin joulukuun alussa. Mulle Lunkan suorituskäyrän päinvastaisuus Noroseen nähden heidän yhteisenä aikanaan on iso mysteeri ja iso pettymys. Lundell-Askey - siinä oli esimerkiksi tappohyvä pari, mutta tokihan sekin penailtiin hajalle.
m & t:lle vielä: Niemisen viime kevät meni mielestäni edelleen niin, että hän ei varsinaisesti romahtanut playoffeissa runkosarjaan nähden. Hän pysyi liki identtisissä lukemissa. Lundell on romahtanut kahdessa kuukaudessa merkittävästi. Niemisen playoffit olivat hänen perushuttuaan, n. 91% ja 3 maalia per matsi. Ongelmana oli mv-rintamalla se, että vastustajan Salak nosti omaa tasoaan runkosarjasta huomattavasti playoffeihin. Hän oli toisin sanoen selvästi voitonnälkäisempi ja parempi maalivahti juuri silloin kuin pitääkin. Oma uskoni Niemiseen isojen voittojen kaverina meni itse asiassa viime keväänä. Hän hävisi toiset pleijarit peräkkäin. Nieminen on hävinnyt playoffotteluita paljon enemmän kuin voittanut. Lundell on ollut mulla valmiiksi osastossa "ei isojen voittojen veskari" ja valitettavasti jouduin liittämään Niemisen tähän kategoriaan viime keväänä. Mikään ei ole saanut uskoani muuttumaan tämän suhteen. Lundell ja Nieminen eivät voita meille isoja pelejä, siis tosi isoja. Ja mantra perään; Olisin mielelläni väärässä (mutta kun en ole...). Ajatellaan positiivisesti: Noronen ei ole hävinnyt vielä ainuttakaan playoffmatsia HIFK:ssa! Tosin Vokounkin oli epäilyttävän hyvä tasan pleijareihin asti...